Vetoan kansakunnan äitiin

Heinrich sanoi:
Siellä, missä ensiksi poltetaan kirjoja,
poltetaan seuraavaksi ihmisiä.
Ja minä sanon:
Siellä, missä ihmiset nähdään
vain menoerinä,
ensiksi leikataan menoja,
sitten kauloja.

Toivon,
olevani väärässä,
ja vetoan,
että kansakunnan äiti,
joka sydämen älyllä
ajattelee,
siis runolla,
nostaisi kynänsä
suvaitsemattomuutta
vastaan.
21/12 -12

Moni voi ajatella luettuaan yllä olevat säkeistöt, että mitä tuo mies nyt oikein höpisee. Hän saakin olla varma siitä, että toivon hartaimmin olevani väärässä. Viimeaikaiset mielipiteet julkisuudessa kuitenkin osoittavat suvaitsemattomuuden lisääntyneen. Leikkauksia pitäisi tehdä siinä ja siinä ryhmässä ja on olemassa epäedullista ihmisainesta, jonka lisääntymistä pitäisi rajoittaa. Maahanmuuttajat ovat useiden mielestä kaiken pahan alku ja jotkut puhuvat ikääntyvien aiheuttavan turhaa rasitetta yrittäjille. Lausuntoja pidetään oikeutettuina, koska ne takaavat Suomen selviytymisen uudessa globaalissa taloustilanteessa.

Näin uuden vuoden alkaessa olisi syytä pysähtyä miettimään sitä, miten selvitä haasteista kunnialla. Itse näen ainoana kunniallisena selviytymiskeinona sydämen älyn, kyvyn nähdä, ettei yksikään ihminen ansaitse tulla kohdelluksi alempiarvoisena, vaikka kuinka tiukassa leipä olisi. Tietysti oma maha on aina lähimpänä ja on jopa inhimillistä, että ihmiset koettavat taata oman hyvinvoinnin. Elämme silti sellaista murrosta, joka vaatii hengistä kasvua ja uudenlaista asennoitumista. On nimittäin melkeinpä varmaa, että aineellisen hyvinvoinnin huippuvuodet ovat takana. Tämä johtuu siitä, että luonnonvarat ovat vähenemässä, niitä on jakamassa suurempi populaatio ja tuotantolaitokset sijaitsevat yhä tasaisemmin ympäri maailmaa. Näin voitot eivät enää jää yksinomaan kehittyneisiin läntisiin teollisuusmaihin.

Viime kädessä rauhan ja hyvän tahdon vaaliminen koituvat kaikkien ihmisten hyväksi. Nyt on jaettava jotain muutakin kuin tavaraa. Sellainen on tulevaisuuden haaste. Toivoa siis on, joten uskallan toivottaa rauhallista ja lähimmäisrakasta alkavaa vuotta. Vetoaminen kansakunnan äitiin on symbolista ja osoitus siitä, että sydämen älyä löytyy kaikkialta. Nyt sitä on vain uskallettava käyttää olemalla ennen kaikkea tasapuolinen.

Tiedon onkimisen sietämätön hitaus Internetistä

Varmasti jokainen vähänkin enemmän Internetiä käyttänyt ihminen on silloin tällöin harmitellut, kuinka kohdennetun tiedon löytyminen on hankalaa. Kukaan ei tietysti kiellä sitä, ettei netti olisi runsauden sarvi, mutta onko tieto järjestynyt siellä millään tavalla. Olisiko sellaisesta varastosta paljoa hyötyä, missä äänilevyt ja halot olisivat sekaisin samassa pinossa kuorrutettuna vaikkapa oluttynnyreillä. Tämä olisi epärationaalista, vaikka varastosta tavaraa hakeva olisi kuinka älykäs ja nopea tahansa. Netin kohdalla on sitä paitsi kyse varastosta, jossa on kaikki maan ja taivaan väliltä löytyvä henkinen ja esineellinen materiaali ilman varastointisysteemiä. Se tuntuu melko omituiselta.

