Webhotellin ovet kiinni

Mistään ei voi olla varma, kun kyseessä on Internet. Kun tiistai-iltana, yritin päästä sivustolleni (Yellingrosa.com), sain ilmoituksen, ettei mainitussa osoitteessa ole sivua. Ensimmäiseksi tuli mieleen, kuinka moni vierailija törmännyt samaan ilmoitukseen ja kuinka kielteisesti se on heihin vaikuttanut. Tiedustelin asiaa palveluntarjoajalta, joka ilmoitti keskiviikkona iltapäivällä, että sivuni toimivat varmasti hyvin pian. Se rauhoitti mieltäni, mutta olen taas levoton. Sivustoani ei virheilmoituksen mukaan edelleenkään ole olemassa, vaikka elämme torstaita ja kello on melkein kolme iltapäivällä. Webhotellin vaihtaminen on ilmeisesti ainoa ratkaisu tässä tilanteessa. Se ei ole mieluisaa, koska tiedossa on melkoinen urakka. Toista kertaa en kuitenkaan halua kohdata tällaista häiriötä.

Internet-maailma on niin arvoituksellinen, että suorien johtopäätöksien teko on miltei mahdotonta. Vastaava häiriö voisi tulee eteeni, vaikka sivustoni olisi toisessa webhotellissa. Kuitenkin on ehkä aina varmempaa luottaa sellaisiin palveluihin, joilla on laaja asiakaspiiri, vaikka ne sitten maksaisivat muutaman euron enemmän kuukaudessa ja niillä olisi enemmän rajoituksia kuin palvelussa, josta olen maksanut ensi vuoden helmikuuhun asti. Toinen huomion arvoinen asia on omien tarpeiden kartoittaminen. Jos toiminnasta ei saa mitään korvausta, ei siihen kannattane paljon sijoittaakaan. Näinpä ilmaisvaihtoehdoilla pärjää melko pitkälle.

Olen tarjonnut ihmisille ilmaiseksi musiikkiani, piirustuksiani ja tarinoita. Onko tämä ollut perusteltua riippuu siitä, miltä kannalta asiaa tutkii. Taloudellisesti se on ollut kannattamatonta toimintaa. Seuraavaksi herääkin kysymys, millaista palautetta olen toiminnastani saanut. Sen arvioiminen kävijämäärien perusteella on taas miltei mahdotonta. Minulla ei nimittäin ole käytössä yhteismitallisia mittareita. Kun sivustoni oli Soneran palvelimella, kävijämäärätilastot määräytyivät Soneran laskurin mukaan, sittemmin Suntuubin laskurin mukaan ja nyt viimeksi, vuoden 2011 ajan, olen seurannut kävijämääriä Google Analytics-palvelun avulla. Seurasin vähän aikaa Suntuubin kävijämääriä vertailemalla Suntuubin ja Google Analyticsin tilastoja. Lukemat poikkesivat toisistaan yllättävän paljon. Siinä, missä Suntuubin tilastot näyttivät 100 kävijää, Analytics puhui 10 kävijästä.

Tietysti palautetta voi arvioida myös kommenttien perusteella. Minun kohdalla ne ovat olleet vähäisiä. Sivustoni oli Soneran palvelimella koko 2000-luvun, mutta palautelomaketta ei juuri käytetty. Sain alle sata kommenttia koko aikana. Suntuubin puolella runsaan vuoden aikana vieraskirjaani kirjoitti viitisentoista ihmistä. Mitä olen seurannut muiden kotisivuja, niin kommentointi ei ole kovin yleistä, vaikkakin jotkut ihmiset saavat vuorovaikutuksen toimimaan. Luulen, että kyse on paljolti siitä, mitä aiheita kukin sivusto käsittelee. Muutama tuttavani puhuu muodista ja/tai ruuasta, ja näillä sivustoilla molemminpuolista juttua riittää.

Lopputulos tästä näyttää olevan se, että vuorovaikutustilanne ei tule oleellisesti muuttumaan kuin jonkun ihmeen kautta. Runon harrastajia ei koko maassa ole montaa, eivätkä he ole innostuneita arvioimaan toisten töitä. Itse en tiedä mitään kiusallisempaa kuin toisten töitten arviointi. Sen minä jätän kriitikoiden kontolle. Jotkuthan heistä suorastaan nauttivat siitä, kun pääsevät sanan ruoskalla sivaltamaan kirjoittajan puutteita unohtaen sen, että heidän näkemänsä puutteet voivat olla lukijan mielestä kirjoituksen kohokohtia. On tunnettu asia, että kriitikoiden mielipiteet eivät kohtaa suuren yleisön mieltymyksiä. Tarjonnan mitoittaminen tässä tilanteessa jää siis kävijätilastojen varaan.

