Asenne ratkaisee kaikessa

Näin yhdeksänkymmentäluvun alussa erikoislaatuisen unen. Siinä kuoleva puu jututti minua. Aamulla kirjoitin unen päiväkirjaani, koska se oli minulle merkittävä. Vielä tuolloin en tiennyt, että tekisin aiheesta laulun, mutta niin vain sellainen syntyi pari vuotta myöhemmin. Ennen laulun syntyä mietin muutaman kerran, mistä on kysymys. Välillä pidin unta naivina. Sitten totesin, että kyse oli asenteesta. Luontoa oppii rakastamaan, kun sitä kuuntelee ja rohkeutta lausua mielipiteensä saa, kun niihin uskoo.

Jos haluat kuunnella laulun, löydät sen osoitteesta: http://www.yellingrosa.com/musiikki01.htm#soitix. Se on jukeboxin laulu numero neljä. Sen koko nimi ei mahtunut jukeboxin näyttöön, joten se on lyhennetty muotoon Ystävä voisitko kasvoni. Linkin pitäisi johtaa suoraan sivun alaosassa olevalle soittimelle. Jos näin ei jostain syystä kävisi, vieritä näyttöä alaspäin, kunnes törmäät Website music playeriin. Kappale on mukana vuonna 1996 ilmestyneellä Hiljaisia lauluja – äänitteellä, jonka tein yhteistyössä Jouni Juolan kanssa. Jouni laulaa kaikki äänitteen kappaleet. Itse laulan Keskustelu motellissa – kappaleen, joka on Duo Forellin singlellä. Kertomus minun ja puun kohtaamisesta on alla.

YSTÄVÄ VOISITKO KASVONI PYYHKIÄ (Y. ROSA)

1. Kerran metsässä nähdä kuolevan sain puun,
joka hellästi käteeni tarttuen pyysi:
”Ystävä voisitko kasvoni pyyhkiä,
sä voisithan siis mun kasvoni pyyhkiä.
Oksani kurkotan taivasta päin,
silti en hengittää voi,
en happea enää saa.”
Mä vastasin sanoen:
”En aurinko oo,
en tuulahdus ilmoja puhdistava.
Minä olen kuin ajassa liehuva likainen riepu,
vain katkua myrkyn mä oon.
Kuin ajassa liehuva likainen riepu,
vain katkua myrkyn mä oon.”

2. ”Silti luokseni sä jää”, aneli nyt puu,
”täksi yhdeksi yöksi, kun vaellus tämä
toistuva tiensä taas ympyrän alkuun saa,
kun vaellus tää taas ympyrän alkuun saa.”
Koko yö kuului puun tuskainen korina
ja lopulta niin
se romahti rymisten.
Kun viime voimillansa
vielä nosti pään
ja minulle lausahti kiitoksen, mä
käden annoin. Niin helpompi oli sen lähteä täältä
pois, helpompi lähteä pois.
Niin helpompi oli sen lähteä täältä
pois, helpompi lähteä pois.

Final:

Mä käteni annoin, niin helpompi oli,
sen lähteä luotamme pois.
Mä käteni annoin, niin helpompi oli,
sen lähteä luotamme pois.

JK Jos joku kysyy minulta: ”Uskotko todella, että puut puhuvat”, vastaan, että jokainen puu on toteemi, totuuden lähde, elollisten ajan alusta tähän päivään.