torstai 10. huhtikuuta 2014

Södergran ja antroposofia

 Edith Södergran 1919Edith Södergran, 1919

Ostin kymmenellä eurolla Edith Södergranin upouuden Koottujen runojen kokoelman, Otava 2009. Luettuani kirjaa vähän matkaa minusta tuntui, että olemme tekemisessä mystisten voimien ja symbolien maailmassa. Varmistaakseni asian tutkin nettiä, mistä löytyi Palmusen artikkeli. Kolumnisti Tuula Palmusen mukaan Södergran oli synnynnäinen antroposofi, joka oli hyvin tietoinen henkimaailman olemassa olosta, niin metsän keijuista kuin sielunvaelluksesta. Hänen intohimoinen asenteensa näkyi hänen luontorunoissa ja elämänkaipuuta ylistävissä säkeissä. (Sanakirjan mukaan antroposofia on itävaltalainen Rudolf Steinerin 1900-luvun alkupuolella kehittelemä kristillisteosofinen oppi.) 

Minun silmääni pisti Fantastique-otsikon alla olevat Sisko-runot. Palmusen mukaan sisko oli todella olemassa. Hän oli Edithiä vanhempi Sigma-tyttö. Sigma oli palvelustytön tehtävässä, mutta runoissaan Södergran on tehnyt hänestä miltei jumalolennon. Välillä tuntuu jopa, että suhteessa olisi eroottista latausta. Päällimmäisenä on Edithin personifikaatio: Sisko edustaa kaikkea hyvää, pyrkimystä hyvään. Sisko on pahan vastakohta, jota pahat voimat ympäröivät ja ovat valmiina nielaisemaan millä hetkellä hyvänsä. Runossa ”Sanomaton on matkalla luoksemme” Edith sanoo: Eikö tummakasvoinen jumala haluakin sulkea sinut syliinsä? /Eikö hän seisokin jalkopäässäsi kun vaivut uneen?/

Toinen seikka, johon kiinnitin huomiota, oli Södergranin jumalkuva. Se on dualistinen. Jumala on hyvä tai paha sen mukaan, miten hänen nimensä kirjoitetaan. Isolla kirjaimella löytyy melko perinteinen kristillinen Jumala, kun taas pienen kirjaimen taakse kätkeytyvät demonit ja muut ihmistä syövät henkiolennot. Runo ”Kristillinen uskontunnustus” päätyy säkeeseen: onni on risti joka pystytettiin kaikkien puolesta. Tosin aivan näin yksinkertainen jako ei ole. Joskus ison J-kirjaimen taakse kätkeytyy haltiattaria ja enkeleitä, jotka tuovat sanomaa rajan toiselta puolelta tavalla, joka ei ole sopusoinnussa tavanomaisen kristillisen maailmankatsomuksen kanssa. Herääkin kysymys, oliko Edith enemmän kristosofi kuin antroposofi, vaikka käytännössä näillä katsomuksilla ei ole suurta eroa. 

Södergranin koottuja runoja voi suositella kaikille. Enemmän säkeistä saa irti, jos on tutustunut itämaisiin uskontoihin antroposofian lisäksi. Runo ”Himalajan portailla” paljastaa sen, että Edith on perehtynyt itämaiseen ajatteluun. Hinduismissa pyritään saavuttamaan nirvana, jonka jälkeen maanpäällinen unohtuu ja taivaallinen elämä alkaa. Runossaan ”Himalajan portailla” Södergran kirjoittaa: /Himalajan portailla/istuu suuri Višnu/ ja uneksii/. /Valkoisissaan/seisoo pikku pyhiinvaeltaja purppurakajossa. / Kaikkivaltias, /ota minun elämäni/yhdeksi uniesi silmänräpäykseksi. /Haluan nähdä mitä sinä haluat - ja tuhoutua ./

Yelling Rosa, 2009

Laulu vuorellaE01

PS Tämä artikkeli on julkaistu Lapin Kirjallisuusseuran julkaisussa Lapillinen, n:o 27, 2009

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Hover, Hover Ladybug

Olen julkaissut tänään (6.4.14) ensimmäisen YouTube -videoni tälle vuodelle. Se esittelee vanhan suomalaisen kehtolaulun, Lennä, lennä leppäkerttu, englanninkielisellä tekstityksellä. Olen kiinnittänyt huomion rytmiikkaan, joten käännökseni ei ole sanatarkka. Voit kuunnella Lennä, lennä leppäkertun täällä.

Suomalaiset nuotit löytyvät osoitteesta: http://www.yellingrosa.com/Opetus/Nuottivihko.pdf ja englanninkieliset osoitteesta: http://www.yellingrosa.com/sheets01.

Samalla päivitin täällä Yelling Rosan Bloggerissa olevan YouTube -videotsivun. Se olikin ollut aina viime kesästä lähtien ilman huomiota.

Toivottavasti viihdyt uuden videoni parissa.

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Surma

Kohtalo kajahtaa
sanassa surma:
la muerte, la muerte.
Sen kelloa lyö
runo Espanjan maailman.
Rummun kalke luo
syvän tunnelman, totuuden
arvosta hetken, elämän,
joka muuten kuin houre
pitkin säärtä juoksee
syvään multaan,
missä ei mitään
on.
©Yelling Rosa
17/3 –14

Tämä runo syntyi luettuani Federico García Lorcan ja muutamien muiden espanjankielisten runoilijoiden tekstejä. Siellä tuo muerte –sana esiintyy tiheään. Ehkä etelänmaalainen luonne on kärsimättömämpi kuin pohjoismaalainen haluten kokea suuria tunteita ja tapahtumia ennen kuin kuolema (muerte, la) korjaa pois. Asenteesta en menisi juuri muuta sanomaan kuin että se on erilainen kuin meidän pohjoismaalaisten tapa tuntea. Kiihkeästi tai kiihkottomasti, niin koko tavalla samat asiat elämänkaaren aikana koetaan. Liika passiivisuus toki estää tavallisiakin kokemuksia täyttymästä siinä, missä kiihko usein edistää traagisuutta. Positiivista kärsimättömyydessä on se, että se käsittää elämän rajallisuuden ja kehottaa tekemään jotakin. Sitä olen runossani kuvannut.

Kohtalo, piirretty 31/03 –13


Kohtalo31.01

Ei se tuon hurjemman näköinen ole.