keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Outolintu Mikael Jungner ja köyhyyskuva

Istuin eilen illalla kauppareissun yhteydessä Arnoldsissa vanhan opettajaystäväni pöytään. Hän oli juuri lukenut Jungnerin Outolintu-kirjan ja oli poissa tolaltaan. Hänen mielestään mies eli jossakin ihmeellisissä sfääreissä eikä omannut realistista kuvaa suomalaisesta arjesta. Jungnerin mielestä, kaverini kertoi, suomalaisella työmiehellä on rahaa pankissa, hän tekee työnsä ja menee ruokatunnilla kahvilaan keskustelemaan kavereidensa kanssa purjejahdeista. Kaverini X vetosi myyjiin, bussinkuljettajiin, myymälöiden kassoihin, jotka kaikki tekivät työtä pienellä palkalla ja ottivat kuitenkin vastaan asiakkaiden huonotuulisuuden ja valitukset. X kertoi kirjassa olleen myös sellaisen kohdan, että Jungner oli keskeyttänyt Ylessä ollessaan kokouksissa puhujan, kun hän itse oli saanut selville, mikä puhujan asia oli ollut. Outolintu ei ollut käsittänyt tehneensä mitään väärää ennen kuin joku hänen psykologikaverinsa oli neuvonut, ettei näin saisi tehdä. Vielä X:ää ihmetytti se, että Jungnerille oli vasta rippikoululeirillä – jos nyt muistan oikein – selvinnyt se, että kuivauspyyhettä käytetään kuivaamiseen eikä likaisten astioiden esipuhdistamiseen.

Itse en ole kirjaa lukenut, mutta olen seurannut televisiohaastatteluja, joissa Mikael on esiintynyt. Olen saanut sen käsityksen, että hän yrittää levittää Suomeen amerikkalaista media-, johtamis- ja markkinointikulttuuria. Jotkin hänen puheensa suomalaisen työtätekevän arkitodellisuudesta ihmetyttävät. Toki on sellaisia palkallisia, joilla on varaa ostaa osakkeita ja tehdä sijoituksia eikä varatontakaan työmiestä voi estää näistä asioista puhumasta, mutta kuva on ainakin epätarkka. Suomessahan elää Stakesin vuonna 2006 tekemän tutkimuksen mukaan yli 600.000 ihmistä suhteellisen köyhyysrajan alapuolella, http://yp.stakes.fi/NR/rdonlyres/69616D6B-BC2A-4885-8B94-1703B70CE30C/0/066moisio.pdf Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kahden aikuisen kotitaloudella suhteellinen köyhyysraja on hieman alle 1 500 euroa kuukaudessa, yhden lapsen yksinhuoltajalla 1300 euroa kuukaudessa ja kahden vanhemman ja kahden lapsen perheellä raja on 2 100 euroa kuukaudessa. Jos yhdellä aikuisella on 750 euroa käytettävänään kuukaudessa, ei hän varmaankaan ensimmäiseksi ole hankkimassa purjevenettä. Kyllä nuo rahat kuluvat elämiseen: vuokriin, sähkö- ja vesimaksuihin, vaatteisiin ja ruokiin. Tilanne ei ole vuodesta 2006 parantunut vaan suhteellisen köyhyysrajan alapuolella elää yhä useampi ihminen vuonna 2010. Jo vuonna 2007 tilanne oli seuraava: Pienituloisiin kotitalouksiin kuului vuonna 2007 noin 708 000 henkilöä, mikä oli 55 000 henkilöä enemmän kuin vuotta aikaisemmin, http://tilastokeskus.fi/til/tjt/2007/tjt_2007_2009-01-19_tie_001_fi.html.  Nyt suhteellisen köyhyysriskissä on 900.000 suomalaista, http://www.tekry.fi/web/pdf/misc/PP_2010/Palola_Elina.pdf

Keskustelu Mikael Jungnerin Outolintu-kirjasta ja hänen opeistaan ja väitteistään sattui sopivasti, sillä se pani minut realisoimaan eilisen blogikirjoitukseni Oikea kuva köyhyydestä pelastaa maailman. Sitä kirjoittaessani muistelin erilaisia lausumia, joita poliitikot ja jotkut parempiosaiset ihmiset ovat lausuneet julkisesti ja yksityisesti minulle. Pohdin niiden ja tavallisten kansalaisten kertomuksien välissä olevaa juovaa. Se oli niin merkittävä, että voi puhua vääränlaisesta köyhyyskuvasta. Nyt eri tutkimusten luvut osoittavat, että olin oikeassa spekuloinnissani. Joku voi kysyä, miten voi olla väärä kuva köyhyydestä. Siihen on helppo vastata, kuten edellä mainitsin, on aika rajallista, mitä 750 eurolla kuukaudessa tekee. Tekemismahdollisuudet eivät parane sillä, että asialla spekuloidaan. Valitettavasti sellaiseen sorrutaan melko usein.

