Hieno kuva, joka antaa ostajalle hyvä mielen. Käytetäänhän tästä plastiikasta uudelleen 80 prosenttia. Silti, jos ei anna tuon tekstin liikaa tuudittaa hyvän olon tunteeseen, voi helposti kysyä, miksei tuosta materiaalista käytetä 100 prosenttia. Se olisi mahdollista siten, että itse kynäkuoreen myytäisiin irtosäiliöitä kunnes kuori menisi niin huonoon kuntoon, että se olisi vietävä kierrätykseen. Vanhan muovin kierrätysominaisuudet olisivat ehkä hiukan huonommat, mutta eivät olemattomat. Säästöä olisi tullut, kun kuorta ei pantu joka kerta kierrätykseen, kun säiliö loppui. Monesti unohdetaan se, että kierrättäminen vaatii melkoisesti energiaa, minkä tuottaminen syö uusiutumattomia energialähteitä.
Jos valtiovalta määräisi standardit säiliöille, kynän valmistajat ohjailtaisiin tekemään vakiokuoria, joissa olisi vakiokierteet tulpalle, jonka avaaminen mahdollistaisi uuden säiliön pujottamisen kynään. Standardit olisivat tervetulleita kaikille tuotantoaloille. Nykytekniikan valmistamisessa standardit toisivat merkittäviä säästöjä. Insinöörit voisivat laskea vakiopinta-alat eri tietotekniikkaosille, jolloin tietokonekuoret voisivat palvella helposti yli 50 vuotta. Nyt moni designeri kauhistelee mielessään, millainen sellainen maailma olisi, missä kaikki laitteiden koteloilla olisi vakiomitat. Heille lohdutukseksi pyydän miettimään, mitä kaikkea Lego-palikoista voi rakentaa, vaikka ne ovatkin vakiomittaisia. Vakiomittaisten laitekoteloiden panelointi antaisi rajattomat mahdollisuudet.
Sitten joku toinen tätä lukeva korottaa äänensä työpaikkojen puolesta, mutta ei standardointikaan ilman ihmisiä toimisi. Tietysti on tiukempi kysymys, kuka heille maksaisi palkkaa. Valtiovalta, kun ei näe mitään muuta mahdollisuutta kuin kulutuksen lisäämisen elintason ylläpitämiseksi. Tuotteiden hintoja nostaminen olisi johdonmukaista, koska hyödykkeiden elinkaari oleellisesti pidentyisi. Tuotteiden leasing voisi olla myös asiallista, jolloin laitevalmistajat voisivat pitää huolen kierrätyksestä saaden siitä lisätuloa sekä siitä, että laitteen käytöstä maksetaan pitkällä aikavälillä. Myös koneita olisi verotettava.
Tällainen läjä muovia ja pahvia tarvitaan kahteen 1,8 metrin johdon pakkaamiseen. Siinä saa ahjot hehkua punaisena, kun tuokin plastiikka on saatu kierrätettyä – ja liekö edes kierrätettävää materiaalia. Minä, kun olen tällainen vanha pieru, muistan ajat, jolloin elektroniikka-alan liikkeissä oli takahuoneessa työntekijöitä, jotka juottivat asiakkaille vain ja ainoastaan heidän tarvitsemansa johdot liittimineen. Vielä 60 -luvulla, vaikka maailmassa oli paljon vähemmän varallisuutta, ei kukaan sanonut, että tällaiseen ei ole varaa. Miettikääpä sitä merkittävää vähennystä ilmakehän kuormitukselle, kun maailmassa rahdattaisiin vain raaka-aineita ja puolivalmisteita lopullisen työn tapahtuessa paikallisesti.