Minulla on tässä runsas kuukausi aikaa miettiä, jatkanko sivustoni pitämistä webhotellissa vai supistanko tarjontaa. Suppeammalla volyymilla minulle riittäisivät ehkä Wordpressin ilmaiset blogit. En ole ehtinyt vielä tutkimaan, kuinka paljon se hankaloittaisi esimerkiksi musiikin esilletuomista. Kertomuksien ja runojenkin kohdalla ehkä olisi ongelmia. Sitten on olemassa ilmaisia kotisivutiloja, mutta niiden tallennustilat ovat yleensä niin vähäiset, ettei niihin mahdu musiikki ja/tai videotallenteita. Sinänsä webhotellia kohdannut häiriö, joka koskee nimeltä mainitsemattoman palvelun muitakin asiakkaita, ehkei kaikkia, tuli otolliseen aikaan. Elämme vuoden 2011 loppua. Vuodenvaihdehan on tunnetusti aikaa, jolloin kuluneen vuoden toimintaa arvioidaan. Olisin miettinyt tilannetta joka tapauksessa saamien tilastojen pohjalta viimeistään tammikuun 2012 lopussa, jolloin minun olisi uusittava webhotellitilan vuokraus vuodelle 2012.

Mutta sitten asiasta toiseen:

Onnea ja menestystä vuonna 2012 kaikille lukijoilleni.

JK. Yelling Rosan Bloggerissa on vierailtu 1001 kertaa 1.1. – 31.12.2011 välisenä aikana.

Uusi ja ilmainen joulukortti

Alkaa olla korkea aika lähettää joulutervehdys sukulaisille, ystäville ja tuttaville. Aina parempi, jos tervehdys poikkeaa tavanomaisesta, koska sellainen jää paremmin mieleen. Tämän seikan huomioiden olen suunnitellut joulukortteja poiketen tavanomaisista ratkaisuista unohtamatta kuitenkaan aihetta. Olen tietoinen, että tämä saattaa jopa aiheuttaa torjuntaa, mutta Internet on jo nyt pullollaan ilmaismateriaalia, joka on kuin yhdestä puusta veistetty ja samalla kädellä. Vaihtoehdolle on siis tilausta.

Olen seurannut vaistojani ja ideoitani suunnitellessani kortteja, jotka löydät Postikortit-kansiosta. Korteistani on aina vähintään kaksi versiota. Sellainen, joka tulee käyttää sellaisenaan, ja muunneltavissa olevia versioita. Tarkemmat ohjeet löytyvät aina kunkin kortin kuvatekstistä. Tekstimuutoksiin suosittelen ilmaista valokuvankäsittelyohjelmaa. PhotoScape on hyvä vaihtoehto, koska se on helppokäyttöinen ja selkeä. Täältä voit ladata PhotoScapen. Jos olet tottunut johonkin muuhun ohjelmaan, käytät luonnollisesti sitä.

Jos valitset korttivaihtoehdon, joka tulee käyttää sellaisenaan, voit lisätä sen osaksi sähköpostiasi tai tulostaa sen ohuelle kartongille ja laittaa terveisesi kääntöpuolelle. PhotoScapessa arkille voi määrittää useamman kortin, jolloin paperia ei mene hukkaan. Vaivattomampi tapa on tallentaa valmis kortti omalle koneelle ja hakea se osaksi sähköpostia, ei siis liitteeksi. Korttien tallentaminen –sivulla on ohjeet siitä, kuinka tuot kuvan sähköpostiohjelmasi kirjoitusalueelle. Ensin mainitulla sivulla neuvotaan, kuinka kortin tallentaminen onnistuu. Jos se on sinulle tuttua, vieritä näyttöä, kunnes tulet kohtaan Kortin liittäminen osaksi sähköpostia.

Alla on yksi joulukortteistani. Siitä on kolme versiota. Ensimmäinen tulee käyttää sellaisenaan, toinen on esimerkki, miten teksti olisi hyvä sijoittaa ja kolmas on korttipohja, johon sinulla on mahdollisuus lisätä oma jouluvärssysi ja allekirjoitus. Voit myös määritellä kirjaimelle erivärisen ulkoreunan ja täytön. Voit valita minkä tahansa fontin ja värin sille, mutta sinulla ei ole lupa muuttaa kortin kuvaa tai värejä. Kortti on ilmainen yksityiskäytössä niin kauan kuin kortin tekijän nimeä ei peitetä. Tarkemmat ohjeet tekstimuutoksiin löytyvät Korttitekstit-sivulta.