Kirjoitin eilen, että en usko ihmisten olevan pahoja. Heidän näkemyksiinsä vain vaikuttavat elämänkatsomukselliset argumentit. Ne ovat niin voimakkaita, että niitä helposti pitää realistisina. Olen seurannut sukulaisperheitäni, joissa laiskuus on esitetty köyhyyden syyksi. Nämä ihmiset todella uskovat tähän kuvaan eivätkä siten katso asiakseen muuttaa asennoitumistaan epäonnisempaan läheiseen. Tilanne on monimutkainen, sillä toisenlainen lähestyminen panisi vaakalaudalle kokonaisen elämisen järjestelmän, mikä taas aiheuttaisi sekaannusta ennen kuin uusi kuva vakiintuu käytännössä. Moni vetoaa vääränlaisiin poliittisiin ratkaisuihin eivätkä siksi koe köyhyyttä heille kuuluvaksi ongelmaksi. Oikeistossa puhutaan, että veropolitiikalla pystytään edistämään toimeliaisuutta, joka taas lisää työmahdollisuuksia ja näin kasvattaa ihmisten tuloja. Vasemmalla ajatellaan päinvastoin.

Oleellista ei ole se, kuka on oikeassa vaan se, että tilanne nähdään sellaisena kuin se on. Suuri osa pelkästään Suomen väestöstä, miltei miljoona ihmistä, elää absoluuttisessa köyhyysriskissä ja tutkijoiden mielestä vähävaraisuus ja mahdollisuudet entisestäänkin vähentyvät. Lisäsi on muistettava, että on kymmeniä tuhansia ihmisiä, joiden tulot ylittävät juuri suhteellisen köyhyysrajan. Tämän sisäistämiseen ei tarvitse olla nero. Samalla, kun kolmas maailma kehittyy ja teollistuu kuilu rikkaiden ja köyhien maiden välillä kutistuu. Näin rikkailla mailla on vähemmän kansallista pääomaa jaettavanaan kuin ennen. Kulutus puolestaan takaa sen, että luonnonvarat hupenevat ennätysvauhdilla. Niukkuus tietää sitä, että perinteiset ratkaisumallit eivät enää pure, ne eivät ole realistisia. Kulutuksen lisääminen ei muuta kuin lisää maailman taloudellista rähähdysalttiutta ja lisää köyhyyttä kaikkialla. Varsinkin, jos harrastetaan politiikkaa, jossa vain onnistujia palkitaan.

Juuri nyt, kun vielä on kulutusta ja tuotantoa, tuloerot kasvavat, koska osakeomistamista tuetaan ja johtavissa asemissa olevia työntekijöitä palkitaan osingoilla. Näiden epäkohtien poistaminen ei ole mikään edellytys vaan pakko. Ihmiskunnan on opittava jakamaan vähästä tai tuhouduttava. Tämän hyväksyminen vaatii rehellisyyttä. On katsottava tosiasioita silmiin. Köyhyys on todellisuutta ja se lisääntyy jatkuvasti. Se ei ole köyhien ihmisten laiskuutta vaan resurssien epätasaista jakamista ja tulevaisuudessa niiden kulumista.

Tietysti on mahdollista maailman tappiin asti puhua asian vierestä, vedota erilaisiin poliittisiin maailmankatsomuksiin ja uskontoihin, mutta on hyvä muistaa, että nämä aatteet ovat luotu silloin, kun ei ollut mitään tietoa luonnonvarojen hupenemisesta tai teollisuuden saastuttavuudesta. Ne olivat sen ajan mietteitä. Ne ovat kuitenkin kirjoitettu olettaen, että kuluttamisen lisääminen ja tätä kautta tulojen kasvaminen on ikuista. Marxismikin lähti ajatuksesta, että teollisuuden jatkuva kehittäminen toisi lopullisen ratkaisun taistelussa köyhyyttä vastaan.

