Ilmainen äitienpäiväkortti 2013

Äitienpäivään ei ole enää monta yötä, mutta vielä ei ole myöhäistä suunnitella pientä omaa tervehdystä valmiille korttipohjalle. Sellaisen lisääminen tapahtuu vaivattomasti esimerkiksi ilmaisella PhotoScape –kuvankäsittelyohjelmalla. Alla näet minun tänä vuonna suunnittelemani perinteisen äitienpäiväkortin. Siitä on kaksi versiota. Tekstillinen kortti on käytettävä sellaisenaan, mutta tekstittömän kortin alaosaan voit laittaa omat terveisesi ja nimen. Älä muuta kortin värejä tai kuvaa.

Voit kopioida kortit tältä sivulta tai mennä Postikortit –kansiooni, missä on lisää ilmaisia äitienpäiväkortteja. Korttien yhteydessä on kerrottu, jos niihin voi lisätä omat terveiset. Jos kopioit kortin tältä sivulta, avaa kuva ensin uuteen välilehteen, jolloin se on kopioitavissa oikeassa koossa. Saat alivetovalikon auki klikkaamalla kuvaa hiiren osoittimella samalla, kun painat hiiren kakkospainiketta, ks. alla oleva kuva.

Hyvää ja onnellista äitienpäivää kaikille päivänsankarittarille!

Asenne ratkaisee kaikessa

Näin yhdeksänkymmentäluvun alussa erikoislaatuisen unen. Siinä kuoleva puu jututti minua. Aamulla kirjoitin unen päiväkirjaani, koska se oli minulle merkittävä. Vielä tuolloin en tiennyt, että tekisin aiheesta laulun, mutta niin vain sellainen syntyi pari vuotta myöhemmin. Ennen laulun syntyä mietin muutaman kerran, mistä on kysymys. Välillä pidin unta naivina. Sitten totesin, että kyse oli asenteesta. Luontoa oppii rakastamaan, kun sitä kuuntelee ja rohkeutta lausua mielipiteensä saa, kun niihin uskoo.

Jos haluat kuunnella laulun, löydät sen osoitteesta: http://www.yellingrosa.com/musiikki01.htm#soitix. Se on jukeboxin laulu numero neljä. Sen koko nimi ei mahtunut jukeboxin näyttöön, joten se on lyhennetty muotoon Ystävä voisitko kasvoni. Linkin pitäisi johtaa suoraan sivun alaosassa olevalle soittimelle. Jos näin ei jostain syystä kävisi, vieritä näyttöä alaspäin, kunnes törmäät Website music playeriin. Kappale on mukana vuonna 1996 ilmestyneellä Hiljaisia lauluja – äänitteellä, jonka tein yhteistyössä Jouni Juolan kanssa. Jouni laulaa kaikki äänitteen kappaleet. Itse laulan Keskustelu motellissa – kappaleen, joka on Duo Forellin singlellä. Kertomus minun ja puun kohtaamisesta on alla.

YSTÄVÄ VOISITKO KASVONI PYYHKIÄ (Y. ROSA)

1. Kerran metsässä nähdä kuolevan sain puun,
joka hellästi käteeni tarttuen pyysi:
”Ystävä voisitko kasvoni pyyhkiä,
sä voisithan siis mun kasvoni pyyhkiä.
Oksani kurkotan taivasta päin,
silti en hengittää voi,
en happea enää saa.”
Mä vastasin sanoen:
”En aurinko oo,
en tuulahdus ilmoja puhdistava.
Minä olen kuin ajassa liehuva likainen riepu,
vain katkua myrkyn mä oon.
Kuin ajassa liehuva likainen riepu,
vain katkua myrkyn mä oon.”

2. ”Silti luokseni sä jää”, aneli nyt puu,
”täksi yhdeksi yöksi, kun vaellus tämä
toistuva tiensä taas ympyrän alkuun saa,
kun vaellus tää taas ympyrän alkuun saa.”
Koko yö kuului puun tuskainen korina
ja lopulta niin
se romahti rymisten.
Kun viime voimillansa
vielä nosti pään
ja minulle lausahti kiitoksen, mä
käden annoin. Niin helpompi oli sen lähteä täältä
pois, helpompi lähteä pois.
Niin helpompi oli sen lähteä täältä
pois, helpompi lähteä pois.

Final:

Mä käteni annoin, niin helpompi oli,
sen lähteä luotamme pois.
Mä käteni annoin, niin helpompi oli,
sen lähteä luotamme pois.

JK Jos joku kysyy minulta: ”Uskotko todella, että puut puhuvat”, vastaan, että jokainen puu on toteemi, totuuden lähde, elollisten ajan alusta tähän päivään.

