Kokeilen vielä kerran kirjoittaa artikkelin muualla kuin Bloggerissa

Asensin Linux Mintissä Firefoxiin ScribeFire -lisäosan. Homma sujui täysin yhtä painiketta painamalla. Blogin lisääminen puolestaan ei vaatinut minulta kuin blogin osoitteen, käyttäjätunnuksen ja salasanan kirjoittamista. Tämän jälkeen ScribeFire osasi koplautua blogiini ja hakea luokat. Näissä hommissa tämä ei vielä merkitse yhtään mitään, minkä vuoksi kokeilenkin heti tämän artikkelin viemistä Yelling Rosan Bloggeriin.

Ensimmäinen koe meni läpi, mutta miten käy, jos lisään tähän artikkeliin kuvan. Blogilo ei onnistunut sellaisen kanssa aiemmin tänä perjantaina vaan jäi pyörimään ympyrää. Oman hännän perässä juokseminen loppui vasta, kun käynnistin käyttöjärjestelmän väkisin. Blogin käyttöliittymästä ohjelman sulkeminen ei onnistunut. Vanha insinöörinappi laukaisi vasta pattitilanteen.

Kuva on kaappaus ScribeFiren kirjoitustilasta. Avaat kuvan uuteen välilehteen sen todellisessa koossa klikkaamalla kuvaa hiiren osoittimella ja samalla painamalla hiiren kakkospainiketta sekä valitsemalla alasvetovalikosta Avaa uuteen välilehteen -komennon. Nyt minun oli valitettavasti lisättävä kuva Bloggerissa. WordPressiin se meni kuin rasvattu salama ScibeFiren kautta. Sinne kirjoitin artikkelin Onnistuuko ScribeFire tuomaan kuvan Muistikirjaani. Olen kirjoittanut ScribeFirestä aiemmin artikkelissani Miten olisi ScribeFiren -lisäosa Ubuntun Firefoxissa. Vaikka oli miltei varmaa, että ScribeFire asentuu Mintissä Firefoxiin, kun se teki niin Ubuntussakin, testasin homman kaiken varalta.

Sigil –ePubeditori toimii Winen kautta Linux Mintissä

Olen päässyt puoli askelta eteenpäin, kun pystyin asentamaan Sigilin Windows -version Linux Mintiini Winen avulla. Yritin toki kääntää Sigilin lähdekoodia Mintilleni. Olisin varmasti onnistunut, jos tehtävä olisi jäänyt vain koodin kääntämiseen. Eteen kuitenkin tuli uusi haaste eli CMaken päivittäminen sen uusimpaan 2.8.10 -versioon. CMake on ohjelma, jota käytetään eri käyttöjärjestelmissä lähdekoodin kääntämiseen. Tietysti uusin Sigilin versio 0.7.2 vaati uusimmat hillot toimiakseen. Mielessäni kävi, että onnistuisiko minun kääntää jokin vanhempi Sigil -lähdekoodi nykyisellä  CMaken 2.8.7 -versiollani, jonka asentaminen kävi vaivattomasti graafisella Ohjelmistohallinnalla ilman komentoriviä. Luovuin kuitenkin ajatuksesta, koska terminaalin käyttöä ei voi loputtomiin välttää, jos ja kun jatkan Mintin käyttöä.

