perjantai 23. helmikuuta 2018

MarsEdit 4

Tämä on ties mones kerta, kun koetan saada homman toimimaan offline-editorilta pilveen. Windowsin puolella ongelma on tehdasastuksien palauttamisen jälkeen niin vakava, että joutunen asentamaan käyttöjärjestelmän kokonaan uudelleen ennen kuin mikään toimii. Täällä Macin puolella tämä MarsEdit 4 on jo toinen editori, mitä kokeilen. JustBlog -niminen editori toimii kyllä, mutta sillä ei saa yhteyttä Blogger -alustalla toimivaan blogiini, Yelling Rosan Blogger.

Sitten taas pähkäilyä, kun tämä editori ei ole tuttu eikä oikein Mac -käyttöjärjestelmäkään.  No, kyllä tuo kuvan tuominen oli helppoa, kun löysin Media-painikkeen.

00 MarsEdit 4 C Yelling Rosa 02


Sitten pitäisi tietysti testata, miten tänne saa YouTube -videon ja/tai muuta musiikkia ennen kuin innostun liikaa tähän editoriin. Seuraavaksi kuitenkin on syytä kokeilla, saanko postia myös Bloggeriin. Wordpress -alusta on kokeiltu ja hyväksi todettu.

Materiaali meni Bloggeriin, joten seuraavaksi on sitten tutkittava tämän MarsEdit 4 muita ominaisuuksia. Välillä tämä ohjelma ehdottaa, että editoisin tekstiä BBEdit -nimisessä, ilmeisesti, editorissa, mutta sellaista en ole vielä asentanut. Täytyy asentaa se, jos tämän kanssa tulee seinä vastaan.

YouTube -videon lisääminen tapahtui siten, että painoin hiiren kakkospainiketta MarsEditin editointi-ikkunassa ja valitsin pudotusvalikosta ”Paste HTML Source” -komennon. HTML -koodin sain YouTube -videon alapuolelta painamalla Jaa-painiketta ja seuraavassa näkymässä valitsin Upota -sanan, jolloin sain HTML -koodin.

lauantai 3. helmikuuta 2018

Versión Revisada

Mi padre era gitano en el pueblo.
A los dieciséis años abandonó su hogar.
Cambió su sangre roja por el traje de negocios
del hombre blanco.
El corazón de mi hermana llora.
Ya no se le permite bailar
intenso latido
de vagabundos.
Mi guitarra arde en el fuego,
y las partituras están mojadas.
© Yelling Rosa
16/6 –17

Below you see the table where my version is revised. The translator who did these corrections doesn’t want her name to be published. You’ll find the unrevised version at:

Mi padre era gitano © Yelling Rosa

Pequeña gitana por Yelling Rosa:

Pequeña gitana por Yelling Rosa

Marcus Scriptor translated the poem in Interlingua: You can read his poems in Interlingua at:

Mi patre esseva un tsigano

Mi patre esseva un tsigano in le village.
In le etate de dece-sex annos ille lassava su domo.
Ille cambiava su rubie sanguine
al costume commercial del homine blanc.
Le corde de mi soror plora.
On non la permitte ballar le flamenco,
le intense rhythmo del vagabundos.
Mi guitarra arde in le foco
e le partitura es molle.
© Yelling Rosa
16/6 -17

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Sinuun turvaan

Kun ajattelen sinua,
ymmärrän taruolennot.
Ei ihmiset usko todeksi
niin kaunista kuin sinä.
Mutta sinuun turvaan:
En likaa ihoa käsillä,
puhetta vastauksilla.
Joka ilta käyn levolle
silmiesi tuudittaessa
minut uneen.
© Yelling Rosa
27/1 –18

Lisää suomenkielisiä runojani osoitteessa:

Jag litar på dig

När jag tänker på dig,
hör jag alla berättelserna.
Ingen kan föreställa sig
något så vackert som du.
Men jag litar på dig.
Jag smutsar inte huden,
orden med frågorna.
Varje kväll när jag
gå’ ensam till sängs,
vyssjar dina ögon
mig i sömnen.
© Yelling Rosa
27/1 –18

