Webhotellin ovet kiinni

Mistään ei voi olla varma, kun kyseessä on Internet. Kun tiistai-iltana, yritin päästä sivustolleni (Yellingrosa.com), sain ilmoituksen, ettei mainitussa osoitteessa ole sivua. Ensimmäiseksi tuli mieleen, kuinka moni vierailija törmännyt samaan ilmoitukseen ja kuinka kielteisesti se on heihin vaikuttanut. Tiedustelin asiaa palveluntarjoajalta, joka ilmoitti keskiviikkona iltapäivällä, että sivuni toimivat varmasti hyvin pian. Se rauhoitti mieltäni, mutta olen taas levoton. Sivustoani ei virheilmoituksen mukaan edelleenkään ole olemassa, vaikka elämme torstaita ja kello on melkein kolme iltapäivällä. Webhotellin vaihtaminen on ilmeisesti ainoa ratkaisu tässä tilanteessa. Se ei ole mieluisaa, koska tiedossa on melkoinen urakka. Toista kertaa en kuitenkaan halua kohdata tällaista häiriötä.

Internet-maailma on niin arvoituksellinen, että suorien johtopäätöksien teko on miltei mahdotonta. Vastaava häiriö voisi tulee eteeni, vaikka sivustoni olisi toisessa webhotellissa. Kuitenkin on ehkä aina varmempaa luottaa sellaisiin palveluihin, joilla on laaja asiakaspiiri, vaikka ne sitten maksaisivat muutaman euron enemmän kuukaudessa ja niillä olisi enemmän rajoituksia kuin palvelussa, josta olen maksanut ensi vuoden helmikuuhun asti. Toinen huomion arvoinen asia on omien tarpeiden kartoittaminen. Jos toiminnasta ei saa mitään korvausta, ei siihen kannattane paljon sijoittaakaan. Näinpä ilmaisvaihtoehdoilla pärjää melko pitkälle.

Olen tarjonnut ihmisille ilmaiseksi musiikkiani, piirustuksiani ja tarinoita. Onko tämä ollut perusteltua riippuu siitä, miltä kannalta asiaa tutkii. Taloudellisesti se on ollut kannattamatonta toimintaa. Seuraavaksi herääkin kysymys, millaista palautetta olen toiminnastani saanut. Sen arvioiminen kävijämäärien perusteella on taas miltei mahdotonta. Minulla ei nimittäin ole käytössä yhteismitallisia mittareita. Kun sivustoni oli Soneran palvelimella, kävijämäärätilastot määräytyivät Soneran laskurin mukaan, sittemmin Suntuubin laskurin mukaan ja nyt viimeksi, vuoden 2011 ajan, olen seurannut kävijämääriä Google Analytics-palvelun avulla. Seurasin vähän aikaa Suntuubin kävijämääriä vertailemalla Suntuubin ja Google Analyticsin tilastoja. Lukemat poikkesivat toisistaan yllättävän paljon. Siinä, missä Suntuubin tilastot näyttivät 100 kävijää, Analytics puhui 10 kävijästä.

Tietysti palautetta voi arvioida myös kommenttien perusteella. Minun kohdalla ne ovat olleet vähäisiä. Sivustoni oli Soneran palvelimella koko 2000-luvun, mutta palautelomaketta ei juuri käytetty. Sain alle sata kommenttia koko aikana. Suntuubin puolella runsaan vuoden aikana vieraskirjaani kirjoitti viitisentoista ihmistä. Mitä olen seurannut muiden kotisivuja, niin kommentointi ei ole kovin yleistä, vaikkakin jotkut ihmiset saavat vuorovaikutuksen toimimaan. Luulen, että kyse on paljolti siitä, mitä aiheita kukin sivusto käsittelee. Muutama tuttavani puhuu muodista ja/tai ruuasta, ja näillä sivustoilla molemminpuolista juttua riittää.

Lopputulos tästä näyttää olevan se, että vuorovaikutustilanne ei tule oleellisesti muuttumaan kuin jonkun ihmeen kautta. Runon harrastajia ei koko maassa ole montaa, eivätkä he ole innostuneita arvioimaan toisten töitä. Itse en tiedä mitään kiusallisempaa kuin toisten töitten arviointi. Sen minä jätän kriitikoiden kontolle. Jotkuthan heistä suorastaan nauttivat siitä, kun pääsevät sanan ruoskalla sivaltamaan kirjoittajan puutteita unohtaen sen, että heidän näkemänsä puutteet voivat olla lukijan mielestä kirjoituksen kohokohtia. On tunnettu asia, että kriitikoiden mielipiteet eivät kohtaa suuren yleisön mieltymyksiä. Tarjonnan mitoittaminen tässä tilanteessa jää siis kävijätilastojen varaan.

Minulla on tässä runsas kuukausi aikaa miettiä, jatkanko sivustoni pitämistä webhotellissa vai supistanko tarjontaa. Suppeammalla volyymilla minulle riittäisivät ehkä Wordpressin ilmaiset blogit. En ole ehtinyt vielä tutkimaan, kuinka paljon se hankaloittaisi esimerkiksi musiikin esilletuomista. Kertomuksien ja runojenkin kohdalla ehkä olisi ongelmia. Sitten on olemassa ilmaisia kotisivutiloja, mutta niiden tallennustilat ovat yleensä niin vähäiset, ettei niihin mahdu musiikki ja/tai videotallenteita. Sinänsä webhotellia kohdannut häiriö, joka koskee nimeltä mainitsemattoman palvelun muitakin asiakkaita, ehkei kaikkia, tuli otolliseen aikaan. Elämme vuoden 2011 loppua. Vuodenvaihdehan on tunnetusti aikaa, jolloin kuluneen vuoden toimintaa arvioidaan. Olisin miettinyt tilannetta joka tapauksessa saamien tilastojen pohjalta viimeistään tammikuun 2012 lopussa, jolloin minun olisi uusittava webhotellitilan vuokraus vuodelle 2012.

Mutta sitten asiasta toiseen:

Onnea ja menestystä vuonna 2012 kaikille lukijoilleni.

JK. Yelling Rosan Bloggerissa on vierailtu 1001 kertaa 1.1. – 31.12.2011 välisenä aikana.

Uusi ja ilmainen joulukortti

Alkaa olla korkea aika lähettää joulutervehdys sukulaisille, ystäville ja tuttaville. Aina parempi, jos tervehdys poikkeaa tavanomaisesta, koska sellainen jää paremmin mieleen. Tämän seikan huomioiden olen suunnitellut joulukortteja poiketen tavanomaisista ratkaisuista unohtamatta kuitenkaan aihetta. Olen tietoinen, että tämä saattaa jopa aiheuttaa torjuntaa, mutta Internet on jo nyt pullollaan ilmaismateriaalia, joka on kuin yhdestä puusta veistetty ja samalla kädellä. Vaihtoehdolle on siis tilausta.

Olen seurannut vaistojani ja ideoitani suunnitellessani kortteja, jotka löydät Postikortit-kansiosta. Korteistani on aina vähintään kaksi versiota. Sellainen, joka tulee käyttää sellaisenaan, ja muunneltavissa olevia versioita. Tarkemmat ohjeet löytyvät aina kunkin kortin kuvatekstistä. Tekstimuutoksiin suosittelen ilmaista valokuvankäsittelyohjelmaa. PhotoScape on hyvä vaihtoehto, koska se on helppokäyttöinen ja selkeä. Täältä voit ladata PhotoScapen. Jos olet tottunut johonkin muuhun ohjelmaan, käytät luonnollisesti sitä.

Jos valitset korttivaihtoehdon, joka tulee käyttää sellaisenaan, voit lisätä sen osaksi sähköpostiasi tai tulostaa sen ohuelle kartongille ja laittaa terveisesi kääntöpuolelle. PhotoScapessa arkille voi määrittää useamman kortin, jolloin paperia ei mene hukkaan. Vaivattomampi tapa on tallentaa valmis kortti omalle koneelle ja hakea se osaksi sähköpostia, ei siis liitteeksi. Korttien tallentaminen –sivulla on ohjeet siitä, kuinka tuot kuvan sähköpostiohjelmasi kirjoitusalueelle. Ensin mainitulla sivulla neuvotaan, kuinka kortin tallentaminen onnistuu. Jos se on sinulle tuttua, vieritä näyttöä, kunnes tulet kohtaan Kortin liittäminen osaksi sähköpostia.

Alla on yksi joulukortteistani. Siitä on kolme versiota. Ensimmäinen tulee käyttää sellaisenaan, toinen on esimerkki, miten teksti olisi hyvä sijoittaa ja kolmas on korttipohja, johon sinulla on mahdollisuus lisätä oma jouluvärssysi ja allekirjoitus. Voit myös määritellä kirjaimelle erivärisen ulkoreunan ja täytön. Voit valita minkä tahansa fontin ja värin sille, mutta sinulla ei ole lupa muuttaa kortin kuvaa tai värejä. Kortti on ilmainen yksityiskäytössä niin kauan kuin kortin tekijän nimeä ei peitetä. Tarkemmat ohjeet tekstimuutoksiin löytyvät Korttitekstit-sivulta.

Esimerkkikortti

Löydät kaikki suunnittelemani ilmaiskortit Postikortit-kansiosta. Kortit ovat tällä sivulla pienempiä kuin mainitussa kansiossa.

Ja ei sitten muuta kuin värssyjä keksimään ja rauhallista joulua viettämään.

Periksi ei anneta

Periksi ei anneta,
ellei periksi anna meitä.
9/12 –11

Tämä tuli mieleeni, kun huomasin monen ihmisen sanovan lehdissä, kuinka he eivät anna periksi. Tämä on varmasti totta, mutta kohtalo ei ole ihmisen tahdonvoimasta eikä edes ahkeruudesta kiinni. Jos kaikki menee hyvin, positiivisilla luonteenpiirteillä on vaikutusta menestykseen. Peräänantamattomuus voi siis ikään kuin kavaltaa meidät, johtaa meidät odottamattomaan tilanteeseen. Kaiken epävarmuuden keskellä ihmisen usko parempaan on lohdullista. Se on ilmeisesti meidän menestymisemme salaisuus eikä älymme, jonka avulla meistä on tullut luomakunnan kruunuja. Kruunutkin näet tippuvat ja niitä kantavat päät. Uskoa on vaikeampi mestata. Ilmeisesti se leijuu ilmassa vielä ihmissuvun kuoltua sukupuuttoon. Voihan olla niin, että usko parempaan on kaikelle elollisille yhteistä, mutta eläin- ja kasvilajeilla ei ole meidän nokkeluuttamme.

Lisää pohdiskelujani löydät Runoja-sivulta.

JK. Olen ladannut uudet ilmaiset joulupostikortit Postikortit-kansioon.

