Evoluution mietteitä

Kaikkea sitä näkee
niin kuin tämän
ihmisen.
On sillä kädet,
muttei se käsitä
käsitteitä käsitellä.
Siinä sitten rukoilee,
ei kääri hihojaan.
Syyttelee minua:
kättä parjaa,
kun jalka astu
ei minnekään.
© Yelling Rosa
14/1 –16

Evoluutio hymyilee. Ei se kusipää ole.
Evolution is smiling. She's not a naughty one.

Evolution Is Pondering

Many I can see
like this human.
It has hands
but doesn’t know
How to handle
Things handy.
Being so praying
doesn’t roll up
sleeves.
Accuses me:
Cries out for hands
when feet move
nowhere.
© Yelling Rosa
14/1 -16

Climb to a Nesting Tree

Eilen mieleeni juolahti seuraava ajatelma:

My soul tells my heart
And my heart urges me
to climb a nesting tree
and see the prospects.
Yelling Rosa
3/1 -16

Tässähän on tietysti kyse siitä, että mitä pitemmälle ihmiskunta on loitonnut alkukodistaan, sitä tyhmempi siitä on tullut. Tätä tyhmyyttä on sitten tapana perustella sillä, ettei ole mahdollista mennä kehityksessä taaksepäin. Outo hokema, jolla ei ole mitään konkreettista perustetta. Ihmiskunnan tilahan ei ole mikään vakio eteen- ja taaksepäin menemisen suhteen. Jokaisen sodan jälkeen kansakunnat joutuvat aloittamaan alkeellisimmista oloista kuin ennen sotaa. Luonnonkatastrofit saatavat niellä kokonaisia saariyhteisöjä ja henkiin jääneet alkavat nollapisteestä. Toisaalta, mikä on eteenpäin menemistä? Sekö, että ihmiskunta tuhoaa oman elinympäristönsä, ja siinä samalla vielä elinmahdollisuudet kaikilta eläväisiltä tältä planeetalta. Jos maapallo ei tulevaisuudessa tuhoudu kokonaan, tällä planeetalta löytyvät eläväiset aloittavat todennäköisesti vielä alkeellisimmista oloista, kuin niistä, jotka vallitsivat ihmisen laskeutuessa alas puusta ja aloittaessa kehittää kahdella jalalla kävelemistä. Olisi mukava tavata silloin kaikki ne näsäviisaat ei-kehityksessä-taaksepäin-voi-mennä -hokijat. Minusta taaksepäin on menty silloin, jos jokin laji ei käsitä omaa luonnettaan ja sitä, miten se voi elää rauhassa keskenään.

Evolutiivisesti olemme pienlaumaeläimiä, joiden kehitys paikallisissa pienryhmissä on hedelmällisintä. Tästä on esimerkkinä ne pienet heimoyhteisöt, joita Tyynen valtameren saarilta ainakin toistaiseksi vielä löytyy. Toki heimotkin sotivat, mutta tämä toiminta on perusteltua elossa säilymistä, mitä ei voi puhua silloin, kun sotia käydään toisella puolella maailmaa joidenkin spekulatiivisten taloussyiden vuoksi. Jos me tässä tilanteessa todella menisimme eteenpäin alkaisimme tukea paikallisuutta ja siellä vallitsevia kulttuurikäytäntöjä. Globaalisuus nyt, kun kaikesta on kohta pulaa, ja maailma saastuu nopeasti sekä uusiutumattoman luonnonvarat ehtyvät, on suurinta tyhmyyttä, mitä maailma voi päällään kantaa.

