Uuden kotisivuston päivittämistä

Olen ollut uuden tyylipohjaisen kotisivuston kimpussa sitten sen, kun viimeksi tein muistiinpanoja 22 toukokuuta 2011. Tutustuminen tyylipohjiin alkoi jo vapun tienoilla, mutta kaksi viikkoa olen siirtänyt materiaalia nykyiseltä kehyspohjaiselta sivustoltani tyylipohjaiselle sivustolle. Työ on ollut hidasta, koska CSS-koodi, jolla tyylipohja-asetukset määritetään, on minulle uusi alue. Lisäksi haluan sivustolle uutena asiana valokuvagallerian.

Muutostyö on ollut välttämätöntä, koska hakukoneet eivät osaa indeksoida ja näyttää oikein kehyspohjaisia sivustoja. Niiden sijoittuminen indeksoinnissa on huonompaa ja hakukoneet irrottavat sivuja kehyksistä, jolloin niiden layout on luvattoman karu. Itse pidän kehyksistä, koska niiden päivittäminen on nopeaa ja niitä on helppo tarkastella menukehyksen pysyessä jatkuvasti näkyvillä. Näin vierailija voi milloin tahansa siirtyä uudelle sivulle klikkaamalla Menu-kehyksen painikkeita. Tyylipohjaisen sivun ollessa kyseessä Menu-kolumnin painikkeet katoavat, kun vierailija lukee sivun materiaalia eteenpäin. Tosin yhdessä ilmaisessa tyylipohjamallissa, joita olen ladannut koneelleni netistä, olisi ollut mahdollista käyttää vieritystä siten, että vain sisältö olisi liikkunut muiden kolumnien pysyessä paikoillaan, mutta mallin ulkomuoto muuten oli koruton ja epämiellyttävä. Päädyin valitsemaan kaksikolumnisen tyylipohjan, koska se on ollut ainoa, joka on kestänyt siihen tehtyjä päivityksiä. Muissa oman materiaalin lisääminen on aiheuttanut sekaannusta eivätkä tyyliasettelut ole pysyneet kuosissa. Joidenkin kohdalla kolumnit menivät niin sekaisin, että ne näyttäytyivät alakkain, vaikka ne on tarkoitettu vierekkäisiksi.

Uuden tyylipohjan myötä Muistikirja-sivun nimeksi tulee Muistiinpanoja. Muistikirja-sivun pääotsikko on ollut tähän saakka Nettipäiväkirja, mutta yhdenmukaistan käytännön ja Muistiinpanoja-sivun pääotsikon nimeksi tulee johdonmukaisesti Muistiinpanoja. Muu pysyy ennallaan eli pääotsikon jälkeen tulevat päiväys ja varsinainen päiväkohtainen otsikko. Tänään se on Uuden kotisivuston päivittämistä.

Tänä sunnuntaina tai myöhemmin mahdollisesti tekemiäni muistiinpanoja en julkaise erikseen kotisivustollani vaan ne tulevat Internetiin yhdessä koko tyylipohjaisen sivuston kanssa. Siihen asti vierailijoiden on tyydyttävä lukemaan kehyspohjaisella kotisivustolla nyt olevaa materiaalia, johon olen viimeksi tehnyt päivityksiä kaksi viikkoa sitten. En ole asettanut mitään aikatakarajaa tyylipohjaisen sivustoni julkaisemiselle. Vanha materiaali on jo siirretty uudelle sivustolle, mutta valokuvagallerian tekeminen on kesken. Opettelen parasta aikaa eri valokuvankäsittelyohjelmien käyttöä. Jotkut niistä ovat tuttuja minulle, mutta en ole aikaisemmin tehnyt kuvakollaaseja.

Helatorstai

Juuri äsken keskiviikko vaihtui torstain puolelle, joten olemme helatorstaissa. Päivä merkitsee eri ihmisille eri asioita. Kristityille se merkitsee Kristuksen taivaaseen astumista, jolloin Hän siirtyi taivaan kirkkauteen näyttäydyttyään opetuslapsilleen ylösnousemuksensa jälkeen neljänkymmenen päivän aikana.

