Linux -kokemuksia

Olen kirjoittanut joitakin blogiartikkeleita kokemuksistani Linux-maailmassa ja sen Ubuntu -käyttöjärjestelmäversiossa sitten viime kevään. Olen pyrkinyt puolueettomuuteen, mikä on käytännössä tarkoittanut sitä, että olen varonut tekemästä lopullisia johtopäätöksiä. Mutta koska vastoinkäymisiä on riittänyt vaikka muille jakaa, en pysty parhaalla tahdollanikaan kehumaan Ubuntua. Epäonnistumiset eivät yksinkertaisesti kannusta minua eteenpäin Linux -puolella.

Jo pitemmän aikaa Ubuntuni on kieltäytynyt päivittymästä automaattisesti ja/tai manuaalisesti ohjattuna. Tänä iltana se sitten sanoi lopullisesti työsuhteemme päättyneeksi kirjoittamalla kehotteen täyteen käsittämättömiä lauseita, joissa yhteisenä nimittäjänä oli Error siellä sun täällä. Käyttöjärjestelmä on niin sekaisin, että se on asennettava uudelleen. Toisaalta olisi ehkä viisainta ottaa Linuxille varattu kovalevyn lohko Windowsille. Periaatteessa en tarvitse Ubuntua, koska olen hankkinut rahalla vuosien varrella tarvitsemani ohjelmat Windows -puolelle.

Ryhdyin viime keväänä kokeilemaan Ubuntua, koska Vistaani tuli virus maksullisesta virustorjuntaohjelmasta huolimatta, ja olin lukenut, ettei Linus -puolella ole niin paljon viruksia. Silti, jos tämä on ainoa vaikutin, se ei todellakaan riitä vaivannäköön. Linus ei ole helppokäyttöinen ja vaatii erityisosaamista, mikä ei ole tuttua Windows -puolelta. Näyttääkin siltä, että Linus -kokeiluni päättyvät tältä haavaa. Saatan kokeilla sitä ehkä tulevaisuudessa, jos se olisi toiminnallisesti parantunut, helppokäyttöisempi ja sille tehdään yhtä laadukkaita ohjelmia kuin Windowsille tai Macintoshille. Nyt se ei sovi minulle. Ehkä jonkun toisen kohdalla on toisin. Kantapään kauttahan nämä tietokonejutut menevät enemmän tai vähemmän olemme sitten tekemisissä minkä tahansa käyttöjärjestelmän kanssa.

Käsittelen Ubuntua seuraavissa artikkeleissani:

http://yellingrosa.blogspot.fi/2012/03/liian-paljon-teknisia-kysymyksia.html
http://yellingrosa.blogspot.fi/2012/03/haittaohjelma-tuli-ja-sotki-rutiinit.html
http://yellingrosa.blogspot.fi/2012/04/drivel-paivakirjamuokkain.html
http://yellingrosa.wordpress.com/2012/04/10/testing-blogilo-offline-blogeditor/

Uusi runo julkaistu kahdella kielellä

Sydämen ajatukset kopsahtavat

Illalla on
kiva maata sängyssä
ja kuunnella,
kuinka sydämen ajatukset
kopsahtelevat mielen kaikupohjaan,
rummuttavat sitä.
Yhtä rauhoittavaa kuin sisällä,
kun syyssade ulkona
ropisee ikkunaan.
6/11 -12

Olen kääntänyt tämän ajatuksen englanniksi saatepuheen kera. Se sai nimekseen The Thoughts of Heart. Jos olet kiinnostunut, voit lukea runon englanninnoksen täältä. Suomeksi runo löytyy myös sivustoni Runoja -sivulta.

Totuus

 

Latasin muutaman uuden mietteen Runoja -sivulle. Ne käsittelevät hyvin epämääräistä totuusaihetta. Epämääräistä siksi, ettei kenellekään ole selvää, mitä totuus on. Jokaisella ihmisellä on oma totuutensa, joten käytännössä totuus on synonyymi näkemykselle, joka on yleisesti hyväksytty epämääräisenä objektina. Totuus ei ole päässyt yleisprinsiipiksi vaan ihmiset kiistelevät jatkuvasti siitä, mikä on totta ja mikä ei. Tämä asettelu synnyttää sitten vaikeuksia ja pahimmillaan sotia kansakuntien välille. Toki mikään käsite ei ole saavuttanut prinsiipin asemaa, ei edes hyvä ja paha. Totuuden suhteen ollaan kuitenkin samaa mieltä siinä, että se on yksi korkeista kategorioista, jos ei ainoa sellainen. Ihmiskunta on vain unohtanut asettaa sille uusia vaatimuksia, niin että siitä tulisi tavoite, johon pyrittäisiin yhteistuumin. Tämä ei ehkä toteudu koskaan.

Puolueeton totuus vaatisi niin paljoa luopumista, että se on meille ihmisille lähes mahdotonta. Oma totuus, jota pitäisi kutsua näkemykseksi, takaa meille ne edut ja mukavuudet, jotka meillä on. Kanssaihmisen totuus taas usein uhkaa olemassaoloamme ja toimintaperiaatteitamme. Uhille viittaamme kintaalla ja joissakin tapauksessa toisenlaisuus saa meidät aggressiivisiksi. Totuuden, jos se olisi puolueeton, tulisi kattaa muunkin kuin yhden ihmisen tai ryhmä edut, pitäisi huomioida kaikki se, mikä on esillä ihmiskunnassa ja laajemmin kaikkialla maailmankaikkeudessa. Ihmisten puheissa ja toimissa totuus tullee olemaan puolueellinen.

Sen yleispätevyys ei ole kuitenkaan harhakuvitelma. Vanha sanonta toteaa, että totuus kuullaan lapsen ja humalaisen suusta. Totuudesta puhuvien ryhmään voidaan lisätä taide, mutta ei sokeasti. Taiteilijan, eli ihmisen, näkemykset tahtovat silläkin saralla sekoittaa pakkaa. He lisäävät tendenssiä, jolla ehkä huomaamattaan vahvistavat omia tottumuksiaan ja periaatteitaan. Sadut usein välttyvät tästä oman maailman pönkittämisestä. Sadun kertoja pääsee ulos kehyksistään ja voi pelata yleisillä lainalaisuuksilla ja antaa selkeän kuvan esimerkiksi hyvyydestä ja pahuudesta. Näissä raameissa, jotka ovat etäännytetty reaalielämän vaatimuksista, kertoja pääsee lähelle puolueettomuutta. Näin voimme hyväksyä, että totuus on olemassa, koska satu on todella olemassa maailmankaikkeudessa. Abstrakti kuvataide on otollinen totuudelle. Käsitteellisen parissa luodessa taiteilijalla on kovin vähän tarvetta miettiä sitä, mikä on hänen kannaltaan järkevää ja käytännöllistä, hänen asemaansa pönkittävää. Niinpä hän antaa kauneuden tulla sielunsa syvyyksistä vapaasti. Tämän tapahtuman tunnistaessa taulun katsojan valtaa rauha. Jos kauneuden puhtaus ei ole tapahtunut, katsoja voi tuntea ahdistusta ja petosta, vaikka taulussa ei olisi yhtäkään konkreettisesta ympäristöstä tunnistettavaa piirtoa. (Luonnollisesti abstraktio voi olla vihaa täynnä, mutta käytin nyt kauneusesimerkkiä.)

Näitä miettiessäni paperille ilmestyi pari ajatusrunoa. Niitä kirjatessani olin kaukana jokapäiväisyydestä, joten uskallan toivoa niiden tunnelman välittyvän lukijalle. Jos näin ei tapahdu, taisin vielä olla liiaksi sidottuna reaalielämän kehyksiini. Näin ne menevät:

 

Totuus

Ihmisen
totuus
puolueellinen
valetta on.
3/11 –12

 

Minä en valehtele

Minä
sepitän tarinoita.
Minä en valehtele
ruokapöydässä.
Kääntäen:
Joskus on
liioiteltava,
miltei valehdeltava,
jotta totuus
ilmenisi.
Mikä olisi
satumaailmaa
harmittomampi
ympäristö?
3/11 -12

Jälkimmäisen runon nettiversiosta jätin neljä viimeistä riviä pois. Ne olivat liiaksi selittelyn makuisia.

Kävijämäärien seuraamisen vaikeus

Se vaatii kärsivällisyyttä elää tässä tietotekniikan ihmeellisessä ja kaikkivoivassa maailmassa. Yleismaailmallisesta suitsutuksesta huolimatta tietokoneiden kanssa sattuu sangen alkeellisia virheitä, joita ilman niitä mitä todennäköisimmin sattuisi huomattavasti vähemmän jos olenkaan. Harvemmin sitä on nähty kirjanpitäjää, joka hukkaa kävijätilastokirjansa jonnekin. Vielä harvemmin mainittu työntekijä on sitten katsonut oikeudekseen vähätellä virhettä. Pahimmassa tapauksessa virhettä ei edes selitellä. Tällaiseen tilanteeseen sain törmätä kuun alkupuolella, kun Picasan pilvitallennuspaikassa katseluseurantaluvut katosivat osalta postikorteistani.

Tietysti aloin selvittää, mistä moinen voisi johtua. En ole vastausta löytänyt, vaikka olen käyttänyt luvattoman paljon aikaani siihen, että ratkaisisin, miten seurantaluvut voisi palauttaa. Googlen neuvontapalstoilta kävi ilmi, että on muitakin saman kohtalon kohdanneita ja että he hakivat vastausta samaan ongelmaan. Sellaista he sen paremmin kuin minäkään en ole saanut. Tietysti se jossain on, mutta tavallisilla taatelintallaajilla ei aikaa ole aivan loputtomasti siihen, että he painivat tietokonemaailman ongelmissa.

En väitä, ettei olisi hienoa, kun ihmisille tarjotaan ilmaisia palveluja tai kun esimerkiksi voi nopeasti lähettää postia työnantajalleen tai kavereilleen. Olen kuitenkin ihmisessäni siitä, kuinka yksisilmäisesti tietokonetekniikkaa ylistetään. Hitunen tervettä maalaisjärkeä suhtautumiseen palvelisi huomattavasti paremmin sitä, että tietotekniikkaa palvelisi kokonaisvaltaisesti paremmin ihmistä. Tämä olisi viime kädessä eduksi myös tietotekniikkaa kehittävälle sektorille. Kaikkinainen kehityshän merkitsisi sitä, että tietotekniikan käyttö lisääntyisi eikä päinvastoin. Mitä enemmän kehitystä tapahtuisi, sitä vähemmän koneita käytettäisiin turhaan, mikä taas vapauttaisi ihmiset hyödyllisiin tehtäviin niin todellisessa kuin virtuaalimaailmassa puhumattakaan sähkönkulutuksen vähenemisestä.

Tässä jotain, mitä kaikki voisivat miettiä ilman lahkolaista kiihkomielisyyttä, mitä niin usein esiintyy, kun puhutaan tietokone maailmasta. Tästä on hyvänä esimerkkinä käyttöjärjestelmälahkot. Linux-ihmisten mielestä heidän järjestelmässäänhän ei ole mitään vikaa, eivätkä he löydä mitään oppimista Windows-puolelta ja päinvastoin. Kuinka ollakaan, minä olen kuitenkin kokenut sen ihanuuden, että niin Ubuntu 12.04 LTS kuin Windows Vistani ovat lakanneet toimimasta. Monista ponnisteluista huolimatta kummassakin tapauksessa jouduin asentamaan käyttöjärjestelmät uudelleen. Tietysti sitä ennen siirsin työtiedostot ulkoiselle kovalevylle ja palautin ne sitten puhtaille koneille.

