keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Sanat voivat olla autonomisia

Maanantaina olin tapani mukaan päivittäisellä pyörälenkilläni, kun tapasin kevyen liikenteen sillalla tuttavani. Hän puhui runojensa julkaisemisesta, mutta häntä hirvitti se, jos hän paljastaa liikkaa itsestään. Selän takana puhuminen tuli itsensä paljastamisen kylkiäisenä. Aikamme tarinoituamme kyllästyimme setvimään juoruilemista. Totesimme sen olevan trendi, joka ei mene pois muodista: helpoimmalla pääsee, kun ei korvaansa moiselle loksauta. Ei se saa ainakaan olla este kirjan kirjoittamiselle. Sitä paitsi ihmiset osaavat kyllä erottaa fiktion ja faktan, jos ei nyt suoraan suolla päiväkirjaansa maailmalle. Mies tuntui huojentuneelta. Ehkä kuulemme vielä hänestä.

Siltatapaaminen laukaisi kysymyksen sanojen luonteesta. Onko niillä oma sielu, joka johdattelee meitä aivan kuin huomaamatta paikasta toiseen ja saa meidät laukomaan totuuksia, joiden ei välttämättä olisi tarvinnut nähdä päivänvaloa. Niiden salaperäisyys liittyy siihen, että ne välittävät kuvan lisäksi idean. Ideoille on tyypillistä niiden muuntuvaisuus, mikä vaatii jatkuvaa tilanteen uudelleen arviointia. Sanojen kanssa pitää olla uskomattoman tarkka tai sitten huolettomalla asenteella: siellä maha missä painitaan eli jutellaan sitä minustakin pahaa, kun en paikalla ole. Koska kukaan ei jaksa alati olla skarppina, sanoilla on oma pieni autonominen valtakunta päässämme. Sen tapoja joudumme tutkiskelemaan aina, kun ideoita on tuhlailtu surutta. Se on silloin niin kuin palaverin paikka.

Sanojen autonomia sai minut paljon paremmalle tuulelle ja uskoni ihmisiin palasi hetkessä. On yksinkertaisesti inhimillistä olla välillä hukassa sanomisiensa kanssa eikä niiden väärä valinta ole ilkeyttä vaan näiden taikakalujen luonteen hetkellistä unohtamista. Viime kädessä joudumme operoimaan vaaravyöhykkeessä, vaikka sanan idealuonteen muistaisimme. Me, kun emme voi miellyttää kaikkia. Yhteen suuntaan, kun kumartaa, toiseen pyllistää.

Sanomisen problematiikka tallentui muistivihkooni muutamina toteamuksina. Toteamuksista ei ehkä ole runoiksi asti, mutta sitähän on paha itse tietää, mikä kolahtaa lukijaan ja mikä ei.
Joka tapauksessa:


Kameran kanssa

Kameran kanssa
ajattelen kuvin,
ilman sitä sanoin.
Lauseet ovat viisaampia.
Ne osaavat mukautua.
Maisema pysyy samana,
vaikka ilma muuttuu.
Laitteitta opin.
11/7-11

 

Kuvat eivät muutu

Kuvat eivät muutu.
Ne ovat makkaroita
siskonrunokeitossa.
Lukija maistaa
ja huokaisee:
maukasta
tai kaataa laitoksen
viemäriin.
11/7-11


Lisää runojani löydät osoitteesta http://yellingrosa.com/runot01.htm Klikkaamalla linkkiä pääset suoraan Runoja-sivulle.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Yelling Rosan sivut–sivukartta

Olen laatinut sivukartan helpottamaan liikkumista kotisivustollani, koska liikkuminen sivustolla näyttää olevan epätasaista. Toki materiaali vaihtuu useimmin niillä sivuilla, missä liikennettä on eniten. Kuitenkin joissain tapauksissa saattaa olla niin, että muita sivuja ei vain ole huomattu. Esimerkiksi postikortteja ilmestyy melko tiuhaan tahtiin ja kaikkia sivuja on päivitetty viimeisten päivien aikana, esimerkiksi Lyhyesti-sivulle, jossa on hiukan tekemisieni taustaa, on lisätty uusia linkkejä. Paljon on meneillään-runokirjan ostaminen on mahdollista tätä kautta klikkaamalla Paljon on meneillään –linkkiä.

