Olen pitkään ihmetellyt, miksi suomenkieliset oppikirjat opettavat latinan kieltä viimeisen tolpan takaa. Yleisesti kaikkien tuntemia sanontoja voisi hyödyntää aivan toisella tavalla taulukoiden ja osuvampien suomennoksien avulla. Meidän kaikkien tuntema Caesarin toteamus Et tu, Brute! on käännetty väärin suomeksi. Katso taulukko alla:
| Esimerkki | Sanakirja, WSOY, s. 602 | Kirjaimellisesti | Kielioppia |
| Et | -kin | ja, vieläpä | ADV myös, vieläpä; KONJ ja; vaan |
| tu | sinä + edeltä pääte –kin | sinä | PRON, nominatiivi |
| Brute! | Brutukseni | Brutus | ERISNIMI, vokatiivi |
Osuvampi käännös: Vieläpä sinä, Brutus! olisi ollut ihan kelvollista suomen kieltä ja se olisi opettanut huomattavasti enemmän lukijalle latinaa kuin mitä nykyinen käännös. Wikipedian artikkelissa, http://en.m.wikipedia.org/wiki/Et_tu,_Brute%3F lauseen englanninnos kuuluukin: And you, Brutus? tai And you, too, Brutus?
Possessiivipronomini minun olisi ollut tässä tapauksessa mi (y.1.p. maskuliini, vokatiivi), joka on poikkeus meus, mea, meum –pronomiinin taivutuksessa, joka muuten taipuu kuin bonus, -a, -um tai pulcher, pulchr-a tai pulchr-um.
Hic est filius meus dilectus. => Tämä on poikani minun rakas. EI: Tämä on minun rakas poikani. Kun käytetään latinalaista sanajärjestystä, lukija oppii heti ilman lisämateriaalin selailemista sanojen oikeat suomenkieliset vastineet. Jos tällainen käytäntö ärsyttää fennomaaneja, he voivat lisätä taulukkoon sarakkeen, missä on esitetty heidän mielestään idiomaattinen käännös suomen kielellä, kuten olen itse tehnyt yllä. Uskon silti, että monelle riittäisi sanasanainen käännös, koska he haluavat oppia uutta kieltä rationaalisesti ja suomen kieltä omana saarekkeenaan.
Vastaavia käännöksiä, jotka eivät kerro latinan kielen sanojen suomalaisia vastineita loogisesti, on kasapäin. Niiden sanasanaiset käännökset opettaisivat latinaa enemmän kuin kielioppikirjat, jotka lähtevät lähes suoraan käyttämään esimerkkinään Ciceron tai muiden roomalaisten ajattelijoiden filosofisista teoksista lainattuja tekstejä eli oppikirjat liikkuvat alueella, joka on vaikea omaksua jo omalla äidinkielellä, saati sitten uudella vieraalla kielellä. Oppikirjoja lukiessa saa sellaisen kuvan, ettei antiikin Roomassa kukaan puhunut jokapäiväisistä asioista, vaikkapa kutsunut rakastaan aamuteelle tai sanonut mieltyneensä lemmittyynsä.
Onneksi tekstin jäsentämiseksi Internetistä löytyy Latin Word Study Tool –niminen ohjelma. Sen avulla voi yhdistellä nyt hajallaan olevaa tietoutta. Jos sanakirja sanoo esimerkiksi, että ihastua, rakastua jkhun kerrotaan käyttämällä adamare -verbiä ja akkusatiivia, meidän on tietysti jo tunnettava jonkin verran kielioppia. Silti voimme nopeasti tarkastaa Latin Word Study Toolilla, olemmeko käyttäneet oikeita muotoja kyseessä olevista sanoista. Adamare => adamo = verbi akt. ind. prees. y.1.p. ja tu => te = pron yks 2. p. akk., olisi veikkaukseni. Sitten vain nettiin tarkastamaan, menikö ”Adamo te (Olen mieltynyt sinuun)” oikein.
Työkalu antoi vastaukseksi:
1) adamo => verb 1st sg pres ind act
2) te => pron sg masc acc indecl form;
te => pron sg masc abl indecl form
te => pron sg fem acc indecl form
te => pron sg fem abl indecl form
indecl on lyhennys sanasta, indecline. Se tarkoittaa tässä yhteydessä, ettei possessiivipronomini taivu sijamuodoissa.
Eli oikein meni, jos olen ihastunut johonkuhun naishenkilöön (fem).
Antoisaa päivän jatkoa eli Carpe diem … sanatarkasti ota kiinni päivästä …
