maanantai 24. kesäkuuta 2013

Ystävä voisitko kasvoni pyyhkiä - uusi video

Olen julkaissut uuden videon YouTubessa. Se on kuolevan puun tarina. Tapahtumaa kuvaava kappale on vuonna 1996 ilmestyneeltä Hiljaisia lauluja -äänitteeltä, jonka tein yhteistyössä Jouni Juolan kanssa. Sanat ja sävel on minun kynästäni. Äänitteellä on kuitenkin myös Jounin kappaleita. Jouni tulkitsee Ystävä voisitko kasvoni pyyhkiä -kappaleen. Sovitus ja taustat ovat yhteiset.


Voit suurentaa videon koko näytölle klikkaamalla alaoikealla reunimmaisena olevaa ikonia. Videon YouTube -osoite on: http://www.youtube.com/watch?v=7rh7w9Duntw

Toivottavasti viihdyt videon parissa, ja jos näin on, suosittelet sitä myös kavereillesi. Hyvää päivän jatkoa ja aurinkoisia kesäpäiviä.

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Uusi ilmainen juhannuskortti 2013

Tänä juhannuksena meille suomalaisille Hyvää juhannusta toivottaa Pampan ikuinen nautiskelija auringonpalvoja Miguel Argentiinasta. Hän toivoo, että me saamme nauttia samanlaisesta lämmöstä nyt Juhannuksena kuin hän usein Argentiinassa, missä on melko lämmintä näin talvellakin eli kun meillä on kesä. Silti Miguel toivoo, että meidän mielemme on kesäinen ilmasta riippumatta. Sehän on asennekysymys, kuinka kaikkeen suhtautuu. Menee se seurustelu juhannuskokolla, jos vaikka hiukan tihruttaisi vettä. Saa sitä kastua pampallakin. Joskus on nähty oikein lunta, mutta harvemmin siellä. Vaimo ei aina ymmärrä, kun Miguel unohtaa karjanpaimentamisen auringon kohdatessaan, siis aika usein. On vähän sellainen paikallinen Havukka-ahon ajattelija, mutta siskon osaan on joutunut vaimo.

01Miguel04PosterEdgesFR01'

Jos kopioit kortin tästä artikkelista, suurenna se ensin uuteen välilehteen, jotta saat sen itsellesi oikeassa koossa. Klikkaa sitä hiirellä, niin sen pitäisi avautua uudelle välilehdelle. Lisää ilmaisia suomenkielisiä kortteja löydät täältä. Joukossa on mm. viimevuotinen juhannuskortti.

Kaikille hyvää juhannusta minunkin puolesta

JK Uusia tarinoita Tarinoita-sivullani.

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Lennä, lennä leppäkerttu -sävelmän nuotit ja sanat


Olen liittänyt nuottivihkooni suomalaisen tuutulaulun Lennä, lennä leppäkerttu, nuotit ja sanat. Nuottien alla on niin sävelten nimet kuin huuliharpun tablatuurit, joten nuotteja voi soittaa esimerkiksi pianolla ja huuliharpulla. Alla olevassa kuvassa on näyte nuoteista, jotka ovat nelireikäiselle diatoniselle C-duurihuuliharpulle, mutta vihkossa on tablatuurit myös kymmenreikäiselle diatoniselle C-duurihuuliharpulle, joka on helpommin saatavissa kaikista hyvin varustelluista musiikkiliikkeistä, kun taas nelireikäinen huuliharppu on helpointa hankkia verkon kautta. Oman nelireikäisen diatonisen C-duurihuuliharpun tilasin Thomann.comista.
 
Tällä hetkellä nuottivihkossani on 17 nuotit. Sanat olen kirjoittanut tällä hetkellä neljälle sävelmälle. Laulut ovat kansansävelmiä. Joukossa on myös pari omaa lauluani. Minä olen C-duurilaulu-kappaleen avulla opetellaan C-duuriasteikon sävelien nimiä. Aikomukseni on lisätä ainakin vielä joitakin tunnettuja joululauluja nuottivihkoon, joten kannattaa olla kuulolla. Voit ladata nuottivihkon Huuliharppu -sivultani. Siellä on linkit myös opetusvideoon ja Huuliharppuoppaaseen, jossa käydään läpi musiikinteorian alkeita. Pääset sivulle tästä.