Pitemmittä puheitta, alla on Sivukartta, joka varmasti selkeyttää liikkumista. Sama Sivukartta löytyy Etusivu-sivun lopusta ja joiltakin muilta sivuilta. Suora osoite varsinaiselle kotisivustolleni on http://www.yellingrosa.com

Yelling Rosan sivut-sivukartta alkaen 19.6.2011

Tilanne 10. heinäkuuta 2011

Päämenu Alimenu
Etusivu Yleistä informaatiota sivuston toiminnasta. -
Lyhyesti Tietoa minusta ja tekemisistäni kulttuurin alalla. Palautelomake Voit ottaa yhteyttä minuun lomakkeen avulla.
Tarinoita Täällä voit lukea kirjoittamiani tarinoita. Viimeisin julkaisu on huhtikuulta. -
Runoja Olen koonnut tänne julkaisemattomia runoja. Viimeisin päivitys on tehty 22.06.11. -
Musiikkia Kaikki laulelmani, jotka olivat vuonna 1996 ilmestyneellä Hiljaisia lauluja –äänitteellä, ovat täällä. Myös duo Forellin singlen a-puoli, Keskustelu motellissa, on kuultavissa. Nuotteja Täällä voit tutustua lauluihin, joita ei ole tallennettu äänitteille.
Kuvia Kuukauden kuva ja muutamia kertoja vuodessa vaihtuva kuvagalleria löytyvät täältä. Postikortteja Tällä sivulla esittelen suunnittelemiani postikortteja, joita olen tarjonnut ilmaiseksi ihmisten käyttöön. Ainoana ehtona on se, ettei tekijänimeä peitetä ja/tai kortteja käytetä kaupalliseen levitykseen. Omat kortit ovat mukava tapa muistaa kaveria varsinkin, kun niihin on varattu tilaa omille terveisille. Ohjeet löytyvät esittelyiden yhteydessä.
Muistikirja Olen integroinut 6.7.11 WordPress-alustalla toimivan muistikirjan osaksi sivustoani. Täältä voi tilata RSS-syötteen, jonka avulla näkee milloin päivitykset tapahtuvat.  
Linkkejä Niiden ilmaisohjelmien linkit, joita olen käyttänyt uuden tyylipohjaisen sivustoni luomiseen. Facebook Pääset Facebook-profiiliini tästä linkistä ja voit kommunikoida kanssani ja lukea Facebook-kuulumisiani. Tämä edellyttää omaa Facebook-tiliä, jonka avaaminen on ilmaista ja helppoa.
In English Muutamia blogiartikkeleita ja runojani englanniksi  

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Ilmainen juhannustervehdys

Keskikesän juhla lähestyy. Silloin ei tavallisesti kovin paljon lähetellä postikortteja ystäville, mutta ei se varmasti hassumpi tapa olisi. Aina on ystäviä, joiden kanssa ei voi viettää juhannusta, vaikka haluaisi. Ikävänsä voi välittää tällöin mahdollisesti sähköpostin välityksellä kuvan kera. Itse aion toimia näin ja olen tehnyt kortin sitä varten. Tuttuun tapaani tarjoan sitä muidenkin käyttöön. En siksi, etteivätkö ihmiset itse osaisi suunnitella kortteja vaan siksi, että välillä ei kiireiltään ehdi. Ehkä joku tärkeä ihminen tulee mieleen, kun itse rauhoittuu juhannukselle. Suurimmaksi osaksihan juhannus on kuitenkin perhejuhla, jota vietetään kesämökillä, omalla tai sukulaisten. Joukosta voi puuttua joku, mutta häntä voi aina tervehtiä viestillä.