Mina dikter på adressen:

lauantai 20. tammikuuta 2018

What a Motivator

Some celebrity tweets:
“It’s a long way to the distant place”,
Being liked by 500.000 twitters,
Is one hell of a motivator
For Unknown writer.
© Yelling Rosa
20/1 -18

Un Affabile Septimana © Yelling Rosa 2017

Hide and Seek

Are getting bigger
Than my pockets or
My pockets are getting
Smaller than things.
Aging is playing
Hide and seek.
© Yelling Rosa
2/8 –16

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Menneitä selaillessa

Hike of Seek

Are getting bigger
Than my pockets or
My pockets are getting
Smaller than things.
Aging is playing
Hike and seek.
© Yelling Rosa
2/8 –16


The unknown
Can be more or less
Like the known one
But who cares what
it wears.
© Yelling Rosa
13/8 –17


kun en muista eläneeni
tai eläväni huomenna,
kun minulla ei ole tietoa
olenko olemassa.
© Yelling Rosa
25/9 –17

Måste gå men vart

Ja måste gå men vart?
Hur många dagar tar det
innan ridån går ner
och publiken inte vet
om mig?
Jag redan gråter
men litet det
© Yelling Rosa
9/12 -17

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Impossible to Empathize

Pain is impossible to empathize.
It looks through its own glasses.
It causes jealousy because others
Have paid less and absolutely it
Demands credit to the bearer
Who forced it to fall.
© Yelling Rosa
14/1 -18

Because there are differences of opinions about the size of pain, the sufferer doesn't get sympathy and a winner is left without credit. Actually, it's a miracle that I have gotten along this well with my broken memory and smashed brains. And this helps me more to know that there will be no understanding from others because they don't know what I have gone through like I don't know their pain. Bigger or less, make no difference, I can only row my boat with my own oars on the common lake. It's a totally other game which I don't take part in here. If my boat is rocked by others, there's very little I can do about.

When I was ten years old I was at the secondary school admission test. At this time pupils were supposed to know how to write from dictation. I dropped out during the first sentence because my short time memory has been always weak. When the second sentence started my game was over. The participants were forced to be at present till the school bell rang. I came home after the admission like I were sold my country. My parents were at work and I knew that I had to be alone a couple of hours. It didn't help me. For some reason, I went to the medicine cabinet and looked at the small bottles, at the time there weren't nothing but glass packages for drugs. I got goose-flesh when I saw one particular bottle in my hand.

My best friend has said a couple of months ago that the bottle content sleeping pills and if someone took all of them he would kick off. I don't remember how I felt, was I afraid or sad, but in any event I swallowed the whole content. Quite fast afterwards I started to feel dizzy, fever and my stomach was sick. Not many times anyone can say that they are relieved while vomiting but I did. I just forgot what was coming up, or I thought was coming. After being for some time in the other world, I realized that I am not going to die and in the mirror, I saw like a fellow with heavy fever and head cold. My eyes were reddish from intense coughing, blowing the nose and vomiting. I was disappointed with being alive, but happy because I could say to my mother that I have got cold and the symptoms will back me up.

Since starting elementary school, I had been trouble with the reading and writing. In the fourth grade I started keeping up with other pupils. Perhaps that's why I was so shocked to fail at admission test. I was depressed the whole summer, but I believe that nobody noticed it because I was a lot on my own, anything new in my case. At the end of the summer I went again to the test. This time the participants didn't have to write from dictation. I passed the test and started my secondary school on the first of September.

My troubles with memorizing things have not stopped. I am still pushing things in my mind, but I have invented tricks which help me. Now, when I am getting old, I have been very worried about if my long time memory gets bad. I have survived with its help. Many may wonder why I am studying so many language with my background, but somehow I learn one thing better by feeding it with other things. Perhaps the thing is nothing else than repeating the learning stuff, but I like it this way. Anyway, I have drawn the conclusion it’s better for me to concentrate on fewer subjects for now on.

