Eilen mieleeni juolahti seuraava ajatelma:
My soul tells my heart
And my heart urges me
to climb a nesting
tree
and see the prospects.
Yelling Rosa
3/1 -16
Tässähän on tietysti kyse siitä, että mitä pitemmälle ihmiskunta on loitonnut
alkukodistaan, sitä tyhmempi siitä on tullut. Tätä tyhmyyttä on sitten tapana
perustella sillä, ettei ole mahdollista mennä kehityksessä taaksepäin. Outo
hokema, jolla ei ole mitään konkreettista perustetta. Ihmiskunnan tilahan ei ole
mikään vakio eteen- ja taaksepäin menemisen suhteen. Jokaisen sodan jälkeen
kansakunnat joutuvat aloittamaan alkeellisimmista oloista kuin ennen sotaa.
Luonnonkatastrofit saatavat niellä kokonaisia saariyhteisöjä ja henkiin jääneet
alkavat nollapisteestä. Toisaalta, mikä on eteenpäin menemistä? Sekö, että
ihmiskunta tuhoaa oman elinympäristönsä, ja siinä samalla vielä
elinmahdollisuudet kaikilta eläväisiltä tältä planeetalta. Jos maapallo ei
tulevaisuudessa tuhoudu kokonaan, tällä planeetalta löytyvät eläväiset
aloittavat todennäköisesti vielä alkeellisimmista oloista, kuin niistä, jotka
vallitsivat ihmisen laskeutuessa alas puusta ja aloittaessa kehittää kahdella
jalalla kävelemistä. Olisi mukava tavata silloin kaikki ne näsäviisaat
ei-kehityksessä-taaksepäin-voi-mennä -hokijat. Minusta taaksepäin on menty
silloin, jos jokin laji ei käsitä omaa luonnettaan ja sitä, miten se voi elää
rauhassa keskenään.
Evolutiivisesti olemme pienlaumaeläimiä, joiden kehitys paikallisissa
pienryhmissä on hedelmällisintä. Tästä on esimerkkinä ne pienet heimoyhteisöt,
joita Tyynen valtameren saarilta ainakin toistaiseksi vielä löytyy. Toki
heimotkin sotivat, mutta tämä toiminta on perusteltua elossa säilymistä, mitä ei
voi puhua silloin, kun sotia käydään toisella puolella maailmaa joidenkin
spekulatiivisten taloussyiden vuoksi. Jos me tässä tilanteessa todella menisimme
eteenpäin alkaisimme tukea paikallisuutta ja siellä vallitsevia
kulttuurikäytäntöjä. Globaalisuus nyt, kun kaikesta on kohta pulaa, ja maailma
saastuu nopeasti sekä uusiutumattoman luonnonvarat ehtyvät, on suurinta
tyhmyyttä, mitä maailma voi päällään kantaa.
Miksi ihmiskunta sitten jatkaa takaperin, johtuu juuri siitä, että olemme
pienryhmäeläimiä. Massajoukoiksi muuntuminen ei ole onnistu, eikä tule
tapahtumaan geneettisesti siinä ajassa kuin se nyt olisi tapahduttava. Ihmiset
ovat paikanneet turvattomuuttaan suurlaumoissa tappamalla lajikumppaneitaan jopa
sukulaisiaan. Sittemmin mukaan on tulleet ideologiat: uskonnolliset ja
poliittiset, jotka ovat antaneet yhteenkuuluvuuden tuntoa eli tehneet
pienlaumoja suurlauman sisälle. Kuitenkin, koska nämä argumentit eivät ole
vastanneet sitä, mitä pienryhmät (lauma) ihmisille merkitsevät, toisen ajatuksen
kannattajista on tullut uhka, epävarmuustekijä, joka muka pilkkaa
toisinajattelijoita. Sellaiset riiviöt on tuhottava, koska muuten emme voi elää
rauhassa. Ihmiskunnan toiminta on hillitöntä, jos me vain tarkastelemme sitä
järki kourassa. Minulle järki on sitä, että on jalat maassa ja rakentaa
tosiasioiden eikä spekulaatioiden varaan. Tällä tavoin ajateltuna löydämme
luonnosta meitä lähellä olevia eläimiä, jotka eivät ole lähteneet harhailemaan
alkukodistaan erämaahan, jota eivät tunne eivätkä osaa selittää. Tähän moni
ihminen, joka ei halua tulla missään muodoin verratuksi eläimiin, sanoo, ettei
simpanssien älykkyys riitä hylkäämään luonnollista elinympäristöään. Kuulostaa
ehkä hyvältä perustelulta niin kauan kuin unohdamme, mihin olemme päätymässä.
Outoa, jos sitä pidetään järkevänä, yleensä millään muodoin positiivisena, jos
käytös johtaa tuskaan ja mielipahaan vai oletteko nähneet, että nuo tyhmäksi
nimitetyt apinat kiduttaisivat oman lajinsa edustajia spekulatiivisista syistä.
Vaikka kuinka uskoo esimerkiksi johonkin aatteeseen, se ei ole konkreettinen
biologinen ja geneettinen ilmiö vaan tulosta abstraktiosta. Jos sen vuoksi
tapetaan, periaatteesta kuka tahansa voi keksiä hyviä ja jopa järkevältä
tuntuvia perusteluita tyhmyyksille.