Oheistan yhden kortin, josta on kaksi versiota. Ensimmäisessä versiossa on Juhannusta-toivotus, vuosiluku ja toivoo-teksti, jonka perään voi laittaa oman nimensä kuvankäsittelyohjelmassa. Kaikilla Windows-käyttäjillä on Paint-apuohjelma, jossa tekstin lisääminen onnistuu, mutta esimerkiksi ilmaisessa PhotoScape-valokuvan käsittelyohjelmassa on laajempi fonttikokoelma ja tekstin siirteleminen ja pyörittäminen onnistuvat helpommin. Se löytyy osoitteesta http://download.cnet.com/PhotoScape/ Piknic toimii suoraan selaimelta ja löytyy osoitteesta http://www.picnik.com/ Toisen version teksti on kokonaan itse suunniteltavissa.

Voit kopioida juhannuspostikortin omalle koneellesi klikkaamalla sitä hiiren kaksoispainikkeella ja valitsemalla pikavalikosta Tallenna kuva nimellä-komento. Kuva menee valitsemaasi kansioon, mistä löydät sen editoimista varten. PhotoScape toimii koneellasi ja Piknic verkossa. Jälkimmäiseen tuodaan kuva klikkaamalla Upload a photo-painiketta. Makuasia kumpaa haluaa käyttää, koska molempiin varmasti tottuu pienen harjoittelun jälkeen.

Löydät lisää suunnittelemiani postikortteja PicasaWebistä. Pääsiäiskortit ovat osoitteessa: https://picasaweb.google.com/yellingrosa/Paasiaiskortit# ja muut postikortit löytyvät osoitteesta: https://picasaweb.google.com/yellingrosa/Postikortit# Ainoa ehto korttieni yksityiskäyttöön on se, ettei tekijänimeä peitetä. Korttien muunlainen levittäminen tai kaupallinen käyttö ovat kiellettyjä.

Toinen juhannusuutinen

Toisena uutisena voin ilmoittaa, että olen saanut uuden tyylipohjaisen sivuston palvelimelle. Sisältö on siirretty vanhalta alustalta uudelle. Uusina asioina ovat Kuvia-sivun valokuvagalleria ja Kuukauden kuva, joka voi olla piirustus tai valokuva, joskus näiden yhdistelmä. Olen lisännyt myös palautelomakkeen, joka löytyy Lyhyesti-menun Yhteystiedot-alimenusta. Päämenut, joiden perässä on tähti, sisältävät alimenun/menuja.

Sivun päivittäminen oli koko lailla jumissa kuukauden, koska jouduin keskittymään tyylipohjiin ja Flash-videoihin, jotka olivat molemmat minulle uusia asioita. Uskon kuitenkin, että tämän jälkeen pääsen taas paneutumaan paremmin sisällön tuottamiseen, joten vierailijoilla on enemmän katseltavaa ja kuultavaa. Sivujen alustapäivitys oli kuitenkin välttämätöntä, koska hakukoneet eivät osanneet indeksoida kehyspohjaisia sivuja oikein ja irrottivat sivut kehyksistä, jolloin niistä katosivat kaikki muotoilut.

Linkkejä-sivujen ilmaisohjelmat ovat myös valtaosilta uusia. Olen kerännyt Linkkejä-sivulle niitä ohjelmia, joita käytin uuden alustan kanssa. Erityisen tärkeänä pidän sitä, että sivulta löytyy toimivien tyylipohjien osoite. Latasin useita vaihtoehtoja Internetistä, mutta oman materiaalin liittäminen joihinkin tyylipohjiin muodostui ylivoimaiseksi tehtäväksi. Jotkut mallineet jopa kadottivat täysin muotoilunsa. Tietysti CSS-koodin täydellinen ymmärtäminen olisi mahdollistanut sen, että olisin löytänyt ongelmakohdat koodista. Sellaiseen urakkaan ryhtyminen olisi vaatinut kuitenkin viikkojen työn eikä siihen varmasti ole aikaa muillakaan ihmisillä, jotka suunnittelevat kotisivujensa tekemistä tyylipohjien avulla. Pääsisin varmasti helpommalla, jos voisin käyttää valmiita Websivuja tekeviä ohjelmia. Kynnyskysymykseksi on kuitenkin muodostunut se, etteivät ne suosi pitkiä tekstejä. Varsinkin tarinat ja runot vaativat sitä, että sivu jatkuu jouhevasti myös alaspäin. Kotisivulleni pääset klikkaamalla tätä -sanaa

