Tällaista jälkeä syntyi kuppilassa toissa viikolla. Kaupan puolelle mennessäni eräs henkilö puhui puhumastakin päästyään. Hänen äänensä oli vielä kireä ja korkea. Suunniteltu asiakaskierto takasi sen, että olimme tuon tuosta samoja tuotteita valitsemassa. Puoliso kuunteli toista osapuolta kuin häntä olisi piiskattu paljaalle selälle mattopiiskalla. Mitä enemmän tuota pälpätystä kuuli sitä kovaäänisemmältä se kuulosti. Huonoksi onnekseni pariskunta tuli vielä istumaan viereiseen pöytään ABC –ravintolassa. Korvissa soi vielä heidän jätettyään minut hiljaisuuteen. Kokemusta sulatellessani kirjoitin alla olevan jutun muistikirjaani.
Voit suurentaa kuvaa klikkaamalla sitä hiiren osoittimella.
En yleensä säikähdä vähästä, mutta nyt minua vietiin kuin teurassikaa narussa. Samalla mietin, että kyllä tällaisia ärsyttävän puheliaita löytyy niin miehistä kuin naisista. Merkillisintä ilmiössä on se, miten he osaavat joka lauseella piestä kuulijaa aina enemmän ja enemmän, joka tapauksessa yhtä paljon kuin edellisellä lauseella. Se luo tuon ärsyttävyyden jatkumon. Tietysti myötäelin enemmän mahdollisia häiriötilanteita mielessäni, mistä jutulle tuli yleispätevyyttä. Ei tuo yksi poloinen vielä saanut korvissani terästasoja soimaan.
Muistikirjassa tuon jutun nimi on Ärsyttävän puhelias, mutta lopullisessa versiossa nimeksi tulee Ärsyttävä asiakas, mikä antaa edelleen enemmän kaikupohjaa puheripulin riivaamien ihmisten vaikutuksesta elämän eri tilanteissa.
Voit lukea lisää runojani osoitteessa http://yellingrosa.com/runot01.htm
Hyvää alkanutta viikkoa ja riittävästi hiljaisuutta korville ja sitä kautta mielen toimivuutta. Pahinta on se, jos keskittyminen alkaa olla mahdotonta.