Tuntuukin siltä, että uusi tekniikka on lumonnut sitä tuottavat ammattilaiset ja heidän myötä osan käyttäjistä. Maalaisjärki on unohtunut työpaikan ulkopuolelle ja tarmo on kohdistunut uusien ohjelmointikielien kehittämiseen ja kovopuolen nopeuden kasvattamiseen. Näennäisesti tämä helpottaa tiedon onkimista, mutta huonosti järjestelty varasto ei ole siivottu sillä, että kone hakee nopeammin tavaraa sekamelskan keskeltä. Toki tavara löydetään nopeammin, mutta vähäisempikin hosumin riittää, kun etsittävä tuote on oikealla hyllyllä. Kokonaissuunnitelman puuttuminen johtuu osaksi myös siitä, että toiminta on täysin liiketaloudellisella pohjalla. Sen vapauteen puuttumiseen suhtaudutaan hyvin kielteisesti, vaikka kokonaissysteemi vapauttaisi myös yritykset todelliseen tietoteknisen kehityksen nopeuttamiseen. Näin yrityksiltä ei loppuisi kaupattava vaan se muuttuisi käyttäjiä paremmin palvelevaksi.

Objektiajattelu

Ohjelmoinnin objektiajattelu on osaltaan edellä sanotun lisäksi aiheuttanut suunnittelemattomuutta. Ohjelmointipajassa, ehkä ainoassa järjestäytyneessä Internet-varastossa, otetaan helposti käyttöön valmiiksi tehtyjä palikoita ja pistetään uudelleen kiertoon ohjelmointiteknisin perustein. Tämä ei millään tavalla takaa sitä, että nuo palikat palvelisivat tiedonhaun käytännöllisyyttä. Toki ohjelmointiobjektit nopeuttavat jääkaapin automaattitoimintojen ohjelmoimista, mutta nyt kyse on Internetistä ja sitä kautta ihmisen olemisen monimuotoisuudesta, jota ei saa kaventaa sillä, että ihmiset tarpeettomasti käyttävät aikaansa tiedon etsimiseen ja alati muuttuvien ohjelmien käytön opiskelemiseen.

Tavalliset ihmiset ovat avainasemassa

Niin kauan kun Internet ja ohjelmistojen kehittäminen pidetään yleisen hyvinvoinnin ja viihtyvyyden sekä energian säästämisen ulkopuolella tähän tilanteeseen ei tule helpotusta. Silti tietotekniikka tulee jossain vaiheessa pisteeseen, jossa tiedonsiirron nopeuttaminen ja uusien ohjelmointikielien sekä -niksien keksiminen ei enää pura ruuhkia. Viime vuosisadan alussa autoilu oli villiä ja vapaata puuhaa, mutta sen vapauteen oli puututtava yleishyvän vuoksi. Tuo liikenteen itsekeskeisyys ei näet toiminut enää ihmisten hyväksi automäärien ja liikenteen kasvaessa. Me tavalliset ihmiset olemme avainasemassa siinä, että ihmistä ja luontoa palvelevat muutokset tulevat voimaan mahdollisimman nopeasti. Me emme tarvitse uusia prosessoreja ja tietokoneita muutaman vuoden välein vaan uuden kokonaisvaltaisemman lähestymistavan tietotekniikan kehityksessä. Toivottavasti valtiovalta ei nuku loputtomiin. Tiedon valtateille kaivataan liikennesääntöjä ja nopeusrajoituksia sekä katalysaattoreita.

Joulukortti 2012

Olen suunnitellut yhden joulukortin tälle vuodelle. Siinä komeilee Tonttu Tuli Koura. Hän on saanut nimensä siitä, että hänen kätensä tulee aina apuun varsinkin, kun pukin nuorimmilta ja kokemattomimmilta tontuilta menee sormi suuhun lahjapajassa. Ilman paheita ei Tuli Kourakaan ole, sillä hän kaveeraa joulupukin veljenpojan, Karsta Kallen kanssa. Kallella on paha tapa kadota pajan taakse tupakalle. Tämä on tietysti luottamuksellista ja jää vain meidän keskeiseksi tiedoksi.