Tervetuloa kahville

Joka päivä on mainio hetki lähettää ystävälle pirteä kortti ja pyytää häntä kahville. Sellainen kortti olisi sinulle valmiina osoitteessa https://picasaweb.google.com/yellingrosa/Postikortit# Voit myös käyttää samaisen kortin pohjaa ja kirjoittaa omat terveisesi käyttämällä jotain kuvankäsittelyohjelmaa, kunhan et muutoin muuta kortin asettelua tai värejä. Suosittelen PhotoScape editoria, koska se on ilmainen ja siinä voi määrittää kirjaimen reunan ja täytön erivärisiksi. Olen käyttänyt AcclamationItal – fonttia. Vain mielikuvitus on rajana sille, miten ystävääsi muistat tai mihin hänen kutsut. Voin vakuuttaa, että hän on aina kortin arvoinen.

Alla korteista on kynsikkäät (thumbnails). Löydät kortit oikeassa koossa ensimmäisessä kappaleessa mainitsemastani osoitteesta. Samaisesta Postikortit – kansiosta löytyy tällä hetkellä yhteensä 68 ilmaista postikorttia käyttöösi. Ainakin pari uutta joulukorttia on tulossa tämän vuoden aikana. Pääsääntöisesti kortteista on kaksi tai kolme versiota. Kortin ensimmäinen versio tulee käyttää sellaisenaan, kuten tässä artikkelissa oleva kortti, jossa toivotetaan kahville. Muissa versioissa voit joko lisätä nimesi tai nimesi ja terveisesi. Tarkemmat ohjeet korttien käytöstä löydät aina korttien kuvateksteistä.

Ei sitten muuta kuin lähettelemään kaverille Tervetuloa kahville- korttia tai nikkaroimaan valmiille pohjalle omaa viestiä. Hän tulee ilahtumaan.

JK. Kotisivustoni Korttien tallentaminen – sivulta löydät ohjeet, miten saat kortit Postikortteja - kansiosta kotikoneellesi ja kuinka liität sellaisenaan käytettävän kortin osaksi sähköpostiviestiä. Näin voit lisätä terveisesi kortin alapuolelle sähköpostiviestin kirjoitustilassa. Tekstin lisäämisestä PhotoScapella on kerrottu Korttitekstit -sivulla.

Sytyttäkää rakkauden valot jouluksi

Tänä vuonna joulukuun alussa pukki sai kaksi miltei samanlaista seinävaatetta. Molemmat olivat nuorten tyttöjen tekemiä, mutta eri puolilta maailmaa: Grönlannista ja Etelä-Afrikasta. Kun joulupukki näytti kankaita joulumuorille, tämä meni salaperäisen näköiseksi: ”Jos nuo eivät olisi niin samankaltaisia kuin minun kutomani shaali, en paljastaisi joululahjaani näin ennen joulua.” Molemmat ihmettelivät vielä sitä, että kaikki kolme lahjaa pukille olivat allekirjoitettu rakkaudella. ”Varmasti siinä on mennyt koko vuosi tytöiltä näiden ääressä”, pukki totesi.

Illalla ennen nukkumaan menoa pukki tuumasi, että välittämisen ja veljeyden värit ovat kaikkialla maailmassa samat. Saisinpa sen sanoman välitetyksi maailmalle. Kun pukki kertoi toiveestaan neuvokkaalle päätontulle, tämä keksi, että suunnitellaan postikortti, jossa on kankaiden yhdistelmä taustalla ja edessä pukki lausumassa toiveensa koko maailman ihmisille. Sitten lähetämme kortin kaikkialle. Joulupukki suostui mielellään ehdotukseen.

Tonttu sai tehtäväkseen kortin suunnittelun. Joulupukki innostui ideasta niin kovasti, että päätti panna itsensä juhlakuntoon. Hän poseerasi päätontun mallina yllään oikein Annalta, Ison Britannian kuningattarelta, vuonna 1705 saamansa vaatetus. Se on hyväntekijälle vasiten tehty asu, johon kuuluu turkishattu ja pitkä punainen kärppäkauluksinen viitta. Haluttu eläin on metsästetty talvisaikaan. Kun pukki sai asun, hän ei ollut siitä kovin innostunut. Nyt hänestä tuntui, että se sopi muotokuvan maalaustilanteeseen ja korttiin mainiosti. Olihan se osoitus siihen, että häneen oli uskottu jo kauan sitten säädyistä riippumatta.

Ajat lahjan vastaanottamisesta tähän päivään ovat kovasti muuttuneet. Kun pukki veti ylle viitan ensimmäisen kerran, ei ollut saasteita eikä ydinaseita. Maailmassa oli toki paljon ongelmia, kuten köyhyys ja nälänhätä. Ne olivat kuitenkin paikallisia ja ohimeneviä murheita, kun taas ilmastonlämpeneminen ja ydinsota ovat totaalisia katastrofeja. Siksi joulupukin mielestä nyt tarvitaan ennen kaikkea ymmärrystä. Jos kaikki maailman ihmiset muistaisivat, kuinka samanlaisia ihmiset toiveineen kaikkialla ovat ja että heidän suurin haaveensa on antaa ja saada rakkautta, niin maailma olisi parempi paikka. Silloin olisi vähemmän tarvetta riidellä ja pelätä naapureita, koska he eivät halua mitään sellaista, mitä emme itse halua.

Päätontun tekemän kortin pukki lähetti minullekin ja toivoi, että se leviäisi mahdollisimman laajalle. Uskon, että hän on lähettänyt ja lähettää tänä vuonna samanlaisia kortteja kaikkialle ja toivoo ihmisten jakavan niitä keskenään. Sen ei pitäisi olla vaikeaa, kun muistaa maapallon asukkaiden pohjimmiltaan olevan kuin marjat keskenään. Pukki kannustaa meitä sanoen:

Sytyttäkää rakkauden valot jouluksi
ja antakaa niiden palaa
aina edelleen,
niin näette veljeyden värit.
Ne ovat kaikkialla
aivan samat.

Pukki

Löydät päätontun ja pukin kortin täältä. Se on joulukuun kuva. Myöhemmin joulukuussa siitä tulee vielä digikortti Postikortit-kansioon. Käypä välillä vilkaisemassa.

Ilmaisohjelmien valitsemisesta

Ilmaisohjelmista näyttää olevan runsaudenpula, joka ei ole pelkästään hyvä asia. Runsaaseen tarjontaan tutustuminen kysyy vaivaa ja aikaa. Usein se osoittautuu myös turhaksi ristiretkeksi, mitä ilman olisi voinut keskittää voimavaransa jo käyttöön ottamiinsa ohjelmiin. Valitettavasti kokeilemiselle ei ole vaihtoehtoa. Yhdestä ohjelmasta saattaa näet liikkua hyvin monenlaisia arvioita. Joku katsaus voi pitää tiettyä ohjelmaa loistavana, kun taas toinen ei näe mitään käyttöä sille. Näin, jos ohjelma kiinnostaa, sen ominaisuuksista ja mahdollisuuksista on itse otettava selkoa.

Juuri parhaillaan olen touhunnut Gimp –kuvankäsittelyohjelman kanssa. Harmittaa, etten ole aikaisemmin ottanut selvää siitä, mutta en ole lukenut yhtään arvostelua tai esittelyä, missä ei muistettaisi mainita sen korkeasta oppimiskynnyksestä ja hankalasta käyttöliittymästä. On toki totta, että Gimpissä on paljon yksilöllisiä ratkaisuja, mutta kun niihin pääsee sisälle, prosessointi on varsin johdonmukaista. Olen kokeillut monia ilmaisia kuvankäsittelyohjelmia, mutta aina niistä on puuttunut jotakin, minkä vuoksi on täytynyt koittaa uutta mahdollisuutta vain todetakseen, että ilmaiset kuvankäsittelyohjelmat eivät useinkaan pysty toteuttamaan vähänkin vaativampia tarpeita. Monesta puuttuvat tasot (layers), jotka ovat ehdottomat, kun kuvien käsittely edistyy vähänkin pitemmälle. Jos olisin käyttänyt kaiken sen ajan, mitä olen käyttänyt muihin kuvankäsittelyohjelmiin, Gimpiin olisin pitkällä sen kanssa. Onneksi koskaan ei ole myöhäistä. Gimpin voi ladata esimerkiksi osoitteesta: http://www.ilmaisohjelmat.fi/gimp

Kun ohjelmia asentaa ja poistaa huonoksi toteamiaan, kovalevylle kertyy paljon sellaista materiaalia, mikä jää koneelle. Huoltoajoja suorittavat ilmaisohjelmat ovat myös runsaslukuiset. Niistä annetut arviot vaihtelevat laidasta laittaa ja yhdestä tietystä ohjelmasta voi liikkua niin ylistäviä kuin vähätteleviä lausuntoja lehdissä ja Internetissä. Olenkin lakannut lukemasta kaikkea, mikä silmien eteen ilmestyy. Jotta aikaa ei kuluisi loputtomasti sopivan työkalun etsimiseen, olen keskittänyt lukemiseni CNET.comiin. Aina en ole ollut samaa mieltä heidän kanssaan, mutta ajansäästämiseksi on etsinnät keskitettävä johonkin instanssiin. Sitä paitsi CNET.comin kautta ladatut ohjelmat ovat virustarkastettuja, eivätkä ne sisällä muita haittaohjelmia. Näin he ainakin vakuuttavat.

CNET.com antoi varsin hyvät arvosanat suomalaiselle huoltoajoja suorittavalle Macecfartin Power Tools Litelle. Se sai siellä peräti viisi tähteä viidestä. Käyttäjiltä tuli kolme tähteä. Ohjelman vahvuus on sen monipuolisuus ja mahdollisuus itse vaikuttaa siihen, mitä sillä tekee, mutta kaikkien ominaisuuksien hyödyntäminen tietää tietysti vaatii hiukan enemmän vaivannäköä. CNET.comin mukaan siinä on ohjelmaan niin aloittelijalle kuin asiantuntijalle. Itse tosin hankkia ohjelmasta maksullisen version, JV16 PowerTools 2011, ja olen siihen erittäin tyytyväinen. Perehtymistä auttaa suomen kielinen käyttöliittymä. Teen sillä kaikki tarvittavat huoltoajot lukuun ottamatta levyneheytystä. Siihen tarkoitukseen minulla on ilmainen Smart Defrag. Sen saa myös suorittamaan eheytykset automaattisesti tietyin aikavälein. CNET.comin mukaan niin testaajat kuin käyttäjät ovat ihastuneet tähän ohjelmaan.

Vastikään olen kokeillut monia ilmaisia eKirjojen teko-ohjelmia. Niistä ei ole kuitenkaan löytynyt samanlaista monipuolisuutta kuin muutaman kympin hintaisesta Jutoh-julkaisuohjelmasta. Se osaa konvertoida eKirjan moneen eri formaattiin, jotka toimivat erilaisissa lukulaitteissa ja katseluohjelmissa, kuten esimerksiksi iPad ja Kindle tai Adoben Digital Editions –katseluohjelmassa. Yltiömäinen tarjonta tekee helposti sokeaksi. Kokonaistarjonnan hahmottamiseen ei riitä yksi ihmiselämä, siksi omat tarpeet on yksilöitävä ja pysyteltävä valitsemissaan ohjelmissaan. Ilmaisohjelmia ei kannata myöskään pitää itsetarkoituksena. Jos joku maksullinen ohjelma suoriutuu niitä paremmin ja nopeammin, sen hankkimista kannattaa harkita. Ainoa estehän siinä on tietysti raha, mutta kaikki hyvät ohjelmat eivät ole kalliita.

Lähi aikoina koneeltani lentää iso kasa ohjelmia kaatopaikalle. Päätös valita yksi tai kaksi ohjelmaa tehtävää kohden, on pudottanut ison taakan selästä. Tietysti mikään ei voi olla ehdotonta. Jos joku uusi ohjelma vaikuttaa käytössä olevaa ohjelmaa paremmalta, sen käyttöä kannattaa harkita. Siinä on kuitenkin laskettava, kuinka paljon perehtyminen verottaa muuta tekemistä ja onko uusi ominaisuus tämän vaivan väärtti. Tekstinkäsittelyohjelmiakin päivitetään joka vuosi ja niihin lisätään kasapäin ominaisuuksia, mutta valtaosa meistä tulee toimeen niin vähällä, että jo kymmenen vuotta sitten julkaistut teksturit tyydyttäisivät tarpeemme.

Onko tuttua juttua

Olet luvannut kirjoittaa jutun tiettyyn kelloaikaan mennessä tiettynä päivänä tiettyyn instanssiin, mutta kun ryhdyt hommaan, tekniikka alkaa reistata. Tekstinkäsittelyohjelma kaatuilee, tiedosto on kenties vioittunut, ulkoinen kovalevy ei osaa palauttaa varmuuskopiota kuvasta, jota sinulla ei ole enää sisäisellä kovalevyllä. Internet-yhteys on hetkellisesti poikki. Ehkä et itsekään ole oikein vireessä ja vastoinkäymisten sattuessa, menee viimeinenkin into, mutta valmista olisi saatava ja äkkiä. Niin, ja kirjoittimesta loppuu keltainen väri, eikä se suostu tulostamaan artikkelia mustavalkoisena.

Tietysti kenellekään ei satu näin paljon vastoinkäymisiä yhtaikaa, mutta yksikin niistä riittää pilaamaan päivän ja myöhästyttämään työn valmistumista. Tänään minulle kävi näin, kun varmuuskopiointiohjelma väitti, että tarvitsemani kuva on vaurioitunut eikä sitä voi enää palauttaa koneelleni. Yritin avata sen suoraan ulkoiselta kovalevyltä, mutta ei sekään onnistunut. Uuden vastaavan kuvan hankkimiseen ei ole aikaa, joten juttu on lähetettävä ilman kuvaa, mikä on vahinko. Grafiikka olisi rikastuttanut sisältöä eikä ole varmaa, hyväksyykö vastaanottaja lainkaan työtäni.

Siinä odotellessani ihmettä eli sitä, että kuvan saisi jotenkin toimivaksi, piirtelin miehen auringossa. Ainakin hänellä on lämmintä ja mukavaa, kun on olkihattu päässä ja maha täynnä kaktusviinaa. Jossakin se painelee kaiketi Etelä-Amerikan pampalla. Aasi on unohtunut matkan päähän eikä hän olenkaan muista, mistä Maria-vaimo on varoittanut. Siinä on hetki onnellisuutta tämän taivaan alla kaukana tietokoneista. Liekö tuo mies vallan Miguel vai Jesus, mutta eihän sillä ole mitään väliä. Hän ei puhuttele itseään varmaankaan nimellä tai sitten vallan vain sillä. Leikitään, että hän on Miguel, mutta kyllä minä olen kaukana aiheestani. Alanko minä päihtyä Miguelin touhuista. Toivottavasti en. En haluaisi samanlaista läksytystä kuin Miguel, kun mies vihdoin palaa laskuhumalassa ja nöyränä kotiinsa. Maria-vaimo on ylen kipakka. Onneksi jutun vastaanottaja on enkeli vaimon rinnalla.

Ok, pitää nyt lopettaa ja kirjoittaa se kuvaton stoori. Toivottavasti Internet-yhteys toimii. Onneksi olen kaukaa viisas ja minulla on sekä laajakaistayhteys että mokkula. Jos yks pettää niin toinen ottaa. Voikaapa hyvin.

Huoleton Miguel viettää hetken ihanaa elämää.
Kuva suurenee kaksoisklikkaamalla.

Ilmaisia englanninkielisiä postikortteja

Monella meistä on nykyään tuttavia ulkomailla. Heille tulee joskus lähetettyä kortteja. Silloin terveiset yleisimmin välittyvät englannin kielellä. Siksi olen kääntänyt joitakin korttejani englannin kielelle. Jotkut korteistani on suoraan tehty englannin kielelle. Korttipohjat ovat osin samoja, joita olen käyttänyt suomenkielisissä korteissa, mutta jotkut korttipohjat löytyvät vain Free Postcards –kansiosta. Sitä paitsi mikään ei estä kirjoittamasta suomenkielisiä terveisiä niille korttipohjille, joille se on mahdollista. Kuvatekstistä käy tarkemmin ilmi, mikä kortti tulee käyttää sellaisenaan ja mille voi lisätä allekirjoituksensa ja mille allekirjoituksensa sekä terveisensä.

Tekstimuutostöihin voi käyttää mitä tahansa valokuvankäsittelyohjelmaa, mutta suosittelen PhotoScapea, koska se on ilmainen, helppokäyttöinen ja varmatoiminen. Siinä voi kirjaimille määrittää erikseen täyttövärin ja reunaviivan. Kohokirjaimia PhotoScapella ei voi tehdä, mutta kahden värin käyttö antaa jo lukuisia vaihtoehtoja. Tietysti jos olet tottunut käyttämään jotain muuta ohjelmaa, käytät sitä. Jos sinulla on halua ja kärsivällisyyttä sekä tarve kohokirjaimien käyttöön, saat sellaiset käyttöösi ainakin ilmaisessa Gimp-valokuvankäsittelyohjelmassa. Siinä on kuitenkin korkea oppimiskynnys, mutta kymmenettuhannet ihmiset ovat sen käytön omaksuneet, joten aikaa se vain vaatii. Gimpissä voi käyttää myös tasoja (layers). Niitä ei PhotoScapessa ole.

Serif Draw Starter Editionissa saat myös käyttöösi tasot, mutta efektien lisääminen kirjaimiin on varattu maksulliselle versiolle. Siinä voi kuitenkin käyttää valmiita efektejä, joita on siinä parikymmentä. Kun valitset estettyjä toimintoja, tulee kehotus päivittää maksulliseen versioon, mikä voi pitemmän päälle olla ärsyttävää. Jos tästä ei välitä, saa aika kivoja asioita aikaiseksi. Alla on esimerkki Starterin valmiista kohokirjaimisesta tekstistä. Kuvan oikeassa reunassa on Effects-kirjasto, joka on ohjelmassakin näytön oikeassa reunassa. Siitä voi valita tehosteita kirjaimille.

Isänpäivän terveiset

Muistit varmasti, että isänpäivä lähestyy. Postikortit-kansiosta löydät suunnittelemani isänpäiväkortit. Edellä mainituilla ohjelmilla voit tehdä niihinkin tekstimuutoksia. Tämän vuoden puolella lisään vielä ainakin pari joulukorttia niin Postikortit- kuin Free Postcards –kansioihin.

Toivottavasti löydät itsellesi sopivia kortteja ja/tai korttipohjia ystävillesi lähetettäväksi. Kortit on helpointa ladata omalle koneelle klikkaamalla Lataa-kuvaketta ja seuraamalla sen jälkeen näytölle tulevia ohjeita. Katso alla olevaa kuvaa.

Mystinen metsä

Marraskuun kuva, Mystinen metsä, on synnyttänyt mielessäni monenlaisia ajatuksia, joista erikoisin on se, että kaikki sanat yhteensä eivät riitä kertomaan, mistä taiteessa, jopa elämässä on kysymys. Toteamus voi tuntua oudolta. Jos kuitenkin annamme sille mahdollisuuden, on meidän pakko myöntää, että ajattelutapamme usein epäonnistuu selittäessään lainalaisuuksia, emmekä pysty ennakoimaan riskejä, vaan pikemmin vaistoamme ne. Siksi voidaankin kysyä, onko olevaisuuden määrittäminen sanoin ylipäätään mahdollista. Abstraktitaide on luopunut tavanomaisesta ajattelumekanismista. Se operoi vaistojen ja vaikutelmien välityksellä, eikä pidä analyysejä itsestään selvyyksinä. Järkipäätelmät jopa latistavat usein taide-elämyksen ja vievät vastaanottajalta vapauden kokea, että taideteoksella on muita ulottuvuuksia kuin sanallisen ajattelun konseptit. Abstraktin taideteoksen tarkoitus on jokaiselle vastaanottajalle omakohtainen. Sen tarkoitus ei välttämättä ole kokonaan järjellä selvitettävissä, vaan siihen tarvitaan myös tunnetason vastaanottamista.

Vaikuttaakin siltä, että sanat toimivat parhaiten silloin, kun niillä on tietty tehtävä. Alun perin ne ovat olleet ihmisten välisessä kanssakäymisessä tarvittavien esineiden nimiä. Sittemmin ne ovat siirtyneet kuvaamaan sopimuksia, joilla näitä esineitä on käytetty ja vaihdettu. Ne ovat olleet omiaan ohjaamaan jokapäiväistä selviytymistä yksinkertaisissa ja selkeissä olosuhteissa. Mitä kauemmaksi alkutehtävästään sanat ovat eksyneet, sitä epätäsmällisempiä niistä on tullut. Idean välittäjinä ne eivät ole onnistuneet ja on luultavaa, että objektipohjainen ajattelu tulee tulevaisuudessa joutumaan entistä ahtaammalle maailman pirstoutuessa tuhansiin ja taas tuhansiin mikroyhteisöihin. Näiden yhteisöjen sisälle tullee oma sanallinen konsepti, joka ei taas toimi seuraavassa yhteisössä. Tulevaisuudessa tulee olemaan enemmän yhteistä samalla tavalla erikoistuneiden ihmisryhmien sisällä riippumatta siitä, missä päin maailmaa ne esiintyvät, kuin kansallisvaltioiden kansalaisten kesken.

