Climb to a Nesting Tree

Eilen mieleeni juolahti seuraava ajatelma:

My soul tells my heart
And my heart urges me
to climb a nesting tree
and see the prospects.
Yelling Rosa
3/1 -16

Tässähän on tietysti kyse siitä, että mitä pitemmälle ihmiskunta on loitonnut alkukodistaan, sitä tyhmempi siitä on tullut. Tätä tyhmyyttä on sitten tapana perustella sillä, ettei ole mahdollista mennä kehityksessä taaksepäin. Outo hokema, jolla ei ole mitään konkreettista perustetta. Ihmiskunnan tilahan ei ole mikään vakio eteen- ja taaksepäin menemisen suhteen. Jokaisen sodan jälkeen kansakunnat joutuvat aloittamaan alkeellisimmista oloista kuin ennen sotaa. Luonnonkatastrofit saatavat niellä kokonaisia saariyhteisöjä ja henkiin jääneet alkavat nollapisteestä. Toisaalta, mikä on eteenpäin menemistä? Sekö, että ihmiskunta tuhoaa oman elinympäristönsä, ja siinä samalla vielä elinmahdollisuudet kaikilta eläväisiltä tältä planeetalta. Jos maapallo ei tulevaisuudessa tuhoudu kokonaan, tällä planeetalta löytyvät eläväiset aloittavat todennäköisesti vielä alkeellisimmista oloista, kuin niistä, jotka vallitsivat ihmisen laskeutuessa alas puusta ja aloittaessa kehittää kahdella jalalla kävelemistä. Olisi mukava tavata silloin kaikki ne näsäviisaat ei-kehityksessä-taaksepäin-voi-mennä -hokijat. Minusta taaksepäin on menty silloin, jos jokin laji ei käsitä omaa luonnettaan ja sitä, miten se voi elää rauhassa keskenään.

Evolutiivisesti olemme pienlaumaeläimiä, joiden kehitys paikallisissa pienryhmissä on hedelmällisintä. Tästä on esimerkkinä ne pienet heimoyhteisöt, joita Tyynen valtameren saarilta ainakin toistaiseksi vielä löytyy. Toki heimotkin sotivat, mutta tämä toiminta on perusteltua elossa säilymistä, mitä ei voi puhua silloin, kun sotia käydään toisella puolella maailmaa joidenkin spekulatiivisten taloussyiden vuoksi. Jos me tässä tilanteessa todella menisimme eteenpäin alkaisimme tukea paikallisuutta ja siellä vallitsevia kulttuurikäytäntöjä. Globaalisuus nyt, kun kaikesta on kohta pulaa, ja maailma saastuu nopeasti sekä uusiutumattoman luonnonvarat ehtyvät, on suurinta tyhmyyttä, mitä maailma voi päällään kantaa.

Miksi ihmiskunta sitten jatkaa takaperin, johtuu juuri siitä, että olemme pienryhmäeläimiä. Massajoukoiksi muuntuminen ei ole onnistu, eikä tule tapahtumaan geneettisesti siinä ajassa kuin se nyt olisi tapahduttava. Ihmiset ovat paikanneet turvattomuuttaan suurlaumoissa tappamalla lajikumppaneitaan jopa sukulaisiaan. Sittemmin mukaan on tulleet ideologiat: uskonnolliset ja poliittiset, jotka ovat antaneet yhteenkuuluvuuden tuntoa eli tehneet pienlaumoja suurlauman sisälle. Kuitenkin, koska nämä argumentit eivät ole vastanneet sitä, mitä pienryhmät (lauma) ihmisille merkitsevät, toisen ajatuksen kannattajista on tullut uhka, epävarmuustekijä, joka muka pilkkaa toisinajattelijoita. Sellaiset riiviöt on tuhottava, koska muuten emme voi elää rauhassa. Ihmiskunnan toiminta on hillitöntä, jos me vain tarkastelemme sitä järki kourassa. Minulle järki on sitä, että on jalat maassa ja rakentaa tosiasioiden eikä spekulaatioiden varaan. Tällä tavoin ajateltuna löydämme luonnosta meitä lähellä olevia eläimiä, jotka eivät ole lähteneet harhailemaan alkukodistaan erämaahan, jota eivät tunne eivätkä osaa selittää. Tähän moni ihminen, joka ei halua tulla missään muodoin verratuksi eläimiin, sanoo, ettei simpanssien älykkyys riitä hylkäämään luonnollista elinympäristöään. Kuulostaa ehkä hyvältä perustelulta niin kauan kuin unohdamme, mihin olemme päätymässä. Outoa, jos sitä pidetään järkevänä, yleensä millään muodoin positiivisena, jos käytös johtaa tuskaan ja mielipahaan vai oletteko nähneet, että nuo tyhmäksi nimitetyt apinat kiduttaisivat oman lajinsa edustajia spekulatiivisista syistä. Vaikka kuinka uskoo esimerkiksi johonkin aatteeseen, se ei ole konkreettinen biologinen ja geneettinen ilmiö vaan tulosta abstraktiosta. Jos sen vuoksi tapetaan, periaatteesta kuka tahansa voi keksiä hyviä ja jopa järkevältä tuntuvia perusteluita tyhmyyksille.

