Kulutuksen vanki
Olen läpeeni kyllästynyt,
ja haluan nukkua niin,
etten herää
Silti en kuole.
Se tässä
vituttaa.
© Yelling Rosa
26/5 –20
Jälkisanat
Katsoin juuri televisiodokumentin tekoälystä ja sen mahdollisista vaaroista. Ohjelman tekijöiden mielestä ihmisten tarkkaileminen ja manipulointi ovat hälyttäviä ilmiöitä. Tätä taustaa vasten tarkasteltuna ”Kulutuksen vanki” -runoni sai uutta ulottuvuutta. Sen lisäksi, että algoritmit ohjaavat meidän kulutustamme, olemme olleet kulutusrobotteja jo ennen tietotekniikan vallankumousta.
Runo kuvaa sitä, kuinka tämä ohjailu repii sielua, mutta mitä
vaihtoehtoja ihmisellä on toimia, jos et omista maata ja voi sitä
viljellä. Metsään ei niin vaan mennä erakoksi, kun sen omistaa
yksityinen ihminen tai sitten se on valtion metsää, jolle on säädetty
muut käyttötarkoitukset kuin oravanpyörästä hyppääminen.
A Prisoner of Consumption
I’m sickened tired of this,
And I want to sleep so
I won’t wake up.
However, I don’t
Stop shopping,
Which is what
Pissed me off.
© Yelling Rosa
26/5 –20
PS Enlarge the photo by clicking
Afterwords
I just watched a television documentary about artificial intelligence and its potential dangers. The authors of the program consider the observation and manipulation of people to be alarming phenomena. Against this background, my ”Prisoner of Consumption” poem took on a new dimension. In addition to the fact that algorithms control our consumption, we have been consuming robots before the information technology revolution.
The poem describes how this maneuver tears the soul and what options you have, mostly if you do not own the land and cultivate it. The landless human being can’t go into the forest as a hermit when a private person or state owns it.