On mielenkiintoista havaita se seikka, että ihmiset ovat todennäköisesti operoineet alun perin keskenään ilman sanoja ja/tai ainakin ilman yhteistä kieltä. Jokaisella ryhmällä on ollut oma murteensa. Nämä piirteet ovat sittemmin kadonneet tuotantotapojen samankaltaistuessa ja ylituotannon syntyessä. Vaihtokauppaa olisi ollut mahdotonta käydä ilman yhteistä kieltä, sopimusta. Tämä kieli, jota mekin käytämme, on kuitenkin palvellut vain tätä vaihtokaupan tarkoitusta eikä sitä ole suunniteltu selviämään atomiajan haasteista. Toisaalta voidaan kysyä, onko objektipohjaisella ajattelulla mahdollista kuvata tyhjentävästi ihmisluontoa. Ehkä se on vain välivaihe meidän matkatessamme kohti oman olemuksemme parempaa ymmärtämistä. Sen poissulkeminen ei ole ehkä mahdollista, mutta sille annetut painotukset tullevat muuttumaan.

Ihmiskunta on uuden haasteen edessä, koska se elää tilanteessa, missä objektipohjainen ongelmanratkaisu tuottaa enemmän väärinymmärtämystä kuin sitä hälventää. Tiedemaailmassa tähän kysymykseen on paneuduttu jo jonkin aikaa. Silti ongelma ei ole kenenkään yksityisomaisuutta. Me kaikki voimme miettiä, mihin olemme matkalla ja minkälainen on tulevaisuuden ihminen ja maailma, missä hän elää. Onko se upouusi vai vanha paikka, joka hylkää tai muuttaa nykyiset ajatusmekanismit ja palaa lähtöruutuunsa, ehkä jotain uuden ja vanhan väliltä tai sivusta.

Jokainen meistä on kokenut hetkiä, joita sanat eivät ole pystyneet edes huonosti selittämään. Olemme seisseet kukkulalla ja katsoneet eteemme avautuvaa maisemaa tuntien äärimmäistä rauhaa ilman ensimmäistä sanaa. Intelligenssi ei ole tuonut tuohon hetkeen muuta kuin latteuden. Mikseivät esi-isämme ole saattaneet kokea samalla tavalla jo aikojen alussa. Tuskin uusi tapa lähestyä olemassa olevaa ole sen enempää tyhjästä kuin sanat, jotka saivat alkunsa alkuryhmien kanssakäymisestä. Jotakin yhteistä meillä on, mutta emme juuri tällä hetkellä sitä pysty ymmärtämään kuin erikoistilanteissa. Taide-elämys on yksi tällainen yhteenkuuluvuuden hetki. Siksi en yritäkään kuvata, mitä kaikkea Mystinen metsä tuo mieleeni. Sitä paitsi se olisi mahdotonta, sillä sen sanoma muuttaa alati tarkoitustaan niin kuin elämällä on tapana. Tuon muuttuvaisuuden vuoksi tarkka esineellistäminen on ainakin vaikeaa jos ei peräti mahdotonta. Yhteiset sopimukset tuovat toki turvallisuutta ja vaivattomuutta, mutta nykymuodossa ne vievät paljon pois ihmisen kokemusmahdollisuuksista. Me olemme enemmän kuin käyttämiemme sanojen summa. Mystinen metsä – runo on kuva kuvaamisen vaikeudesta. Se syntyi, kun katselin Mystinen metsä –valokuvaa. Runo löytyy Marraskuun kuvan yhteydestä ja Runoja -sivulta.

Isänpäivänkortti omalla tekstillä

Olen hyvissä ajoin liikkeellä, että sinulla olisi aikaa valmistaa yllätys isänpäiväksi. Suunnittele oma isänpäivävärssy ja liitä se ilmaiselle korttipohjalle. Jos sinua ei miellytä suunnittelemani korttipohjat, voit kuitenkin lukea tekstieditointia silmällä pitäen laatimani ohjeet. Niissä neuvotaan, kuinka ilmaisella valokuvankäsittelyohjelmalla, linkki ohjesivulla, voi laatia tekstin, määrittää fonteille täyttövärin ja reunaviivat sekä liittää kirjoituksensa postikorttiin tai valokuvaan. Näin voit käyttää myös omia valokuviasi pohjana. Niistä saattaa hyvinkin löytyä rakas muisto, jota juhlistaa omalla värssyllä. Ohjeet löydät Korttitekstit-sivulta: http://yellingrosa.com/korttienEdit01.htm Samalla sivulla on linkki Picasan Postikortit-kansioon, mistä löydät kaikki suunnittelemani postikortit.

Jos aika loppuu kesken, voit käyttää valmiiksi tekemääni isänpäiväkorttia. Se on allekirjoitettu Kotiväki-sanalla, mutta siitä on myös versio, johon voi liittää oman allekirjoituksen. Niin, ja kolmas versio, johon jo alussa viittasin, on sellainen, että siihen voi liittää oman värssyn ja allekirjoituksen. Kortin kuvaa ja/tai väriä ei ole luvallista muuttaa. Isänpäiväkorttejani on kaksi. Toisesta kortista, jossa on viljapelto, on kaksi versiota. Sellaisenaan käytettävä ja tekstin osalta editoitava.  Näet kuvakollaasin korteistani tämän jutun lopussa. Varsinaiset kortit löytyvät antamistani osoitteista. Kaikki editoimiseen tarvittava materiaali löytyy Korttitekstit-sivulta.

Ohjeet siitä, kuinka kopioit suunnittelemiani korttejani koneellesi löytyvät osoitteesta: http://yellingrosa.com/kortit02.htm Samalla sivulla kerrotaan myös, kuinka postikortin voi liittää osaksi sähköpostia, ei siis liitteeksi.

Toivotan sinulle antoisia tekstieditointihetkiä ja hyvää isänpäivää sitten 13.11.2011.

Lokakuun kuva

Lokakuun kuvaksi valitsin Kasvot ikkunassa. Löydät sen täältä. Kuva on syntynyt mieleen painuneesta kohtauksesta. Kerran kauan sitten nuorena miehenä kulkiessani kohtasin vanhemman miehen katselemassa ulos ikkunastaan. Hän tuntui muistelevan elettyä elämäänsä. Se pysäytti minut ajattelemaan omaa rajallisuuttani ja ajallisuuttani. Mies huomasi kyllä minut, mutta ei nähtävämmin reagoinut, mutta jotenkin meillä oli hetken yhteys toisiimme. Kaikki tapahtui muutamassa sekunnissa ja kävellessäni olin pian seuraavan melkein katutasossa olevan ikkunan kohdalla. Se oli pimeänä, koska oli jo myöhäinen syksyilta.

Kun sitten astuin raitiovaunuun suuntana koti, miehen kasvot olivat yhä mielessäni. Toivoin, että hän muistaisi eletyn elämän onnellisena ja että jonain päivänä, kun on minun vuoroni katsella muistojeni silmillä mennyttä, minun ei tarvitsisi katua tai tuntea epäonnistuneeni. Miehen kasvoista ei voinut lukea, mitkä hänen tuntemuksensa olivat. Siitä huolimatta halusin ajatella kaiken olevan hänen, ja mahdollisimman monen ihmisen kohdalla, hyvin.

Totuushan on, että me kaikki yritämme parhaamme. Meidän arvomme on rakkaudessa, joka luo uutta elämää. Tämän perustehtävän toteutuessa moni oma suunnitelmamme muuttuu, minkä vuoksi on olemassa kiusaus luulla, että olisimme epäonnistuneet. Kanssaihmiset saattavat myös suhtautua meihin torjuvasti, koska emme ole tukeneet heidän tavoitteitaan. Aina eivät ihmisen ja elämän tavoitteet käy yksiin, mutta ehtoopuolella toivon mahdollisimman monen meistä muistavan, että maailmaan ei voi jättää muuta pysyvää kuin uuden ihmiselämän.

Olen kirjoittanut kertomastani runon. Kutsuin runoa pitkään Kasvot ikkunassa – nimellä. Kohtaaminen yössä kuvaa kuitenkin tilannetta paremmin. Onhan kysymyksessä kahden ihmisen yhteys: vanha tekee tilaa nuoremmalleen ikään kuin nyökäten onnea saaden samalla mitalla takaisin. Kohtaaminen yössä –runo löytyy Runoja-sivulta. Kuvan nimeksi jätin Kasvot ikkunassa, jotta sitä voi katsella myös omana kokonaisuutenaan ja että se saa vapaasti puhutella katsojaa ilman tätä kertomaani oheistarinaa.

Koetko ettei sinua hyväksytä

Hyväksytäänkö minut sellaisena kuin olen? Se on varmasti kysymys, joka käy jokaisen ihmisen mielessä useammin kuin kerran elämässä ja joidenkin kohdalla joka päivä. Ajatuksen esiintymistiheys on mitä todennäköisimmin suoraan verrannollinen siihen, kuinka kotoisaksi tai vieraaksi ihminen tuntee itsensä ihmisten parissa. Valitettavasti ympäristö usein myös edesauttaa niin, että kysymys joidenkin kohdalla pysyy aktuellina, vaikka sen haluaisi pistää syrjään. Näin ihmistä ohjaa omat ajatukset ja ympäristö.

Raaka totuushan on, että enemmistöt hallitsevat sosiaalisia asetelmia. Jos joku jostain syystä ei kuulu enemmistöön, häntä luultavasti ainakin koetellaan, jos ei suoranaisesti syrjitä. Ihmisestä itsestään sitten riippuu, kuinka hyvin tai huonosti hän kestää ympäristöpaineet. Niistähän tässä on kysymys eikä varsinaisesta pahuudesta tai ilkeydestä. Kaikki ihmiset puhuvat aina omaansa ja ovat onnellisia, mitä enemmän löytävät puheilleen kaikupohjaa. Ristiriita syntyy ajatuksien erilaisuudesta. Näin vähemmistöön joutuva ihminen saattaa kokea itsensä syrjityksi silloinkin, kun siitä ei ole kysymys. Enemmistöön lukeutuva porskuttaa eteenpäin joutumatta pohdiskelemaan, miksei häntä kuunnella.

Ihmisen perusluonnetta ei voi loputtomiin muuttaa, joten ainoa selviytymiskeino on tämän hyväksymisessä. Oppositioon joutuneelle tämä on varmasti vaikeaa, koska ihminen on perusluonteeltaan sosiaalinen. Hän taistelee kuitenkin tuulimyllyjä vastaa, jos koettaa saada ympäristön tunnustamaan omat tavanomaisuudesta poikkeavat ajatukset. Se on mahdoton kuvio, minkä ymmärtää, kun tutkii itseään: niin, en minäkään halua olla joku muu vaan juuri oma itseni, miksi sitten hän, jonka käyttäytyminen hyväksytään, jota jopa ihaillaan.