Tyhjäähän minä näitä kirjoitan, kun vastassa on minua viisaampi abstrakti massaihminen, joka keksii verukkeen mitä päättämättömille kujeilleen. Moni taiteilijana ja ajattelija on sanonut, että ihmiset uskovat todeksi sen, mikä heitä miellyttää eli mistä heille itselleen on hyötyä. Sen vuoksi he ovat valmiita kuolemaan ikään kuin se olisi jollakin tavalla järkevää. Kaiken eläväisen perustarve numero yksi on elossa säilyminen. Jos joku olio toimii tätä perusperiaatetta vastaan, onko hän silloin viisas vai tyhmä. Tietysti on monia tilanteita, joissa puolustautuminen oman henkensä kustannuksella on perusteltua. Tällaisena voi pitää omaa pienryhmää luonnossa ja siitä syntyneen heimon ja edelleen kansan puolustamista, mutta että tällainen kuoleminen tehdään vain ideologian kiillottamiseksi on sulaa hulluutta. Toki ideologisia seikkoja voi sisältyä myös elossa säilymiseen, mutta ihmisiä kuolee tänä päivänä täysin spekulatiivisen ajattelun vuoksi eli lyhyesti: mitä kauemmaksi eksyt luonnollisesta ympäristöstäsi, sitä tyhmemmäksi tulet. Tätä voi havainnollistaa tuhlaajapojan tarinalla. Kun hän lähti kodistaan, hän kulki aina vain alaspäin, kunnes otti tosiasiat puntaroitavaksi mielessään. Nyt, jos seuraisimme näiden ei-kehityksessä-voi-mennä-taaksepäin-jankuttajien mantraa, tuhlaajapoika taantui mennessään takaisin juurilleen. Päätä itse kävikö niin.

PS Aluksi ajattelin, että julkaise tätä artikkelia kuin Ilyero –blogissa, joka on lähinnä tarkoitettu vain itselleni ja ajatuksilleni ikään kuin henkilökohtaiseksi päiväkirjaksi, mutta sitten luin Pentti Linkolan haastattelun: http://www.hs.fi/kotimaa/a1444445643368 ja katsoin Yle Areenan dokumentin, jossa taloustieteen professori Sixten Korkman lausuu mielipiteitään otsikon “Talouden kriisit ja opilliset kiista” http://areena.yle.fi/1-3172015 Sain heidän ajatuksista varmuuden, että nämä ajatukset ovat  enemmän kuin ajankohtaisia. Molemmat herrat tuottavat selvästi esille sen, ettei globaalisuus ole paras ratkaisu ihmiskunnan selviytymisen kannalta. Tosin siinä ei ole mitään mullistavaa, että todetaan: “ei ole hyvä juttu”, kun pitäisi kääriä hihat ja panna stoppi koko tälle elintasokilpailulle ja hallitsemattomalle globaalille liikekannalla olemiselle. Rehellisesti katsottuna monesti näen tilanteen toivottomana, sillä ihmiskunnalla ei tunnu olevan rahkeita niihin toimenpiteisiin, joilla tämä jo tuhansia vuosia vallalla olevan tuhlailevaisuuden lopettaminen vaatisi. Ainoa mahdollisuus tässä kriittisessä tilassa on katsoa totuutta silmiin.


Ihmiselämä on yksinkertaisesti sitä, että synnytään ja synnytetään sekä kuollaan pois. Elämä jatkuu vain jälkeläisissä, joten on järjen köyhyyttä pyyhkiä pois se ainut side, mikä ihmisellä todistettavissa on kuolemattomuuteen. Kuten sanoin, että ihminen on keksinyt kaikenlaista aatetta ja uskontoa voidakseen tuntea itsensä turvatuksi, mutta ainoa turvallinen asia on lähimmäisten rakastaminen. Siitä saa voimaa, jota ei voi ostaa mistään, eikä lukea kirjoista. Evoluutio ei ole täydellinen, siksi meidän on autettava sitä tai kuoltava pois tältä planeetalta. Mahdottomat lajit ovat aina kuolleet pois, eikä elollinen maailma ole joutunut tilanteen eteen, missä evoluution osa tuntuu jäävän jonkun lajin tahdon alle kuin hetkellisesti. Nyt ihminen sitten päättää sen, että jatkaako se elämää maapallolla vai ei. Evoluutio ei tule meitä mitenkään erikoisesti rakastamaan, joten sieltä on turha odottaa apuja.  Jos ihmiskunta tuhoutuu lähimpien vuosikymmenien aikana, ja tilannetta tarkastelee joku kehittynyt laji satojen miljoonien vuosien kuluttua. Koko meidän olemassaololle ei panna sen enempää painoa kuin mitä me annamme yksisoluisille alkueläimille. Ehkä meidän ansiosta olosuhteet maapallolla muuttuvat niin paljon, ettei meistä ihmisistä ja meidän kanssa eläneistä lajeista löydy merkkejäkään. Tätäkö me tahdomme?