Because writing in English causes me a lot of stress I have decided to concentrate more on Finnish. I see that I have to continue here because anyone here shows the lightest intention to favor my Finnish blog at but you will pay the price. I won’t check up every sentence I’ll publish here but concentrate only on the orthography of my poems. On the other it is a line drawn in the water when the English is the question. This time I made some spell check but not much.

I close the comments here this time because I am not begging for sympathy or pity. I have written this to myself. Now when my shortage is not private knowledge, I hope that I feel myself free. I have confessed that I can’t ever come a brilliant prosaist because I lack the resources. Short poems are available mostly in Finnish but also a bit in English because I see them before my eyes all the time written on the paper for example. This doesn’t happen with the large memorizing quantities. I hope that this confession helps me to get better sleep.

Of course it is funny to click the like button when someone is lacking something which normally is at present 100 pro cent, but you can like this article if you have liked my poems and because I have been able to write them and perhaps because you hope that I can still write them. The only thing I wish is that you could visit my Finnish blog at least once.

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Oodi Bill Gatesille

win 10

Hei Bill,
Anteeksi, että häiritsen sinua. Istun tässä, koska vaimoni ei lopeta sättimistään – niin ja näin meidän kesken – eikä ole halukas sänkypuuhin ennen kuin kiitän sinua. Voit vain arvata, kuinka koville se ottaa kiittää miestä, jonka tietokonekäyttöjärjestelmä vaatii jatkuvasti päivityksiä ja niiden valmistumisen odottamista. Joskus on jopa käännöstekstin deadline ylittynyt. Alkuvuosien vitutuksesta päästyäni aloin keksiä oheispuuhaa, että odotusaika kuluisi nopeammin. Siinä sitten Windows – systeemin käydessä ristiriitaista sisäistä dialogia, vanhat opiskeluaikaiset piirustustaidot vertyivät. Ajan oloon, aikaahan tässä on ollut yli 20 vuotta, alkoivat ne parantua merkittävästi.

Vuosi sitten vaimoni kannustamana pidin kuvataidenäyttelyn Helsingin Bulevardilla maankuulussa kuvagalleriassa. Ihme, että pääsin sinne. Näyttelyni oli menestys ja tauluni myyntiin loppuun niillä uskomattomilla lähtöhinnoilla, joita vaimoni niille määräsi. Hän, etevä liikenainen, lohdutti minua ennen näyttelyä: hintoja voi aina laskea, mutta tuskin koskaan korottaa ostajan nokan alla. Suostuin pitäen itseäni modernina viisaana miehenä, joka osaa ohjailla vaimoaan tämän edes sitä käsittämättä. Kuka maksaisi ensikertalaisen tauluista tähtitieteellisiä summia? Väärässä taas.

Eniten minua kuitenkin harmittaa se, että vaikka olemme pystyneet saamaan kotitaloutemme vakaamalle pohjalla taulumyymistä saatujen tulojen ansiosta, en ole saanut kiitosta vaimoltani vaan minun on kiitettävä sinua. Hän sanoo, että ennen Windows – käyttöjärjestelmään perehtymistä en osannut syödä purukumia ja kävellä yhtä aikaa. Ja lisää, että nyt minä muistan kaikki toimeksiannot ja toteutan seuraavan päivän tehtävät, vaikka olisin kuullut ne edellisiltana käännöstyöni tuoksinassa.

Näin minä sitten kiitän sinua ja lähetän näyttelyni arvokkaimman tauluni sinulle. Vaimoni oli jo ennen näyttelyä päättänyt, että siitä taulusta, josta ollaan valmiita maksamaan korkein hinta, lähtee Bill Gatesille. Voitko kuvitella halaukset sinulle ja taulut minulta.

Matti Ivarson

PS Vaimoni huutelee tuolta olohuoneesta, että rakkaat terveiset sinulle myös häneltä ja että hän suunnittelee jo seuraavaa näyttelyä. Nimi on Hulda