Eipä sitten muuta kuin rauhallista ja lämmintä juhannusta kaikille.

juhannus01picasa

juhannus02picasa_thumb

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Uuden kotisivuston päivittämistä

Olen ollut uuden tyylipohjaisen kotisivuston kimpussa sitten sen, kun viimeksi tein muistiinpanoja 22 toukokuuta 2011. Tutustuminen tyylipohjiin alkoi jo vapun tienoilla, mutta kaksi viikkoa olen siirtänyt materiaalia nykyiseltä kehyspohjaiselta sivustoltani tyylipohjaiselle sivustolle. Työ on ollut hidasta, koska CSS-koodi, jolla tyylipohja-asetukset määritetään, on minulle uusi alue. Lisäksi haluan sivustolle uutena asiana valokuvagallerian.

Muutostyö on ollut välttämätöntä, koska hakukoneet eivät osaa indeksoida ja näyttää oikein kehyspohjaisia sivustoja. Niiden sijoittuminen indeksoinnissa on huonompaa ja hakukoneet irrottavat sivuja kehyksistä, jolloin niiden layout on luvattoman karu. Itse pidän kehyksistä, koska niiden päivittäminen on nopeaa ja niitä on helppo tarkastella menukehyksen pysyessä jatkuvasti näkyvillä. Näin vierailija voi milloin tahansa siirtyä uudelle sivulle klikkaamalla Menu-kehyksen painikkeita. Tyylipohjaisen sivun ollessa kyseessä Menu-kolumnin painikkeet katoavat, kun vierailija lukee sivun materiaalia eteenpäin. Tosin yhdessä ilmaisessa tyylipohjamallissa, joita olen ladannut koneelleni netistä, olisi ollut mahdollista käyttää vieritystä siten, että vain sisältö olisi liikkunut muiden kolumnien pysyessä paikoillaan, mutta mallin ulkomuoto muuten oli koruton ja epämiellyttävä. Päädyin valitsemaan kaksikolumnisen tyylipohjan, koska se on ollut ainoa, joka on kestänyt siihen tehtyjä päivityksiä. Muissa oman materiaalin lisääminen on aiheuttanut sekaannusta eivätkä tyyliasettelut ole pysyneet kuosissa. Joidenkin kohdalla kolumnit menivät niin sekaisin, että ne näyttäytyivät alakkain, vaikka ne on tarkoitettu vierekkäisiksi.

Uuden tyylipohjan myötä Muistikirja-sivun nimeksi tulee Muistiinpanoja. Muistikirja-sivun pääotsikko on ollut tähän saakka Nettipäiväkirja, mutta yhdenmukaistan käytännön ja Muistiinpanoja-sivun pääotsikon nimeksi tulee johdonmukaisesti Muistiinpanoja. Muu pysyy ennallaan eli pääotsikon jälkeen tulevat päiväys ja varsinainen päiväkohtainen otsikko. Tänään se on Uuden kotisivuston päivittämistä.

Tänä sunnuntaina tai myöhemmin mahdollisesti tekemiäni muistiinpanoja en julkaise erikseen kotisivustollani vaan ne tulevat Internetiin yhdessä koko tyylipohjaisen sivuston kanssa. Siihen asti vierailijoiden on tyydyttävä lukemaan kehyspohjaisella kotisivustolla nyt olevaa materiaalia, johon olen viimeksi tehnyt päivityksiä kaksi viikkoa sitten. En ole asettanut mitään aikatakarajaa tyylipohjaisen sivustoni julkaisemiselle. Vanha materiaali on jo siirretty uudelle sivustolle, mutta valokuvagallerian tekeminen on kesken. Opettelen parasta aikaa eri valokuvankäsittelyohjelmien käyttöä. Jotkut niistä ovat tuttuja minulle, mutta en ole aikaisemmin tehnyt kuvakollaaseja.

torstai 2. kesäkuuta 2011

Helatorstai

Juuri äsken keskiviikko vaihtui torstain puolelle, joten olemme helatorstaissa. Päivä merkitsee eri ihmisille eri asioita. Kristityille se merkitsee Kristuksen taivaaseen astumista, jolloin Hän siirtyi taivaan kirkkauteen näyttäydyttyään opetuslapsilleen ylösnousemuksensa jälkeen neljänkymmenen päivän aikana.