Miksi ihmiskunta sitten jatkaa takaperin, johtuu juuri siitä, että olemme pienryhmäeläimiä. Massajoukoiksi muuntuminen ei ole onnistu, eikä tule tapahtumaan geneettisesti siinä ajassa kuin se nyt olisi tapahduttava. Ihmiset ovat paikanneet turvattomuuttaan suurlaumoissa tappamalla lajikumppaneitaan jopa sukulaisiaan. Sittemmin mukaan on tulleet ideologiat: uskonnolliset ja poliittiset, jotka ovat antaneet yhteenkuuluvuuden tuntoa eli tehneet pienlaumoja suurlauman sisälle. Kuitenkin, koska nämä argumentit eivät ole vastanneet sitä, mitä pienryhmät (lauma) ihmisille merkitsevät, toisen ajatuksen kannattajista on tullut uhka, epävarmuustekijä, joka muka pilkkaa toisinajattelijoita. Sellaiset riiviöt on tuhottava, koska muuten emme voi elää rauhassa. Ihmiskunnan toiminta on hillitöntä, jos me vain tarkastelemme sitä järki kourassa. Minulle järki on sitä, että on jalat maassa ja rakentaa tosiasioiden eikä spekulaatioiden varaan. Tällä tavoin ajateltuna löydämme luonnosta meitä lähellä olevia eläimiä, jotka eivät ole lähteneet harhailemaan alkukodistaan erämaahan, jota eivät tunne eivätkä osaa selittää. Tähän moni ihminen, joka ei halua tulla missään muodoin verratuksi eläimiin, sanoo, ettei simpanssien älykkyys riitä hylkäämään luonnollista elinympäristöään. Kuulostaa ehkä hyvältä perustelulta niin kauan kuin unohdamme, mihin olemme päätymässä. Outoa, jos sitä pidetään järkevänä, yleensä millään muodoin positiivisena, jos käytös johtaa tuskaan ja mielipahaan vai oletteko nähneet, että nuo tyhmäksi nimitetyt apinat kiduttaisivat oman lajinsa edustajia spekulatiivisista syistä. Vaikka kuinka uskoo esimerkiksi johonkin aatteeseen, se ei ole konkreettinen biologinen ja geneettinen ilmiö vaan tulosta abstraktiosta. Jos sen vuoksi tapetaan, periaatteesta kuka tahansa voi keksiä hyviä ja jopa järkevältä tuntuvia perusteluita tyhmyyksille.

Tyhjäähän minä näitä kirjoitan, kun vastassa on minua viisaampi abstrakti massaihminen, joka keksii verukkeen mitä päättämättömille kujeilleen. Moni taiteilijana ja ajattelija on sanonut, että ihmiset uskovat todeksi sen, mikä heitä miellyttää eli mistä heille itselleen on hyötyä. Sen vuoksi he ovat valmiita kuolemaan ikään kuin se olisi jollakin tavalla järkevää. Kaiken eläväisen perustarve numero yksi on elossa säilyminen. Jos joku olio toimii tätä perusperiaatetta vastaan, onko hän silloin viisas vai tyhmä. Tietysti on monia tilanteita, joissa puolustautuminen oman henkensä kustannuksella on perusteltua. Tällaisena voi pitää omaa pienryhmää luonnossa ja siitä syntyneen heimon ja edelleen kansan puolustamista, mutta että tällainen kuoleminen tehdään vain ideologian kiillottamiseksi on sulaa hulluutta. Toki ideologisia seikkoja voi sisältyä myös elossa säilymiseen, mutta ihmisiä kuolee tänä päivänä täysin spekulatiivisen ajattelun vuoksi eli lyhyesti: mitä kauemmaksi eksyt luonnollisesta ympäristöstäsi, sitä tyhmemmäksi tulet. Tätä voi havainnollistaa tuhlaajapojan tarinalla. Kun hän lähti kodistaan, hän kulki aina vain alaspäin, kunnes otti tosiasiat puntaroitavaksi mielessään. Nyt, jos seuraisimme näiden ei-kehityksessä-voi-mennä-taaksepäin-jankuttajien mantraa, tuhlaajapoika taantui mennessään takaisin juurilleen. Päätä itse kävikö niin.