Minulle helatorstai merkitsee myös kesän alkamista. Muistan lapsuudesta, että silloin viimeistään puettiin kesävaatteet ylle ja puissa oli lehdet sekä tietysti aina paistoi aurinko. Linnut lauloivat heleästi ja korkealta tehden laajoja lankapistoksiaan taivaalla. Niin, aika kultaa muistot, mutta antaa vain koristella, hyvähän se on hyvää muistella.

Kristuksen taivaaseen astuminen ja lapsuuden kesät synnyttivät abstraktin piirustuksen, jolle meinasin ensin antaa nimeksi taivaaseen astuminen, mutta koska abstraktin taiteen luonteeseen ei kuulu katsojan johdatteleminen päädyin Torstai-nimeen. Helatorstai olisi luonut liikaa mielleyhtymiä. Näin jokainen voi nähdä kuvan vapaasti, vaikka tietysti torstaihin liitetään usein toivo, mitä se on täynnä. Sellaista mielleyhtymää kuva saakin kuljettaa. Se ei ole liikaa johdattelua.

Abstrakti taide on lähellä sydäntäni, koska se pääsee lähimmäksi kuvattavaansa. Tehtävä, joka on täysin absurdi, koska objektiivisen kuvan luominen on hypoteesi. Sellaista ei ole olemassa vaan jokainen taiteilija ja katsoja tuovat esteettiseen kokemukseen omat arvonsa ja mieltymyksensä. Näin, mitä tarkempi kudos on, sitä suurempana vaarana on se, että taiteilijan ja katsojan tarkoitus ja tulkinta eivät kohtaa. Ristiriitaa seuraa se, että katsoja kieltää työn taiteellisen arvon tai on välinpitämätön sitä kohtaan. Jälkimmäinen lienee pahinta, mitä taiteilija voi kuvitella, koska taiteella perimmäisesti ei ole muuta tehtävää kuin mahdollisimman tarkan kuvan luominen kuvattavasta. Vaikka sellaiseen pääseminen on mahdotonta, se on ainoa yhteisesti hyväksytty suuntaviitta.

Pohdiskelin aihetta, kun olin kävelyllä pari päivää sitten. Olin tyytyväinen siihen, että Torstai oli onnistunut kiertämään manipuloinnin karikot. Aluksi se oli vihjaavampi ja nimi oli johdatteleva. Nyt sen voi nähdä vain toivon julistuksena tai jonain positiivisena, jolloin vastaanottajan esteettinen elämys ainakin teoriassa on mahdollinen. Tietysti muotokielen vielä pitää puhuttaa vastaanottajaa. Onneksi siinä meillä ihmisillä on vähemmän mielipide-eroja, mutta kyllä esimerkiksi joku väri saattaa miellyttää yhtä ja inhottaa toista. Päätin pohdiskeluni alla olevaan mietteeseen:

Abstrakti taide

Kuva on siellä,
mihin ei ole piirretty.
Täytetty tila on tulkintaa.
Siksi abstrakti taide
pääsee lähimmäksi kuvattavaa.
Se hahmottaa alaa intuitiivisesti
ei tukahduttamalla pistotyönä
mallia.

Vaikeaa on, sillä johdattelua tästä artikkelista tuli, kun kerroin Torstai-piirustuksen taustoista ja abstraktin taiteen taiasta. Tähän on syynä blogin luonne. Olisi ollut parasta lyödä pelkkä piirustus blogiin, mutta se ei sitten enää olisi ollut blogiartikkeli.

Kuva suurenee, kun klikkaat sitä hiiren osoittimella.

Jäkälän kuviot puussa

Tein antoisan pyöräretken. Kuvailin puunrunkoja, kiviä ja kantoja, koska etsin pintoja uuden valmisteilla olevan tyylipohjaisen sivuni mallineen taustakuvaksi. Tietysti ilmaisia pintoja voi kopioida netistä, mutta jotenkin minusta tuntuu, että omalla sivulla pitää olla itse kuvaama pinta. Silti voi olla, että joudun tinkimään periaatteistani tässä suhteessa, koska kamerani erottelukyky ja muut ominaisuudet eivät ehkä riitä tarpeeksi terävään kuvaan. Joskushan tekstuuri rakennetaan muutaman neliösenttimetrin palasesta ja se suurennetaan moninkertaiseksi.