Minulle helatorstai merkitsee myös kesän alkamista. Muistan lapsuudesta, että silloin viimeistään puettiin kesävaatteet ylle ja puissa oli lehdet sekä tietysti aina paistoi aurinko. Linnut lauloivat heleästi ja korkealta tehden laajoja lankapistoksiaan taivaalla. Niin, aika kultaa muistot, mutta antaa vain koristella, hyvähän se on hyvää muistella.

Kristuksen taivaaseen astuminen ja lapsuuden kesät synnyttivät abstraktin piirustuksen, jolle meinasin ensin antaa nimeksi taivaaseen astuminen, mutta koska abstraktin taiteen luonteeseen ei kuulu katsojan johdatteleminen päädyin Torstai-nimeen. Helatorstai olisi luonut liikaa mielleyhtymiä. Näin jokainen voi nähdä kuvan vapaasti, vaikka tietysti torstaihin liitetään usein toivo, mitä se on täynnä. Sellaista mielleyhtymää kuva saakin kuljettaa. Se ei ole liikaa johdattelua.

Abstrakti taide on lähellä sydäntäni, koska se pääsee lähimmäksi kuvattavaansa. Tehtävä, joka on täysin absurdi, koska objektiivisen kuvan luominen on hypoteesi. Sellaista ei ole olemassa vaan jokainen taiteilija ja katsoja tuovat esteettiseen kokemukseen omat arvonsa ja mieltymyksensä. Näin, mitä tarkempi kudos on, sitä suurempana vaarana on se, että taiteilijan ja katsojan tarkoitus ja tulkinta eivät kohtaa. Ristiriitaa seuraa se, että katsoja kieltää työn taiteellisen arvon tai on välinpitämätön sitä kohtaan. Jälkimmäinen lienee pahinta, mitä taiteilija voi kuvitella, koska taiteella perimmäisesti ei ole muuta tehtävää kuin mahdollisimman tarkan kuvan luominen kuvattavasta. Vaikka sellaiseen pääseminen on mahdotonta, se on ainoa yhteisesti hyväksytty suuntaviitta.

Pohdiskelin aihetta, kun olin kävelyllä pari päivää sitten. Olin tyytyväinen siihen, että Torstai oli onnistunut kiertämään manipuloinnin karikot. Aluksi se oli vihjaavampi ja nimi oli johdatteleva. Nyt sen voi nähdä vain toivon julistuksena tai jonain positiivisena, jolloin vastaanottajan esteettinen elämys ainakin teoriassa on mahdollinen. Tietysti muotokielen vielä pitää puhuttaa vastaanottajaa. Onneksi siinä meillä ihmisillä on vähemmän mielipide-eroja, mutta kyllä esimerkiksi joku väri saattaa miellyttää yhtä ja inhottaa toista. Päätin pohdiskeluni alla olevaan mietteeseen:

Abstrakti taide

Kuva on siellä,
mihin ei ole piirretty.
Täytetty tila on tulkintaa.
Siksi abstrakti taide
pääsee lähimmäksi kuvattavaa.
Se hahmottaa alaa intuitiivisesti
ei tukahduttamalla pistotyönä
mallia.

Vaikeaa on, sillä johdattelua tästä artikkelista tuli, kun kerroin Torstai-piirustuksen taustoista ja abstraktin taiteen taiasta. Tähän on syynä blogin luonne. Olisi ollut parasta lyödä pelkkä piirustus blogiin, mutta se ei sitten enää olisi ollut blogiartikkeli.

Torstai

Kuva suurenee, kun klikkaat sitä hiiren osoittimella.

