| Infinitiivi | amar | vider | audir |
| Preesens | ama | vide | audi |
| Imperfekti | amava | videva | audiva |
| I Futuuri | amara
va amar | videra
va vider | audira
va audir |
| Konditionaali | amarea | viderea | audirea |
| Partisiipin preesens | amante | vidente | audiente |
| Partisiipin perfekti | amate | vidite | audite |
| Perfekti | ha amate | ha vidite | ha audite |
| Pluskvamperfekti | habeva amate | habeva vidite | habeva audite |
| II Futuuri | habera amate | habera vidite | habera audite |
Interlinguassa verbit eivät taivu persoonassa, joten lauseen subjekti osoitetaan pronominien tai substantiivien avulla. Rakastan, rakastat, rakastaa, rakastamme, rakastatte ja rakastavat ilmaistaan interlinguassa seuraavasti: Io ama, tu ama, ille (maskuliini), illa (feminiini), illo (neutri) ama, nos ama, vos ama ja illes, illas, illos ama. Jos ihmisryhmässä on sekä miehiä että naisia käytetään muotoa illes (he). Puhtaasti naisista koostuvaan ihmisryhmään viitatessa käytetään muotoa illas. Eläimistä, esineistä ja asioista puhuttaessa käytetään muotoa illos (ne).
Koska kielioppi termit unohtuvat jo muutamassa vuodessa koulun päättymisen jälkeen. Alla on taulukko, josta käy selville, mitä yllä olevan taulukon termit suomen kielen kohdalla tarkoittavat, kun verbit taivutaan yksikön ensimmäisessä persoonassa.
| Infinitiivi | rakastaa | nähdä | kuulla |
| Preesens | rakastan | näen | kuulen |
| Imperfekti | rakastin | näin | kuulin |
| I Futuuri | Suomen kielessä ei
ole futuuria | Tämä puute korjataan
yleensä tulla -verbillä | tulen
kuulemaan |
| Konditionaali | rakastaisin | näkisin | kuulisin |
| Partisiipin preesens | rakastava | näkevä | kuuleva |
| Partisiipin perfekti | rakastanut | nähnyt | kuullut |
| Perfekti | olen rakastunut | olen nähnyt | olen kuullut |
| Pluskvamperfekti | olin rakastunut | olin nähnyt | olin kuullut |
| II Futuuri | Suomen kielessä ei
ole futuuria | | olin tuleva
kuulemaan |
Interlinguassa substantiiviobjektilla ei ole omaa sijamuotoa, kuten suomen kielessä. Objekti eli kohde on verbin määrite, joka ilmaisee, mihin tekeminen kohdistuu. Suomessa objektin sijat ovat akkusatiivi ja partitiivi. Objektin yleisin sija on akkusatiivi (kohdanto), esimerkiksi Anna kirja minulle. Oletko lukenut nämä kirjat. Kuulin laulun.
Jos nyt siis tiedät, että kuulla on interlinguaksi audir ja laulu on canto, osaat sanoa esimerkiksi me kuulimme laulun. Edellä olevia tietoja selaamalla saat käännökseksi nos audiva canto. Sitten on vielä päätettävä, oliko kyseessä joku vain laulu, jolloin käytämme epämääräistä artikkelia un vai tietty laulu, jolloin kyseeseen tulee määräinen le –artikkeli. Minä kuulin sen kun vain jonkun laulun eli Io audiva un canto. Osoitteesta https://glosbe.com/fi/ia/ löydät suomi-interlingua-nettisanakirjan ja voit kääntää lisää lauseita.
PS Interlinguassa persoonapronomineilla on niin objekti- kuin omistusta ilmaisevat muodot, joista lisää tuonnempana, jos Luoja suo. Silti jo nyt purtavaksi, että yksikön toisen persoonan persoonapronominin tu objektimuoto on te. Kun vielä a –prepostio vastaa muun muassa suomen kielen allatiivia, jonka pääte on -lle, tiedät a te –sanaparin merkitsevän sinulle. Katso loput alla olevan lauseen sanoista osoitteesta https://glosbe.com/ia/fi/
Io desire a te un optime septimana.
