Ilkka Yelling Rosa Pakarinen Facebook -sivu

Olen luonut Facebook-sivun, jossa julkaisen hengentuotteitani tulevaisuudessa. Päädyin tällaiseen tulokseen antaakseni kavereilleni mahdollisuuden valita, seuraavatko he taiteellista toimintaani vai ainoastaan haluavat olla sosiaalisessa kontaktissa kanssani arkipäiväisten kuulumisien osalta. Blogissa tällainen jaottelu ei ole tarpeellista, koska niissä vieraileminen on jo alun perin vapaaehtoista. Kukaan ei lue monta kertaa sellaista blogia, josta ei pidä.

Uusi Facebook –sivu ei sinänsä vaikuta millään tavalla Yelling Rosan Bloggeriin. Julkaisen täällä edelleen runojani ja keskustelen kirjallisuudesta sekä IT-tekniikasta, joskus myös yhteiskunnallisista asioista. Uskon eron olevan siinä, että uusi Facebook –sivu saa tätä blogia henkilökohtaisemman luonteen, koska kaverit löytänevät sinne paremmin tiensä kuin Bloggeriin.

Voit tutustua Ilkka Yelling Rosa Pakarinen Facebook –sivuun täällä. Jos sinulla on Facebook –tili ja pidät sivustani, toivon sinun tykkäävän sivustani ja suosittelevan sitä kavereillesikin. Facebook –kaverisivuni on täällä.

Äänitiedoston lisääminen Blogger -blogiartikkeliin

Kuin fosforin hehku

Kuin fosforin hehku
loistaa maitohorsma.
Sen rakkaus kasvaa kiinni
pimenevään iltaan.

Olen kirjoittanut edellisen runon yli 26 vuotta sitten. Kun törmäsin siihen uudestaan vanhoja muistiinpanojani selaillessani, päätin kääntää sen englanniksi. Alla oleva käännös syntyi 27. – 29.8. –13.

Like the Radiance of Phosphorus

Like the radiance of phosphorus
glows a fireweed
on the clean-cutting square.
Its love joins together
to the darkening night
of wood.
Yelling Rosa
17/8 –87

Samalla päätin kokeilla, miten äänitiedoston upottaminen Blogger -alustalle onnistuu. Se oli paljon helpompaa kuin olin odottanut. Minun ei tarvinnut lisätä kuin alla oleva koodin pätkä artikkelin HTML-koodiin. Koodin liittäminen ei kuitenkaan onnistunut offline-editorilta, kuten Windows Live Writer. Se piti tehdä Blogger-alustan sisäisillä työkaluilla selaimelta.


Audioelementti. Klikkaa kuvaa hiirenosoittimella ja se aukeaa oikeassa koossa selaimen uudelle välilehdelle. Lisää infoa äänitiedoston upottamisesta Jusssi Linkolan Ääntä websivulle -artikkelista.

Audioelementti mahdollisti sen, että artikkeliin ilmestyi pieni mediasoitin, jolla runon kuunteleminen on mahdollista. Se tulee näyttöön hiukan hitaammin kuin itse artikkeli, koska Blogger –blogi hakee äänitiedoston kotisivultani kansiosta Reciting. Äänitiedostoja ei pysty lataamaan ilmaisen blogialustan mediakirjastoon, mutta linkin lisääminen on mahdollista.




Jos sinulla ei ole omaa kotisivua, netistä löytyy ilmaispalveluita, joihin voi ladata äänitiedostosi ja kirjoittaa sitten osoitteen linkkiin, jonka laitat Blogger –blogiartikkelisi yhteyteen.
Löydät lisää runojani englannin kielellä täältä.

Videoitani on nyt katsottu yhtä paljon kuin vuonna 2012

Viime perjantaina videoitani oli katsottu 6272 kertaa mikä ylittää 41 katselukerralla viime vuoden lukeman 6231. Juuri tällä hetkellä on vielä liian aikaista ennustaa, tuleeko tästä vuodesta vilkkaampi kuin viime vuodesta. Sitä varten pitäisi keksiä joku luotettava laskukaava, koska videoita on julkaistu kumpanakin vuonna pitkin vuotta. Näin kokonaiskatselumäärän jakaminen videoiden määrällä ei anna kovin selkeää kuvaa asiasta. Virheellinen tapa ei tietysti ole, mutta epäreilu viime vuotta kohtaan, koska silloin ensimmäinen video julkaistiin vasta tammikuun 23 päivänä ja siitä eteenpäin videoita tuli tiputtamalla seitsemän kappaletta. Nyt nuo kaikki seitsemän videota ovat kartuttamassa vuoden 2013 kävijätilastoja sen lisäksi, että olen tänä vuonna lisännyt neljä uutta videota.

Näyttää näin sormituntumalta, että kiinnostus on pysynyt samanlaisena tänä vuonna kuin se oli viime vuonna. Kahden viimeisen julkaisuni osalta käynnit eivät silti ole olleet niin hyvää luokkaa kuin olisin odottanut. Niin ensimmäinen singleni Läpi näiden vuosien kuin Jouni Juolan kanssa tekemämme Hiljaisia lauluja –äänite, jolta Ystävä voisitko kasvoni pyyhkiä –laulu on otettu, olivat aikoinaan kohtuullisen kysyttyjä. Nyt ne ovat olleet todennäköisesti vähiten katsottuja videoitani. Kun latasin nuo laulut YouTubeen, odotin niille samaa kiinnostusta kuin ne aikoinaan saivat. Ensimmäinen singleni ilmestyi vuonna 1983 ja Hiljaisia lauluja –äänite tuli ulos vuonna 1996. Ehkä ne ajan myötä saavuttavat kuulijansa. Toivon ainakin niin, koska ne syvästi käsittelevät elämää ja todistivat aikoinaan olevansa kohteita, joihin ihmiset samaistuivat. Tietysti ihanteet muuttuvat ajan saatossa, mutta ihmisen sisin vaikeammin.

Näet yhdellä silmäyksellä videotarjonnan ja katselukertojen kehittymisen tämän blogin YouTube –videotsivulta. Toivottavasti viihdyt videoitteni parissa.

JK Olen tänään lisännyt Runoja.Nyt –sivulle Elämän hymni –runon.

За эти годы

Эта песня о человеке, который потерял имущество.

и, войдя в неизвестном направлении.

Сначала, человек Горько мире, но воспоминания о материнской любви заставляет ее забыть прошлое и начать все сначала.

Наконец, он вспоминает детство любимой яблоню и верит в будущее.

Yelling Rosa (Кричать Роза)

Вы можете прослушать песню здесь =>here

постскриптум: Прошу прощения за грамматические ошибки.
Я считаю, однако, что читатель понимает смысл песни.
Если вы напишите мне, пожалуйста, используйте английский.
Я использовал русские переводчики машины.

Oikoluvun puutuminen iPadista on vakava puute

Olen nyt tutustunut runsaan kuukauden iPad-tablettiin. Siinä on paljon hyviä ominaisuuksia ja hienouksia, mutta oikoluvun puuttuminen on vakava puute kirjoittavalle ihmiselle. iPad kyllä ehdottelee kirjoittaessa sanoja aktiivisen sanakirjan avulla. Toisinaan tästä toiminnasta on kuitenkin enemmän haittaa kuin hyötyä, koska tabletin ehdottomat sanat ovat kaukana siitä, mitä kirjoittaja on kirjoittamassa. Aktiivisen sanakirjan sanavaraston pitäisi karttua ajan myötä, jolloin iPad tietää entistä paremmin, mitä sanaa kulloinkin ajetaan takaa. Toimintoa ei kuitenkaan voi verrata Microsoft Wordin tai LibreOffice Writerin oikolukuohjelmiin. Jälkimmäisiin voi lisätä jatkuvasti puuttuvia sanoja ja näin kartuttaa oikolukutietokannan sanavarastoa itse määräämällään nopeudella.

Kerroin aikaisemmin, että olen hankkimassa vakiokokoista näppäimistöä iPadiani varten. Päädyin Logitechin k760 näppikseen, joka toimii auringon ja/tai lukulampun energialla. Näppäimistön voi kytkeä kerralla kolmeen laitteeseen. Se tarkoitettu iPhonelle, iPadille ja Mac-tietokoneelle. Yhteys on toteutettu Bluetoothilla. Onneksi Bluetooth-yhteyttä käyttävien näppäimistöjen kohdalla on valinnan varaa ja näin sopiva löytyy joka käyttöjärjestelmälle ja laitteelle.

Offline blogieditorit, joista olen kokeillut Blogsya ja Worpress-blogille tehtyä editoria, jäävät käytännöllisyydessä vastaavista tietokonepohjaisista editoreista roimasti. Varsinkin url-linkkien lisääminen on osoittautunut varsin hankalaksi. Rivivälit ovat usein iPadissa tarkasteltuna toista, mitä ne sitten ovat, kun artikkeli on ladattu palvelimelle.

iPad on omiaa webselailuun, someyhteyksiin ja työtiedostojen käsittelyyn tien päällä. Laitetta hankiessani tämä oli minulle selvää. Ainoa ikävä yllätys oli tuo kunnollisen oikolukuohjelman puuttuminen. En ole tutkinut, mikä tilanne on Android-laitteiden kohdalla, mutta jos joku on hankkimassa itselleen tablettia, ja kirjoittaminen on tärkeää hänelle, kannattanee tutkia myös muita käyttöjärjestelmiä. Tätä nykyään myös Windows tekee tuloaan tablet-maailmaan.

 

Posted with Blogsy

Kansa tykkää riimeistä

Olin sunnuntaina melko vilkkaalla tuulella. Runotkin olivat vähemmän totisia. Kyllä ne silti ovat kuvia elämästä siinä, missä kurttunaamaisemmat sisarensa. Mietin, että pitäisikö sitä roihua pistää pesään, mutta “pannaan pesään muuten roihua” ei svengannut niin kuin “pannaan muuten roihua”. Tietysti ihmiset tykkäävät, että pesä pysyy lämpimänä, mutta olkoon se sitten enemmänkin vapaa-ajan mökkiharrastus kuin julkinen tiimityö.

Kellään ei aina onnistu, vaikka olisi vanha tekijä. Nolostua ei kannata, vaan jatkaa harjoituksia. Kyllä se tulos lopulta oikein menee.

Jos näitä humoristisia riimejä syntyy enemmän, saatan perustaa niille oman osaston sivustolleni. Toki näitä on vuosien varrella syntynyt, mutta lorussa pitää olla myös itua. Juuri nyt ne löytyvät Runoja –sivultani vakavimpien runojen lomasta.

Mietteitä vallasta

Lauantai-ilta on mennyt miettiessä sitä, miten valta vaikuttaa ihmiseen. Lopputuloksen voi pistää pähkinänkuoreen toteamalla, että ei valta turmele ihmistä vaan valtaan hakeutuminen. Se on usein niin kovaa peliä, että inhimillisyys ja toisen kunnioittaminen karisevat pois, koska mitä kapeampi etenemisen empatia on, sitä paremmin tie avautuu. Toki valtaan pääsyn tie on vaihteleva, mutta jokainen valta-aseman saavuttanut ihminen on joutunut tekemisiin subjektiivisen priorisoimisen kanssa. Tämä sitten vaikuttaa eri ihmisiin eri tavalla, mutta empatian säilyttäminen vaatii jopa enemmän ponnisteluja kuin tilan tekeminen itselleen.  Jotkut onnistuvat panemaan kyynärpäät siististi yhteisen hyvän pöydälle ja myös pitämään ne siellä heti, kun niitä ei mutkissa enää tarvita. Valitettavasti ihmisestä usein tulee se, mitä hän tekee ja subjektiivista priorisoimista seuraava helppous houkuttelee.

En väitä, että asetelma olisi mustavalkoinen. Sen kompleksisuutta lisää se, että ihmiset kunnioittavat valta-asemaa, vaikka eivät kunnioittaisi kovia keinoja. Aina ei ole yksioikoista nähdä yhteyttä prosessin ja lopputuloksen kanssa. Lisäksi joistakin ihmisistä tulee valtiaita sattumalta ilman omaa kapea-alaista punnertamista esimerkiksi sosiaalisten avujensa vuoksi. Usein kyseessä tiellä kohti suurempaa määräysvaltaa käytetään molempia strategioita. Näin ketään ei voi suoralta päätä tuomita. Jäljempänä olevat runoni ovat neutraaleja. Ne kertovat vain, mitkä tilanteet aiheuttavat mitäkin. Se, joka joutuu nousemaan hyvin puristavissa ja kateellisissa seuroissa ylöspäin, on suuressa vaarassa turmeltua. Vaikka mikään ei ole absoluuttista, kirjoituksilta ei voi odottaa sitä, etteivät ne yleistä tai kohdista. Jos sellaista vaadittaisiin, kaunokirjallisuutta ei voisi synnyttää. Jostakin taidekuva on rajattava, muuten se ei mahdu kehyksiin.

Kateuden kitka

Kateuden kitka
ei haudo lahjakkaista timantteja,
vaan mätämunia,
jotka pahan hajunsa turvin
ottavat paikkansa eväshautomon
huipulla.
Heistä tulee valtiaita,
jotka määräävät
yhteisen luovuuden piirongin
nurkan.
11/8 -13

Valtaanpääsy

Ei valta turmele,
vaan valtaanpääsy mädättää
mielen sokeaksi näkemään
kokonaisuuden atomit,
jotka määrittävät
oikeudenmukaisuuden.
11/8 –13

JK Nämä runot demonstroivat sitä väitettä vastaan, että kilpailu ja äärimmäiset olosuhteet tuottavat ihmisten parhaat luonteenpiirteet. Timantit syntyvät paineessa ja puristuksessa, mutta ihmiset eivät ole kiviä. Me puristumme paineessa riippumatta siitä, onko paine fyysistä vai henkistä. Kilpailun voittaa yksi ihminen ja muut häviävät, mutta empatia antaa kaikkien voittaa.