PS Aluksi ajattelin, että julkaise tätä artikkelia kuin Ilyero –blogissa, joka on lähinnä tarkoitettu vain itselleni ja ajatuksilleni ikään kuin henkilökohtaiseksi päiväkirjaksi, mutta sitten luin Pentti Linkolan haastattelun: http://www.hs.fi/kotimaa/a1444445643368 ja katsoin Yle Areenan dokumentin, jossa taloustieteen professori Sixten Korkman lausuu mielipiteitään otsikon “Talouden kriisit ja opilliset kiista” http://areena.yle.fi/1-3172015 Sain heidän ajatuksista varmuuden, että nämä ajatukset ovat  enemmän kuin ajankohtaisia. Molemmat herrat tuottavat selvästi esille sen, ettei globaalisuus ole paras ratkaisu ihmiskunnan selviytymisen kannalta. Tosin siinä ei ole mitään mullistavaa, että todetaan: “ei ole hyvä juttu”, kun pitäisi kääriä hihat ja panna stoppi koko tälle elintasokilpailulle ja hallitsemattomalle globaalille liikekannalla olemiselle. Rehellisesti katsottuna monesti näen tilanteen toivottomana, sillä ihmiskunnalla ei tunnu olevan rahkeita niihin toimenpiteisiin, joilla tämä jo tuhansia vuosia vallalla olevan tuhlailevaisuuden lopettaminen vaatisi. Ainoa mahdollisuus tässä kriittisessä tilassa on katsoa totuutta silmiin.


Ihmiselämä on yksinkertaisesti sitä, että synnytään ja synnytetään sekä kuollaan pois. Elämä jatkuu vain jälkeläisissä, joten on järjen köyhyyttä pyyhkiä pois se ainut side, mikä ihmisellä todistettavissa on kuolemattomuuteen. Kuten sanoin, että ihminen on keksinyt kaikenlaista aatetta ja uskontoa voidakseen tuntea itsensä turvatuksi, mutta ainoa turvallinen asia on lähimmäisten rakastaminen. Siitä saa voimaa, jota ei voi ostaa mistään, eikä lukea kirjoista. Evoluutio ei ole täydellinen, siksi meidän on autettava sitä tai kuoltava pois tältä planeetalta. Mahdottomat lajit ovat aina kuolleet pois, eikä elollinen maailma ole joutunut tilanteen eteen, missä evoluution osa tuntuu jäävän jonkun lajin tahdon alle kuin hetkellisesti. Nyt ihminen sitten päättää sen, että jatkaako se elämää maapallolla vai ei. Evoluutio ei tule meitä mitenkään erikoisesti rakastamaan, joten sieltä on turha odottaa apuja.  Jos ihmiskunta tuhoutuu lähimpien vuosikymmenien aikana, ja tilannetta tarkastelee joku kehittynyt laji satojen miljoonien vuosien kuluttua. Koko meidän olemassaololle ei panna sen enempää painoa kuin mitä me annamme yksisoluisille alkueläimille. Ehkä meidän ansiosta olosuhteet maapallolla muuttuvat niin paljon, ettei meistä ihmisistä ja meidän kanssa eläneistä lajeista löydy merkkejäkään. Tätäkö me tahdomme?

De två karelarna

Det var en gång en flicka som hette Edith,
och ett land som inte fanns för henne
i den här blåa och runda världen;
Och nu är en pojke utan staten.
Flickan under jorden
luktar inte marken och sonen
kan inte se, inte röra den.
Ödsligt är livet utan ett hem.
Skulle jag ha hittat grogrunden
i Raivola, frågar pojken.
Det har jag inte gjort,
men tillsammans
du och jag har varit sant,
min syskon.
© Yelling Rosa
11/11 -15

Edith Södergran på svenska:  
https://sv.m.wikipedia.org/wiki/Edith_Södergran

Min familj är från Viborgs län.

Kui sa räägid eesti keelt, nii jutustad, kas on tõlge palju vääriti

Kui sa räägid eesti keelt, nii jutustad, kas on tõlge palju vääriti.