Makrokuvaus olisi mahtavaa, mutta välineet maksavat hunajaa. Luonnon yksityiskohdat ovat tutkimattomia ja aina arvaamattomia. Tänään ihailin jäkälien värikkäitä kudoksia puun rungoilla. Ehkä puut eivät ole niistä yhtä iloisia, vaikka luin puutarhapalstalta, ettei jäkälistä juuri haittaa ole. Niiden runsas esiintyminen voi sinänsä olla merkki puun huonokuntoisuudesta. Niiden poistaminen ei paranna sairasta puuta vaan siihen tarvitaan muita keinoja. Jäkälän voi poistaa esimerkiksi omenapuista juuriharjalla, http://olotila.yle.fi/piha/kasvit/puut-ja-pensaat/omenapuun-leikkaaminen-ja-jakalan-poisto

Siinä valon ja runsauden sateessa, minulle tuli mieleen, kuinka talvi ja pimeät illat ovat vaatimattomalla tavalla runsaita eli niitä pitää oppia lukemaan kuin ohjelmointikoodia, niin niistä tulee runoutta. Prameuden keskellä meinaa moni asia jäädä huomiotta niin kuin uskolliset kenkäni, jotka ovat palvelleet minua nurkumatta jo muutaman vuoden. En minä nytkään olisi niitä muistanut, mutta kokeilin erilaisia säätöjä kamerassani ja säätöjen vaihtamisen merkiksi otin muistikortille kuvan kengästäni. Kun näen kenkäkuvan, tiedän vaihtaneeni taas säädön. Vasta kun siirsin kuvia tietokoneelle, huomasin kuinka sympaattisilta tämä velikulta näyttää. Se tosin huomautti olevansa pölyinen eikä siksi haluaisi olla mallina. Höpötyksiä vastasin, sillä sinä ja veljesihän kävelette kanssani kangasmailla ja jänkällä, miten siinä voisi kiiltävänä selvitä. Sitä paitsi vastahan minä teidät puhdistin, kun kävimme lääkärin vastaanotolla. Joka päivä en lankkipurkkia avaa.

Silti en vuodenajoista luopuisi. Valossa maalataan panoraamoja ja syksyllä nyplätään maisemapitsiä. Sillä tavalla me kyllä osaamme olla tuottoisia, ainakin suurin osa meistä. Valitettavasti joillakin menee luu kurkkuun, kun lämpömittari tippuu alle nollan ja/tai pitää sytyttää lyhtyjä kulkemista varten. Silloin luovuudella ei tunnu olevan rajoja, kun kuulee niin monta syytä, miksi ei näe metsää puilta, syksyä kesältä. Mutta unohdetaan puheet muista vuodenajoista, kun kesä on tulossa ja annetaan kaikenlaisten kukkien kukkia. Kesällähän tarjonta on runsasta, mikä on fantastista. Voiko ihminen sille mitään, jos elää vain valossa. Sellaiset siskot ja veljet taisivat olla edellisessä elämässään karhuja.


JK. Kuvat suurenevat, kun niitä klikkaa hiirellä.

Ketä varten Webbi on

Kun ihmettelin, miksei ystäväni julkaise artikkeleitaan Webissä. Hän perusteli, ettei halua julkaista juttujaan, koska ne vain hukkuvat massaan eikä niitä kukaan lue. Toinen tuttu perusteli vaitioloaan sillä, etteivät hänen kirjoitukset ole tarpeeksi tasokkaita eikä hän sen takia kehtaa niiden kanssa tulla julkisuuteen. Mielestäni molempien kirjoitukset olivat tasokkaita ja huolella laadittuja.

Vastaavanlaisia argumentteja olen kuullut usein tuttavieni suusta, mikä on ihmetyttänyt minua suuresti. Jos Web onkin vaikea määriteltäväksi, yksi asia on varma. Se on tekijöidensä summa aivan samalla tavalla kuin elämä ylipäätään. Valitettavasti luontainen epävarmuus ja/tai neuroottinen itsekritiikki vaivaavat molempia yhteyksiä. Ne, jotka uskaltavat puhua työelämässä ja kotona, avaavat sanallisen arkkunsa myös tiedon valtateillä.