Esimerkkikortti

Löydät kaikki suunnittelemani ilmaiskortit Postikortit-kansiosta. Kortit ovat tällä sivulla pienempiä kuin mainitussa kansiossa.

Ja ei sitten muuta kuin värssyjä keksimään ja rauhallista joulua viettämään.

Periksi ei anneta

Periksi ei anneta,
ellei periksi anna meitä.
9/12 –11

Tämä tuli mieleeni, kun huomasin monen ihmisen sanovan lehdissä, kuinka he eivät anna periksi. Tämä on varmasti totta, mutta kohtalo ei ole ihmisen tahdonvoimasta eikä edes ahkeruudesta kiinni. Jos kaikki menee hyvin, positiivisilla luonteenpiirteillä on vaikutusta menestykseen. Peräänantamattomuus voi siis ikään kuin kavaltaa meidät, johtaa meidät odottamattomaan tilanteeseen. Kaiken epävarmuuden keskellä ihmisen usko parempaan on lohdullista. Se on ilmeisesti meidän menestymisemme salaisuus eikä älymme, jonka avulla meistä on tullut luomakunnan kruunuja. Kruunutkin näet tippuvat ja niitä kantavat päät. Uskoa on vaikeampi mestata. Ilmeisesti se leijuu ilmassa vielä ihmissuvun kuoltua sukupuuttoon. Voihan olla niin, että usko parempaan on kaikelle elollisille yhteistä, mutta eläin- ja kasvilajeilla ei ole meidän nokkeluuttamme.

Lisää pohdiskelujani löydät Runoja-sivulta.

JK. Olen ladannut uudet ilmaiset joulupostikortit Postikortit-kansioon.

Tervetuloa kahville

Joka päivä on mainio hetki lähettää ystävälle pirteä kortti ja pyytää häntä kahville. Sellainen kortti olisi sinulle valmiina osoitteessa https://picasaweb.google.com/yellingrosa/Postikortit# Voit myös käyttää samaisen kortin pohjaa ja kirjoittaa omat terveisesi käyttämällä jotain kuvankäsittelyohjelmaa, kunhan et muutoin muuta kortin asettelua tai värejä. Suosittelen PhotoScape editoria, koska se on ilmainen ja siinä voi määrittää kirjaimen reunan ja täytön erivärisiksi. Olen käyttänyt AcclamationItal – fonttia. Vain mielikuvitus on rajana sille, miten ystävääsi muistat tai mihin hänen kutsut. Voin vakuuttaa, että hän on aina kortin arvoinen.

Alla korteista on kynsikkäät (thumbnails). Löydät kortit oikeassa koossa ensimmäisessä kappaleessa mainitsemastani osoitteesta. Samaisesta Postikortit – kansiosta löytyy tällä hetkellä yhteensä 68 ilmaista postikorttia käyttöösi. Ainakin pari uutta joulukorttia on tulossa tämän vuoden aikana. Pääsääntöisesti kortteista on kaksi tai kolme versiota. Kortin ensimmäinen versio tulee käyttää sellaisenaan, kuten tässä artikkelissa oleva kortti, jossa toivotetaan kahville. Muissa versioissa voit joko lisätä nimesi tai nimesi ja terveisesi. Tarkemmat ohjeet korttien käytöstä löydät aina korttien kuvateksteistä.

Ei sitten muuta kuin lähettelemään kaverille Tervetuloa kahville- korttia tai nikkaroimaan valmiille pohjalle omaa viestiä. Hän tulee ilahtumaan.

JK. Kotisivustoni Korttien tallentaminen – sivulta löydät ohjeet, miten saat kortit Postikortteja - kansiosta kotikoneellesi ja kuinka liität sellaisenaan käytettävän kortin osaksi sähköpostiviestiä. Näin voit lisätä terveisesi kortin alapuolelle sähköpostiviestin kirjoitustilassa. Tekstin lisäämisestä PhotoScapella on kerrottu Korttitekstit -sivulla.