Tietysti ei milloinkaan ole oikein, että osa ihmisistä pidetään köyhänä ja heiltä kielletään vaikuttamisen mahdollisuus ja luovuus oman elämänlaadun kohentamisessa. Tämä on ollut mahdollista, koska niin moni aate ja poliittinen ratkaisu pitää köyhyyttä köyhien itsensä aiheuttama eli on olemassa väärä köyhyyskuva. Nyt kuitenkin ollaan tilanteessa, missä tunteet eivät enää auta. Niukkuus on jaettava uudella tavalla tai ihmiskunta ajautuu vararikkoon. Tietysti tämä voi tapahtua nykyisellä tavalla eli yhä harvempi on osallisena varallisuudesta ja useampi saa kannettavakseen köyhyyden, mutta uusien tosiasioiden valossa voidaan ratkaista ongelma pitkäjänteisesti ja jaettava varallisuus tasaisemmin; ja tulevaisuudessa niukkuus.

perjantai 10. joulukuuta 2010

Syöte lisätty Yelling Rosan sivuille

Olen lisännyt Syöte-painikkeen kotisivustolleni. Näin vierailija tietää aina, kun sivustolle on lisätty uusi blogi. Hänen vain täytyy klikata Syöte-painiketta (oranssinpunainen suorakaide RSS-tekstillä) ja tilata syöte, niin hän saa Suosikit-kansioonsa uuden Syötteet-välilehden, jossa Yelling Rosan sivut-syöte sijaitsee. Sitä näpäyttämällä näkee, onko sivujen blogia päivitetty.

Lisäksi on olemassa ilmaisohjelmia, jotka voidaan asentaa Windowsiin. Ne näyttävät, onko syötteitä päivitetty ilman, että syötteentilaajan tarvitsee edes kirjautua nettiin. Voit ladata sellaisen esimerkiksi seuraavasta osoitteesta: http://www.feedreader.com/download  Saat tiedon myös, milloin olen lisännyt tarinoita tai tehnyt muita päivityksiä sivustolla, koska ilmoitan niistä blogissani, joka näin päivittyy ja päivitys näkyy RSS-syötteessä. Löydät blogini osoitteesta http://yellingrosa.suntuubi.com/?cat=8

tiistai 7. joulukuuta 2010

Kaksi öistä ajatusta

Sinä pidät minut ylhäällä
Sinä pidät minut ylhäällä,
vaikka valvon paljon.
Minun suullani laulavat
sinun lintusi kauneimmat,
rakkaimpien salat tulevat
julki ilman kuiskauksia,
tähdet eivät jää merkitsemättä,
kirjat kirjoittamatta.
Silti minä elän
niin kuin muut
vähitellen,
yksin
pois.
7/12

Yöllä uni ei suvaitse tulla
Yöllä uni ei suvaitse tulla.
Ei sen niin väliä,
sillä en provosoidu.
Tämä ei ole mitään uutta,
on kestänyt jo pitkään.
Minun jälkeeni
joku toinen saa
sinulle seuraa
pimeä, äänetön yö.

Jotain hyödyllistä
jotain hyödytöntä
kuin tähdenlento
mustalla taivaalla.
Se olin minä
kuin raapaisu
tulitikkuaskin pintaan.
Ja sinä huomasit sen.
On mitä muistella,
kun uni ei suvaitse
vastata huutooni.
7/12-10

torstai 2. joulukuuta 2010

Muutama ajatus joulukuun 2 päivänä 2010

Poika kirjoittaa omaksi ilokseen
Poika kirjoittaa omaksi ilokseen
ja muitten kiusaksi.
Niin, niin se on aina,
että jonkun kiusaksi sitä on.

 

Kyllä minä ihmisiä ymmärrän
Kyllä minä ihmisiä ymmärrän,
sillä olen itsekin ihminen.
Varmasti todettu monesti,
mutta jos ei toistaisi sanottua
ei voisi suutaan avata.
Lausuttava on aina se,
mikä on vastaan ahneutta.
Tämä tuli mieleen. 
2/12-10

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Mikä on totta ja mikä ei

Kirjoittaja joutuu monenlaisien ongelmien kanssa tekemisiin. Taannoin eräs ystäväni loukkaantui, kun huomasi olevansa mukana kirjoituksessani. Hän pyysi, etten julkaisisi sitä. Tein työtä käskettyä, sillä tarina ei ollut enää sama, kun muuttelin sitä. Kaikki sujuvuus ja luontevuus oli kadoksissa.

Lauantaina (27.11.) kirjoitin Tähänkö tämä loppuu –tarinan. Myös siinä on yhdistelty aineksia todellisuudesta ja fiktiosta. Tiettyjä puheita on siirretty yhdestä suusta toiseen, jotta kuvaus olisi yhtä idean kanssa. Päähenkilön Jukka, jonka elämää paikoitellen kuvaan ensimmäisessä persoonassa, ajatukset ovat suurelta osin fiktiota tai niitä on lainattu toisilta ihmisiltä.