Aiheeseen liittyvässä YouTube -videossa näytetään, kuinka neljä Tonttu Tuli Kouraa laitetaan samalle arkille ja tulostetaan ilmaisessa PhotoScape -kuvankäsittelyohjelmassa. Löydät videon täältä. Tuli Koura -kortti on kolmas neljästä vuodenaikapostikortistani, joten se löytyy myös Yelling Rosan kotisivujen Kuvia -sivulta.

Lähetä vuoden 2012 joulukortti sellaisenaan. Jos haluat lisätä terveisesi ja nimesi käytä sellaista joulukorttia, johon voi tehdä tekstimuutoksia. Löydät lisää kortteja Postikortit -kansiostani.

'

Voit kopioida Tuli Kouran tästä, jolloin sinun on klikattava sitä hiiren osoittimella, että se avautuu oikeassa koossa uuteen välilehteen. Ilman tätä toimenpidettä se tallentuu kovalevyllesi kokoansa pienempänä.

Rauhalliset joulun toivotukset lähempänä joulua.

Klovni

Olen lisännyt sivustolleni uuden kansikuvan. Valitsin jo vuonna 2002 piirtämäni Klovni -kuvan, koska muutamat sivustollani vierailevat ihmiset ovat halunneet nähdä sen uudelleen. Retusoin sitä vähän muuttamalla sen silmiä, jotka aikaisemmin olivat kuin patsaalla eli ihon väriset ympyrät ilman silmäteriä. Nyt Klovnilla on siniset silmät. Koristin kuvaa vielä taustakuvalla ja mietelauseellani. Toivon, että vanhat ja uudet tuttavat ovat tyytyväisiä muutoksiin.

Ollen näin, nyt Klovni toimii mainiosti myös postikorttina. Olen ladannut sen Picasan Postikortit -kansiooni. Tänä vuonna julkaisen varmasti enää joulupostikortin ja ehkä ystävänpäivänkortin talvikauden vuodenaikapostikorttina. Se saattaa mennä kuitenkin tammikuulle. Olen lisännyt ilmaispostikorttien diaesityksen Yelling Rosan Postikortteja –sivulle. Sieltä näkee suunnittelemieni ilmaiskorttien tarjonnan mukavasti kerralla. Esityksen alapuolella on linkki Postikortit -kansioon.

Voit ladata Klovni-postikortin tältä sivulta klikkaamalla sitä hiiren osoittimella, jolloin se aukeaa uuteen välilehteen luonnollisessa koossa. Siellä sinun tulee klikata postikorttia uudelleen hiiren osoittimella käyttäen hiiren kakkospainiketta ja valita alasvetovalikosta Tallenna kuva nimellä -komento. Voit myös mennä Picasan Postikortit -kansiooni ja tallentaa kortin sieltä. Älä tee mitään muutoksia Klovni-postikorttiin vaan lähetä se sellaisenaan ystävillesi ja/tai sukulaisillesi. Postikortit -kansiossa on paljon kortteja, joihin voit lisätä omat terveiset. Jos tämä on mahdollista, se on ilmoitettu kortin kuvatekstissä.

Linux -kokemuksia

Olen kirjoittanut joitakin blogiartikkeleita kokemuksistani Linux-maailmassa ja sen Ubuntu -käyttöjärjestelmäversiossa sitten viime kevään. Olen pyrkinyt puolueettomuuteen, mikä on käytännössä tarkoittanut sitä, että olen varonut tekemästä lopullisia johtopäätöksiä. Mutta koska vastoinkäymisiä on riittänyt vaikka muille jakaa, en pysty parhaalla tahdollanikaan kehumaan Ubuntua. Epäonnistumiset eivät yksinkertaisesti kannusta minua eteenpäin Linux -puolella.

Jo pitemmän aikaa Ubuntuni on kieltäytynyt päivittymästä automaattisesti ja/tai manuaalisesti ohjattuna. Tänä iltana se sitten sanoi lopullisesti työsuhteemme päättyneeksi kirjoittamalla kehotteen täyteen käsittämättömiä lauseita, joissa yhteisenä nimittäjänä oli Error siellä sun täällä. Käyttöjärjestelmä on niin sekaisin, että se on asennettava uudelleen. Toisaalta olisi ehkä viisainta ottaa Linuxille varattu kovalevyn lohko Windowsille. Periaatteessa en tarvitse Ubuntua, koska olen hankkinut rahalla vuosien varrella tarvitsemani ohjelmat Windows -puolelle.

Ryhdyin viime keväänä kokeilemaan Ubuntua, koska Vistaani tuli virus maksullisesta virustorjuntaohjelmasta huolimatta, ja olin lukenut, ettei Linus -puolella ole niin paljon viruksia. Silti, jos tämä on ainoa vaikutin, se ei todellakaan riitä vaivannäköön. Linus ei ole helppokäyttöinen ja vaatii erityisosaamista, mikä ei ole tuttua Windows -puolelta. Näyttääkin siltä, että Linus -kokeiluni päättyvät tältä haavaa. Saatan kokeilla sitä ehkä tulevaisuudessa, jos se olisi toiminnallisesti parantunut, helppokäyttöisempi ja sille tehdään yhtä laadukkaita ohjelmia kuin Windowsille tai Macintoshille. Nyt se ei sovi minulle. Ehkä jonkun toisen kohdalla on toisin. Kantapään kauttahan nämä tietokonejutut menevät enemmän tai vähemmän olemme sitten tekemisissä minkä tahansa käyttöjärjestelmän kanssa.

Käsittelen Ubuntua seuraavissa artikkeleissani:

http://yellingrosa.blogspot.fi/2012/03/liian-paljon-teknisia-kysymyksia.html
http://yellingrosa.blogspot.fi/2012/03/haittaohjelma-tuli-ja-sotki-rutiinit.html
http://yellingrosa.blogspot.fi/2012/04/drivel-paivakirjamuokkain.html
http://yellingrosa.wordpress.com/2012/04/10/testing-blogilo-offline-blogeditor/

Uusi runo julkaistu kahdella kielellä

Sydämen ajatukset kopsahtavat

Illalla on
kiva maata sängyssä
ja kuunnella,
kuinka sydämen ajatukset
kopsahtelevat mielen kaikupohjaan,
rummuttavat sitä.
Yhtä rauhoittavaa kuin sisällä,
kun syyssade ulkona
ropisee ikkunaan.
6/11 -12

Olen kääntänyt tämän ajatuksen englanniksi saatepuheen kera. Se sai nimekseen The Thoughts of Heart. Jos olet kiinnostunut, voit lukea runon englanninnoksen täältä. Suomeksi runo löytyy myös sivustoni Runoja -sivulta.

Totuus

 

Latasin muutaman uuden mietteen Runoja -sivulle. Ne käsittelevät hyvin epämääräistä totuusaihetta. Epämääräistä siksi, ettei kenellekään ole selvää, mitä totuus on. Jokaisella ihmisellä on oma totuutensa, joten käytännössä totuus on synonyymi näkemykselle, joka on yleisesti hyväksytty epämääräisenä objektina. Totuus ei ole päässyt yleisprinsiipiksi vaan ihmiset kiistelevät jatkuvasti siitä, mikä on totta ja mikä ei. Tämä asettelu synnyttää sitten vaikeuksia ja pahimmillaan sotia kansakuntien välille. Toki mikään käsite ei ole saavuttanut prinsiipin asemaa, ei edes hyvä ja paha. Totuuden suhteen ollaan kuitenkin samaa mieltä siinä, että se on yksi korkeista kategorioista, jos ei ainoa sellainen. Ihmiskunta on vain unohtanut asettaa sille uusia vaatimuksia, niin että siitä tulisi tavoite, johon pyrittäisiin yhteistuumin. Tämä ei ehkä toteudu koskaan.