Lennä, lennä leppäkerttu, 4 reikää
Vihkossa Lennä, lennä leppäkertun sanat on heti nuottien alapuolella. Nuottivihkon taittokoko on A4, joten näet nuotit siinä paljon suurempana kuin tässä. Tämä on vain näyte siitä, kuinka nuotit ovat esitetty vihkossa. Numero tarkoittaa huuliharpun reikää. @-merkki sitä, että silloin on puhallettava numeron osoittamaan reikään ja £-merkki, että on vuoro vetää henkeä. Toivon, että viihdyt nuottivihkoni parissa ja että saat kimmokkeen soittoharrastukselle.
 
Olet tervetullut Huuliharppu –sivulleni:
http://www.yellingrosa.com/huuliharppu.htm

torstai 6. kesäkuuta 2013

Avoin kirje Nice Tuesday -naisverkostolle ja kaikille it-alalla toimiville ja sinne aikoville naisille

Luin Tietokone -lehden numerosta 5/13 artikkelin Nainen, it-ala haluaa sinut! Siinä Suvi Erjanti, Nice Tuesday -naisverkoston puheenjohtaja, toteaa, että on huolestuttava skenaario, jos kaikki laitteet ja ohjelmistot ovat liian homogeenisen tekijäjoukon suunnittelemia. Tilanne on kuitenkin vielä huonompi, sillä ohjelmoinnista vastaava tekijäjoukko on laboroitunut. He keskustelevat vain toistensa kanssa. Heillä on aivan liian vähän kosketusta reaalimaailmaan, mistä osoituksena vuosikymmenestä toiseen epäkäyttäjäystävälliset ohjelmat ja laitetoteutukset. Toinen ohjelmoijia ja suunnittelijoita sitova asia on voitonmaksimointi. On nimittäin ahtaasi liiketaloudellisesti kannattavaa suosia kovon kehittämistä sen sijasta, että nopeutettaisiin laiteiden toimivuutta ekonomisemmalla koodilla. Siksi laite- ja ohjelmistovalmistajat, joiden palveluksessa valtaosa tekijöistä toimii, eivät halua muuttaa valitsevaa käytäntöä pelätessään laitetuotannon volyymin laskevan ohjelmien pyöriessä vähemmällä laiteväännöllä paremmin suunnitellun koodin ansiosta. En hetkeäkään epäile, etteivätkö nykyiset koodaajat ja suunnittelijat pystyisi kehittämään ohjelmointitapojaan, jos kansalaiset sitä alkaisivat vaatia.

Jatkuva kovopuolen tuotteiden suoltaminen luo tietysti työpaikkoja, mutta samaan päästäisiin ekonomisen koodin avulla. Se takaisi sen, että yhä useampi ihminen kiinnostuisi it-tekniikan käytöstä ja hankkisi itselleen laitteen. Nyt unohdetaan usein se, että maailmassa yli puolet ihmisistä ei käytä Internetiä lainkaan. Osaksi Internet-yhteyden puuttuminen johtuu köyhyydestä, mutta paljolti myös siitä, että it-tekniikan käyttö on liian vaikeaa. Nykyinen tapa on myös luonnonvaroja säälimättömästi kuluttavaa. On myös tunnettua, että maailman eri maissa käytetään lapsityövoimaa, kun tuotetaan eri raaka-aineita, joita Internetissä toimiviin eri laitteisiin tarvitaan. Mitä enemmän laitteita suolletaan maailmaan sitä enemmän lapsia käytetään hyväksi. Laitteethan pitää saada markkinoille pilkkahintaan, jotta niiden vaihtamissykli on nopea.