Lieveilmiöitäkin esiintyy, kun nimimerkkien taakse piiloutuvat ihmiset heittävät lokaa toistensa päälle esimerkiksi keskustelupalstoilla. Haittaohjelmien kirjoittajat ja heitä seuraavat rikolliset eivät ole jättäneet tilaisuutta käyttämättä. Silti kyse ei ole Webistä sinänsä, sillä aivan samalla tavallahan elämä pyörii Webin ulkopuolella. Väärinkäytökset ovat kuitenkin saaneet Webin vastustajat liikkeelle. He hakevat perusteluita Webin kelvottomuudelle negatiivisuudesta unohtaen, että tulikin voi olla hyvä renki, mutta huono isäntä. Silti kukaan ei tosissaan ala kampanjoimaan tulta vastaan.

Kysymys on pohjimmiltaan siitä, miten tätä välinettä käytetään. Mitä useampi maan hiljaisista uskaltautuu mukaan, sitä demokraattisempi Webistä tulee. Samalla lieveilmiöiden osuus prosentuaalisesti vähenee eivätkä ne saa enää niin paljon huomiota, mikä on omiaan vähentämään kielteistä käytöstä. Sille on sitä vähemmän perusteita, mitä vähemmän se kiinnostaa ihmisiä.

Webbi on uusi väline. Sen kanssa ei ole mitään ehdottomia sääntöjä vaan käytäntö muovaa, mihin suuntaan se kehittyy. Sosiaalinen rakenne tulee entisestään individualisoitumaan perhekokojen pienentyessä ja vapaa-ajan lisääntyessä. Koneenrikkojat löytävät jatkuvasti arvosteltavaa nykykehityksestä, vaikka se on luonnollinen jatkumo elinkeinorakenteen, välineiden ja perhepolitiikan muutoksista. Olisi luonnotonta, jos yhden hengen taloudet käyttäytyisivät kuin entisaikojen suurperheet. Samalla kun yksinäisten määrä kasvaa, pienenee myös heidän sukukuntansa, koska se niin ikään muodostuu yksinäisistä ihmisistä tai yhden kahden lapsen ydinperheistä. Yksilön on ryhdyttävä onnensa sepäksi.

Valitettavasti kehityksen ulkopuolelle jää kovin herkästi, jos pitäytyy vanhoissa konsteissa tai antaa estojensa ja/tai epävarmuutensa määrätä tahdin. Toivottavasti Webbi lunastaa pitkällä aikavälillä paikkansa siinä mielessä, että siitä tulee mahdollisimman monen itsellisesti elävän nykyihmisen uusi vuorovaikutusväline, koska sellaisen löytyminen muualta saattaa olla vaikeaa. Tietysti kaikenlaisia yhdessäolon seminaareja ja kursseja järjestetään, mutta ne ovat kalliita ja vaativat erikoispanostamista. Tähän usealla ihmisellä ei ole joko rahaa tai aikaa. Webbi on niitä varten, jotka vaikuttavat sen kautta. Se on kaikille mahdollista, kuten se on Webin ulkopuolella.

Kaikki Hiljaisia lauluja -äänitteen lauluni kuunneltavissa

Monien värikkäiden vaiheiden jälkeen olen saanut kaikki Hiljaisia lauluja -äänitteen lauluni nettiin. Yritin laittaa ne hienosti soittolistaksi, mutta jostain syystä se ei onnistunut, vaikka kopioin koodin netistä ja se toimi kotikoneen palvelinympäristössä.

Näin jälkeenpäin ajateltuna tässä ei käynyt kuinkaan. Vierailijalle on ehkä kätevintä ladata laulut yksitellen koneelleen. Ilmeisesti soittolistakin on ladattava kotikoneelle. Ainakin se alkoi sellaista tehdä, vaikka oletin Flash Playerin soittavan laulut palvelimelta. Täytyy tutkia asiaa tuonnempana, jos vaikka löytyisi sellainen konsti, että musiikki tulisi suoraan palvelimelta.

Pääset kotisivulleni tästä. Kun olet kotisivullani, valitse vasemman kehyksen hakemistosta Musiikkia. Tekijänoikeudellisista syistä sivustollani ei ole muiden tekemiä lauluja. Laulut on tarkoitettu yksityiskäyttöön. Kaupallinen käyttö ei ole luvallista.