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Jäkälän kuviot puussa

Tein antoisan pyöräretken. Kuvailin puunrunkoja, kiviä ja kantoja, koska etsin pintoja uuden valmisteilla olevan tyylipohjaisen sivuni mallineen taustakuvaksi. Tietysti ilmaisia pintoja voi kopioida netistä, mutta jotenkin minusta tuntuu, että omalla sivulla pitää olla itse kuvaama pinta. Silti voi olla, että joudun tinkimään periaatteistani tässä suhteessa, koska kamerani erottelukyky ja muut ominaisuudet eivät ehkä riitä tarpeeksi terävään kuvaan. Joskushan tekstuuri rakennetaan muutaman neliösenttimetrin palasesta ja se suurennetaan moninkertaiseksi.

Makrokuvaus olisi mahtavaa, mutta välineet maksavat hunajaa. Luonnon yksityiskohdat ovat tutkimattomia ja aina arvaamattomia. Tänään ihailin jäkälien värikkäitä kudoksia puun rungoilla. Ehkä puut eivät ole niistä yhtä iloisia, vaikka luin puutarhapalstalta, ettei jäkälistä juuri haittaa ole. Niiden runsas esiintyminen voi sinänsä olla merkki puun huonokuntoisuudesta. Niiden poistaminen ei paranna sairasta puuta vaan siihen tarvitaan muita keinoja. Jäkälän voi poistaa esimerkiksi omenapuista juuriharjalla, http://olotila.yle.fi/piha/kasvit/puut-ja-pensaat/omenapuun-leikkaaminen-ja-jakalan-poisto

Siinä valon ja runsauden sateessa, minulle tuli mieleen, kuinka talvi ja pimeät illat ovat vaatimattomalla tavalla runsaita eli niitä pitää oppia lukemaan kuin ohjelmointikoodia, niin niistä tulee runoutta. Prameuden keskellä meinaa moni asia jäädä huomiotta niin kuin uskolliset kenkäni, jotka ovat palvelleet minua nurkumatta jo muutaman vuoden. En minä nytkään olisi niitä muistanut, mutta kokeilin erilaisia säätöjä kamerassani ja säätöjen vaihtamisen merkiksi otin muistikortille kuvan kengästäni. Kun näen kenkäkuvan, tiedän vaihtaneeni taas säädön. Vasta kun siirsin kuvia tietokoneelle, huomasin kuinka sympaattisilta tämä velikulta näyttää. Se tosin huomautti olevansa pölyinen eikä siksi haluaisi olla mallina. Höpötyksiä vastasin, sillä sinä ja veljesihän kävelette kanssani kangasmailla ja jänkällä, miten siinä voisi kiiltävänä selvitä. Sitä paitsi vastahan minä teidät puhdistin, kun kävimme lääkärin vastaanotolla. Joka päivä en lankkipurkkia avaa.

Silti en vuodenajoista luopuisi. Valossa maalataan panoraamoja ja syksyllä nyplätään maisemapitsiä. Sillä tavalla me kyllä osaamme olla tuottoisia, ainakin suurin osa meistä. Valitettavasti joillakin menee luu kurkkuun, kun lämpömittari tippuu alle nollan ja/tai pitää sytyttää lyhtyjä kulkemista varten. Silloin luovuudella ei tunnu olevan rajoja, kun kuulee niin monta syytä, miksi ei näe metsää puilta, syksyä kesältä. Mutta unohdetaan puheet muista vuodenajoista, kun kesä on tulossa ja annetaan kaikenlaisten kukkien kukkia. Kesällähän tarjonta on runsasta, mikä on fantastista. Voiko ihminen sille mitään, jos elää vain valossa. Sellaiset siskot ja veljet taisivat olla edellisessä elämässään karhuja.
Kenka02
jakala01
JK. Kuvat suurenevat, kun niitä klikkaa hiirellä.

lauantai 14. toukokuuta 2011

Ketä varten Webbi on

Kun ihmettelin, miksei ystäväni julkaise artikkeleitaan Webissä. Hän perusteli, ettei halua julkaista juttujaan, koska ne vain hukkuvat massaan eikä niitä kukaan lue. Toinen tuttu perusteli vaitioloaan sillä, etteivät hänen kirjoitukset ole tarpeeksi tasokkaita eikä hän sen takia kehtaa niiden kanssa tulla julkisuuteen. Mielestäni molempien kirjoitukset olivat tasokkaita ja huolella laadittuja.

