torstai 22. marraskuuta 2012

Linux -kokemuksia

Olen kirjoittanut joitakin blogiartikkeleita kokemuksistani Linux-maailmassa ja sen Ubuntu -käyttöjärjestelmäversiossa sitten viime kevään. Olen pyrkinyt puolueettomuuteen, mikä on käytännössä tarkoittanut sitä, että olen varonut tekemästä lopullisia johtopäätöksiä. Mutta koska vastoinkäymisiä on riittänyt vaikka muille jakaa, en pysty parhaalla tahdollanikaan kehumaan Ubuntua. Epäonnistumiset eivät yksinkertaisesti kannusta minua eteenpäin Linux -puolella.

Jo pitemmän aikaa Ubuntuni on kieltäytynyt päivittymästä automaattisesti ja/tai manuaalisesti ohjattuna. Tänä iltana se sitten sanoi lopullisesti työsuhteemme päättyneeksi kirjoittamalla kehotteen täyteen käsittämättömiä lauseita, joissa yhteisenä nimittäjänä oli Error siellä sun täällä. Käyttöjärjestelmä on niin sekaisin, että se on asennettava uudelleen. Toisaalta olisi ehkä viisainta ottaa Linuxille varattu kovalevyn lohko Windowsille. Periaatteessa en tarvitse Ubuntua, koska olen hankkinut rahalla vuosien varrella tarvitsemani ohjelmat Windows -puolelle.

Ryhdyin viime keväänä kokeilemaan Ubuntua, koska Vistaani tuli virus maksullisesta virustorjuntaohjelmasta huolimatta, ja olin lukenut, ettei Linus -puolella ole niin paljon viruksia. Silti, jos tämä on ainoa vaikutin, se ei todellakaan riitä vaivannäköön. Linus ei ole helppokäyttöinen ja vaatii erityisosaamista, mikä ei ole tuttua Windows -puolelta. Näyttääkin siltä, että Linus -kokeiluni päättyvät tältä haavaa. Saatan kokeilla sitä ehkä tulevaisuudessa, jos se olisi toiminnallisesti parantunut, helppokäyttöisempi ja sille tehdään yhtä laadukkaita ohjelmia kuin Windowsille tai Macintoshille. Nyt se ei sovi minulle. Ehkä jonkun toisen kohdalla on toisin. Kantapään kauttahan nämä tietokonejutut menevät enemmän tai vähemmän olemme sitten tekemisissä minkä tahansa käyttöjärjestelmän kanssa.

Käsittelen Ubuntua seuraavissa artikkeleissani:

http://yellingrosa.blogspot.fi/2012/03/liian-paljon-teknisia-kysymyksia.html
http://yellingrosa.blogspot.fi/2012/03/haittaohjelma-tuli-ja-sotki-rutiinit.html
http://yellingrosa.blogspot.fi/2012/04/drivel-paivakirjamuokkain.html
http://yellingrosa.wordpress.com/2012/04/10/testing-blogilo-offline-blogeditor/

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Uusi runo julkaistu kahdella kielellä

Sydämen ajatukset kopsahtavat

Illalla on
kiva maata sängyssä
ja kuunnella,
kuinka sydämen ajatukset
kopsahtelevat mielen kaikupohjaan,
rummuttavat sitä.
Yhtä rauhoittavaa kuin sisällä,
kun syyssade ulkona
ropisee ikkunaan.
6/11 -12

Olen kääntänyt tämän ajatuksen englanniksi saatepuheen kera. Se sai nimekseen The Thoughts of Heart. Jos olet kiinnostunut, voit lukea runon englanninnoksen täältä. Suomeksi runo löytyy myös sivustoni Runoja -sivulta.

lauantai 3. marraskuuta 2012

Totuus

 