Oivalluksen jälkeen alkaa pitkä ja kivinen tie kohti oman erilaisuutensa hyväksymistä. Se on tie, joka ei sitä paitsi välttämättä koskaan vie perille. Matkan varrella pysähtyy varmasti kysymään itseltään, miksi minä. Se on positiivinen merkki, koska on todiste omasta sosiaalisuudesta ja ihmisyydestä. Siksi on lupa välillä olla alakuloinen, mutta mitä pitempää tietä jaksaa kulkea, sitä varmemmin tuska hellittää. Ahdistuksen jälkeen elämään alkaa mahtua myös positiivisia virikkeitä ympäristössä. Hiljaisella sivutiellä saattaa alkaa seurata tapahtumia luonnossa ja matkan päästä ihmiset alkavat saada uusia piirteitä. Mikään ei estä, että törmää toiseen matkaajaan, joka on myös matkalla itseensä, mikä tietää ympäristön hyväksymistä sellaisenaan. Tuon eriytymisen tuloksen antaa itselleenkin luvan olla omansa.

Yllättävintä tässä metamorfoosissa on huomata omien vahvuuksien olevan aivan muualla kuin siellä, missä on kuvitellut niiden olevan. Tämä johtuu siitä, että aikaisemmat yritykset elämän eri aloilla ovat saattaneet vahvasti perustua sosiaalisen hyväksynnän hakemiseen. Nyt kun se ei enää ole päällimmäinen asia, kun kuva sosiaalisesta hyväksymisestä on laajentunut käsittämään myös oman hyvinvoinnin, voi suuntautua sellaiseenkin, mikä ei ole suosittua. Toki uusi ala voi sattumoisin olla, mitä yleisin tai tavoitteiden ei tarvitse muuttua. Niiltä odottaa vain eri asioita kuin aikaisemmin.

Erilaisen on muututtava erilaiseksi. Kuulostaa ristiriitaiselta, mutta se on ainoa tie tasapainoisempaan elämään. Jos ihminen ei myönny tähän, hän saattaa alkaa vihata ympäristöä, mistä meillä on surullisia esimerkkejä. Enemmistön muuttaminen on mahdotonta eikä se ole realistista. Hyväksymisen hyväksymistä sellaiselle, mitä muut eivät ole tai mitä he eivät käsitä, on turhauttavaa. Meneminen ihmisten luokse jostain muusta kohtaa on silloin järkevää. Toivotaan meille kaikille onnea kuljemme me sitten pää- tai sivuteillä, koska tavoite on sama: ihmisyys.

Näiden mietteiden tuloksena syntyi miete Mahdotonta sille. Olen liittänyt sen postikorttiin, jota voit tarkastella osoitteessa: https://yellingrosa.com/Free%20Postcard%20Slideshow.htm#frp01#

Mahdotonta sille

Erilaisen
on vaikea
tulla hyväksytyksi,
mahdotonta sille,
joka ei ole
itsensä
sinut.

Yelling Rosa

Kaikki laulut kuunneltavissa nyt suoraan palvelimelta

Kaikki Yelling Rosan sivuilla oleva musiikki on nyt kuunneltavissa suoraan palvelimelta. Tämä tekee kuuntelemisesta miellyttävämpää, kun lauluja ei tarvitse ensin ladata kotikoneelle. Latausmahdollisuus on silti edelleen olemassa. Nyt sen voi tehdä kuunneltuaan ensin laulut Website Music Playerilla. Se löytyy Musiikkia-sivun alaosasta. Pääset sinne käyttämällä vierityspalkkeja tai nopeammin painamalla Control + PageDown –näppäinyhdistelmää.

Soittimen käyttö edellyttää, että olet sallinut JavaScript –komentosarjat selaimellasi. Voit laittaa ne päälle selaimesi Internet-asetuksista. Musiikki on tarkoitettu yksityiskäyttöön eikä sen levittäminen tai kaupallinen käyttö ole sallittua. Jos joku ystävistäsi haluaa kuunnella musiikkiani, ole ystävällinen ja opasta hänet Yelling Rosan sivujen Musiikkia-sivulle: osoite: http://www.yellingrosa.com/musiikki01.htm

 

Kuvasta näet, miten saat soittolistan esille. Painike on pieni, mutta toimiva. Jos itse haluat sivuillesi vastaavan Flash-soittimen, klikkaa website music player-linkkiä. Löydät sen myös Musiikkia-sivulta heti soittimen alta. Laitteen käyttö on ilmaista, kunhan laittaa sivulleen ohjelman tekijöiden linkin.

Toivottavasti nautit musiikistani. Ainakin sitä on nyt helpompi kuunnella.

Tiedon kieltäminen voi olla vaarallista

Vaarallinen tieto

Tieto,
jota ei uskalla
tunnustaa todeksi,
käy salakavalaksi.
04/8-11

Miete syntyi, kun ajattelin joitakin maailman kirjallisuuden kertomuksia, joita aiemmin olen tosin pitänyt liioiteltuina, ja lähimmäisteni kohtaloita. Niissä ei tietoa aina ole uskallettu vastaanottaa vaan se on joko kielletty, yritetty unohtaa tai syy tiedon epämieluisista seurauksista on otettu kokonaan omalle kontolle. On alitajuisesti ajateltu, että omien päätelmien negatiivisuus on parhaiten kestettävissä uhraamalla itsensä ja usko omaan päättelykykyyn. Taustalla on tietysti myös puhdas lähimmäisen rakkaus: ei haluta kanssaihmiselle negatiivisia piirteitä taakaksi asti.

Eräs tuttavani on kärsinyt tilanteesta erikoisesti. Hänelle on tullut ongelmia itsensä kanssa yleisesti, koska päättelykyvyn epäileminen yhdessä asiassa on johtanut siihen, että hän epäilee sitä nyt aina. Logiikkahan kärsisi muuten. Toinen tie olisi hyväksyä se, että ihmiset, joiden käytöstä hän ei halua uskoa todeksi, ovat liikkeelle itsekkäin motiivein. Järkevästi ajateltuna ei kai tuo itsekkyyskään nyt niin tavatonta ole. Sitähän on kaikissa ihmisissä enemmän tai vähemmän.

Loppujen lopuksi asetelma kaartuu ajattelijaan itseensä. Hän todennäköisesti kokee itsensä jossain suhteessa puutteellisena ja on tämän vuoksi taipuvainen etsimään vikaa itsestään siinä, missä toinen vahvemmalla itsetunnolla varustettu ihminen vain viittaa kintaallaan. Tietysti on hyvä mennä itseensä, mutta tässä on lupa olla kohtuullinen. Jos ei osaa olla suopea itseään kohtaan, se kostautua voimien loppumisena enemmin tai myöhemmin.

On varmasti aina yksilöllistä, miksi ihminen ei luota itseensä ja siihen, että hänellä on oikeus olla oikeassa eikä säikähtää heti ensimmäisen poikittaisen mielipiteen kuultuaan, mutta lapsuuden kokemuksilla on varmasti osansa. Kaikkea on tietysti mahdotonta vierittää kokemuksien piikkiin. Joskus ihmiset voivat eksyä liiallisen ymmärtämisen pauloihin aivan sulaa naiiviuttaan, mutta avain on tosiasioiden myöntämisessä. Ne eivät aina voi olla mieluisia, mutta silloin on järki otettava kouraan ja muistettava se, minkälaiseen kaaokseen voi oman elämänsä ajaa, jos kieltää negatiivisen tiedon ja/tai syyttää siitä yksisilmäisesti itseään. Kieltäminen voi muuttua salakavalaksi mysteerioksi, joka alkaa ohjata elämää arvaamattomalla tavalla, kuten edellä mainitun tuttavani tapauksessa.

Toki puhun tässä äärimmäisestä vaihtoehdosta. Useinhan ihminen on realisti ja vain joskus jossain yksittäisessä asiassa antaa liikaa valtaa tunteilleen ja puutteilleen. Sekin, että kieltää totuuden ajan mittaan muuttuu usein realiteettien hyväksymiseksi. Vaarallinen tieto -mietteen taustalla on kuitenkin tositilanne, vaikkakin ehkä enemmistölle vieras.

Lisää päiväkirjamerkintöjäni Muistikirja-blogissani: http://www.yellingrosa.com/wordpress/

Rauhaa maailmaan 2011–ilmaiskortti

Olen jatkanut ilmaiskäyttöön tarkoittamieni korttien julkaisemista. Tänään on vuorossa Rauhaa maailmaan 2011 –kortti. Se on ensimmäinen julkaisemani kortti, josta ei tule editoitavaa versiota. Tämä johtuu siitä, että kortti on tarina sinänsä. Sen merkitys katoaisi, jos kuva kulkisi muulla kuin rauhan asialla. Aluksi minulla oli vain vektoriohjelmalla tekemäni intiaanitytön kuva, mutta koska sen katseleminen rauhoitti minua ja ystäviäni, kehittelin ideaa vielä pitemmälle. Päättelin tytön haluavan olla viemässä rauhallisuutta laajemmallekin kuin välittömästi itsensä ympärille. Lisäsin kuvaan tekstin, jonka voi ymmärtää myös tarkoittavan tilaa, jossa ei ole sotia, samalla kun henkisen rauhan merkityksen tarpeellisuus tulee esille. Fraktaalinauhan lisäsin kuvan vasempaan laitaan tasapainottamaan kuvaa, ettei se kallistuisi liika oikealle. Toivottavasti ratkaisuni ovat iloksi myös sinulle. Nämä sellaisenaan käytettävät kortit eivät varmaankaan ole korttieni käyttäjille ongelma, koska editoitavia kortteja on jo runsaasti ja niitä tulee koko ajan lisää.

Jos haluat lisätä oman nimesi ja/tai terveisesi, kun lähetät kortin eteenpäin, tallenna se tietokoneellesi ja tulosta kuva kartongille. Ilmaisella PhotoScape-ohjelmalla. voit liittää kortin useaan kertaan kartongille, jolloin paperia ei mene hukkaan. Leikattuasi kortit irti kartongista, voit kirjoittaa terveisesi ja vastaanottajan osoitetiedot kääntöpuolelle ja lähettää kortin postitse ystävillesi tai panna sen kirjekuoreen. Toinen mahdollisuus on liittää kortti osaksi sähköpostia, ei siis liitteeksi. Tämä tapahtuu Outlookissa ja varmasti muissakin sähköpostiohjelmissa siten, että klikkaat hiirenosoittimella kirjoitusaluetta ja valitset nauhasta Lisää-komennon ja sitten painat Kuva-painiketta jolloin saat esille Resurssinhallintaikkunan, mistä voit valita Rauhaa maailmaan 2011 -kortin. Kun kortti on nyt kirjoitusalueella, voit helposti lisätä kortin viereen tai alapuolelle terveisesi ja allekirjoittaa ne. Kaikki on kunnossa, kun kortti on alla olevan kuvan mukaisesti sähköpostisi kirjoitusalueella. Se onnistuu helposti pienellä harjoituksella.