Olen usein kuullut naisten suusta, kuinka he pystyvät ottamaan useamman asian huomioon yhdellä kertaa ja tekemään montaa asiaa samanaikaisesti. Tällaista taitoa it-ala juuri tarvitsee. Jos muutoksia tehdään, ja niin pitää enemmin tai myöhemmin tehdä, täytyy myös it-ajattelutapaa laajentaa. Vaikka kyse on tekniikan kielestä, sen pitäisi olla kaikkien käytössä siinä, missä tavallinen kielikin on. Sen pitäisi hyödyntää ihmiskuntaa eikä fakkiuttaa sitä. (Tätä taustaa vasten kysynkin, kuinka paljon hyötyä ihmiskunnalle on kauko-ohjattavasta robottihelikopterista, joka etsii sieniä. Luin tästä uutuudesta Tietokone-lehden tämän vuoden vitosnumerosta.)

Niin, että pankaapa naiset hihat heilumaan ja lopettakaa teknisillä laitteilla leikkiminen. Nythän se on meidän miesten yksisilmäistä touhuilua, sitä pienoisrautatien rakentamista omaan kellarikerrokseen. Ehkä käytännöllisyyden lisääntymisen myötä yhä useampi nainen innostuu koodaamisesta ja laitesuunnittelusta. It-maailma tarvitsee teitä monipuolistajaksi.

Kaikkea hyvää ja menestystä toimissanne
Ilkka Yelling Rosa Pakarinen

perjantai 31. toukokuuta 2013

Nuottivihko on taas lihonut muutamalla laululla

Tällä hetkellä diatoniselle huuliharpulle tekemäni vihko sisältää 14 sävelmää. Kahdeksassa sävelmässä on tablatuurimerkinnät nelireikäiselle huuliharpulle ja neljässä kymmenreikäiselle. Tänään latasin palvelimelle kaikkien rakastaman Pieni nokipoika -sävelmän. Nuottivihko sisältö ja sen kehittyminen on seuraavanlainen:

N:ro Sävelmä Ladattu
01 Ukkonooa 20.3.2013
02 Pieni kissanpoikanen 20.3.2013
03 Tuiki, tuiki tähtönen 20.3.2013
04 Kulkuset 22.3.2013
05 Maijal oli karitsa 25.5.2013
06 Minä olen C –duurilaulu 28.3.2013
07 Kotini 15.5.2013
08 Hämähäkki 23.5.2013
09 Asikkalan puiset rattaat 27.5.2013
10 Pieni nokipoika 31.5.2013
  Kymmenreikäiselle  
11 Jänis istui maassa 20.3.2013
12 Kannan tunturilla 20.3.2013
13 Jaakko kulta 12.4.2013
14 Piiri pieni pyörii 22.5.2013

Kaikki nelireikäiselle diatoniselle huuliharpulle kirjoitettu tablatuurit voidaan soittaa kymmenreikäisellä diatonisella huuliharpulla, jolloin nelireikäisen tablatuureihin lisätään kolme. Toisin sanoen, kun nelireikäisessä huuliharpusta c-sävel löytyy ensimmäisestä reiästä puhaltaen, vastaava c-sävel löytyy kymmenreikäisestä huuliharpusta reiästä 4 puhaltaen.

Ilmaisen huuliharppuoppimateriaalin tarkoitus on tutustuttaa vasta-alkajia musiikin maailmaan huuliharpun avulla. Tätä tarkoitusta varten nuottivihkon ei tarvitse olla kovin muhkean, mutta suunnitelmissani on lisätä vielä ainakin muutama joululaulu vihkooni. Huuliharppuoppaaseen lisään harmonisella A-molli huuliharpulla soitettavan kappaleen, vaikka pääpaino onkin C-duuriskaalassa. Kannattaa siis käydä aina välillä vilkaisemassa, onko uusia lauluja ilmestynyt palvelimelle.