Winen avulla voin käyttää Sigiliä näin ensi hätään, mutta sen käyttöliittymä on tuhruisen näköinen. En tiedä, johtuuko se Microsoft TrueFont -kirjasimien puuttumisesta Mint -käyttöjärjestelmästä vai siitä, että ohjelma toimii Winen avustuksella. Ehkä kummastakin. Moni varmasti miettii, mitä tämä hänelle kuuluu. Suomessakin on kuitenkin paljon ihmisiä, joille Windowsin käyttö on ongelmallista siksi, että se on maksullinen käyttöjärjestelmä ja siksi, että monet siihen saatavat ohjelmat ovat maksullisia. Toki näin ei ole Sigilin osalta, mutta ajan myötä kustannukset Linuxin puolella jäävät pienemmiksi. Linux -puolelta löytyy myös distroja, jotka toimivat kymmenenkin vuotta vanhoissa tietokoneissa. Näitä taas löytyy edullisesti kierrätyskeskuksista. Kun tekee jonkun kaverin luona ISO -asennuslevyn, voi DVD:ltä suoraan kokeilla, pyöriikö vanha peli kyseisellä distrolla (jakeluversiolla) vai ei. Tosin on pakko huomauttaa, että vanhan koneen kohdalla uudemmat monitoimilaitteet eivät ehkä toimi ja vanhempiin tulostimeen ei välttämättä löydy Linux -ajureita. En itsekään ole onnistunut koplaamaan Brother DCP-7030 monitoimilaitetta ja Mintiä, vaikka olen tehnyt ohjeiden mukaisesti. Ubuntun puolella onnistuin suurin piirtein samoilla ohjeilla yhdistämään monitoimilaitteeni ja Ubuntu Linux -käyttöjärjestelmän. Valitettavasti Ubuntu lakkasi toimimasta noin puolen vuoden jälkeen pöytäkoneessani syöttäen pelkkiä Error -ilmoituksia komentorivin täydeltä. Siksi päätin koettaa varmatoimiseksi kehuttua Mintiä. Se on onneksi toiminut ilman oikuttelua. 

Kirjoitukset siitä, mikä on paras Linux -distro vaihtelevat. Melkein jokaisella kirjoittajalla on eriävä mielipide. Suomessa kaiketi suosituin jakelu on Ubuntu. Steven J. Vaughan-Nichols väittää artikkelissaan The 5 most popular Linux distributions, että Mint olisi tällä hetkellä maailmalla suosituin käyttöjärjestelmä. Liekö tuo vielä totta, mutta samaa väittää Katherine Noyes artikkelissaan Another year, another totally different top 10 Linux distros. Molemmat artikkelit ovat viime vuodelta. Mint lienee paras vaihtoehto aloittelijoille. Itse kaipaan silti edelleen enemmän käyttäjäystävällisyyttä, vaikka valtaosa Linux -guruista puolustaakin muunneltavuutta. En näe näiden mitenkään sulkevan toisiaan pois. Graafisien apuohjelmien kehittämisen myötä ei Linux-puolella tarvitse vähentää komentorivin merkitystä. Minusta jokaiselle jotakin olisi varsin demokraattinen ja avoin lähestymistapa. Eikö Linux-gurut juuri julista haluavansa tarjota kaikille vapaan pääsyn tietokoneiden maailmaan. Mielestäni se ei ole kovin vapaa, jos sen osaamiseksi pitää oppia ohjelmoimaan. Sellainen ei ole mahdollista kaikille johtuen monista eri tekijöistä. Useimmilla meistä ei yksinkertaisesti ole siihen aikaan, kun työ, perhe ja harrastukset vievät ajan. Jos näiden lisäksi aikaa jää, uskon ihmisten haluavan nauttia tietokoneella työskentelemisestä koodien opettelun sijasta. Kukapa nörteille kertoisi tämän.

Avaat Ohjelmistohallinta –kuvan sen oikeassa koossa uuteen välilehteen klikkaamalla sitä hiiren osoittimella.

JK Blogilo –blogieditori sotki täydellisesti Blogger -mallini, joka minun piti fiksata Bloggerin sisäisillä työkaluilla juurta jaksain. Tämä oli viimeinen pisara Blogiloa. Kirjoitin huhtikuun 2 päivänä 2013 artikkelissani Blogilon ja Blogger –tilin koplaus, että homma toimii. Sikäli tämä on totta, että se toimi tuon yhden kerran.

Gimp 2.6 Linux Mintissä

Aloin muokata uutta profiilikuvaa, mutta en löytänyt sopivaa Scirpt-Fu -filtteriä, jonka avulla olisin saanut Vignette -vaikutelman aikaiseksi. Sen sijaan Gimpin valikot alkoivat täytyä toinen toistaan turhemmilla suotimilla ja lopulta minun oli pakko itse tehdä tuo entisaikojen potretti, missä kuvattava on pehmeäreunaisen soikion sisällä. Sinänsä Vignette -taustan teko ei ole vaikea prosessi, mutta ihminen on tunnetusti laiska ja koettaa löytää kaiken valmiina. Oheisen kuvan tausta on tehty seuraavasti: 1) Piirsin Ellipsivalintatyökalulla pystysuuntaisen soikion kasvojen ympärille 2) Valitsin Valitse -valikosta Pyöristä -komennon ja pehmensin reunoja 35 pikseliä 3) Käänsin valinnan näppäinyhdistelmällä CTRL + I, jolloin valinta kohdentui taustaan eikä kasvoihin 4) Lopuksi leikkasin soikion reunat pois näppäinyhdistelmällä CTRL + X, jolloin taustaväri tuli leikatun tilalle.