Latasin muutaman uuden mietteen Runoja -sivulle. Ne käsittelevät hyvin epämääräistä totuusaihetta. Epämääräistä siksi, ettei kenellekään ole selvää, mitä totuus on. Jokaisella ihmisellä on oma totuutensa, joten käytännössä totuus on synonyymi näkemykselle, joka on yleisesti hyväksytty epämääräisenä objektina. Totuus ei ole päässyt yleisprinsiipiksi vaan ihmiset kiistelevät jatkuvasti siitä, mikä on totta ja mikä ei. Tämä asettelu synnyttää sitten vaikeuksia ja pahimmillaan sotia kansakuntien välille. Toki mikään käsite ei ole saavuttanut prinsiipin asemaa, ei edes hyvä ja paha. Totuuden suhteen ollaan kuitenkin samaa mieltä siinä, että se on yksi korkeista kategorioista, jos ei ainoa sellainen. Ihmiskunta on vain unohtanut asettaa sille uusia vaatimuksia, niin että siitä tulisi tavoite, johon pyrittäisiin yhteistuumin. Tämä ei ehkä toteudu koskaan.

Puolueeton totuus vaatisi niin paljoa luopumista, että se on meille ihmisille lähes mahdotonta. Oma totuus, jota pitäisi kutsua näkemykseksi, takaa meille ne edut ja mukavuudet, jotka meillä on. Kanssaihmisen totuus taas usein uhkaa olemassaoloamme ja toimintaperiaatteitamme. Uhille viittaamme kintaalla ja joissakin tapauksessa toisenlaisuus saa meidät aggressiivisiksi. Totuuden, jos se olisi puolueeton, tulisi kattaa muunkin kuin yhden ihmisen tai ryhmä edut, pitäisi huomioida kaikki se, mikä on esillä ihmiskunnassa ja laajemmin kaikkialla maailmankaikkeudessa. Ihmisten puheissa ja toimissa totuus tullee olemaan puolueellinen.

Sen yleispätevyys ei ole kuitenkaan harhakuvitelma. Vanha sanonta toteaa, että totuus kuullaan lapsen ja humalaisen suusta. Totuudesta puhuvien ryhmään voidaan lisätä taide, mutta ei sokeasti. Taiteilijan, eli ihmisen, näkemykset tahtovat silläkin saralla sekoittaa pakkaa. He lisäävät tendenssiä, jolla ehkä huomaamattaan vahvistavat omia tottumuksiaan ja periaatteitaan. Sadut usein välttyvät tästä oman maailman pönkittämisestä. Sadun kertoja pääsee ulos kehyksistään ja voi pelata yleisillä lainalaisuuksilla ja antaa selkeän kuvan esimerkiksi hyvyydestä ja pahuudesta. Näissä raameissa, jotka ovat etäännytetty reaalielämän vaatimuksista, kertoja pääsee lähelle puolueettomuutta. Näin voimme hyväksyä, että totuus on olemassa, koska satu on todella olemassa maailmankaikkeudessa. Abstrakti kuvataide on otollinen totuudelle. Käsitteellisen parissa luodessa taiteilijalla on kovin vähän tarvetta miettiä sitä, mikä on hänen kannaltaan järkevää ja käytännöllistä, hänen asemaansa pönkittävää. Niinpä hän antaa kauneuden tulla sielunsa syvyyksistä vapaasti. Tämän tapahtuman tunnistaessa taulun katsojan valtaa rauha. Jos kauneuden puhtaus ei ole tapahtunut, katsoja voi tuntea ahdistusta ja petosta, vaikka taulussa ei olisi yhtäkään konkreettisesta ympäristöstä tunnistettavaa piirtoa. (Luonnollisesti abstraktio voi olla vihaa täynnä, mutta käytin nyt kauneusesimerkkiä.)

Näitä miettiessäni paperille ilmestyi pari ajatusrunoa. Niitä kirjatessani olin kaukana jokapäiväisyydestä, joten uskallan toivoa niiden tunnelman välittyvän lukijalle. Jos näin ei tapahdu, taisin vielä olla liiaksi sidottuna reaalielämän kehyksiini. Näin ne menevät:

 

Totuus

Ihmisen
totuus
puolueellinen
valetta on.
3/11 –12

 

Minä en valehtele

Minä
sepitän tarinoita.
Minä en valehtele
ruokapöydässä.
Kääntäen:
Joskus on
liioiteltava,
miltei valehdeltava,
jotta totuus
ilmenisi.
Mikä olisi
satumaailmaa
harmittomampi
ympäristö?
3/11 -12

Jälkimmäisen runon nettiversiosta jätin neljä viimeistä riviä pois. Ne olivat liiaksi selittelyn makuisia.