Olen laittanut Huuliharppu -sivulleni, mistä kaikki materiaali löytyy, ”levyautomaatin”. Päivitän sen lopullisesti, kun kaikki sävelmät ovat nuottivihkossa. Tällä hetkellä jukeboxissa on tekemäni ”Minä olen C-duurilaulu”. Pidin tärkeänä sen saamista sivulle, jotta melodia tulee tutuksi. Laulun tarkoitus on tutustuttaa C -duuriskaalaan. Pääset Huuliharppu -sivulle tästä.

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Kansakoululaisperinnettä

Huuliharppunuottivihkoani kasatessani törmäsin suomalaiseen kansanmelodiaan, johon K. Rautio on aikoinaan tehnyt sanat. Kotini -laulu alkaa sanoin Tiedän paikan armahan. Laulua laulettiin paljon 50- ja 60-lukujen taitteessa kouluissa. Valitsin sen nuottivihkooni, koska sen voi soittaa nelireikäisellä huuliharpulla. Näitä lauluja, joiden sävel kulkee vain yhden oktaavin alueella, ei ole liikaa. Jos jonkin vihkoon tulevan laulun melodia ei ole tuttu nykypäivän lapsille, lisään sen jukeboxiini. Sieltä se on sitten kuultavissa. Huuliharppu -sivullani olevan levyautomaatin päivitän, kun olen saanut kaikki aikomani laulut vihkooni. Uskon, että vihko on hyvässä kuosissa syksyllä. Tänään lisäsin vihkooni suomalaisen piirilaulun Piiri pieni pyörii, jonka voi soittaa nelireikäisellä huuliharpulla. Vihkossa on tällä hetkellä yksitoista laulua. Kotini -laulun lisäsin tämän kuun 15 päivänä.

Kotini -lauluun liittyy jänniä muistoja kansakouluajoiltani, kun me lapset teimme hammaslääkärikokemuksistamme siihen sanat. Tuolloin 1950-luvulla ei ollut vesiporia, joten hammaslääkärillä käynti oli kiusallista. Sen ajan opettajat pitävät sotilaallista kuria, joten koko luokka meni yhtenä miehenä ja naisena hammaslääkärin vastaanottotiloihin. Katsoin katkerana niitä luokkatovereita, joiden sukunimi alkoi a-kirjaimella. Heidän ei tarvinnut istua kuin tovi ja onnekkain pääsi kuulemasta poran vihlovaa ääntä, kun se myllersi luokkatoverien suussa. P-kirjaimisena olin vuorossa vasta, kun yli puolet oppilaista oli piinapenkissä käynyt. Siinä sitä sitten kuunneltiin muiden edesottamuksia ja haisteltiin palaneen käryä, jota aina välillä lehahti odotussaliin. Kiireessä poraaja ei pitänyt tarpeeksi usein taukoja, jolloin poranterä kuumeni polttaen hammasta. Lääkäreissä oli myös eroja. Jotkut olivat ronskimpia ja jännitimme sitä, kenen ruuvipenkkiin sitä joutui. Hoidon jälkeen, kun pääsin klinikan puolelta odotushuoneeseen, näin Öhmanin onnettomat kasvot. Hänen kohtalonaan oli olla viimeinen pari uunista ulos. Siinä kohtaan P-kirjainkin tuntui mukavalta.

Jo monta päivää ennen hammashoitovuoroamme lauloimme Kotini -laulua alla olevin sanoin. Se oli meidän tapamme purkaa paineita. Opettajien kuullen moista pilkkaa ei voinut toki harjoittaa, mutta keskenämme sitä enemmän. En muista, oliko nuo sanat perityt vai keksimmekö juuri me ne. Ehkä ne elivät laajemmaltikin. Sitä ei tarina kerro, mutta me Itä-Helsingissä niitä suustamme luikauttelimme pitäen aikaansaannosta sen alueen omaisuutena. Jos tunnet melodian tai siihen tutustut, niin laulapa näilläkin sanoilla. Voit myös muistella meitä poloisia, joiden piti tällainenkin katumusharjoitus suorittaa, vaikka jo silloin ihmettelimme, miksei odotushuoneeseen menty yksitellen. Silloin ei ilmeisesti ollut vielä keksitty ajanvarauskirjoja.