Sytyttäkää rakkauden valot jouluksi

Tänä vuonna joulukuun alussa pukki sai kaksi miltei samanlaista seinävaatetta. Molemmat olivat nuorten tyttöjen tekemiä, mutta eri puolilta maailmaa: Grönlannista ja Etelä-Afrikasta. Kun joulupukki näytti kankaita joulumuorille, tämä meni salaperäisen näköiseksi: ”Jos nuo eivät olisi niin samankaltaisia kuin minun kutomani shaali, en paljastaisi joululahjaani näin ennen joulua.” Molemmat ihmettelivät vielä sitä, että kaikki kolme lahjaa pukille olivat allekirjoitettu rakkaudella. ”Varmasti siinä on mennyt koko vuosi tytöiltä näiden ääressä”, pukki totesi.

Illalla ennen nukkumaan menoa pukki tuumasi, että välittämisen ja veljeyden värit ovat kaikkialla maailmassa samat. Saisinpa sen sanoman välitetyksi maailmalle. Kun pukki kertoi toiveestaan neuvokkaalle päätontulle, tämä keksi, että suunnitellaan postikortti, jossa on kankaiden yhdistelmä taustalla ja edessä pukki lausumassa toiveensa koko maailman ihmisille. Sitten lähetämme kortin kaikkialle. Joulupukki suostui mielellään ehdotukseen.

Tonttu sai tehtäväkseen kortin suunnittelun. Joulupukki innostui ideasta niin kovasti, että päätti panna itsensä juhlakuntoon. Hän poseerasi päätontun mallina yllään oikein Annalta, Ison Britannian kuningattarelta, vuonna 1705 saamansa vaatetus. Se on hyväntekijälle vasiten tehty asu, johon kuuluu turkishattu ja pitkä punainen kärppäkauluksinen viitta. Haluttu eläin on metsästetty talvisaikaan. Kun pukki sai asun, hän ei ollut siitä kovin innostunut. Nyt hänestä tuntui, että se sopi muotokuvan maalaustilanteeseen ja korttiin mainiosti. Olihan se osoitus siihen, että häneen oli uskottu jo kauan sitten säädyistä riippumatta.

Ajat lahjan vastaanottamisesta tähän päivään ovat kovasti muuttuneet. Kun pukki veti ylle viitan ensimmäisen kerran, ei ollut saasteita eikä ydinaseita. Maailmassa oli toki paljon ongelmia, kuten köyhyys ja nälänhätä. Ne olivat kuitenkin paikallisia ja ohimeneviä murheita, kun taas ilmastonlämpeneminen ja ydinsota ovat totaalisia katastrofeja. Siksi joulupukin mielestä nyt tarvitaan ennen kaikkea ymmärrystä. Jos kaikki maailman ihmiset muistaisivat, kuinka samanlaisia ihmiset toiveineen kaikkialla ovat ja että heidän suurin haaveensa on antaa ja saada rakkautta, niin maailma olisi parempi paikka. Silloin olisi vähemmän tarvetta riidellä ja pelätä naapureita, koska he eivät halua mitään sellaista, mitä emme itse halua.

Päätontun tekemän kortin pukki lähetti minullekin ja toivoi, että se leviäisi mahdollisimman laajalle. Uskon, että hän on lähettänyt ja lähettää tänä vuonna samanlaisia kortteja kaikkialle ja toivoo ihmisten jakavan niitä keskenään. Sen ei pitäisi olla vaikeaa, kun muistaa maapallon asukkaiden pohjimmiltaan olevan kuin marjat keskenään. Pukki kannustaa meitä sanoen:

Sytyttäkää rakkauden valot jouluksi
ja antakaa niiden palaa
aina edelleen,
niin näette veljeyden värit.
Ne ovat kaikkialla
aivan samat.

Pukki

Löydät päätontun ja pukin kortin täältä. Se on joulukuun kuva. Myöhemmin joulukuussa siitä tulee vielä digikortti Postikortit-kansioon. Käypä välillä vilkaisemassa.

Ilmaisohjelmien valitsemisesta

Ilmaisohjelmista näyttää olevan runsaudenpula, joka ei ole pelkästään hyvä asia. Runsaaseen tarjontaan tutustuminen kysyy vaivaa ja aikaa. Usein se osoittautuu myös turhaksi ristiretkeksi, mitä ilman olisi voinut keskittää voimavaransa jo käyttöön ottamiinsa ohjelmiin. Valitettavasti kokeilemiselle ei ole vaihtoehtoa. Yhdestä ohjelmasta saattaa näet liikkua hyvin monenlaisia arvioita. Joku katsaus voi pitää tiettyä ohjelmaa loistavana, kun taas toinen ei näe mitään käyttöä sille. Näin, jos ohjelma kiinnostaa, sen ominaisuuksista ja mahdollisuuksista on itse otettava selkoa.