Itse kortin löydät osoitteesta https://picasaweb.google.com/yellingrosa/Postikortit#.

JK. Joskus PhotoScape-ohjelman lataussivun aukeaminen kestää niin kauan, että selain aikakatkaisee haun. Tämä ei ole vaarallista. Osoitteessa on vain ruuhkaa. Jos näin tapahtuu, yritä avata yhteys myöhemmin uudelleen.

Ilmaisia digipostikortteja

Olen kerännyt suunnittelemiani digipostikortteja Picasan verkkoalbumiin: https://picasaweb.google.com/yellingrosa/Postikortit# Korteista on kaksi versiota. Ensimmäinen on tarkoitus käyttää sellaisenaan tai voit  lisätä oman nimesi sille varattuun paikkaan. Toinen versio on sitten vapaasti editoitavissa tekstin osalta, kunhan tekijänimeä ei peitetä. Omat tekstilisäykset voi kätevästi tehdä ilmaisella Photoscape –valokuvankäsittelyohjelmalla. Voit ladata sellaisen osoitteesta http://www.photoscape.org/ps/main/download.php

Kortteja ei ole lupa siirtää muualle kopioitavaksi ja niiden lähde on tarvittaessa mainittava. Värien ja kuvioiden lisääminen ei ole sallittua vaan editoiminen tarkoittaa tekstin lisäämistä korttien niihin versioihin, joissa sellainen on mainittu mahdolliseksi. Kaupallinen käyttö ei ole luvallista.

Osan korteista esittelen kotisivustoni Postikortteja-sivulla, osoite: http://yellingrosa.com/kortit01.htm mutta en ehdi kaikkien kohdalla toimia niin. Ne ovat kuitenkin kaikki kerätty verkkoalbumiin. Toivon, että korttini tuottavat sinulle iloa ja lähetät niitä ystävillesi. Ehkä ne inspiroivat sinua keksimään omia värssyjä ja liittämään nimesi.

Tällä hetkellä verkkoalbumissa on yli 30 korttia. Niitä tulee sinne parin kortin viikkovauhdilla, joten kurkkaamassa kannattaa käydä aina silloin tällöin.

Opi, älä opeta

Nyt esittelyvuorossa on kuudes afokortti, jonka olen suunnitellut. Kortti sisältää Opi, älä opeta –mietteen. Löydät sen sivustoni Postikortteja –sivulta. Korttien ulkoasussa on hyödynnetty keskusornamenttiasettelua. Uskon jatkavani tällä tiellä vielä jonkun aikaa. Minulla on jo mielessä seuraava yhtenäinen afokorttien asettelu, mutta en paljasta sitä vielä tässä vaiheessa.

Miete kuvaa lyhyesti sitä, miten oppiminen on mahdotonta, jos koko ajan pitää kiinni omista pasmoista. Uskon, että sellainen on aika yleistä. Jokainen etsii turvallisuutta ja samanlaisuus luo illuusion tästä. Samanlaisuus on kuitenkin silmän lumetta, koska me kaikki olemme erilaisia ja tämä erilaisuus tulee vallitsevaksi jossain vaiheessa. Silloin voimme tietysti jatkaa kanssaihmisen opettamista tai yrittää oppia hänen tapojaan.

Mukavuudenhalu on toinen tekijä, joka estää meitä vaivautumasta oppimaan. On helppoa, kun kaikki menee rutiinilla. Työ sujuu pompuitta ja vapaa-aika on paremmin hyödynnettävissä. Eri asia sitten on, kenen harrastuksia vapaa-aikana harrastetaan. Ilmeisesti sen osapuolen, jolla on paremmat manipuloimisen taidot. Ehkä toinen jää suosiolla kotiin: alistuu tai kyllästyy.

Tämä kaikki on luonnollista enkä itsekään olisi tuollaista ohjetta kirjoittanut, jos en aina silloin tällöin syyllistyisi oman maailmani kauppaamiseen kanssaihmisille ja/tai olisi joutunut muutostyönkohteeksi. Käytännössä on varmasti pakko pitää puoliaan, mutta ehkä joskus on hyvä kuunnella, katsella ja oppia. Ainakin se luo pohjaa toisen ihmisen ymmärtämiselle. Siinä ainakin minulla on oppimista.

Joku voisikin sanoa, että nythän minä syyllistyn muiden opettamiseen. Tilanne on kuitenkin se, että kaikki nyt Postikortteja –sivulla esittelemät ja/tai Picasan verkkoalbumissa julkaistut mietteeni ovat ohjeita minulle itselleni. Ne ovat ikään kuin huoneentauluja. Ehkä ne ovat jollekulle vierailijalle lohduksi, koska erilaisuudestamme huolimatta meillä ihmisillä on paljon yhteistä kosketuspintaa. Reagoimme tunteella ja järkeilemme terveen itsestä huolehtimisen ja kanssaihmisen huomioimisen välillä.

Kenelle aforismeja kirjoitetaan

Mitä tiukemmaksi ja pelkistetymmäksi teksti käy sitä suurempi on mahdollisuus, että puhetta ei enää ymmärretä. Lyhyys ja ytimekkyys kuuluvat kuitenkin mietelauseiden lajityyppiin, mikä on saanut jotkut aforismien ympärillä touhuavat ihmiset vaatimaan yksilöllistä esitystapaa selkeyden uhalla. Persoonallisuus onkin ainoa tapa erottua muista kirjoittajista, koska auringon alla ei ole ajateltu mitään uuttaa vuosituhansiin, ehkei sitten sen, kun ihminen alkoi operoida käsitteillä ja kuvaamaan niitä sanoilla. Puhe tuli ensin ja oli aluksi hyvin konkreettista käsitellen elämisen ehtoja ja pärjäämistä luonnon armoilla. Sittemmin vapaa-ajan lisääntyessä kieli on lähtenyt omille teilleen ja ilmeisesti tulee vieraantumaan yhä enemmän arkipäivästä. Yhden äidinkielen tilalle tulee monta erityiskieltä, joita ymmärretään vain ammattia harjoittavien keskuudessa. Sen syntaksi ei avaudu muille kuin kyseisen ammatinedustajien luoman kulttuurin ihmisille. On totta, että kulttuuria syntyy vieraiden vaikutteiden sulautuessa traditioihin, mutta kohtuus olisi hyvä säilyttää kaikessa. Taiteen tarkoitus on kuvata asioita, mutta mitä erikoisuus hyödyttää, jos kukaan ei ymmärrä taiteilijan muotokieltä jääden täysin sen kuvauksen ulkopuolelle.

Edellä mainittuun viitaten olenkin jonkin verran karttanut aforismien kirjoittamista. Jos ihmiset ovat ymmärtäneet niitä, ne ovat olleet ns. asiantuntijoille liian tavanomaisia. Abstraktimpi, eli ennen esittämätön tapa, ei sekään ole ollut hyväksi. Sitä ei tosin ole moitittu tavanomaiseksi, mutta asiantuntijoita en ole saanut liikkeelle. Ehkä joku lannistuisi vastaavassa tilanteessa, mutta kosketuspinnan puuttuminen ei johdu sanottavan sisällöstä tai omasta ufoilusta vaan siitä, että kirjoittaja ja lukijan spesifioitunut sivistys ovat erillään toisistaan. Lukijan olisi pitänyt kulkea melkeinpä sama elämäntie kuin minun ja omata tarpeeksi persoonallista samankaltaisuutta kanssani, että hän ymmärtäisi sisällön pelkästä ilmassa leijuvasta vihjeestä, ruumiinkielestä, joka on siirretty paperille. Tämä on koko tavalla mahdotonta. Ei edes nero onnistu maalaamaan maisemaa katsojalle siveltimen vedoin, joita ei ole käytetty aikaisemmin. Tietysti on tuhansia tapoja käyttää sivellintä ja loihtia kuvia paperille, mutta abstraktin kuvataiteen kanssa ollaan usein samassa tilanteessa kuin modernin mietelauseen kanssa. Se on erikoista, mutta mitä sitten. Kukaan ei innostu.

Kerran sadassa vuodessa meillekin toki tulee muutama kirjoittaja, joka taitaa uuden ja ymmärrettävän tavan ilmaista meidän kaikkien mietteitä. Mitä sitten tämä kaikki muu teksti on? Ammattipiireissä löydetään jo kymmeniä innovatiivisia sanailijoita, mutta ainakin minulle heidän haikut ovat jääneet selkiintymättömiksi henkäisyiksi. Kyse ei ole suosimisesta vaan eriytymisestä. Kuten jo edellä totesin, että eriytynyttä esitystä ymmärtävät vain asialle omistautuneet. Pienessä maassamme käy helposti niin, että harrastajista tulee tuttuja toisilleen. Lukuisien keskusteluiden eikä aforismien ansiosta ihmisistä tulee toisilleen tuttuja ja he ymmärtävät toistensa arjesta kaukana olevia ajatuksia paperilla. Ehkä niin on hyvä, koska muuten kukaan ei uskaltaisi yrittää mitään uutta jo kaiken sanotun suhteen. Uusi esitystapa ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että olemme kuulleet kaiken jo aikaisemmin.

Onko tavanomaisella muoto- ja esityskielellä sitten enää mitään virkaa, kun pitää lyödä uuteen suoneen. Uskon, että valtaosa ihmisistä lukee mielellään arkikielisiä mietteitä, koska oivallukset tuottavat mielihyvää. Harva ihminen on sivistänyt itseään sillä tavalla, että hallitsisivat vuosituhansien mietelauseet vaan ne ovat upouutta herkkua tämän päivän kirjoittajan kynästä. Kirjoittajatkaan eivät ole plagioimassa ketään vaan todella ovat oivaltaneet jotain ensimmäisen kerran ja haluavat jakaa oivaltamansa tärkeän totuuden. Hyvin pian, varsinkin jos he antavat tekstejään arvosteltavaksi, he kokevat pettymyksen, kun se ja se on aikaisemmin vääntänyt saman asian paperille. Arvosteltavaa kehotetaan sanomaan asia luovemmalla tavalla tuorein kielikuvin. Valitettavasti kahden lauseen virkkeeseen ei kovin montaa kielikuvaa mahdu niin, että ajatus olisi vielä esillä. Arvostelijoiden ja vaikuttajien mielestä näin vain pitää tehdä, vaikka he itsekin pian vieraantuvat esityksestä, jos eivät tunne kirjoittajaa muuten tai satu olemaan absoluuttisesti samalla taajuudella. Syynä on sosiaalinen eristäytyneisyys, kuten edellisessä kappaleessa toisin sanoin totesin.