Vastaavanlaisia argumentteja olen kuullut usein tuttavieni suusta, mikä on ihmetyttänyt minua suuresti. Jos Web onkin vaikea määriteltäväksi, yksi asia on varma. Se on tekijöidensä summa aivan samalla tavalla kuin elämä ylipäätään. Valitettavasti luontainen epävarmuus ja/tai neuroottinen itsekritiikki vaivaavat molempia yhteyksiä. Ne, jotka uskaltavat puhua työelämässä ja kotona, avaavat sanallisen arkkunsa myös tiedon valtateillä.

Lieveilmiöitäkin esiintyy, kun nimimerkkien taakse piiloutuvat ihmiset heittävät lokaa toistensa päälle esimerkiksi keskustelupalstoilla. Haittaohjelmien kirjoittajat ja heitä seuraavat rikolliset eivät ole jättäneet tilaisuutta käyttämättä. Silti kyse ei ole Webistä sinänsä, sillä aivan samalla tavallahan elämä pyörii Webin ulkopuolella. Väärinkäytökset ovat kuitenkin saaneet Webin vastustajat liikkeelle. He hakevat perusteluita Webin kelvottomuudelle negatiivisuudesta unohtaen, että tulikin voi olla hyvä renki, mutta huono isäntä. Silti kukaan ei tosissaan ala kampanjoimaan tulta vastaan.

Kysymys on pohjimmiltaan siitä, miten tätä välinettä käytetään. Mitä useampi maan hiljaisista uskaltautuu mukaan, sitä demokraattisempi Webistä tulee. Samalla lieveilmiöiden osuus prosentuaalisesti vähenee eivätkä ne saa enää niin paljon huomiota, mikä on omiaan vähentämään kielteistä käytöstä. Sille on sitä vähemmän perusteita, mitä vähemmän se kiinnostaa ihmisiä.

Webbi on uusi väline. Sen kanssa ei ole mitään ehdottomia sääntöjä vaan käytäntö muovaa, mihin suuntaan se kehittyy. Sosiaalinen rakenne tulee entisestään individualisoitumaan perhekokojen pienentyessä ja vapaa-ajan lisääntyessä. Koneenrikkojat löytävät jatkuvasti arvosteltavaa nykykehityksestä, vaikka se on luonnollinen jatkumo elinkeinorakenteen, välineiden ja perhepolitiikan muutoksista. Olisi luonnotonta, jos yhden hengen taloudet käyttäytyisivät kuin entisaikojen suurperheet. Samalla kun yksinäisten määrä kasvaa, pienenee myös heidän sukukuntansa, koska se niin ikään muodostuu yksinäisistä ihmisistä tai yhden kahden lapsen ydinperheistä. Yksilön on ryhdyttävä onnensa sepäksi.

Valitettavasti kehityksen ulkopuolelle jää kovin herkästi, jos pitäytyy vanhoissa konsteissa tai antaa estojensa ja/tai epävarmuutensa määrätä tahdin. Toivottavasti Webbi lunastaa pitkällä aikavälillä paikkansa siinä mielessä, että siitä tulee mahdollisimman monen itsellisesti elävän nykyihmisen uusi vuorovaikutusväline, koska sellaisen löytyminen muualta saattaa olla vaikeaa. Tietysti kaikenlaisia yhdessäolon seminaareja ja kursseja järjestetään, mutta ne ovat kalliita ja vaativat erikoispanostamista. Tähän usealla ihmisellä ei ole joko rahaa tai aikaa. Webbi on niitä varten, jotka vaikuttavat sen kautta. Se on kaikille mahdollista, kuten se on Webin ulkopuolella.