Kesä merkitsee eri ihmisille eri asioita. Minulle se tietää yksitoikkoisen jumputuksen kuuntelemista ja hiilimonoksidin hengittämistä. Voin tietysti laittaa parvekkeenoven kiinni ja istua kammiossani, jonka lämpötila nousee helposti kolmeenkymmeneen plusasteeseen helteisenä päivänä, jos parveke on ummessa. Tämä talo lukeutuu niihin takavuosien laitoksiin, joiden suunnittelijat ajattelivat pelkän levyseinän parvekkeella tarjoavan riittävän yksityisyyden asukkaille. Uskoivat levyyn niin lujasti, että jättivät lattian ja levyn väliin kahdenkymmenen viiden sentin raon toistaen tämän sivujen ja yläosan kohdalla.
Ainahan sukupolvien välillä on asioita, mitä toisessa on vaikea ymmärtää. Minä tosin en ole antanut nuorenparin ymmärtää mitään. En ole heidän toimiaan kommentoinut, vaikka heidän touhunsa tunkeutuvat keuhkoihini ja korviini. Tänään olen erityisen ärtynyt, koska heidän parvekkeella laukkaamisensa ja turisemisensa sekä röökäämisensä takia en nukkunut viime yönä kuin kaksi tuntia. Kaljapullojen kilinä lisäksi enteilee sitä, että he eivät aio tänäänkään ottaa rauhallisesti. Silti asiat voivat melkein aina olla huonommin. Jos huomautan heille, että häiritsevä käytös ei ole luvallista kello 23:00 jälkeen, se ei välttämättä takaisi melun vähenemistä. Joka tapauksessa syntyisi jännitettä.
Ilmat viilenevät runsaan kuukauden sisällä, jolloin voin pitää parvekkeenoven kiinni. Tuolloin heidän touhunsa vain harvoina viikonloppuina ylittää sietorajani. Arkitoiminnot eli heidän parvekkeella tupakoimisensa yöllä ja juttelemisensa on sävyistä ja maltillista, kun he eivät ole juoneet. Herään kyllä joka kerta, kun he tulevat arkisina parvekkeelle, mutta vain silloin, kun ovi on auki. Toisina päivinä naapurista ei kulu mitään. Ovatko pois paikkakunnalta vai mitä. Nyt he ovat olleet viikkoja tiiviisti paikalla, mikä on syönyt minua.
Miettivätköhän nuo koskaan, millaista heidän naapurissa on asua. Ilmeisesti eivät niin kuin ei sitä itsekään nuorena kiireiltään ehtinyt kaikkea huomioimaan. Koska he eivät tarkoita mitään, juttuun olisi ikävä puuttua. On ilmeisen vaikea sanoa kohteliaasti, että yöelämänne häiritsee minua. Siitä tulee melkein väkisin henkilökohtaista ja minä vaikutan suvaitsemattomalta. Minulla on huomenna menoa, joten toinen yö ilman kunnon unta tuntuu karmivalta. Katson kuitenkin tilannetta vielä ja jos sabotointi jatkuu, mietin mikä olisi paras tapa esittää naapurirauhan edellytykset. Isännöitsijälle en ilmoita ennen kuin olen itse huomauttanut tilanteesta. Toivottavasti selviämme keskenämme. Sitä paitsi kerranhan sitä ollaan nuoria, mutta onko heidän pakko kuunnella suomalaista rappia.
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti