Oikoluvun puutuminen iPadista on vakava puute

Olen nyt tutustunut runsaan kuukauden iPad-tablettiin. Siinä on paljon hyviä ominaisuuksia ja hienouksia, mutta oikoluvun puuttuminen on vakava puute kirjoittavalle ihmiselle. iPad kyllä ehdottelee kirjoittaessa sanoja aktiivisen sanakirjan avulla. Toisinaan tästä toiminnasta on kuitenkin enemmän haittaa kuin hyötyä, koska tabletin ehdottomat sanat ovat kaukana siitä, mitä kirjoittaja on kirjoittamassa. Aktiivisen sanakirjan sanavaraston pitäisi karttua ajan myötä, jolloin iPad tietää entistä paremmin, mitä sanaa kulloinkin ajetaan takaa. Toimintoa ei kuitenkaan voi verrata Microsoft Wordin tai LibreOffice Writerin oikolukuohjelmiin. Jälkimmäisiin voi lisätä jatkuvasti puuttuvia sanoja ja näin kartuttaa oikolukutietokannan sanavarastoa itse määräämällään nopeudella.

Kerroin aikaisemmin, että olen hankkimassa vakiokokoista näppäimistöä iPadiani varten. Päädyin Logitechin k760 näppikseen, joka toimii auringon ja/tai lukulampun energialla. Näppäimistön voi kytkeä kerralla kolmeen laitteeseen. Se tarkoitettu iPhonelle, iPadille ja Mac-tietokoneelle. Yhteys on toteutettu Bluetoothilla. Onneksi Bluetooth-yhteyttä käyttävien näppäimistöjen kohdalla on valinnan varaa ja näin sopiva löytyy joka käyttöjärjestelmälle ja laitteelle.

Offline blogieditorit, joista olen kokeillut Blogsya ja Worpress-blogille tehtyä editoria, jäävät käytännöllisyydessä vastaavista tietokonepohjaisista editoreista roimasti. Varsinkin url-linkkien lisääminen on osoittautunut varsin hankalaksi. Rivivälit ovat usein iPadissa tarkasteltuna toista, mitä ne sitten ovat, kun artikkeli on ladattu palvelimelle.

iPad on omiaa webselailuun, someyhteyksiin ja työtiedostojen käsittelyyn tien päällä. Laitetta hankiessani tämä oli minulle selvää. Ainoa ikävä yllätys oli tuo kunnollisen oikolukuohjelman puuttuminen. En ole tutkinut, mikä tilanne on Android-laitteiden kohdalla, mutta jos joku on hankkimassa itselleen tablettia, ja kirjoittaminen on tärkeää hänelle, kannattanee tutkia myös muita käyttöjärjestelmiä. Tätä nykyään myös Windows tekee tuloaan tablet-maailmaan.

 

Posted with Blogsy

Kansa tykkää riimeistä

Olin sunnuntaina melko vilkkaalla tuulella. Runotkin olivat vähemmän totisia. Kyllä ne silti ovat kuvia elämästä siinä, missä kurttunaamaisemmat sisarensa. Mietin, että pitäisikö sitä roihua pistää pesään, mutta “pannaan pesään muuten roihua” ei svengannut niin kuin “pannaan muuten roihua”. Tietysti ihmiset tykkäävät, että pesä pysyy lämpimänä, mutta olkoon se sitten enemmänkin vapaa-ajan mökkiharrastus kuin julkinen tiimityö.

Kellään ei aina onnistu, vaikka olisi vanha tekijä. Nolostua ei kannata, vaan jatkaa harjoituksia. Kyllä se tulos lopulta oikein menee.

Jos näitä humoristisia riimejä syntyy enemmän, saatan perustaa niille oman osaston sivustolleni. Toki näitä on vuosien varrella syntynyt, mutta lorussa pitää olla myös itua. Juuri nyt ne löytyvät Runoja –sivultani vakavimpien runojen lomasta.

Mietteitä vallasta

Lauantai-ilta on mennyt miettiessä sitä, miten valta vaikuttaa ihmiseen. Lopputuloksen voi pistää pähkinänkuoreen toteamalla, että ei valta turmele ihmistä vaan valtaan hakeutuminen. Se on usein niin kovaa peliä, että inhimillisyys ja toisen kunnioittaminen karisevat pois, koska mitä kapeampi etenemisen empatia on, sitä paremmin tie avautuu. Toki valtaan pääsyn tie on vaihteleva, mutta jokainen valta-aseman saavuttanut ihminen on joutunut tekemisiin subjektiivisen priorisoimisen kanssa. Tämä sitten vaikuttaa eri ihmisiin eri tavalla, mutta empatian säilyttäminen vaatii jopa enemmän ponnisteluja kuin tilan tekeminen itselleen.  Jotkut onnistuvat panemaan kyynärpäät siististi yhteisen hyvän pöydälle ja myös pitämään ne siellä heti, kun niitä ei mutkissa enää tarvita. Valitettavasti ihmisestä usein tulee se, mitä hän tekee ja subjektiivista priorisoimista seuraava helppous houkuttelee.

En väitä, että asetelma olisi mustavalkoinen. Sen kompleksisuutta lisää se, että ihmiset kunnioittavat valta-asemaa, vaikka eivät kunnioittaisi kovia keinoja. Aina ei ole yksioikoista nähdä yhteyttä prosessin ja lopputuloksen kanssa. Lisäksi joistakin ihmisistä tulee valtiaita sattumalta ilman omaa kapea-alaista punnertamista esimerkiksi sosiaalisten avujensa vuoksi. Usein kyseessä tiellä kohti suurempaa määräysvaltaa käytetään molempia strategioita. Näin ketään ei voi suoralta päätä tuomita. Jäljempänä olevat runoni ovat neutraaleja. Ne kertovat vain, mitkä tilanteet aiheuttavat mitäkin. Se, joka joutuu nousemaan hyvin puristavissa ja kateellisissa seuroissa ylöspäin, on suuressa vaarassa turmeltua. Vaikka mikään ei ole absoluuttista, kirjoituksilta ei voi odottaa sitä, etteivät ne yleistä tai kohdista. Jos sellaista vaadittaisiin, kaunokirjallisuutta ei voisi synnyttää. Jostakin taidekuva on rajattava, muuten se ei mahdu kehyksiin.

Kateuden kitka

Kateuden kitka
ei haudo lahjakkaista timantteja,
vaan mätämunia,
jotka pahan hajunsa turvin
ottavat paikkansa eväshautomon
huipulla.
Heistä tulee valtiaita,
jotka määräävät
yhteisen luovuuden piirongin
nurkan.
11/8 -13

Valtaanpääsy

Ei valta turmele,
vaan valtaanpääsy mädättää
mielen sokeaksi näkemään
kokonaisuuden atomit,
jotka määrittävät
oikeudenmukaisuuden.
11/8 –13

JK Nämä runot demonstroivat sitä väitettä vastaan, että kilpailu ja äärimmäiset olosuhteet tuottavat ihmisten parhaat luonteenpiirteet. Timantit syntyvät paineessa ja puristuksessa, mutta ihmiset eivät ole kiviä. Me puristumme paineessa riippumatta siitä, onko paine fyysistä vai henkistä. Kilpailun voittaa yksi ihminen ja muut häviävät, mutta empatia antaa kaikkien voittaa.

Ystäväuskollisuus

Ystäväuskollisuuden malja
on raskas mutta lämmin talja,
jonka kantamiseen tarvitaan
neljän jalan voima.
12/7 –13

Olen lisännyt edellä olevan runon Yelling Rosan Runoja –sivulle. Koska se on jo neljä viikkoa sitten kirjoitettu, en laita sitä tämän blogin Runoja. Nyt –sivulle. Sinne tulevat vain uusimmat runoni ja/tai mietteeni. Jos haluat päästä siihen kohtaan, missä Ystäväuskollisuus –runo on Runoja –sivulla, klikkaat tätä.

Tämä runo vaati aikaa kypsyäkseen. Siitä puuttui jotain ja tänään se sitten välähti. Uskollisuus vaatii, mutta samalla antaa. Tähän päivään asti toinen säe oli ilman sanoja mutta lämmin. Nyt teksti on tasapainossa niin kuin ystävyksien jalkojen voima, jota tarvitaan suhdetta kannattamaan.

Ikääntymisen etu

Pyöräilin pitkästä aikaa viime maanantaina Kukkolankoskelle. Siellä väylä siirteli vesiä niin kuin ennenkin. Kehittelin teoriaa älyn runollisuudesta, jonka ydin olisi älyllinen kuvaannollisuus. Ihmisethän ajattelevat enemmän kuvilla kuin ideoilla. Kaiken lisäksi nämä kuvat ovat paljolti myötäsyntyisenä ihmismielessä. Tavassa on niin hyvää kuin huonoa. Uskomukset ja tottumukset luovat turvallisuutta, mutta voivat johtaa ihmisen harhaan. Runouden kohdalla tämä kuvakuvien paljous ei vie eteenpäin vaan pakottaa kirjoittamaan maalailen tuhanteen kertaan synnytettyjä tauluja. Siinä ei kovin paljon jää tilaa luovuudelle, jos vielä yrittää olla tiputtamatta lukijaa kärryiltä.

Älyn runousteorian selittäminen vaatisi niin laajaa artikkelia, että katsoin sen laatimisen olevan Kankkulan kaivoon heitettyä ammentamista. Ihmiset eivät yksinkertaisesti ole vielä valmiita vastaanottamaan uusia haasteita. Itse en tee tästä poikkeusta. Niinpä nautin juustosämpylän ja kahvin rauhassa ennen polkemista takaisin Tornioon. Otin takaisintulo matkalla muutaman kuvan itsestäni. Selatessani otoksia huomasin, että korvani ovat päässeet vanhuusikään. Alitajunta alkoi toimia ja kuin huomaamatta syntyi runo, Ikääntymisen etu, joka kertoo ihmisen tulevan harkitsevaisemmaksi ja suvaitsevammaksi iän ja kokemuksien myötä. Hieno lahja kuulla puhetta uudella tavalla, vaikka täytyy heti myöntää ikäkorvien olevan rumannäköisiä. Ei silti, että minusta olisi tullut Dumbo -norsu, vaan suurensin korviani entisestään runoon liittyvää kuvaa varten Gimpissä.

Maanantairetken antia:

Muistathan, että uusimmat runot löytyvät nyt täällä Yelling Rosan Bloggerin Runo. Nyt –sivulta.

Yelling Rosan videoita katsottu juuri nyt 12033 kertaa

Latasin viime vuoden tammikuun 23 päivänä ensimmäisen YouTube –videoni. Sen jälkeen olen julkaissut 10 muuta videota, joista 6 on opetusvideoita, 3 on musiikkiani ja 2 videolla on runojani. Runot ovat näytteitä viime syksynä ilmestyneeltä Postrahavasta –jutturunokokoelmalta. Postrahavasta –jutturunokokoelman voit tilata täältä. Sen voi kuitenkin lukea ja/tai ladata yksityiskäyttöön 22.8.13 saakka. Lue tarkemmat ohjeet täältä.

Päivitän täällä Yelling Rosan Bloggerissa YouTube –videotaulukkoani. Sieltä voi katsoa, miten tarjonta kehittyy ja kuinka paljon videoita katsotaan. Esittelen videoitani YouTube –videoitasivulla. Mainitulla sivulla on myös videoiden YouTube –linkit.

Toivon, että viihdyt videoitteni parissa.

Runo. Nyt

Alan julkaista Runo.Nyt -sivulla täällä Yelling Rosan Bloggerissa uusimpia runojani ja mietteitäni. Löydät sinne vastaisuudessa klikkaamalla Runo.Nyt -valikko-otsikkoa. Pidän kuitenkin määrän pienenä, koska minulla on varsinainen Runoja -sivu, jonne pääosin kerään materiaalia. Runoja -sivullani olevat runot ovat kokoelmien ulkopuolisia kirjoituksiani. Olen julkaissut kokoelmat Valkoinen vitsa (1989), Paljon on meneillään (1994) ja Postrahavasta (2012). Voit ladata Postrahavasta -jutturunokokoelman ilmaiseksi yksityiskäyttöön 22.8.13 saakka. Lue lisää täältä.

Alamme ihmisinä

Silloin alamme ihmisinä
olla lähimmäisiä,
kun toteamme,
ettei kukaan ole erilainen
vaan omanlainen.
25/7 -13

Lue edellisen runon englanninnos täältä.

Niin aina

Niin se aina on ollut
ja tulee pitämään pilkkansa tulevassa,
ettei ihminen Jumalan armoilla ole,
vaan ihmisten.
18/7 -13

Lue edellisen runon englanninnos täältä.