Juuri parhaillaan olen touhunnut Gimp –kuvankäsittelyohjelman kanssa. Harmittaa, etten ole aikaisemmin ottanut selvää siitä, mutta en ole lukenut yhtään arvostelua tai esittelyä, missä ei muistettaisi mainita sen korkeasta oppimiskynnyksestä ja hankalasta käyttöliittymästä. On toki totta, että Gimpissä on paljon yksilöllisiä ratkaisuja, mutta kun niihin pääsee sisälle, prosessointi on varsin johdonmukaista. Olen kokeillut monia ilmaisia kuvankäsittelyohjelmia, mutta aina niistä on puuttunut jotakin, minkä vuoksi on täytynyt koittaa uutta mahdollisuutta vain todetakseen, että ilmaiset kuvankäsittelyohjelmat eivät useinkaan pysty toteuttamaan vähänkin vaativampia tarpeita. Monesta puuttuvat tasot (layers), jotka ovat ehdottomat, kun kuvien käsittely edistyy vähänkin pitemmälle. Jos olisin käyttänyt kaiken sen ajan, mitä olen käyttänyt muihin kuvankäsittelyohjelmiin, Gimpiin olisin pitkällä sen kanssa. Onneksi koskaan ei ole myöhäistä. Gimpin voi ladata esimerkiksi osoitteesta: http://www.ilmaisohjelmat.fi/gimp

Kun ohjelmia asentaa ja poistaa huonoksi toteamiaan, kovalevylle kertyy paljon sellaista materiaalia, mikä jää koneelle. Huoltoajoja suorittavat ilmaisohjelmat ovat myös runsaslukuiset. Niistä annetut arviot vaihtelevat laidasta laittaa ja yhdestä tietystä ohjelmasta voi liikkua niin ylistäviä kuin vähätteleviä lausuntoja lehdissä ja Internetissä. Olenkin lakannut lukemasta kaikkea, mikä silmien eteen ilmestyy. Jotta aikaa ei kuluisi loputtomasti sopivan työkalun etsimiseen, olen keskittänyt lukemiseni CNET.comiin. Aina en ole ollut samaa mieltä heidän kanssaan, mutta ajansäästämiseksi on etsinnät keskitettävä johonkin instanssiin. Sitä paitsi CNET.comin kautta ladatut ohjelmat ovat virustarkastettuja, eivätkä ne sisällä muita haittaohjelmia. Näin he ainakin vakuuttavat.

CNET.com antoi varsin hyvät arvosanat suomalaiselle huoltoajoja suorittavalle Macecfartin Power Tools Litelle. Se sai siellä peräti viisi tähteä viidestä. Käyttäjiltä tuli kolme tähteä. Ohjelman vahvuus on sen monipuolisuus ja mahdollisuus itse vaikuttaa siihen, mitä sillä tekee, mutta kaikkien ominaisuuksien hyödyntäminen tietää tietysti vaatii hiukan enemmän vaivannäköä. CNET.comin mukaan siinä on ohjelmaan niin aloittelijalle kuin asiantuntijalle. Itse tosin hankkia ohjelmasta maksullisen version, JV16 PowerTools 2011, ja olen siihen erittäin tyytyväinen. Perehtymistä auttaa suomen kielinen käyttöliittymä. Teen sillä kaikki tarvittavat huoltoajot lukuun ottamatta levyneheytystä. Siihen tarkoitukseen minulla on ilmainen Smart Defrag. Sen saa myös suorittamaan eheytykset automaattisesti tietyin aikavälein. CNET.comin mukaan niin testaajat kuin käyttäjät ovat ihastuneet tähän ohjelmaan.

Vastikään olen kokeillut monia ilmaisia eKirjojen teko-ohjelmia. Niistä ei ole kuitenkaan löytynyt samanlaista monipuolisuutta kuin muutaman kympin hintaisesta Jutoh-julkaisuohjelmasta. Se osaa konvertoida eKirjan moneen eri formaattiin, jotka toimivat erilaisissa lukulaitteissa ja katseluohjelmissa, kuten esimerksiksi iPad ja Kindle tai Adoben Digital Editions –katseluohjelmassa. Yltiömäinen tarjonta tekee helposti sokeaksi. Kokonaistarjonnan hahmottamiseen ei riitä yksi ihmiselämä, siksi omat tarpeet on yksilöitävä ja pysyteltävä valitsemissaan ohjelmissaan. Ilmaisohjelmia ei kannata myöskään pitää itsetarkoituksena. Jos joku maksullinen ohjelma suoriutuu niitä paremmin ja nopeammin, sen hankkimista kannattaa harkita. Ainoa estehän siinä on tietysti raha, mutta kaikki hyvät ohjelmat eivät ole kalliita.