Läpi näiden vuosien – uusi video

Olen julkaissut kymmenennen YouTube – videoni. Se on itse äänittämäni keikkatallennus vuodelta 1983. Laulan videolla ensimmäisen singleni a-puolen laulun Läpi näiden vuosien. Laulelma kertoo äidin rakkaudesta, joka suojelee meitä elämämme joskus kivisellä taipaleella. Levyllä minua säestävät studiomuusikot, mutta nyt olen yksin ja säestän lauluani kitaralla. Kappaleen sävel ja sanat ovat kynästäni, kuten b-puolen kappaleen Joskus kun on aivan hiljaista.

Laitoin kotisivulleni Pohjolan Sanomien artikkelin maaliskuun 21 päivältä 1983, jossa esitellään singleäni. Omassa tämänhetkisessä kommentissani totean, ettei sitä LP-levyä sitten koskaan tehty. Onneksi löysin vielä kuvan, jossa pidän studiossa taukoa. Kuvan laatu ei ole paras mahdollinen vaan aika on jättänyt jälkensä paperiin. Lopuksi on pieni maininta muista äänitteistä, joilla olen laulajana mukana.

Sivustoni Läpi näiden vuosien -sivulle pääset tästä. Siellä on myös linkki videoon. Pääset katselemaan videota suoraan klikkaamalla tätä. Videon selitystekstistä löytyy puolestaan linkki Läpi näiden vuosien – sivulle. Näin reitit toimivat kumpaankin suuntaan.

Kokeilen vielä kerran kirjoittaa artikkelin muualla kuin Bloggerissa

Asensin Linux Mintissä Firefoxiin ScribeFire -lisäosan. Homma sujui täysin yhtä painiketta painamalla. Blogin lisääminen puolestaan ei vaatinut minulta kuin blogin osoitteen, käyttäjätunnuksen ja salasanan kirjoittamista. Tämän jälkeen ScribeFire osasi koplautua blogiini ja hakea luokat. Näissä hommissa tämä ei vielä merkitse yhtään mitään, minkä vuoksi kokeilenkin heti tämän artikkelin viemistä Yelling Rosan Bloggeriin.

Ensimmäinen koe meni läpi, mutta miten käy, jos lisään tähän artikkeliin kuvan. Blogilo ei onnistunut sellaisen kanssa aiemmin tänä perjantaina vaan jäi pyörimään ympyrää. Oman hännän perässä juokseminen loppui vasta, kun käynnistin käyttöjärjestelmän väkisin. Blogin käyttöliittymästä ohjelman sulkeminen ei onnistunut. Vanha insinöörinappi laukaisi vasta pattitilanteen.

Kuva on kaappaus ScribeFiren kirjoitustilasta. Avaat kuvan uuteen välilehteen sen todellisessa koossa klikkaamalla kuvaa hiiren osoittimella ja samalla painamalla hiiren kakkospainiketta sekä valitsemalla alasvetovalikosta Avaa uuteen välilehteen -komennon. Nyt minun oli valitettavasti lisättävä kuva Bloggerissa. WordPressiin se meni kuin rasvattu salama ScibeFiren kautta. Sinne kirjoitin artikkelin Onnistuuko ScribeFire tuomaan kuvan Muistikirjaani. Olen kirjoittanut ScribeFirestä aiemmin artikkelissani Miten olisi ScribeFiren -lisäosa Ubuntun Firefoxissa. Vaikka oli miltei varmaa, että ScribeFire asentuu Mintissä Firefoxiin, kun se teki niin Ubuntussakin, testasin homman kaiken varalta.

Sigil –ePubeditori toimii Winen kautta Linux Mintissä

Olen päässyt puoli askelta eteenpäin, kun pystyin asentamaan Sigilin Windows -version Linux Mintiini Winen avulla. Yritin toki kääntää Sigilin lähdekoodia Mintilleni. Olisin varmasti onnistunut, jos tehtävä olisi jäänyt vain koodin kääntämiseen. Eteen kuitenkin tuli uusi haaste eli CMaken päivittäminen sen uusimpaan 2.8.10 -versioon. CMake on ohjelma, jota käytetään eri käyttöjärjestelmissä lähdekoodin kääntämiseen. Tietysti uusin Sigilin versio 0.7.2 vaati uusimmat hillot toimiakseen. Mielessäni kävi, että onnistuisiko minun kääntää jokin vanhempi Sigil -lähdekoodi nykyisellä  CMaken 2.8.7 -versiollani, jonka asentaminen kävi vaivattomasti graafisella Ohjelmistohallinnalla ilman komentoriviä. Luovuin kuitenkin ajatuksesta, koska terminaalin käyttöä ei voi loputtomiin välttää, jos ja kun jatkan Mintin käyttöä.