Hänen mustasukkaisen asennoitumisensa kaverin kaveriin olen kopioinut eräältä tuttavaltani, joka teki kuolemaa ollen erittäin herkkänä reagoimaan kaikkeen, joka muka heikensi hänen asemaansa. Jukan olemuksena ja silminä olen käyttänyt itseäni ja puitetarina on oikeasta elämästä.

Siinä Jukka tapaa kaverinsa, jonka ajatukset eivät vastaa totta, niin kuin ei Jukankaan ajatukset vastaa omiani. He keskustelevat raamatusta. Tällainen keskustelu käytiin, mutta siinä ei puhuttu mitään naispappeudesta. Olen lisännyt sen humoristisena yksityiskohtana, missä kaksi vanhaa miestä keskustelevat keskenään.

Vaikka Jukka on ikään kuin minun ruumiissani, hän on huomattavasti minua vanhempi ja huonokuntoisempi. En halunnut tehdä hänestä epäuskottavaa. Näin olisi voinut tapahtua, jos olisi kuvitellut hänen fyysisen kehonsa sisällä olemisen. Siihen ei kai kukaan pysty vaan kirjoittajan on lainattava sellaista, minkä tuntee ja höystettävä sitä ideansa mukaan.

Jukan katharsis on sellaista, mihin aina itse haluaisin päästä, mutta johon tuskin koskaan pääsen. Ihmisen on vaikea hyväksyä kuolevansa, varsinkin juuri sillä hetkellä, kun se on tapahtumassa. Silti olen tavannut sellaisen henkilön, joka oli sinut kuolemansa kanssa. Hän uskoi kuolemanjälkeiseen elämään ja tavallaan odotti uutta elävöittävää kokemusta. Tähän kertomuksen päähenkilö kasvaa tai ainakin kokee seestyneisyyden hetkellisesti keskustellessaan tarinan lopussa vanhan ihmisen kanssa, jollaiseksi itsekin on oivaltanut tulleensa.

Kertomus kuvaa sairastumista, kuolemista ja sen hyväksymistä. Jos tätä ideaa ei avittaisi mielikuvituksella, sommitelmilla ja ei-totuudesta olevilla yhteensattumilta. Tarina ei ikinä valmistuisi. Jos Jukka olisi todellinen ihminen, hän jäisi mitä todennäköisesti jauhamaan paikoillaan, jolloin sivu toisensa jälkeen täyttyisi samalla neuvottomuudella.

En usko, että Jukan kaltaista ihmistä välttämättä löytyy valmiina niin kuin ei yleensäkään romaanien päähenkilöitä. Tematiikka olisi hyvin vaikea toteuttaa ja ihmiset leijuisivat irrallaan jossain avaruudessa. Taiteen vahvuus onkin siinä, että sen avulla voidaan saada aikaan suunnitelmia ja toteuttaa ideoita. Ne eivät ole selvänä esillä jokapäiväisessä elämässä.

Ajatelkaapa sellaistakin elokuvaa, jossa kaikki hahmot toimisivat juuri kuin arjessa. Siitä tulisi melko sekava ja yksitoikkoinen jurnutus, jota ei kukaan jaksaisi katsoa, koska se olisi loputon kertomus.

Ystäväni, joka minun lisäkseni on joutunut lainaamaan ruumiinsa Jukan seestymisen alttarille, varmaankin ymmärtää, mistä on kysymys eikä minun tarvitse asiaa hänelle selittää. Pohdinkin tätä niiden mielipiteiden valossa, joissa ei ymmärretä erottaa taidetta ja todellisuutta. Alussa mainitsemani tuttu ei ole ainut laatuaan. Sen verran olen oppinut, että katson kenen kehon marssitan estradille ja uskallanko panna toisten ihmisten ajatuksia lainattuun päähän tai omaani ilman että sivuosassa olevat luulevat niitä omakseni.

Minussa ja Jukassa ei ole muuta yhteistä kuin olemus, joka sekin on Jukan tapauksessa ikääntyneempi. Totta on se, että me molemmat pyöräilemme talvella, asumme yksin ja käymme ruokakaupassa.

Itsetunto heikkenee tunnetusti työttömyyden myötä, joten tein Jukasta työttömän, jotta hänen mustasukkaisuutensa ja herkkyytensä olisi ymmärrettävää. Tämä maustettuna kuoleman läheisyydellä sekä fyysinen rappeutuminen tekevät päähenkilön elämästä tuskallisen ja selittää hänen tunteidensa ailahtelut toivosta syvään epätoivoon.