Kouluhammaslääkäri

Klikkaa kuvaa ja valitse alivetovalikosta Avaa uuteen välilehteen –komento, jolloin näet nuotit oikeassa koossa. Kopiointi edellyttää myös suurentamista.

Löydät kaikki tarvittavat linkit Huuliharppu –sivultani. Materiaali on ilmaista.

Aurinkoa kaikille koulutielle ja vesiporista huolimatta reikiä nolla.





perjantai 17. toukokuuta 2013

Keitä ovat digihumanoidit ja kuinka heidät palautetaan maanpinnalle

Digihumanoidit ovat se ihmiskunnan vähemmistöön kuuluva klikki, joka ylistää tietokoneteknologiaa ilman minkäänlaista maanläheisyyttä. He muistuttavat humanoideja, koska vaikuttavat tulleen toiselta planeetalta tähän maailmaan tarjoten vain omia maanulkopuolisia näkemyksiään. Heidän vahvuutenaan on se, että he osaavat manipuloida enemmistöä hienoilla ja lentävillä teorioillaan. Tälle ryhmälle on ominaista uusien sivistyssanoihin pohjautuvien termien hihnatuotanto. Sofistikoituneet ilmaisut hämmentävät kansanihmisiä, mikä ilmeisesti on tarkoitus, tai sitten nämä digihumanoidit ovat niin haltioituneita keksinnöistään, etteivät huomaa puhuvansa täysin asian vierestä.

Olisi kuitenkin väärin luulla, että nämä ihmiset puhuvat tyhmyyttään. Heidän motiivinsa on raha ja eteneminen urallaan. Kummassakaan vaikuttimessa ei ole mitään tuomittavaa sinänsä, mutta jos ne sokeuttavat käyttäjänsä on kyse ilmiöstä, joka on koko ihmiskunnalle taakaksi. Digisokeudesta voidaan puhua silloin, kun kirkkain silmin puhutaan diginatiivisukupolvesta, joka ottaa pian työelämän haltuunsa. Tämä tietysti voi pitää paikkansa osaltaan, mutta ei koko sukupolven laajuudessa edes teollistuneissa maissa saati siten globaalisti. He unohtavat sen tosiasian, että yli puolet ihmiskunnasta on ilman Internet-yhteyttä ja vielä suurempi osa ei omista tietokoneteknologian mahdollistavia laitteita.

Jos digihumanoidit eläisivät maanpinnalla, he ymmärtäisivät myös sen, että kapea-alaisuus ja virhetulkinnat ovat taakaksi myös sille ryhmälle, joka heitä sponsoroi. Jos ja kun valta tietokoneteknologian kehityksessä annetaan nuorille diginatiiveille, mennään ojasta allikkoon. Diginatiiveille koko homma on vielä leikkiä, josta he saavat palkan onnistuessaan vääntämään teknisesti hienon koodin, kun taas varttuneempi ja kokeneempi ihminen iloitsee tehdessään hyvää, josta on hyötyä itseään laajemmalle seurakunnalle. Tietysti nuoret iloitsevat rahasta niin kuin varttuneemmatkin koodaajat.