Winen avulla voin käyttää Sigiliä näin ensi hätään, mutta sen käyttöliittymä on tuhruisen näköinen. En tiedä, johtuuko se Microsoft TrueFont -kirjasimien puuttumisesta Mint -käyttöjärjestelmästä vai siitä, että ohjelma toimii Winen avustuksella. Ehkä kummastakin. Moni varmasti miettii, mitä tämä hänelle kuuluu. Suomessakin on kuitenkin paljon ihmisiä, joille Windowsin käyttö on ongelmallista siksi, että se on maksullinen käyttöjärjestelmä ja siksi, että monet siihen saatavat ohjelmat ovat maksullisia. Toki näin ei ole Sigilin osalta, mutta ajan myötä kustannukset Linuxin puolella jäävät pienemmiksi. Linux -puolelta löytyy myös distroja, jotka toimivat kymmenenkin vuotta vanhoissa tietokoneissa. Näitä taas löytyy edullisesti kierrätyskeskuksista. Kun tekee jonkun kaverin luona ISO -asennuslevyn, voi DVD:ltä suoraan kokeilla, pyöriikö vanha peli kyseisellä distrolla (jakeluversiolla) vai ei. Tosin on pakko huomauttaa, että vanhan koneen kohdalla uudemmat monitoimilaitteet eivät ehkä toimi ja vanhempiin tulostimeen ei välttämättä löydy Linux -ajureita. En itsekään ole onnistunut koplaamaan Brother DCP-7030 monitoimilaitetta ja Mintiä, vaikka olen tehnyt ohjeiden mukaisesti. Ubuntun puolella onnistuin suurin piirtein samoilla ohjeilla yhdistämään monitoimilaitteeni ja Ubuntu Linux -käyttöjärjestelmän. Valitettavasti Ubuntu lakkasi toimimasta noin puolen vuoden jälkeen pöytäkoneessani syöttäen pelkkiä Error -ilmoituksia komentorivin täydeltä. Siksi päätin koettaa varmatoimiseksi kehuttua Mintiä. Se on onneksi toiminut ilman oikuttelua. 

Kirjoitukset siitä, mikä on paras Linux -distro vaihtelevat. Melkein jokaisella kirjoittajalla on eriävä mielipide. Suomessa kaiketi suosituin jakelu on Ubuntu. Steven J. Vaughan-Nichols väittää artikkelissaan The 5 most popular Linux distributions, että Mint olisi tällä hetkellä maailmalla suosituin käyttöjärjestelmä. Liekö tuo vielä totta, mutta samaa väittää Katherine Noyes artikkelissaan Another year, another totally different top 10 Linux distros. Molemmat artikkelit ovat viime vuodelta. Mint lienee paras vaihtoehto aloittelijoille. Itse kaipaan silti edelleen enemmän käyttäjäystävällisyyttä, vaikka valtaosa Linux -guruista puolustaakin muunneltavuutta. En näe näiden mitenkään sulkevan toisiaan pois. Graafisien apuohjelmien kehittämisen myötä ei Linux-puolella tarvitse vähentää komentorivin merkitystä. Minusta jokaiselle jotakin olisi varsin demokraattinen ja avoin lähestymistapa. Eikö Linux-gurut juuri julista haluavansa tarjota kaikille vapaan pääsyn tietokoneiden maailmaan. Mielestäni se ei ole kovin vapaa, jos sen osaamiseksi pitää oppia ohjelmoimaan. Sellainen ei ole mahdollista kaikille johtuen monista eri tekijöistä. Useimmilla meistä ei yksinkertaisesti ole siihen aikaan, kun työ, perhe ja harrastukset vievät ajan. Jos näiden lisäksi aikaa jää, uskon ihmisten haluavan nauttia tietokoneella työskentelemisestä koodien opettelun sijasta. Kukapa nörteille kertoisi tämän.

Avaat Ohjelmistohallinta –kuvan sen oikeassa koossa uuteen välilehteen klikkaamalla sitä hiiren osoittimella.

JK Blogilo –blogieditori sotki täydellisesti Blogger -mallini, joka minun piti fiksata Bloggerin sisäisillä työkaluilla juurta jaksain. Tämä oli viimeinen pisara Blogiloa. Kirjoitin huhtikuun 2 päivänä 2013 artikkelissani Blogilon ja Blogger –tilin koplaus, että homma toimii. Sikäli tämä on totta, että se toimi tuon yhden kerran.