Copyright 2011 Yelling Rosa Production®

Uusia ilmaisia pääsiäiskortteja

Olen suunnitellut viisi uutta pääsiäiskorttia, joista on kahdenlaiset versiot. Toisiin versioihin on jätetty tilaa lähettäjän nimelle/nimille. Tekstilisäykset tapahtuvat kätevästi netissä toimivalla ilmaisella Picnik-valokuvankäsittelyohjelmalla. Sen voi liittää selaimen lisäosaksi tai käyttää suoraan osoitteesta http://www.picnik.com/ Ainoa ehto korttien käyttämiselle on se, ettei Yelling Rosa-tekijänimeä peitetä. Alla on kuvat yhdestä uudesta kortista. Loput neljä uutta ja kaksi vanhaa pääsiäiskorttia löytyvät osoitteesta https://picasaweb.google.com/yellingrosa/Paasiaiskortit#

Aikaisemmin kotisivustollani on ollut kolme musiikkinäytettä. Nyt niitä on siellä yhteensä kuusi, kun latasin tänään kolme laulua vuonna 1996 tehdyltä Hiljaisia lauluja –äänitteeltä. Tein äänitteen yhteistyössä Jouni Juolan kanssa. Hiljaisia lauluja sisältää myös Jounin teoksia, mutta niitä ei ole odotettavissa nettiin ainakaan toistaiseksi. Keskustelu motellissa –laulun levytin Aarre Hakomäen kanssa 1990-luvun alkupuolella. Kiertelimme tuolloin Pohjoiskalottia duona, jonka nimi oli Forelli. Pääset kotisivulleni klikkaamalla www.yellingrosa.com -linkkiä tai kirjoittamalla sen selaimesi osoiteriville.

 

Voit suurentaa yllä olevat kuvat kaksoisklikkaamalla niitä.

Kauneuden kokemisen vaikeus

Esteettisen elämyksen kokemisen tielle on asetettu monenlaisia formuloita. Saavutettavuutta määrittävät ihmisen mieltymykset, jopa taiteen säännöt siitä, millainen muotokieli tuo parhaan ja jalostavimman kokemuksen vastaanottajalle. Sosiaalisuus ja aatemaailma rajaavat sitä, millaista taidetta pidetään moraalisesti oikeutettuna. Silti hyvin vähälle huomiolle on jäänyt se, että aivan arkipäiväiset asiat voivat olla vaivaamassa mieltä siinä määrin, että elämyksestä tulee lattea tai ei minkäänlainen. Osaksi ihmisen entiteetti koostuu sosiaalisista kytköksistä, mutta ei kokonaan. Ihmisellä on olemassa oma psykologis-individualistinen kenttä, jossa hänen korkein ajattelu tapahtuu. Sen määräytyminen on hänen sisäistä kasvamista ja valmistautumista kohtaamaan kuolema ja kaikki se, mitä on mahdotonta vastaanottaa kenenkään kanssa. Tämä alue on niin hienosäikeinen, että sen tapahtuminen on mahdollista vain otollisissa oloissa.

Usein jokin kriisi, joka koettelee voimakkaasti ihmisen tasapainoa, avaa ovet tähän mystiseen olemisen tasoon. Kuoleman tiedostaminen ja rajallisuus voivat järkyttää, mutta niiden takana on lopullinen vastaus. Se jää usein ilman kaikupohjaa jonkinlaiseksi utuiseksi ja unen kaltaiseksi, josta vastaanotetaan fragmentteja. Ehkä näin on hyvä, sillä liika ja yhtäkkinen tieto voivat olla turmioksi. Näin vain henkilöt, jotka todella janoavat tätä outoa tietämisen tasoa, saavuttavat kauneuden kokemisen pysyvän strategian. Lisäksi on suurena vaarana, että etsijä kuvittelee löytäneensä jotain arvokasta ja alkaa muutamien hajanaisten kokemusten perusteella rakentaa kauneuden olemassa olon korkeampaa periaatetta keksien selityksiä sille, mitä ei ole vielä empiirisesti kokenut.