Laaja-alaisuuden etu olisi siinä, että tietokoneteknologia tulisi lähemmäksi suurempaa osaa ihmisistä iästä ja yhteiskunta-asemasta riippumatta. Se tietäisi edistystä suurella rintamalla ja innovaatioita, jotka hyödyttäisivät koko ihmiskuntaan. Kiinnostuksen ja laajuuden myötä laiteiden ja ohjelmistojen myynti lisääntyisi. Vaikka nykyään usein luullaan, ettei hyödykkeitä kannata markkinoida kuin varakkaille, erehdytään. Heillä tosin on rahaa kymmenien mattimeikäläisten edestä, mutta heidän tarpeensa eivät vastaa kymmeniä rivi-ihmisiä. Toki heidän jääkaappinsa voivat olla kullatuin ovin varustettuja, mutta silti niitä on vain yksi tai kaksi. Edelleen tarvitaan vain kourallinen ihmisiä valmistamaan kultakahvakaappeja, mutta tehtaita tyydyttämään tavallisen ihmisten tarpeet. Rahan keskittyminen on johtanut siihen, että harvat pyörittävät niin liike- kuin tiedemaailmaa. Silti heidän kykynsä kuluttaa on rajallinen.

Laaja-alaisuus lisäisi koodien käytännöllisyyttä. Objektiohjelmoinnin edut ovat lähes täysin hyödyntämättä. Tämä johtuu siitä, että kehittelykiinnostus on suppeaa. Esimerkkinä voitaisiin mainita yleinen Dictionary Object (sanakirjakapula), joka olisi sopiva kaikkiin tekstinkäsittelyohjelmiin kaikissa käyttöjärjestelmissä. Miettikääpä sitä säästöä ja tehokkuuden sekä miellyttävyyden lisääntymistä, kun jokainen ihminen niin työmaalla kuin kotonaan klikkaisi muutamalla näppäimellä itselleen sanakirjan mihin tahansa sanoja käyttävään sovellukseensa sen sijaan, että lukisi Internetistä ohjeita tuntikausia joka kerta lisätessään oman kielensä oikoluvun johonkin yhteyteen.

Tuntien digihumanoidit heidän ensimmäinen väitteensä lukiessaan yleisestä sanakirjakapulasta on se, että he sanovat tuollaisen lisäävän viruksien käyttöä. Mihin vastaan, että hyvä esimerkki kapea-alaisuudesta. Jos yleispätevän objektien käytöstä syntyy ongelmia, ne ratkaistaan kerralla yleispätevällä kokonaisratkaisulla ja siirrytään uusien ongelmien ratkaisuun kokonaisvaltaisesti eikä yhtä koodiriviä muuttamalla. Miksi pyörä pitää keksi jokaisen koodin käyttöönoton yhteydessä uudestaan. Tilannetta voi verrata tavalliseen kieleen. Olisi melko huvittavaa, jos aina ennen kuin pystyisi lukemaan kirjan, pitäisi lukea ohjeistus kirjainmerkkien ja sanojen poikkeavuudesta tässä kirjassa verrattuna johonkin toiseen kirjaan.

Eteenpäin päästään vasta sitten, kun joka tyttö ja poika uskoo itseensä ja siihen, että heillä ei ole ainoastaan oikeus vaan velvollisuus kehittää tietokoneteknologiaa käyttäjäystävällisemmäksi. Tavikset ovat ottaneet paikkansa muilla teknologian alueilla antaen niitä kehittäville ihmisille arvokasta loppukuluttajatietoutta, mikä on parantanut tuotteiden käytännöllisyyttä ja kiinnostusta niiden käyttöön eli lisännyt niiden tuotantoa. Näin kaikki ovat siltä osin onnellisia. Toivon, että jokainen joka lukee tämän artikkelin, ryhtyy puhumaan omasta puolestaan tietokoneteknologian kehittämisestä käytännöllisemmäksi ystäväpiirissään. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaa, kansanihmisten ääni kuuluu aina, mutta ei silloin, kun suut pysyvät kiinni.

PS Digihumanoidien maanpinnalle palauttamisen tarpeesta puhuttaessa minun nimeäni ei tarvitse mainita. Se olisi epärealistista: Tämä kuuluu kaikille ihmisille ja toivon, että nuoret, jotka eivät katso kuuluvansa kapea-alaiseen diginatiivien heimoon, innostuisivat koko ihmiskunnan hyväksi. Heitä voisi sitten kutsua vaikka digihumaaneiksi. Sehän nyt niin über coolia keksiä termejä.