Ainult üks süda

Paljud on raamatud
mis juhatavad sind,
kuid ainult üks süda
mis teab just sind.
© Yelling Rosa
24/11 –15

Only One Heart

There are so many books
That guide you
But only one heart
That knows you.
© Yelling Rosa
24/11 -15

Kui rahusast

Löysin vanhan viron kielen alkeiskirjan, Saagem tuttavaks, kun tein suursiivousta yksiössäni mennä viikolla. Sen selaaminen herätti mielessäni eloon sen rikkaan kielen, mitä mummoni käytti. Vaikka mummo haastoi karjalan murretta viron kieli paikoin muistuttaa mummoni käyttämää kieltä, mihin en ole törmännyt kirjallisen dokumentaation yhteydessä. Ehkä arkistoissa on ääninäytteitä vanhoilta edesmenneiltä murteen osaajilta. Mummo käytti muun muassa sanaa ”rahu”. Liekö sitten oikea karjalan murteen sana, mutta sellainen oli käytössä.

Kui rahusast

Kui rahusast syän
muistoloi kantaa,
niiku seilais maamo
maailmah vesilöi,
niipalju sil ajal unes
kaik turha ja vähäin
on.
© Yelling Rosa
20/12 -15

Tällainen värssy putkahti sisältäni, kun olin pari päivää selaillut ”Saagem tuttavaks” -kirjaa. Harmittaa, etten enää muistaa niin tarkoin mummoni kieltä. Siksi pelkään joskus lisäävän siihen jotain kirjoista tai äänitteiltä opittua, kun en jotain yksityiskohtaa muista. Tuo rahusast saattoi ääntyä myös rahuast. Maailma –sanan lopussa oli henkäys, mutta alkuosa ei ollut noin kirjakielen mukainen, mutta koska en sitä osaa nyt loihtia paremmin, jätän sen näin.

Saagem tuttavaks, Viive Taro ja Helga Laanpere, Otava 1984

Everything in one place

Löydät Muistikirjasta kaikki julkaisemani ilmaismateriaalin riippumatta siitä, olenko kirjoittanut suomeksi, ruotsiksi vai englanniksi. Voit seurata Muistikirjaa klikkaamalla RSS-syötettä, ks. alla olevaa kuvaa.

All my uploads can be found in my Muistikirja (Notebook). In order to follow that blog, please click the Title Artikkeleiden RSS-syöte, the column on the right of the blog posts.
Muistikirja is located at: http://yellingrosa.com/wordpress/?p=2189

Här finns alla mina artiklar.

Yllä ruutukaappaus Muistikirjan kolumnista, mikä löytyy heti blogiartikkeleiden oikealta puolelta. Klikkaamalla Artikkeleiden RSS-syöteotsikkoa tilaat itsellesi syötteen, joka kertoo sinulle, kun Muistikirjaan tulee uusia juttuja. Kaikki sivustoni päivitykset ilmoitetaan täällä. Näin saat tiedon esimerkiksi uusimmasta videostani.

Vaihda kuva jota Gimp näyttää käynnistyessään (Win 10)

En koskaan ole ollut kovin ihastunut Gimp –kuvankäsittelyohjelman kettuikonista. Nyt kun asensin Gimp 2.8.14 –versiooni uuden teeman, sain sattumalta selville, kuinka Gimp-splash –kuva vaihdetaan eli se kuva, jota näytetään sillä välin, kun ohjelma käynnistyy. Uudessa “virityskuvassakin” oli tuo kettu. Ajattelin kuitenkin, että avaan sen kuvankäsittelyohjelmassa ja teen aivan oman “virityskuvan”. Valmiista kuvasta saan oikeat mitat, mitä ei voi pitää millään tavalla kopiointina.

 


Tältä gimp-splash.png kuva (L556 px x K347 px) näytti ja tällainen siitä tuli (kuva alla).

Sitten kopioin uuden kuvan nimellä gimp-splash.png seuraavaan kansioon:
C:\ProgramFiles\Gimp2\share\Gimp\2.0\images\
Gimp näyttää nyt alla olevaa kuvaa käynnistyessään.

Tällä tavalla saat, minkä tahansa kuvan näkymään Gimpin käynnistyessä. Ties vaikka oman piirustuksesi, ehkä itsellesi tärkeän mietelauseen. Kopioi oletuskuva ennen muutostöitä hyvään talteen nimellä gimp-splash.png, jos haluat palata sen käyttäjäksi myöhemmin.