Tyhjäähän minä näitä kirjoitan, kun vastassa on minua viisaampi abstrakti
massaihminen, joka keksii verukkeen mitä päättämättömille kujeilleen. Moni
taiteilijana ja ajattelija on sanonut, että ihmiset uskovat todeksi sen, mikä
heitä miellyttää eli mistä heille itselleen on hyötyä. Sen vuoksi he ovat
valmiita kuolemaan ikään kuin se olisi jollakin tavalla järkevää. Kaiken
eläväisen perustarve numero yksi on elossa säilyminen. Jos joku olio toimii tätä
perusperiaatetta vastaan, onko hän silloin viisas vai tyhmä. Tietysti on monia
tilanteita, joissa puolustautuminen oman henkensä kustannuksella on perusteltua.
Tällaisena voi pitää omaa pienryhmää luonnossa ja siitä syntyneen heimon ja
edelleen kansan puolustamista, mutta että tällainen kuoleminen tehdään vain
ideologian kiillottamiseksi on sulaa hulluutta. Toki ideologisia seikkoja voi
sisältyä myös elossa säilymiseen, mutta ihmisiä kuolee tänä päivänä täysin
spekulatiivisen ajattelun vuoksi eli lyhyesti: mitä kauemmaksi eksyt
luonnollisesta ympäristöstäsi, sitä tyhmemmäksi tulet. Tätä voi havainnollistaa
tuhlaajapojan tarinalla. Kun hän lähti kodistaan, hän kulki aina vain alaspäin,
kunnes otti tosiasiat puntaroitavaksi mielessään. Nyt, jos seuraisimme näiden
ei-kehityksessä-voi-mennä-taaksepäin-jankuttajien mantraa, tuhlaajapoika taantui
mennessään takaisin juurilleen. Päätä itse kävikö niin.
PS Aluksi ajattelin, että julkaise tätä artikkelia kuin
Ilyero –blogissa, joka on
lähinnä tarkoitettu vain itselleni ja ajatuksilleni ikään kuin
henkilökohtaiseksi päiväkirjaksi, mutta sitten luin Pentti Linkolan
haastattelun:
http://www.hs.fi/kotimaa/a1444445643368
ja katsoin Yle Areenan dokumentin, jossa taloustieteen professori Sixten Korkman
lausuu mielipiteitään otsikon “Talouden kriisit ja opilliset kiista”
http://areena.yle.fi/1-3172015 Sain
heidän ajatuksista varmuuden, että nämä ajatukset ovat enemmän kuin
ajankohtaisia. Molemmat herrat tuottavat selvästi esille sen, ettei globaalisuus
ole paras ratkaisu ihmiskunnan selviytymisen kannalta. Tosin siinä ei ole mitään
mullistavaa, että todetaan: “ei ole hyvä juttu”, kun pitäisi kääriä hihat ja
panna stoppi koko tälle elintasokilpailulle ja hallitsemattomalle globaalille
liikekannalla olemiselle. Rehellisesti katsottuna monesti näen tilanteen
toivottomana, sillä ihmiskunnalla ei tunnu olevan rahkeita niihin
toimenpiteisiin, joilla tämä jo tuhansia vuosia vallalla olevan
tuhlailevaisuuden lopettaminen vaatisi. Ainoa mahdollisuus tässä kriittisessä
tilassa on katsoa totuutta silmiin.
Ihmiselämä on yksinkertaisesti sitä, että synnytään ja synnytetään sekä
kuollaan pois. Elämä jatkuu vain jälkeläisissä, joten on järjen köyhyyttä
pyyhkiä pois se ainut side, mikä ihmisellä todistettavissa on kuolemattomuuteen.
Kuten sanoin, että ihminen on keksinyt kaikenlaista aatetta ja uskontoa
voidakseen tuntea itsensä turvatuksi, mutta ainoa turvallinen asia on
lähimmäisten rakastaminen. Siitä saa voimaa, jota ei voi ostaa mistään, eikä
lukea kirjoista. Evoluutio ei ole täydellinen, siksi meidän on autettava sitä
tai kuoltava pois tältä planeetalta. Mahdottomat lajit ovat aina kuolleet pois,
eikä elollinen maailma ole joutunut tilanteen eteen, missä evoluution osa tuntuu
jäävän jonkun lajin tahdon alle kuin hetkellisesti. Nyt ihminen sitten päättää
sen, että jatkaako se elämää maapallolla vai ei. Evoluutio ei tule meitä
mitenkään erikoisesti rakastamaan, joten sieltä on turha odottaa apuja. Jos
ihmiskunta tuhoutuu lähimpien vuosikymmenien aikana, ja tilannetta tarkastelee
joku kehittynyt laji satojen miljoonien vuosien kuluttua. Koko meidän
olemassaololle ei panna sen enempää painoa kuin mitä me annamme yksisoluisille
alkueläimille. Ehkä meidän ansiosta olosuhteet maapallolla muuttuvat niin
paljon, ettei meistä ihmisistä ja meidän kanssa eläneistä lajeista löydy
merkkejäkään. Tätäkö me tahdomme?