Tästä nyt sitten taas eteenpäin, vaikka en tiedä, miten jatkaa noiden korttien katselulukemien kanssa. Nollatutuneet katseluvut eivät ole kasvaneet kohta viikon, vaikka katseluseurannan säilyttäneitä kortteja on säännöllisesti katsottu. Ehkä kokeilen sitä, että asennan kaikki kortit uudelleen ja toivon, että seuranta alkaisi toimia taas normaalista. Siinä menee aikaa, mutta katselulukujen palauttaminen saattaa olla vaikeaa jos ei mahdotonta. Onneksi YouTube -katseluvut ovat toimineet. Niiden seuraaminen on ollut mieluisaa puuhaa näin syksyllä, kun niistä ollaan oltu mukavasti kiinnostuneita. Voit vilkaista videoiden tämänhetkiset katselutilanteet täältä. Täytyy koputtaa puuta, että laskurit toimivat jatkossa ja että ihmiset jaksavat edelleen katsella videoitani. Kiitos kaikille foorumeillani vierailleille.

Elämän tarkoitus

Katsoin äsken Ylen Areenalta kolmannen osan englantilaisesta minisarjasta Tulisieulu (South Riding). Sen esittelytekstissä sanottiin, että pääosan esittäjä Rachel Burton (Anna Maxwell Martin) yrittää saada takaisin elämänsä hallinnan ja että hän etsii edelleen vastausta universaaliin kysymykseen: mikä on elämän tarkoitus. Kun luin esittelyn, totesin olkapäitä kohauttaen, että elämän tarkoitus on elämä. Toki tämä on todettu aikaisemmin jopa samoilla sanoilla monessakin maailmankolkassa vuosituhansien saatossa. Jännää onkin se, mikseivät ihmiset tyydy tuohon hyvin luonnolliseen ja johdonmukaiseen seuraamukseen. Totuuden hyväksyminen säästäisi niin ihmiset, eläimet kuin kasvikunnan paljolta vaivalta ja surulta. Mietehän tukee sitä, että joka luontokappaleelle tulisi antaa tilaa. Jos hyväksyy elämän tukemisen, ei elollisen tuhoaminen enää ole johdonmukaista puhumatta lajikumppaninsa sortamisesta. Siihen ei ole tarvetta.

Kaikki me kuitenkin tiedämme, että konsensusta elämän ja ihmisen välillä ei juuri ole. Sopusointua ihmisen ja ympäristön välillä esiintyy taiteissa ja hengellisissä piireissä, mutta jo jälkimmäisessä ryhmässä esiintyy ahneutta ja kateellisuutta kanssaihmisiä kohtaan sekä muun elollisen arvotta jättämistä. Taiteen erikoisasema johtuukin siitä, että sen kehittelyt tapahtuvat sellaisella järkitajunnan alueella, jota ei tarvitse sovittaa välittömään ympäristöön. Riittää, että keksityt kuvat eivät ole mielikuvituksessa ristiriidassa keskenään. Suurin merkitys on luovuuden suuntaa-antavuudella. Ilman mielikuvitusta ihminen ei nousisi koskaan uudelle tasolle eikä oivaltaisi edes teoriassa uusien mahdollisuuksien olemassaoloa.

Ihminen ei ole ainoa luontokappale, joka syyllistyy elämänvastaiseen käyttäytymiseen. Myös simpanssit saatavat tappaa ”huvikseen”, leikitellä toisen eläinlajin edustajan kanssa ja lopulta tappaa kidutetun uhrinsa syömättä tätä. Tästäkö sitten padot murtuvat ja yhä kehittyessä elollisen olion toilailut muuttuvat yhä vaikeaselkoisemmiksi. Tietysti näin voi päätellä, mutta yhtä hyvin voimme ajatella, että luomakunnan kruunu ensimmäisenä saavuttaa kehitysasteen, jossa tappamisen ja tuhoamisen perusteita on mahdollista miettiä. Toivoa sopiikin, että ihmisten haaveissa ja taiteessa esiintyvä harmonia luonnon kanssa koetaan mahdolliseksi ja edelleen välttämättömäksi. Ihmisen tekninen tietämys riittäisi jo nyt siihen, että lajimme tukisi ehdoitta elämän jatkuvuutta ja edelleen kehittymistä. Vaikka mielemme laahaa tekniikan perässä, ihmiskunnan pitäisi jättää muutamia kehitysaskelmia väliin nopeuttaakseen kasvamistaan elon harmoniaan. Maapallon nimittäin ei ehdi odottaa meidän kehittymistä omalla painollamme. Tämä tulema kertoo ehkä parhaiten sen, että elämän tarkoitus on elämä. Jos tuo tarkoituksenmukaisuus loppuu, tuhoutuu myös maapallomme. Siitä on jo merkkejä, mitä ahneus ja elämän jatkumisen kunnioittamatta jättäminen saa aikaan. Maapallon, niin elollisen, voimavarat hupenevat nopeaa vauhtia.

Sinä olet tuli

Olen suunnitellut uuden englanninkielisen digipostikortin.  Annoin sille nimeksi Sinä olet tuli. Se kertoo, että kortin vastaanottaja on inspiraation ja ilonlähde lähettäjälle ja kunniaksi ystävyydelle. Älä tee korttiin mitään muutoksia. Jos haluat runoilla oman ylistyslaulun mielitietyllesi, käytä tämän kortin versiota, jossa ei ole tekstiä. Löydät sen täältä. Samasta paikasta voit ladata myös tekstillisen version.

JK. Olen lisännyt uuden käännöksen, Life, Yelling Rosan Weblogin Poems-sivulle. Pääset sinne tästä.

Vuoden 2012 kolme ensimmäistä neljännestä

En julkaise erillistä taulukkoa siitä, miten sivustollani ja blogeissani on käyty vuoden kolmen ensimmäisen neljänneksen aikana. Tilanne näyttää pysyneen ennallaan ja kävijöitä on ollut enemmän kuin vuosi takaperin. Blogien, Muistikirja, Yelling Rosan Blogger ja Weblog, osalta en usko yllätyksiin, mutta Yelling Rosan kotisivuilla on kova syksy edessä, jos ne aikovat päästä samoihin lukemiin nyt syksyllä kuin viime vuonna. Vuoden tarkastelujaksolla mitattuna uskon kuitenkin vuoden 2012 olevan kaikilla osa-alueilla vilkkaampi kuin edeltäjänsä. Varmasti asian voi sanoa vasta ensi vuoden tammikuussa.

Videoita aloin julkaista vasta tänä vuonna, joten niitä ei voi verrata viime vuoden kanssa. Kesäkuussa, kun ne olivat ensimmäisen kerran tilastoissa esillä, ne eivät saaneet omaa taulukkoa. Nyt olen korjannut tämän puutteen ja vierailijat voivat seurata Yelling Rosan Bloggerin YouTube-videotsivulta videotarjonnan kehitystä ja kävijätilastoja. Seuraavaksi, joulukuun alussa, on vuorossa Talvikaudenkortti, johon lisätään oma viesti ilmaisella ja helppokäyttöisellä PhotoScape –kuvankäsittelyohjelmalla.

Vaikka Bloggerissa on nyt oma YouTube –videotsivu, laitoin päiväntasaisen taulukon myös tähän artikkeliin. Näin siitä on ainakin kerran maininta Muistikirjassani, jonne tämä artikkeli Bloggerin lisäksi tulee. Juuri tänään yhtä videota on katsottu keskimäärin 517 kertaa vajaan yhdeksän kuukauden aikana.

Yelling Rosan YouTube-videot

Kappale	Nimi	Ladattu	Katsottu	Yhteensä
1.	Postrahavaita –jutturunoja, 02	23.1.2012	847	847
2.	Postrahavaita –jutturunoja, 03	9.3.2012	1076	1923
3.	Taustakuvan teko Gimp- kuvankäsittelyohjelmalla	20.4.2012	529	2452
4.	Oman viestin lisääminen korttipohjaan Gimpillä	27.5.2012	342	2794
5.	Suprusuu –balladi, musiikkiesitys	1.8.2012	260	3054
6.	Viestin lisääminen valmiiseen isänpäiväkorttiin, Syyskauden kortti	1.9.2012	53	3107