Virheistä viisastuneena tekisin Gimpin trimmaamisen täysin toisella tavalla. Useiden kokeilujen jälkeen huomasin, että Mintin Ohjelmistohallinnassa on valmiina monia hyödyllisiä liitännäisiä (plugins), jotka ovat valmiiksi käännetty. Näin ei ole tarvetta mennä komentoriville olenkaan. Sitten muistin oman Blogger -artikkelini, Taustakuvan teko Gimp -kuvankäsittelyohjelmalla ja sen, että siellähän on linkki valmiiseen suodinkokoelmaan, joka niin ikään on valmiiksi käännetty. Ei muuta kuin hain tuon paketin osoitteesta http://www.gimphelp.org/script24.shtml. Trimmaaminen kannattaa viimeistellä Gimp Paint Studio -paketilla. Siihen on koottu siveltimiä (brushes), kuvioita (patterns) ja kattava kokoelma työkaluja (Tools). Ne tarvitsee sitten vain asentaa oikeisiin kansioihin. Siveltimet menevät ~/. Gimp-2.6/brushes -kansioon ja kuviot /. Gimp-2.6/patterns -kansioon jne. Suotimet menevät /scripts -kansioon. Liitännäisten kansiosta ei tarvitse huolehtia, koska Mintin Ohjelmistohallinta asentaa ne automaattisesti oikeaan paikkaan. Lataukset on helppo siirtää Gimp -kansioihin Krusader -tiedostonhallintaikkunassa. Se kuuluu Mintin vakio-ohjelmiin, jonka Ohjelmistohallinta asentaa säästäen käyttäjän siltä, että tämä naputtelee komentoja terminaali-ikkunassa.

Jos minulla olisi ollut tämä tieto käytettävissä, kun aloin potrettia editoimaan, olisin selviytynyt tehtävästä muutamassa tunnissa kokonaisen päivän sijasta. Toivottavasti tämä tieto välittyy jollekulle Linux Mint -jakelua ja Gimp 2.6 -ohjelmaa käyttävälle. Gimp 2.6 on Ohjelmistohallinnalla asennettava paketti. Gimpistä on julkaistu versio 2.8. Alla kuva, joka tästä sähellyksestä syntyi.

Blogilon ja Blogger-tilin koplaus

Kirjoitin 16.4.2012 Drivel -päiväkirjamuokkain -artikkelissani siitä, kuinka en ole onnistunut koplaamaan Blogilon työpöytäpohjaista blogieditoria ja Blogger -tiliäni yhteen. Tein sellaisen virheen, että Blogi -asetuksien keskusteluikkunan Lisäasetukset -välilehdellä laitoin Blogin tunnisteen kohdalle liikaa tavaraa. Blogger ilmoittaa ID-tunnukseksi merkkisarjan http://www.blogger.com/blogger.g?blogID=1112223334445557108, mutta tästä merkkisarjasta valitaan vain numerot. APIksi Lisäasetukset -välilehdeltä valitaan Blogspot.com, ks. alla oleva kuva.

Blogilo-editori kuuluu tämän nyt käytössäni olevan Linux Mint -jakelun vakio-ohjelmiin, joten sen asentaminen onnistuu graafisesti käyttämällä Ohjelmistohallinta -palvelua. Blogilo kuului myös Ubuntun graafisesti asennettaviin ohjelmiin. Tällä tavalla asennettuina ohjelmat ilmestyvät käyttöön yhtä helposti kuin Windows-käyttöjärjestelmässä. Voit lukea Linux Mintin käyttöohjeita täältä.

