tiistai 6. heinäkuuta 2021

I Want to Go to the Tranquil Forest; Marketing


 I Want to Go to the Tranquil Forest

I want to go to the tranquil forest
Where no man is making noise.
I am tired the majority accuse me
Of doing everything wrong.
I am easy prey to hunt
Because I am a member
Of the tiny minority
And don’t know
How to defend
Myself.
© Yelling Rosa
5/7 –21



 Marketing

People trade their world.
If you are marketing a product with demand,
you belong to the majority, and your sales work succeeds.
Without order, you are a telemarketer who disturbs domestic peace.
© Yelling Rosa
6/7 -21


 


 

 

perjantai 11. kesäkuuta 2021

En tiggare och arbetslös jag; An Unemployed Me

 

Steg fyller gatorna

En tiggare tittar på mig.
Och han säger, ge mig pengar.
Vilka pengar ska jag ge till dig.
Jag är en fattig kyrkråtta
”Jävlas du med mig?”
mannen frågar trotsigt.
”Jag har inte börjat än…
så se upp med din hatt
var dina pengar är”,
svarade jag
och gick
bort.
© Yelling Rosa
021120


Steps fill the street. 

A beggar is looking at me.
And he says, ’give me money.
What money should I give you?
I’m a poor church rat.
  ”Are you fucking with me”?
The man asks defiantly.
”I have not started yet …
so watch out for your hat
where your money is ”,
I replied and went away.
© Yelling Rosa
021120

 

tiistai 1. kesäkuuta 2021

Karjalan kielen livvin murteen sanakirja

 

Suomi-Karjala- sanakirja

Hain perjantaina (28.05.21) postiautomaatista Suomi-Karjala-sanakirjan. Karjalan kielen kielioppia en ole vielä saanut, vaikka tilasin sen pari viikkoa aiemmin kuin sanakirjan Karjalan Sivistysseuralta. Pelkän sanakirjan ja internetin avulla yritin sitten kirjoittaa karjalaksi, mutta virheitä alla olevassa värssyssäni on. Tässä vaiheessa virheellisyyden aistii, mutta minulla ole virheiden korjaamiseen tarvittavaa tietotaitoa. 

Sitten värssy, josta korjaan virheet, kunhan joskus saan kaipaamani kieliopin.

Kus olet rakkahus,
konzu et tiäpäi eliä.
Et maltu toizel puolel
olla meijän taloloi.
Myökö vaiku sinust
huaveillamma.
© Yelling Rosa
1/6 -21

Missä olet rakkaus,
kun et täällä asu.
Et kuulemma luuraa
naapurikylässäkään.
Mekö sinusta vain.
haaveilemme.
© Yelling Rosa
1/6 –21

Netistä löysin alla olevan taulukon, mutta se ei vastaa kaikkiin kysymyksiini, jotka koskevat yllä olevan värssyn oikeinkirjoittamiseen.


Karjala:

Yksivartaloiset

Suomi:

Yksivartaloiset

yksikkö

monikko

yksikkö

monikko

nominatiivi

kala

kalat

kala

kalat

genetiivi

kalan

kaloin

kalan

kalojen

akkusatiivi

kalan, kala

–, kalat

kalan, kala

–, kalat

partitiivi

kalua

kaloi

kalaa

kaloja

essiivi

kalannu

kaloinnu

kalana

kaloina

translatiivi

kalakse

kaloikse

kalaksi

kaloiksi

inessiivi

kalas

kalois

kalassa

kaloissa

elatiivi

kalas(päi)

kalois(päi)

kalasta

kaloista

illatiivi

kalah

kaloih

kalaan

kaloihin

adessiivi

kalal

kaloil

kalalla

kaloilla

ablatiivi

kalal(päi)

kaloil(päi)

kalalta

kaloilta

allatiivi

kalale

kaloile

kalalle

kaloille

abessiivi

kalattah

kaloittah

kalatta

kaloitta

komitatiivi

kalanke

kaloinke

kaloineni,

-si jne

kaloneni,

-si jne

instruktiivi

kaloin

kaloin

prolatiivi

kalači

kaloiči

terminatiivi

kalassah

kaloissah

approksimatiivi

kalalluo

kaloilluo

Taulukon lisäksi minua tässä vaiheessa auttoi internet -sanakirja osoitteessa: https://fi.glosbe.com/fi/krl Tosin sanakirja on melko vajavainen, mutta muutama apu sieltä löytyi.

Näköjään Raija Pyöli on toimittanut Karjala-Suomi-sanakirjan, mikä sekin olisi suureksi avuksi, mutta ensin katson, miten pitkälle pääsen, kunhan saan odottamani kieliopin käyttööni. Siihen asti tämä artikkeli saa luvan odottaa.

PS Voit kommentoida käyttämällä palautuslomaketta http://www.yellingrosa.com/yhteydet01.htm


 

torstai 13. toukokuuta 2021

Blowing in the WInd

 

An older man laid down on his bed. He suffered from the heat of summer in the old hospital that missed the air-condition. The pavement went just along the side of the wooden house, and voices from the street came indoors to the first floor where the man spent the last moments of his life. This evening was a more restless night than usual because of Midsummer eve.

Now and then, some people stopped under the window and changed news. Nurses went immediately to the window and asked people to leave because they were disturbing the palliative care patients. The older man was alone in the room and didn’t get annoyed when he heard people’s voices. They made him forget his situation, but he didn’t forbid nurses to do their job.

Around nine p.m., some youngsters parked under the window. One of them has a guitar, and he or she played it well. Again one of the nurses ran to the window to make people away. Then the older man said:

”Let them be there. Youngster’s talk makes me feel happy.”

The nurse was uncertain. The patient’s wish was odd, and she was afraid of getting reproaches from the chief nurse if she is let people make noises outdoors. She went out of the room to consult her boss. She was surprised when Mrs. Clayton said: ”You can fulfill the man’s wish because he is alone in the room, and upstairs is also empty.”

When she got back to the patient room, the youngster has become louder, but Mr. Smith was smiling. The nurse, Mrs. Kind, informed his patient what Clayton told her. The evening went on, and the youngsters were singing now—some reason they like to sing old folk songs from the sixties. When the nurse Kind came to see him at ten o’clock, he asked:

”Could you ask them to sing Bob Dylan’s song from the sixties?” She did what the patient asked.

At eleven o’clock, when she came to see Mr. Smith once more, she heard the youngsters were singing ”Blowing in the wind.” The older man has a smiling face and teardrop on his cheek. Mrs. Kind didn’t feel the pulse on her patient’s warm wrist. She walked to the window and said:

”Thank you.”

The young people looked surprised, and the guitar player said:

”Why”?

”Heaven knows,” replied the nurse.

© Yelling Rosa
13/5 –21