Totuus
valehtelee enemmän
kuin valhe konsanaan.
© Yelling Rosa
25/9 -13
Tiedän, että moni ajattelee, että tuo ei kyllä pidä paikkaansa. Jos me kuitenkin paneudumme pohtimaan, mitä pidämme totena, ei kysymys olekaan niin yksioikoinen. Meidän totuutemme muodostuu ennakkoluuloista ja mielleyhtymistä, joilla ei ole välttämättä mitään tekemistä totuuden kanssa. Me haluamme uskoa asioihin, joita tarvitsemme. Se on hyvin varjeltu salaisuus, joka mahdollistaa sen, että voimme uskoa meille rakkaisiin asioihin; ja, kyllä, negatiivisetkin asiat ovat joskus meille rakkaita.
Kun joku valehtelee, hän on yleensä miettinyt asian ja rajaa sen voidakseen valehdella uskottavasti. Samalla hän naamioi valheensa niin hyvin, ettei meidän monimutkainen ajatteluprosessimme osaa kuulemaansa manipuloida. Näin me usein aavistamme kertomuksen palturiksi ennen kuin se varmistuu valheeksi. Se, miksi aivomme operoivat näin, onkin jo laajempi juttu. Olkoon se meidän kotiläksymme. Tietysti voimme todeta, että totuudella on monet kasvot ja mennä paikalliseen kuppilaan kaljoille. Siellä nousuhumalassa voi väittää jollekin ulkopuoliselle olevansa menestynyt liikemies. Ei se niin vaarallista ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti