We
Are Alone Together in This Loneliness
Recently, I
have encountered other people besides myself who ask themselves if the lack of
commonality is my fault. I and others have wondered if I would be less alone
elsewhere. In this turmoil, my friend's words have come to mind that when a
person is at peace with himself, he is at home, even in a rat hole. According
to him, the change for the better starts with rewarding yourself. I am a traveler
on this road until the end, like each of us. Blaming ourselves or others does
not help us. Rolling my thoughts led me to write the following poem.
The World Diverges
We are born
alone
And we will die
Alone.
It's nobody's fault,
It is the world
Diverges from
Itself.
© Yelling Rosa
2023-10-23
Me olemme yksin yhdessä tässä yksinäisyydessä
Viime aikoina olen kohdannut itseni lisäksi muita ihmisiä,
jotka kysyvät itseltään, onko yhteisyyden puute minun vikani. Niin minä kuin
muutkin ovat miettineet sitä, olisinko jossain muualla vähemmän yksin. Tässä
myllerryksessä mieleeni on tullut ystäväni sanat, että kun ihminen on sinut
itsensä kanssa, hän on kotonaan, vaikka rotankolossa. Hänen mukaansa muutos
parempaan alkaa itsensä palkitsemisesta. Olen tämän tien kulkija loppuun asti
niin kuin jokainen meistä. Syyllisen hakeminen meistä itsestämme tai muista ei
meitä auta. Ajatuksien pyöritteleminen sai minut kirjoittamaan seuraavan runon.
Maailma erkanee itsestään
Me synnymme yksin
ja me kuolemme yksin.
Se ei ole kenenkään vika.
Se on maailma,
joka erkanee
itsestään.
© Yelling Rosa
2023-10-23