Runo. Nyt

Alan julkaista tällä sivulla uusimpia runojani ja mietteitäni. Pidän kuitenkin määrän pienenä, koska minulla on varsinainen Runoja -sivu, jonne pääosin kerään materiaalia. Runoja -sivullani olevat runot ovat kokoelmieni ulkopuolisia kirjoituksia. Olen julkaissut kokoelmat Valkoinen vitsa (1989), Paljon on meneillään (1994) ja Postrahavasta (2012). Voit ladata Postrahavasta -jutturunokokoelman ilmaiseksi yksityiskäyttöön 31.3.14 saakka. Lue lisää täältä.

Perustin tämän sivun vuonna 2013. Nyt vuoden 2016 alusta lukien sen päivittäminen ei enää ole tarpeellista, koska julkaisen kaiken materiaalini Yelling Rosan Muistikirjassa riippumatta mitä genreä se on tai millä kielellä se on kirjoitettu. Voit alkaa seurata tuota sivua ja näin saat tietää aina, kun Kotisivustolleni tai blogeihini on tullut uutta materiaalia.


VANHUUS JOKA LAKKASI ODOTTAMASTA


Ei soi aika niin kuin kaikui kukkula, kun me lapsena huusimme sille. Ohjelmanumerona on se, ettei näytöstä ole tänään, huomenna, ei milloinkaan. Positiivinen on edelleen oltava kuten marenkitorttu konditorian näyteikkunassa. Et silti voi kääntää minun päätäni tai kieltäni oikealle tai vasemmalle. Siis anna olla. Menen sinne mistä kerran tulin. Ja et voi tulla rajan toiselle puolelle.
26/9-14
©Yelling Rosa

Onnettomin kaikista

Onnettomin kaikista
on hahmo kuoleman.
Sillä ei ole omaa mieltä
vaan olemme sen suuhun
kaikki sanat pistäneet
toisin kuin muiden olioiden,
jotka puhuvat omiaan.
Silti siinä missä ihmiset
on pakotettu syntymään,
on kuoleman tapettav
amutta vain tuo kantaa
syyllisyyden taakan
kierrätyksestä olevan
© Yelling Rosa
21/4 -14

Ei kuin peiliin katsoa

Miksi ne niin kovasti
nykyään itseään etsivät.
Eihän se ole 
kuin peiliin katsoa,
ja siellähän sitä on.
© Yelling Rosa
17/4 -14

Ihmissielu ristillä

Jumalani, Jumalani,
miksi hylkäsit minut,
loit tämän riemun
keskelle tuskaa.
Pitäisikö minun itkeä
vai nauraa?
Ilman tietoa sydän kärsii
ja mieli askaroi
etsien ratkaisua.
Jos sanon:
"Meidän jokapäiväinen
leipämme ei ole litteä,
ei pulska eikä pehmeä,
vaan syvä ymmärrys,
että se on tehty viljasta,
mihin ikinä menemme
ja istumme ruokapöytään,
kukaan ei korvaansa
kallista:"
Mikseivät kuule,
sillä vain se sammuttaisi
tämän ihmisenä olemisen
sietämättömän syyllisyyden.
Tämän kysymyksenkö takia
meitä pidetään maailmassa?
Jos vastaus löytyy,
lakkaako vaellus
ja taivaat aukeavat?
Uskon niin,
miten muutenkaan,
ja huudan kovalla äänellä
ihmisen vuoksi:
"Jakakaamme toisillemme!"
© Yelling Rosa
14/11 -13
Tarkastettu
1/1 -14

Tyhjä

On se tyhjä
nollaa parempi.
© Yelling Rosa
9/10 -13
Lue edellisen runon englanninnos täältä.


Koska runojen määrä pysyy täällä muutamassa kappaleessa, uusi runo pudottaa aina vanhan pois. Ei silti huolta, koska se löytyy alenevassa aikajärjestyksessä itse Runoja -sivultani.

2 kommenttia:

Tilaa: Blogitekstit (Atom)