Tämä koplaus oli plussaa Linux Mint -distrolle tuoden sen taas askeleen lähemmäksi Windowsin ominaisuuksia. Pakko minun on kuitenkin todeta se, että Linuxiin totutteleminen vaatii käyttäjältä enemmän kuin Windows. Tämä ei ole ongelma, jos kokeilunhalua on. Palkkana tälle ponnistelulle saa käyttöjärjestelmän, jossa ohjelmista ei tarvitse maksaa.

Vuoden 2013 ensimmäinen neljännes

Kolme kuukautta on ehtinyt tätä vuotta kulua ja on aika vetää yhteen, miten sisältötarjontaani on seurattu. Taulukoita julkaisen aikaisintaan kesä- ja heinäkuun vaihteessa. Tämä vuosi on seuraillut melko tarkkaan viime vuoden ensimmäistä neljännestä, mutta käynnit Yelling Rosa’s Weblogissa ovat vähentyneet tuntuvasti. Tänä vuonna käyntejä on ollut miltei puolet vähemmän lukujen ollessa viime vuoden osalta 707 ja nyt 382. Yelling Rosan Bloggerissa käytiin viime vuonna 589 kertaa ja nyt tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä käyntejä oli 776. Yelling Rosan kotisivuilla käytiin vuonna 2012 850 kertaa 502 eri ihmisen toimesta, kun luvut vuonna 2013 ovat 937 ja 657. Videoiden seuraaminen on hiukan vaikeampaa, koska olen julkaissut niitä pitkin viime ja tätä vuotta. Vuonna 2012 maaliskuun loppuun mennessä olin julkaissut 2 videota ja nyt niitä oli jo yhdeksän. Sain vertailuluvut 1,4 videota ja 8,5 videota. Näillä luvuilla jakamalla ensimmäisen neljänneksen kokonaiskatselukerrat sain tulokseksi, että vuonna 2012 yhtä videota katsottiin keskimäärin ensimmäisellä neljänneksellä 355 kertaa ja nyt 380 kertaa. Löydät YouTube -videoitteni taulukon täältä. Kävijätilastot –sivulta löydät vuosien 2011 ja 2012 kävijätaulukot.

On ilahduttavaa, että postikorttejani on katsellut viime kuukausina hiukan enemmän kuin aikaisemmin, vaikka niiden tuotantomäärät eivät yllä vuosien 2011 ja 2012 tasolle. Picasan laskuri nollasi katseluluvut 5.10.12 useiden korttien kohdalta, mutta alkoi myöhemmin taas toimia paremmin. Vieläkään katselulukuja ei ole saatavilla loppupään korteille sen paremmin Postikortit -kansiossa kuin Free Postcards -kansiossa. Suosituinta korttiani on katsottu nyt 873 kertaa. Aikavälillä 19.8.11 - 16.9.12, kun laskuri oli koko ajan toiminnassa, mainittua korttia katsottiin 354 kertaa. Viime vuoden syyskuun puolivälistä tämän maaliskuun loppuun katselukertoja on kertynyt 519 kappaletta. Katselukertojen lisääntymistä on tapahtunut kaikkien korttien osalta. Tosin ei näin jyrkästi kuin suosituimman kortin kohdalla.

Viime vuoden lopulla päätin, että koetan ottaa tämän vuoden edellistä vuotta rennommin. Vielä tämä suhtautuminen ei ole näkynyt kuin Weblogissa. Rentoutumisen lisäksi painotin itselleni sitä, että keskittyisin enemmän kirjoittamiseen. Tämä on onnistunut hiukan paremmin kuin vuosina 2011 ja 2012, mutta silti aikaa on kulunut paljon muissa merkeissä. Huuliharppuoppaan, -videon ja nuottikirjan kanssa on mennyt aikaa, mutta työ on ollut mielenkiintoista. Toivottavasti se ei ole turhaa vaan asiasta kiinnostutaan enenevässä määrin. Alku on ollut ihan tyydyttävä, kun maaliskuun katsotuin videoni oli juuri Huuliharppuvideo. Englanninkielinen sisältö jäänee edelleen vähäiseksi johtuen siitä, että siihen keskittyminen on pois suomenkielisestä sisällöntarjonnasta. Jotenkin tätä on yritettävä järkiperäistää, vaikka se on minulle vaikeaa. Sana, kuva ja ääni kiinnostavat yhtä aikaa. Nähtäväksi jää, minkälaista sisältöä tuotan seuraavan yhdeksän kuukauden aikana. Muutaman projektin olen aloittanut, mutta en kerro niistä etukäteen välttääkseni odotuspaineet. Tekemisen vapaus ei varmasti tiputa sisällön tasoa.