Kaiken tämän tiedostaen olen kuitenkin päättänyt pistää ajatuksiani esille. Esitystavassani en tarkoituksellisesti lähde hakemaan erikoisuuksia ollakseni ainutkertainen. Jutun pitää tulla pakottamatta. Uskon, että mietteeni voivat tuottaa ahaa-elämyksiä, vaikka en toki keksi mitään sellaista, mitä ihmiset eivät olisi keksineet aiemmin. Suolana tässä on se, että jo kertaalleen sanottuja ajatuksia on miltei loputtomasti. Kukaan ei ole kuullut niitä kaikkia tai ehtinyt oivaltamaan loputtomasti. Jos joku on liian tuttua, se on sitten työtapaturma ja osoitus minun rahvaanomaisuudesta, kun innostun jostain yleisesti tiedetystä. Minulle se on kuitenkin ollut jossain tilanteessa merkittävää. Näin on inhimillistä, että oletan sen olevan helmi muillekin.

Koetan välttää sellaisten kuvien käyttöä, jotka edellyttäisivät tietoa jostain arkipäivän ulkopuolella olevasta. Filosofia on jotain sellaista, mikä edellyttäisi samojen kirjojen lukemista ja teesien tutkimista. Toki jokin pitkälle kehitetty teoreema voi sellaisenaan aueta, vaikka ei kuuna päivänä olisi ajattelijan kirjoja avannut. Filosofian kohdalla oivaltaminen onkin helpompaa, koska ajattelijat eivät pyri tarkoituksellisesti esittämään itseään käsittämättömällä tavalla vaan on heidän etunsa, että mahdollisimman moni ymmärtää heidän kehitelmiään. Kuinka omaperäinen minä sitten olen tavanomaisin keinoin, jää lukijan arvioitavaksi. Toivottavasti omaleimaisuus kuitenkin näkyisi, vaikka snobbaileminen ei ole luvallista. Pelkään silti tavanomaisuudessanikin joskus syyllistyvän siihen, että sanon jotain, mikä edellyttää samoja kokemuksia kuin itselläni. Sellaisen karsiminen ei kuitenkaan ole mahdollista, koska persoonallisuus ei ole pelkästään geenejä vaan ihmisen luonne kasvaa myös kokemuksen myötä.

Otan yhden esimerkin, vaikka koskaan ei saisi selittää kirjoittamisiaan. Seuraavassa lause näyttää aivan tavalliselta, mutta omasta mielestäni se sisältää ytimen. Siinä on tavanomainen tieto pakattuna. Esitystavassa ei ole mitään arkipäivästä poikkeavaa. Se pelaakin sillä toivolla, että sisältö ja oivallus puhuvat sen puolesta, tekevät sen tarpeelliseksi.

Hyvä ihminen
ei ole täydellinen.

Aika rankka väitös, mutta juuri siinä piilee mietteen omaperäisyys. Sen lukeminen ei tuota kenellekään vaikeuksia eikä se vaadi kuin elämänkokemusta. Jos lisäisin siihen välttämättä-sanan, siitä tulisi klisee. Näin siinä on mahduttamista ja oivaltamista. Ei ole selvää, mitä se tarkoittaa, vaikka onkin täysin loogista puhetta. Toivon, että tämä on sen kaltaista abstraktisuutta, joka on arjen käytössä. Joskus pysytellessään arkipäivän esitystavassa tulee varmasti sanottua päivänselvyyksiä, mutta parempi sekin kuin olla käsittämätön. Toivon, että näin kirjoitan aforismeja ihmisille enkä arvostelijoille.

Kerään ajatuksiani suunnittelemilleni postikorteille, joista jotkut esittelen tällä kotisivustoni Postikortteja -sivulla. Kaikkia kortteja en ehdi esittelemään, mutta niin esitellyt että esittelemättömät kortit on koottu osoitteeseen http://yellingrosa.com/Free Poscards Kotisivustoni Postikortteja –sivulla tulee olemaan edelleen kaikenlaisia kortteja, joten kannattaa vilkaista niin Postikortteja -sivulle kuin verkkoalbumiinkin. Yritän kertoa jotain avartavaa silloin, kun esittelen korttejani. Valitettavasti aika on rajallista. Kaikkea ei ehdi, vaikka kuinka haluaisi.

Tällä hetkellä verkkoalbumissa on kolme afokorttia. Tänään esittelen Postimerkkejä-sivulla Jokainen ihminen –mietteen. Lisää tullee vähitellen.

Torniossa 24 päivänä heinäkuuta 2011
Yelling Rosa

Ansaitseeko syntymäpäiväsankari kruunun

Tänä sunnuntaipäivänä törmäsin tulisen näköisiin kukkiin ystäväni puutarhassa. Hän kertoi minulle, että kyseessä oli keisarinkruunu eli ruskolilja. Jo kuvan ottohetkellä näin mielessäni, miten pippurisen kortin sen avulla saa suunniteltua. Hieno homma, sillä olen jo pitkään miettinyt, millaisen syntymäpäiväkortin teen. En halunnut siitä liian tavanomaista, mutta jonkun verran traditiota saisi olla jäljellä. Siinä vaiheessa en arvannut, että pelkkä uudenlainen kukkavalinta saisi niin paljon vaihtelua aikaan. Kukan terälehtien väri johdatteli minut valitsemaan taustaväriksi sen ominta punaista.

Tekstin jätin tarkoituksellisesti pelkistetyksi. En kohottanut kirjaimia tai laittanut niihin kuin yhden värin, koska näin kukan komeudelle jää enemmän tilaa. Tapani mukaan olen tallentanut kortista myös tekstittömän version, johon jokainen voi itse kirjailla kirjaimet käyttämällä vaikka ilmaista PhotoScape –kuvankäsittelyohjelmaa. Sen voi ladata itselleen osoitteesta http://www.photoscape.org/ps/main/download.php

Nyt on sitten sinun vuorosi päättää ansaitseeko sinun syntymäpäiväsankarisi kruunun päähän. Varmasti hän niin hyvä tyyppi on. Löydät postikortin osoitteesta http://www.yellingrosa.com/kortit01.htm Lisätietoa kauniista keisarinkruunusta on raapustettu tänne.

Sanat voivat olla autonomisia

Maanantaina olin tapani mukaan päivittäisellä pyörälenkilläni, kun tapasin kevyen liikenteen sillalla tuttavani. Hän puhui runojensa julkaisemisesta, mutta häntä hirvitti se, jos hän paljastaa liikkaa itsestään. Selän takana puhuminen tuli itsensä paljastamisen kylkiäisenä. Aikamme tarinoituamme kyllästyimme setvimään juoruilemista. Totesimme sen olevan trendi, joka ei mene pois muodista: helpoimmalla pääsee, kun ei korvaansa moiselle loksauta. Ei se saa ainakaan olla este kirjan kirjoittamiselle. Sitä paitsi ihmiset osaavat kyllä erottaa fiktion ja faktan, jos ei nyt suoraan suolla päiväkirjaansa maailmalle. Mies tuntui huojentuneelta. Ehkä kuulemme vielä hänestä.

Siltatapaaminen laukaisi kysymyksen sanojen luonteesta. Onko niillä oma sielu, joka johdattelee meitä aivan kuin huomaamatta paikasta toiseen ja saa meidät laukomaan totuuksia, joiden ei välttämättä olisi tarvinnut nähdä päivänvaloa. Niiden salaperäisyys liittyy siihen, että ne välittävät kuvan lisäksi idean. Ideoille on tyypillistä niiden muuntuvaisuus, mikä vaatii jatkuvaa tilanteen uudelleen arviointia. Sanojen kanssa pitää olla uskomattoman tarkka tai sitten huolettomalla asenteella: siellä maha missä painitaan eli jutellaan sitä minustakin pahaa, kun en paikalla ole. Koska kukaan ei jaksa alati olla skarppina, sanoilla on oma pieni autonominen valtakunta päässämme. Sen tapoja joudumme tutkiskelemaan aina, kun ideoita on tuhlailtu surutta. Se on silloin niin kuin palaverin paikka.

Sanojen autonomia sai minut paljon paremmalle tuulelle ja uskoni ihmisiin palasi hetkessä. On yksinkertaisesti inhimillistä olla välillä hukassa sanomisiensa kanssa eikä niiden väärä valinta ole ilkeyttä vaan näiden taikakalujen luonteen hetkellistä unohtamista. Viime kädessä joudumme operoimaan vaaravyöhykkeessä, vaikka sanan idealuonteen muistaisimme. Me, kun emme voi miellyttää kaikkia. Yhteen suuntaan, kun kumartaa, toiseen pyllistää.

Sanomisen problematiikka tallentui muistivihkooni muutamina toteamuksina. Toteamuksista ei ehkä ole runoiksi asti, mutta sitähän on paha itse tietää, mikä kolahtaa lukijaan ja mikä ei.
Joka tapauksessa:

Kameran kanssa

Kameran kanssa
ajattelen kuvin,
ilman sitä sanoin.
Lauseet ovat viisaampia.
Ne osaavat mukautua.
Maisema pysyy samana,
vaikka ilma muuttuu.
Laitteitta opin.
11/7-11
 

Kuvat eivät muutu

Kuvat eivät muutu.
Ne ovat makkaroita
siskonrunokeitossa.
Lukija maistaa
ja huokaisee:
maukasta
tai kaataa laitoksen
viemäriin.
11/7-11

Lisää runojani löydät osoitteesta http://yellingrosa.com/runot01.htm Klikkaamalla linkkiä pääset suoraan Runoja-sivulle.

Yelling Rosan sivut–sivukartta

Olen laatinut sivukartan helpottamaan liikkumista kotisivustollani, koska liikkuminen sivustolla näyttää olevan epätasaista. Toki materiaali vaihtuu useimmin niillä sivuilla, missä liikennettä on eniten. Kuitenkin joissain tapauksissa saattaa olla niin, että muita sivuja ei vain ole huomattu. Esimerkiksi postikortteja ilmestyy melko tiuhaan tahtiin ja kaikkia sivuja on päivitetty viimeisten päivien aikana, esimerkiksi Lyhyesti-sivulle, jossa on hiukan tekemisieni taustaa, on lisätty uusia linkkejä. Paljon on meneillään-runokirjan ostaminen on mahdollista tätä kautta klikkaamalla Paljon on meneillään –linkkiä.