Lähi aikoina koneeltani lentää iso kasa ohjelmia kaatopaikalle. Päätös valita yksi tai kaksi ohjelmaa tehtävää kohden, on pudottanut ison taakan selästä. Tietysti mikään ei voi olla ehdotonta. Jos joku uusi ohjelma vaikuttaa käytössä olevaa ohjelmaa paremmalta, sen käyttöä kannattaa harkita. Siinä on kuitenkin laskettava, kuinka paljon perehtyminen verottaa muuta tekemistä ja onko uusi ominaisuus tämän vaivan väärtti. Tekstinkäsittelyohjelmiakin päivitetään joka vuosi ja niihin lisätään kasapäin ominaisuuksia, mutta valtaosa meistä tulee toimeen niin vähällä, että jo kymmenen vuotta sitten julkaistut teksturit tyydyttäisivät tarpeemme.

Onko tuttua juttua

Olet luvannut kirjoittaa jutun tiettyyn kelloaikaan mennessä tiettynä päivänä tiettyyn instanssiin, mutta kun ryhdyt hommaan, tekniikka alkaa reistata. Tekstinkäsittelyohjelma kaatuilee, tiedosto on kenties vioittunut, ulkoinen kovalevy ei osaa palauttaa varmuuskopiota kuvasta, jota sinulla ei ole enää sisäisellä kovalevyllä. Internet-yhteys on hetkellisesti poikki. Ehkä et itsekään ole oikein vireessä ja vastoinkäymisten sattuessa, menee viimeinenkin into, mutta valmista olisi saatava ja äkkiä. Niin, ja kirjoittimesta loppuu keltainen väri, eikä se suostu tulostamaan artikkelia mustavalkoisena.

Tietysti kenellekään ei satu näin paljon vastoinkäymisiä yhtaikaa, mutta yksikin niistä riittää pilaamaan päivän ja myöhästyttämään työn valmistumista. Tänään minulle kävi näin, kun varmuuskopiointiohjelma väitti, että tarvitsemani kuva on vaurioitunut eikä sitä voi enää palauttaa koneelleni. Yritin avata sen suoraan ulkoiselta kovalevyltä, mutta ei sekään onnistunut. Uuden vastaavan kuvan hankkimiseen ei ole aikaa, joten juttu on lähetettävä ilman kuvaa, mikä on vahinko. Grafiikka olisi rikastuttanut sisältöä eikä ole varmaa, hyväksyykö vastaanottaja lainkaan työtäni.

Siinä odotellessani ihmettä eli sitä, että kuvan saisi jotenkin toimivaksi, piirtelin miehen auringossa. Ainakin hänellä on lämmintä ja mukavaa, kun on olkihattu päässä ja maha täynnä kaktusviinaa. Jossakin se painelee kaiketi Etelä-Amerikan pampalla. Aasi on unohtunut matkan päähän eikä hän olenkaan muista, mistä Maria-vaimo on varoittanut. Siinä on hetki onnellisuutta tämän taivaan alla kaukana tietokoneista. Liekö tuo mies vallan Miguel vai Jesus, mutta eihän sillä ole mitään väliä. Hän ei puhuttele itseään varmaankaan nimellä tai sitten vallan vain sillä. Leikitään, että hän on Miguel, mutta kyllä minä olen kaukana aiheestani. Alanko minä päihtyä Miguelin touhuista. Toivottavasti en. En haluaisi samanlaista läksytystä kuin Miguel, kun mies vihdoin palaa laskuhumalassa ja nöyränä kotiinsa. Maria-vaimo on ylen kipakka. Onneksi jutun vastaanottaja on enkeli vaimon rinnalla.

Ok, pitää nyt lopettaa ja kirjoittaa se kuvaton stoori. Toivottavasti Internet-yhteys toimii. Onneksi olen kaukaa viisas ja minulla on sekä laajakaistayhteys että mokkula. Jos yks pettää niin toinen ottaa. Voikaapa hyvin.

Huoleton Miguel viettää hetken ihanaa elämää.
Kuva suurenee kaksoisklikkaamalla.