Kiitän kaikkia sisältötarjontaani seuranneita vierailijoita ja toivon, että näemme useasti loppuvuodenkin aikana. Toivon kaikille oikein hyvää ja pirteää kevätmieltä.

Diatonisen 10 -reikäisen C -duurihuuliharpun tablatuurit

Seuraavien viikkojen aikana päivitän huuliharppuopasta ja -nuottivihkoa. Sitten viime kerran, jolloin kirjoitin blogiani, 23.3.13, olen lisännyt nuottivihkoon Mary Had A Little Lamb (Maijalla ol’ karitsa) -laulun ja nyt tänään oppaaseen alla olevan tablatuuritaulukon.

Myöhemmin lisään vihkoon ainakin yhden sävelmän, jonka ääniala yltää yli oktaavin. Ilman taivuttamista (bending) 10 -reikäisellä diatonisella huuliharpulla, bluesharpulla niin kuin soitinta kutsutaan Yhdysvalloissa, ei voi soittaa kahta kokonaista oktaavia. Vaikka täydennän materiaalini vielä tovin, en usko sen käsittelevän taivutustekniikoita. Se on sellainen taiteen ala, johon kasvetaan vähitellen ja huuliharpun alkeet on ensin hallittava. Internetissä tuntuu olevan yli äyräitten oppaita tuosta bendaamisesta, kun taas alkeiden opettaminen ei näytä olevan kovin suosittu alue. Juuri siksi olen tätä materiaalia kerännyt toivoen sen auttavan asiasta kiinnostuneita alkuun. Jatkoa silmällä pitäen Internetistä voi etsiä oppikirjoja hakusanoilla Bending Notes on Diatonic Harmonica. Myös kromaattisen huuliharpun nuotteja on mahdollista taivuttaa, vaikka siihen ei ole suurta tarvetta. Tosin uskon, että kromaattisellakin puolella on hyvä hankkia ensin perustaidot itselleen eli Basics of Chromatic Harmonica. Suomenkielisiä kirjoja on tarjolla vähän jos olenkaan. Kannattaakin vierailla Amazonin verkkokaupassa. Lähin varteenotettava paikka lienee https://amazon.co.uk

Löydät huuliharppuoppaan ja nuottivihkon linkit osoitteesta: http://yellingrosa.com/huuliharppu.htm

Nuottivihko

Huuliharppuvideon julkaisuhetkellä ajattelin, että riittäisi, kun oppimateriaali olisi koottu yhteen pakattuun imuroitavaan tiedostoon. Sittemmin olen ajatellut, että MuseScore -tiedostot ja nuotit ovat hyvä olla eri tiedostoilla, jolloin huuliharpun alkeita tapaileva vierailija voi valita, haluaako hän edetä reaaliaikaisesti asentamalla koneelleen ilmaisen MuseScore –nuotinnusohjelman ja seurata sillä, miten sävel kulkee nuotistolla, vai aloittaako hän harrastuksen perinteisesti paperinuotteja lukemalla. MuseScore -tiedostot ovat edelleen imuroitavalla Optetus.zip tiedostolla. Nuottivihkoa voi lukea suoraan omalla selaimella.

Saanet parhaat edellytykset soiton opiskelullesi, kun katsot ensin Huuliharppuvideon ja sitten luet Huuliharppusoiton alkeisoppaan. Lopuksi alat tapailla nuotteja joko asentamalla MuseScore -nuotinnusohjelman tai lukemalla Nuottivihkoa. Löydät kaikki tarvittavat linkit kotisivustoni Huuliharppu -sivulta.

Nuottikirjan kansikuva.
Kirjan sivut ovat A4 –arkin kokoisia, joten niitä on helppo lukea joko selaimessa tai tulostettuina.