Loppu jääkin lukijan varaan. Kertomus tosin loppuu siihen, että Jukka on sinut vanhenemisensa kanssa, mutta se on vain väliaikainen ratkaisu. Jokaisen tulee kuvitella, miten seuraava päivä sankarimme elämässä aukeaa. Onko hän edelleen rohkea vai väsynyt sekä epätoivoinen.

On hyvä jättää lukijallekin hiukan ilmaa eikä syöttää hänelle valmiiksi purtua heinää. Itse pidin Jukasta. Hän on aito ihminen, joka ei ole täydellinen ja jolle mikään inhimillinen ei ole vierasta. Voit lukea tarinan osoitteessa: http://yellingrosa.suntuubi.com/?cat=11 Linkin pitäisi avautua suoraan tarinan kohdalta, mutta jos näin ei käy, klikkaa Tarinoita-painiketta kehyksen vasemmassa yläkulmassa.

lauantai 27. marraskuuta 2010

Onnistuuko kuvan julkaiseminen Live Writerilla

Kokeilen, onnistuuko kuvan lisääminen Bloggeriin Windows Live Writerin avulla. Eilen onnistuin lisäämään tekstin, mutta kuvan lisääminen on minulle vielä arvoitus.

Saattaa olla, että se ei onnistu, koska Bloggerin hallintatyökaluillakin kuva on lisättävä koodiin, jos nyt oikein ohjeita eilen ymmärsin. No, sen pitemmittä puheitta. Linkitän kuvan tähän tekstiin. Sen nimi on Tervetuloa Bloggeriin.

Tervetuloa Bloggeriin

Hyvin näyttää toimivan. Mahtava juttu. Kelloaikakin oli nyt oikein, mutta tunnistetta Writer ei osaa julkaista, joten se on jälkeenpäin käytävä lisäämässä Bloggerissa.

Videon siirtämiseksi minulla pitäisi olla YouTube-tili. Avaan sen tuonnempana, mutta kyllä Writer alkoi ihan tosissaan linkittämään videoklippiä tähän artikkeliin, joten ehkä sekin onnistuu. Se on hieno juttu, koska koodin kanssa menee aina enemmän aikaa kuin tämän työvälineen.

Ajasta tässä koko ajan onkin kysymys. Nyt siitä ajasta, jota käytän kotisivujeni ja blogieni päivittämiseen, suurin osa menee tietotekniikan hallitsemisen opiskeluun. Toivottavasti tuonnempana perustietoa on tarpeeksi ja pääsen keskittymään itse sisällöntuottamiseen.

maanantai 22. marraskuuta 2010

Toimiiko Windows Live Writer

Olin aivan unohtanut, että minulla on blogi myös Bloggerissa. Tosin ei sinne kaiketi tule yhtään sen paremmin väkeä kuin WordPress.comiinkaan, mutta yrittänyttä ei laiteta.

Onko näistä useista tileistäni sitten enemmän haittaa kuin hyötyä? Sitä en osaa sanoa varsinkaan, kun en vielä tiedä, mihin ratkaisuihin tulen päätymään.

Tarkoitukseni on saada yksi kotisivusto, jonka tietyt sivut olisivat maksullisia eli myisin käyttäjille salasanoja ja käyttäjätunnuksia, että he voivat lukea ja/tai imuroida uusinta tuotantoani koneelleen. En aio enää jakaa tuotteitani ilmaiseksi. Ratkaisu edellyttäisi todennäköisesti jonkin koodikielen käyttämistä ja tietokantaa, mutta sellaisen laittaminen ilmaisille tai edullisille kotisivupaikoille näyttää olevan mahdotonta.

Valmiit ostoskoripalvelut eivät tähän tarkoitukseen sovellu enkä ainakaan toistaiseksi ole löytänyt valmista palvelua, joka mahdollistaisi halvalla salasanojen ja käyttäjätunnuksien myymisen. Jatkan harjoituksia, ja niin kauan kuin minulla ei ole valmista ratkaisua, päivitän kahta kotisivustoani ja kahta blogiani.

Kurkkasin välillä, miltä tämä artikkeli näyttää selaimessa. Ainakin esikatselussa se näytti hyvältä. Toivotaan, että Writer osaa julkaista sen niin, että se näyttää kelvolliselta selaimissakin. Ok, ulkonäkö selaimissa samanlainen kuin olisin toimittanut artikkelin bloggerin hallintasivulla.