Puolueeton totuus vaatisi niin paljoa luopumista, että se on meille ihmisille lähes mahdotonta. Oma totuus, jota pitäisi kutsua näkemykseksi, takaa meille ne edut ja mukavuudet, jotka meillä on. Kanssaihmisen totuus taas usein uhkaa olemassaoloamme ja toimintaperiaatteitamme. Uhille viittaamme kintaalla ja joissakin tapauksessa toisenlaisuus saa meidät aggressiivisiksi. Totuuden, jos se olisi puolueeton, tulisi kattaa muunkin kuin yhden ihmisen tai ryhmä edut, pitäisi huomioida kaikki se, mikä on esillä ihmiskunnassa ja laajemmin kaikkialla maailmankaikkeudessa. Ihmisten puheissa ja toimissa totuus tullee olemaan puolueellinen.

Sen yleispätevyys ei ole kuitenkaan harhakuvitelma. Vanha sanonta toteaa, että totuus kuullaan lapsen ja humalaisen suusta. Totuudesta puhuvien ryhmään voidaan lisätä taide, mutta ei sokeasti. Taiteilijan, eli ihmisen, näkemykset tahtovat silläkin saralla sekoittaa pakkaa. He lisäävät tendenssiä, jolla ehkä huomaamattaan vahvistavat omia tottumuksiaan ja periaatteitaan. Sadut usein välttyvät tästä oman maailman pönkittämisestä. Sadun kertoja pääsee ulos kehyksistään ja voi pelata yleisillä lainalaisuuksilla ja antaa selkeän kuvan esimerkiksi hyvyydestä ja pahuudesta. Näissä raameissa, jotka ovat etäännytetty reaalielämän vaatimuksista, kertoja pääsee lähelle puolueettomuutta. Näin voimme hyväksyä, että totuus on olemassa, koska satu on todella olemassa maailmankaikkeudessa. Abstrakti kuvataide on otollinen totuudelle. Käsitteellisen parissa luodessa taiteilijalla on kovin vähän tarvetta miettiä sitä, mikä on hänen kannaltaan järkevää ja käytännöllistä, hänen asemaansa pönkittävää. Niinpä hän antaa kauneuden tulla sielunsa syvyyksistä vapaasti. Tämän tapahtuman tunnistaessa taulun katsojan valtaa rauha. Jos kauneuden puhtaus ei ole tapahtunut, katsoja voi tuntea ahdistusta ja petosta, vaikka taulussa ei olisi yhtäkään konkreettisesta ympäristöstä tunnistettavaa piirtoa. (Luonnollisesti abstraktio voi olla vihaa täynnä, mutta käytin nyt kauneusesimerkkiä.)

Näitä miettiessäni paperille ilmestyi pari ajatusrunoa. Niitä kirjatessani olin kaukana jokapäiväisyydestä, joten uskallan toivoa niiden tunnelman välittyvän lukijalle. Jos näin ei tapahdu, taisin vielä olla liiaksi sidottuna reaalielämän kehyksiini. Näin ne menevät:

 

Totuus

Ihmisen
totuus
puolueellinen
valetta on.
3/11 –12

 

Minä en valehtele

Minä
sepitän tarinoita.
Minä en valehtele
ruokapöydässä.
Kääntäen:
Joskus on
liioiteltava,
miltei valehdeltava,
jotta totuus
ilmenisi.
Mikä olisi
satumaailmaa
harmittomampi
ympäristö?
3/11 -12

Jälkimmäisen runon nettiversiosta jätin neljä viimeistä riviä pois. Ne olivat liiaksi selittelyn makuisia.