Tuli tuosta pakkausvimmasta mieleen eräs keskustelu nuoren puotitytön kanssa. Sanoin lähinnä itselleni, että ei ennen tarvittu tällaista määrää krääsää pienen ostoksen ympärille. Tyttö syöksyi valppaana valistamaan, että pakkaaminen tapahtuu hygienian lisäämiseksi, ettei bakteerit leviä. Sinänsä loogisia väitteitä, koska olimme ruokavalintakaupassa. En viitsinyt vastata mitään, että mene tuonne hedelmä- ja vihannestiskeille, ja katso kuinka ihmiset hierovat likaisin käsin elintarvikkeita, joita sitten myydään kuin ei ikinä muovikelmupaketteja olisi keksittykään. Pakkaamisen innostus perustuu siihen, että se tapahtuu automaattisesti koneiden avulla ilman ikäviä ihmisiä synnytyksineen ja sairastumisineen. Ja masinoita ei veroteta.
Tällaisia päässäni liikkui 15 päivänä maaliskuuta 2018, kun johtoja ja kyniä ostin. Kirjasinpa tänne, vaikka eipä ihmiset ole valmiita muutoksiin. Voihan tämän kääntää filosofian saralle sanomalla Descartesin lailla: ”Cogito, ergo sum.”
Jaa:
Tämä on ties mones kerta, kun koetan saada homman toimimaan offline-editorilta pilveen. Windowsin puolella ongelma on tehdasastuksien palauttamisen jälkeen niin vakava, että joutunen asentamaan käyttöjärjestelmän kokonaan uudelleen ennen kuin mikään toimii. Täällä Macin puolella tämä MarsEdit 4 on jo toinen editori, mitä kokeilen. JustBlog -niminen editori toimii kyllä, mutta sillä ei saa yhteyttä Blogger -alustalla toimivaan blogiini, Yelling Rosan Blogger.
Sitten taas pähkäilyä, kun tämä editori ei ole tuttu eikä oikein Mac -käyttöjärjestelmäkään. No, kyllä tuo kuvan tuominen oli helppoa, kun löysin Media-painikkeen.
Sitten pitäisi tietysti testata, miten tänne saa YouTube -videon ja/tai muuta musiikkia ennen kuin innostun liikaa tähän editoriin. Seuraavaksi kuitenkin on syytä kokeilla, saanko postia myös Bloggeriin. Wordpress -alusta on kokeiltu ja hyväksi todettu.
Materiaali meni Bloggeriin, joten seuraavaksi on sitten tutkittava tämän MarsEdit 4 muita ominaisuuksia. Välillä tämä ohjelma ehdottaa, että editoisin tekstiä BBEdit -nimisessä, ilmeisesti, editorissa, mutta sellaista en ole vielä asentanut. Täytyy asentaa se, jos tämän kanssa tulee seinä vastaan.
https://www.youtube.com/watch?v=WSqptf_3oIk&feature=BFa&list=ULvYHqSklHiho
YouTube -videon lisääminen tapahtui siten, että painoin hiiren kakkospainiketta MarsEditin editointi-ikkunassa ja valitsin pudotusvalikosta ”Paste HTML Source” -komennon. HTML -koodin sain YouTube -videon alapuolelta painamalla Jaa-painiketta ja seuraavassa näkymässä valitsin Upota -sanan, jolloin sain HTML -koodin.
Mi padre era gitano en el pueblo.
A los dieciséis años abandonó su hogar.
Cambió su sangre roja por el traje de negocios
del hombre blanco.
El corazón de mi hermana llora.
Ya no se le permite bailar
flamenco,
intenso latido
de vagabundos.
Mi guitarra arde en el fuego,
y las partituras están mojadas.
© Yelling Rosa
16/6 –17
Below you see the table where my version is revised. The translator who did these corrections doesn’t want her name to be published. You’ll find the unrevised version at: https://yellingrosa.wordpress.com/2017/06/17/mi-padre-era-un-gitano/
Pequeña gitana por Yelling Rosa:
Marcus Scriptor translated the poem in Interlingua: You can read his poems in Interlingua at: http://poemasepensatas.blogspot.fi/
Mi patre esseva un tsigano in le village.
In le etate de dece-sex annos ille lassava su domo.
Ille cambiava su rubie sanguine
al costume commercial del homine blanc.
Le corde de mi soror plora.
On non la permitte ballar le flamenco,
le intense rhythmo del vagabundos.
Mi guitarra arde in le foco
e le partitura es molle.
© Yelling Rosa
16/6 -17