Uskonnot ja filosofiat ovat pullollaan erilaisia kauneusselityksiä, jotka eivät kauan aikaa tyydytä ihmistä, joka koettaa oppeja seurata. Ne ovat puutteellisia, koska ne ovat syntyneet järkeilemällä, yhdistämällä eri tajunnan tason kokemuksia, kun puhtaassa kokemuksessa ei ole kyse järjestä. Se on siinä lähinnä haitaksi. Lapsenomainen rohkeus heittäytyä esteettisen kokemisen tielle on lähtökohta. Juuri siksi lopullista kauneutta on melkein mahdoton kokea, ainakin jos siitä koettaa tehdä jonkinlaisen kulutustavaran. Kauneus ei tule kutsumalla vaan sattumalta, kun kaikki on sille otollista.

Kauneuden kokemisen tiellä ovat juuri monet lainalaisuudet, jotka tekevät meistä niin kuuliaisia toisillemme, ettemme uskalla heittäytyä tuntemattomaan sillä tarmolla, joka olisi tarpeen. Kytkökset lähimmäisiin saattavat aiheuttaa jopa syyllisyyden tunnetta saavutetusta kauneuselämyksestä. Tässä tilassahan ihminen ei vertaa mitään mihinkään vaan on täysin heittäytynyt johdatuksen vietäväksi. Hän on unohtanut velvollisuutensa lähimmäisiään kohtaan, minkä muistuminen latistaa salamannopeasti tilanteen vain joksikin puolustuspuheeksi tai filosofis-sosiaaliseksi järkeilyksi, jossa perustellaan oikeutta omaan onneen.

Ei onni, joka on osa kauneuden kokemisen tilaa, mitään perusteluita tarvitse. Jos sellaista vaadittaisiin, onni olisi keksitty käsite ikään kuin henkisen oivaltamisen poliittista tai uskonnollista toimintaa, jossa täyttymys mitattaisiin tiettyjen määreitten toteutumisella. Ja kuitenkin kyse on siitä, miten Buddha kuvasi elämää, kun häneltä kysyttiin, mitä elämä on. Hän vertasi sitä tilanteeseen, jossa ihminen roikkuu rotkon reunalla viimeisillä voimillaan tietäen kohta putoavansa kuolemaan, ja silloin auringonsäde kultaa kielekkeen kiviseinämän niin, että kuoleva hetkeksi unohtaa kohtalon. Tuona vapautuksen hetkenä kaikki ennalta määrätty ja odotettu sekä kuvattu muuttuu silkaksi onnen tunteeksi, minkä saavuttaminen on melkeinpä aina sattuma. Ainakaan se ei tule sosiaalisen velvollisuuden kello kaulassa.

Kauneuden kokeminen on harvinaista. Silti olen tavannut ihmisiä, jotka ovat niin puhtaalla ja harmittamattomalla tavalla naiiveja, että he varmasti kokevat maailman rikkaasti ilman tunnontuskia. Lapsena meillä kaikilla on kauneuden kokemisen kyky. Valitettavasti tuo valmius katoaa iän karttuessa määritteiden vallatessa alaa mielissämme. Lopulta meistä tulee suorittavia sosiaalis-ekonomisia yksikköjä, jotka pyörittävät maailmaa, jossa elämme.

Tuo ennalta määrättävyys tekee maailmasta sellaisen kuin se on. Se ei ole sinänsä epäkaunis tai paha vaan ainoastaan kaavamainen. Tuosta säännönmukaisuudesta on tullut korvike puhtaalle kokemiselle, tila, joka tuo ihmisille ennen kaikkea turvallisuutta. Siksi se on tavoittelemisen arvoinen. Kaavamaisuus rauhoittaa mieltä ja poistaa stressiä, koska on olemassa säännöstö, jota noudattamalla ei tarvitse vaivata itseään, mennä uusille ja tuntemattomille urille. Kunnianhimo ja tekemisen tarve tulevat toteutetuksi valmiissa maailmassa metodeilla, joita voi nopeasti perustella muille ja tehdä näin itsensä ymmärrettäväksi ja sosiaalisesti hyödylliseksi.

Kauneuden kokeminen on yksinäistä puuhaa ja puhdistuminen yhtaikaa jonkun tai joidenkin kanssa on vielä vaikeampaa kuin yksin. Silloin tulee eteen dialogia, joka on aina kompromissien tekemistä. Kauneuden kokeminen, jota taide pyrkii edistämään, edellyttää kykyä sietää yksinäisyyttä ja syyllisyyttä. Avoin mieli ja viehätys uusiin elämyksiin auttaa tällä tiellä. Itse vasta opettelen avoimuutta.