Gimp 2.6 Linux Mintissä

Aloin muokata uutta profiilikuvaa, mutta en löytänyt sopivaa Scirpt-Fu -filtteriä, jonka avulla olisin saanut Vignette -vaikutelman aikaiseksi. Sen sijaan Gimpin valikot alkoivat täytyä toinen toistaan turhemmilla suotimilla ja lopulta minun oli pakko itse tehdä tuo entisaikojen potretti, missä kuvattava on pehmeäreunaisen soikion sisällä. Sinänsä Vignette -taustan teko ei ole vaikea prosessi, mutta ihminen on tunnetusti laiska ja koettaa löytää kaiken valmiina. Oheisen kuvan tausta on tehty seuraavasti: 1) Piirsin Ellipsivalintatyökalulla pystysuuntaisen soikion kasvojen ympärille 2) Valitsin Valitse -valikosta Pyöristä -komennon ja pehmensin reunoja 35 pikseliä 3) Käänsin valinnan näppäinyhdistelmällä CTRL + I, jolloin valinta kohdentui taustaan eikä kasvoihin 4) Lopuksi leikkasin soikion reunat pois näppäinyhdistelmällä CTRL + X, jolloin taustaväri tuli leikatun tilalle.

Virheistä viisastuneena tekisin Gimpin trimmaamisen täysin toisella tavalla. Useiden kokeilujen jälkeen huomasin, että Mintin Ohjelmistohallinnassa on valmiina monia hyödyllisiä liitännäisiä (plugins), jotka ovat valmiiksi käännetty. Näin ei ole tarvetta mennä komentoriville olenkaan. Sitten muistin oman Blogger -artikkelini, Taustakuvan teko Gimp -kuvankäsittelyohjelmalla ja sen, että siellähän on linkki valmiiseen suodinkokoelmaan, joka niin ikään on valmiiksi käännetty. Ei muuta kuin hain tuon paketin osoitteesta http://www.gimphelp.org/script24.shtml. Trimmaaminen kannattaa viimeistellä Gimp Paint Studio -paketilla. Siihen on koottu siveltimiä (brushes), kuvioita (patterns) ja kattava kokoelma työkaluja (Tools). Ne tarvitsee sitten vain asentaa oikeisiin kansioihin. Siveltimet menevät ~/. Gimp-2.6/brushes -kansioon ja kuviot /. Gimp-2.6/patterns -kansioon jne. Suotimet menevät /scripts -kansioon. Liitännäisten kansiosta ei tarvitse huolehtia, koska Mintin Ohjelmistohallinta asentaa ne automaattisesti oikeaan paikkaan. Lataukset on helppo siirtää Gimp -kansioihin Krusader -tiedostonhallintaikkunassa. Se kuuluu Mintin vakio-ohjelmiin, jonka Ohjelmistohallinta asentaa säästäen käyttäjän siltä, että tämä naputtelee komentoja terminaali-ikkunassa.

Jos minulla olisi ollut tämä tieto käytettävissä, kun aloin potrettia editoimaan, olisin selviytynyt tehtävästä muutamassa tunnissa kokonaisen päivän sijasta. Toivottavasti tämä tieto välittyy jollekulle Linux Mint -jakelua ja Gimp 2.6 -ohjelmaa käyttävälle. Gimp 2.6 on Ohjelmistohallinnalla asennettava paketti. Gimpistä on julkaistu versio 2.8. Alla kuva, joka tästä sähellyksestä syntyi.

Blogilon ja Blogger-tilin koplaus

Kirjoitin 16.4.2012 Drivel -päiväkirjamuokkain -artikkelissani siitä, kuinka en ole onnistunut koplaamaan Blogilon työpöytäpohjaista blogieditoria ja Blogger -tiliäni yhteen. Tein sellaisen virheen, että Blogi -asetuksien keskusteluikkunan Lisäasetukset -välilehdellä laitoin Blogin tunnisteen kohdalle liikaa tavaraa. Blogger ilmoittaa ID-tunnukseksi merkkisarjan http://www.blogger.com/blogger.g?blogID=1112223334445557108, mutta tästä merkkisarjasta valitaan vain numerot. APIksi Lisäasetukset -välilehdeltä valitaan Blogspot.com, ks. alla oleva kuva.

Blogilo-editori kuuluu tämän nyt käytössäni olevan Linux Mint -jakelun vakio-ohjelmiin, joten sen asentaminen onnistuu graafisesti käyttämällä Ohjelmistohallinta -palvelua. Blogilo kuului myös Ubuntun graafisesti asennettaviin ohjelmiin. Tällä tavalla asennettuina ohjelmat ilmestyvät käyttöön yhtä helposti kuin Windows-käyttöjärjestelmässä. Voit lukea Linux Mintin käyttöohjeita täältä.

Tämä koplaus oli plussaa Linux Mint -distrolle tuoden sen taas askeleen lähemmäksi Windowsin ominaisuuksia. Pakko minun on kuitenkin todeta se, että Linuxiin totutteleminen vaatii käyttäjältä enemmän kuin Windows. Tämä ei ole ongelma, jos kokeilunhalua on. Palkkana tälle ponnistelulle saa käyttöjärjestelmän, jossa ohjelmista ei tarvitse maksaa.