Pitemmittä puheitta, alla on Sivukartta, joka varmasti selkeyttää liikkumista. Sama Sivukartta löytyy Etusivu-sivun lopusta ja joiltakin muilta sivuilta. Suora osoite varsinaiselle kotisivustolleni on http://www.yellingrosa.com

Yelling Rosan sivut-sivukartta alkaen 19.6.2011	Tilanne 10. heinäkuuta 2011
Päämenu	Alimenu
Etusivu Yleistä informaatiota sivuston toiminnasta.	-
Lyhyesti Tietoa minusta ja tekemisistäni kulttuurin alalla.	Palautelomake Voit ottaa yhteyttä minuun lomakkeen avulla.
Tarinoita Täällä voit lukea kirjoittamiani tarinoita. Viimeisin julkaisu on huhtikuulta.	-
Runoja Olen koonnut tänne julkaisemattomia runoja. Viimeisin päivitys on tehty 22.06.11.	-
Musiikkia Kaikki laulelmani, jotka olivat vuonna 1996 ilmestyneellä Hiljaisia lauluja –äänitteellä, ovat täällä. Myös duo Forellin singlen a-puoli, Keskustelu motellissa, on kuultavissa.	Nuotteja Täällä voit tutustua lauluihin, joita ei ole tallennettu äänitteille.
Kuvia Kuukauden kuva ja muutamia kertoja vuodessa vaihtuva kuvagalleria löytyvät täältä.	Postikortteja Tällä sivulla esittelen suunnittelemiani postikortteja, joita olen tarjonnut ilmaiseksi ihmisten käyttöön. Ainoana ehtona on se, ettei tekijänimeä peitetä ja/tai kortteja käytetä kaupalliseen levitykseen. Omat kortit ovat mukava tapa muistaa kaveria varsinkin, kun niihin on varattu tilaa omille terveisille. Ohjeet löytyvät esittelyiden yhteydessä.
Muistikirja Olen integroinut 6.7.11 WordPress-alustalla toimivan muistikirjan osaksi sivustoani. Täältä voi tilata RSS-syötteen, jonka avulla näkee milloin päivitykset tapahtuvat.
Linkkejä Niiden ilmaisohjelmien linkit, joita olen käyttänyt uuden tyylipohjaisen sivustoni luomiseen.	Facebook Pääset Facebook-profiiliini tästä linkistä ja voit kommunikoida kanssani ja lukea Facebook-kuulumisiani. Tämä edellyttää omaa Facebook-tiliä, jonka avaaminen on ilmaista ja helppoa.
In English Muutamia blogiartikkeleita ja runojani englanniksi

Ilmainen juhannustervehdys

Keskikesän juhla lähestyy. Silloin ei tavallisesti kovin paljon lähetellä postikortteja ystäville, mutta ei se varmasti hassumpi tapa olisi. Aina on ystäviä, joiden kanssa ei voi viettää juhannusta, vaikka haluaisi. Ikävänsä voi välittää tällöin mahdollisesti sähköpostin välityksellä kuvan kera. Itse aion toimia näin ja olen tehnyt kortin sitä varten. Tuttuun tapaani tarjoan sitä muidenkin käyttöön. En siksi, etteivätkö ihmiset itse osaisi suunnitella kortteja vaan siksi, että välillä ei kiireiltään ehdi. Ehkä joku tärkeä ihminen tulee mieleen, kun itse rauhoittuu juhannukselle. Suurimmaksi osaksihan juhannus on kuitenkin perhejuhla, jota vietetään kesämökillä, omalla tai sukulaisten. Joukosta voi puuttua joku, mutta häntä voi aina tervehtiä viestillä.

Oheistan yhden kortin, josta on kaksi versiota. Ensimmäisessä versiossa on Juhannusta-toivotus, vuosiluku ja toivoo-teksti, jonka perään voi laittaa oman nimensä kuvankäsittelyohjelmassa. Kaikilla Windows-käyttäjillä on Paint-apuohjelma, jossa tekstin lisääminen onnistuu, mutta esimerkiksi ilmaisessa PhotoScape-valokuvan käsittelyohjelmassa on laajempi fonttikokoelma ja tekstin siirteleminen ja pyörittäminen onnistuvat helpommin. Se löytyy osoitteesta http://download.cnet.com/PhotoScape/ Piknic toimii suoraan selaimelta ja löytyy osoitteesta http://www.picnik.com/ Toisen version teksti on kokonaan itse suunniteltavissa.

Voit kopioida juhannuspostikortin omalle koneellesi klikkaamalla sitä hiiren kaksoispainikkeella ja valitsemalla pikavalikosta Tallenna kuva nimellä-komento. Kuva menee valitsemaasi kansioon, mistä löydät sen editoimista varten. PhotoScape toimii koneellasi ja Piknic verkossa. Jälkimmäiseen tuodaan kuva klikkaamalla Upload a photo-painiketta. Makuasia kumpaa haluaa käyttää, koska molempiin varmasti tottuu pienen harjoittelun jälkeen.

Löydät lisää suunnittelemiani postikortteja PicasaWebistä. Pääsiäiskortit ovat osoitteessa: https://picasaweb.google.com/yellingrosa/Paasiaiskortit# ja muut postikortit löytyvät osoitteesta: https://picasaweb.google.com/yellingrosa/Postikortit# Ainoa ehto korttieni yksityiskäyttöön on se, ettei tekijänimeä peitetä. Korttien muunlainen levittäminen tai kaupallinen käyttö ovat kiellettyjä.

Toinen juhannusuutinen

Toisena uutisena voin ilmoittaa, että olen saanut uuden tyylipohjaisen sivuston palvelimelle. Sisältö on siirretty vanhalta alustalta uudelle. Uusina asioina ovat Kuvia-sivun valokuvagalleria ja Kuukauden kuva, joka voi olla piirustus tai valokuva, joskus näiden yhdistelmä. Olen lisännyt myös palautelomakkeen, joka löytyy Lyhyesti-menun Yhteystiedot-alimenusta. Päämenut, joiden perässä on tähti, sisältävät alimenun/menuja.

Sivun päivittäminen oli koko lailla jumissa kuukauden, koska jouduin keskittymään tyylipohjiin ja Flash-videoihin, jotka olivat molemmat minulle uusia asioita. Uskon kuitenkin, että tämän jälkeen pääsen taas paneutumaan paremmin sisällön tuottamiseen, joten vierailijoilla on enemmän katseltavaa ja kuultavaa. Sivujen alustapäivitys oli kuitenkin välttämätöntä, koska hakukoneet eivät osanneet indeksoida kehyspohjaisia sivuja oikein ja irrottivat sivut kehyksistä, jolloin niistä katosivat kaikki muotoilut.

Linkkejä-sivujen ilmaisohjelmat ovat myös valtaosilta uusia. Olen kerännyt Linkkejä-sivulle niitä ohjelmia, joita käytin uuden alustan kanssa. Erityisen tärkeänä pidän sitä, että sivulta löytyy toimivien tyylipohjien osoite. Latasin useita vaihtoehtoja Internetistä, mutta oman materiaalin liittäminen joihinkin tyylipohjiin muodostui ylivoimaiseksi tehtäväksi. Jotkut mallineet jopa kadottivat täysin muotoilunsa. Tietysti CSS-koodin täydellinen ymmärtäminen olisi mahdollistanut sen, että olisin löytänyt ongelmakohdat koodista. Sellaiseen urakkaan ryhtyminen olisi vaatinut kuitenkin viikkojen työn eikä siihen varmasti ole aikaa muillakaan ihmisillä, jotka suunnittelevat kotisivujensa tekemistä tyylipohjien avulla. Pääsisin varmasti helpommalla, jos voisin käyttää valmiita Websivuja tekeviä ohjelmia. Kynnyskysymykseksi on kuitenkin muodostunut se, etteivät ne suosi pitkiä tekstejä. Varsinkin tarinat ja runot vaativat sitä, että sivu jatkuu jouhevasti myös alaspäin. Kotisivulleni pääset klikkaamalla tätä -sanaa

Eipä sitten muuta kuin rauhallista ja lämmintä juhannusta kaikille.

Uuden kotisivuston päivittämistä

Olen ollut uuden tyylipohjaisen kotisivuston kimpussa sitten sen, kun viimeksi tein muistiinpanoja 22 toukokuuta 2011. Tutustuminen tyylipohjiin alkoi jo vapun tienoilla, mutta kaksi viikkoa olen siirtänyt materiaalia nykyiseltä kehyspohjaiselta sivustoltani tyylipohjaiselle sivustolle. Työ on ollut hidasta, koska CSS-koodi, jolla tyylipohja-asetukset määritetään, on minulle uusi alue. Lisäksi haluan sivustolle uutena asiana valokuvagallerian.

Muutostyö on ollut välttämätöntä, koska hakukoneet eivät osaa indeksoida ja näyttää oikein kehyspohjaisia sivustoja. Niiden sijoittuminen indeksoinnissa on huonompaa ja hakukoneet irrottavat sivuja kehyksistä, jolloin niiden layout on luvattoman karu. Itse pidän kehyksistä, koska niiden päivittäminen on nopeaa ja niitä on helppo tarkastella menukehyksen pysyessä jatkuvasti näkyvillä. Näin vierailija voi milloin tahansa siirtyä uudelle sivulle klikkaamalla Menu-kehyksen painikkeita. Tyylipohjaisen sivun ollessa kyseessä Menu-kolumnin painikkeet katoavat, kun vierailija lukee sivun materiaalia eteenpäin. Tosin yhdessä ilmaisessa tyylipohjamallissa, joita olen ladannut koneelleni netistä, olisi ollut mahdollista käyttää vieritystä siten, että vain sisältö olisi liikkunut muiden kolumnien pysyessä paikoillaan, mutta mallin ulkomuoto muuten oli koruton ja epämiellyttävä. Päädyin valitsemaan kaksikolumnisen tyylipohjan, koska se on ollut ainoa, joka on kestänyt siihen tehtyjä päivityksiä. Muissa oman materiaalin lisääminen on aiheuttanut sekaannusta eivätkä tyyliasettelut ole pysyneet kuosissa. Joidenkin kohdalla kolumnit menivät niin sekaisin, että ne näyttäytyivät alakkain, vaikka ne on tarkoitettu vierekkäisiksi.

Uuden tyylipohjan myötä Muistikirja-sivun nimeksi tulee Muistiinpanoja. Muistikirja-sivun pääotsikko on ollut tähän saakka Nettipäiväkirja, mutta yhdenmukaistan käytännön ja Muistiinpanoja-sivun pääotsikon nimeksi tulee johdonmukaisesti Muistiinpanoja. Muu pysyy ennallaan eli pääotsikon jälkeen tulevat päiväys ja varsinainen päiväkohtainen otsikko. Tänään se on Uuden kotisivuston päivittämistä.

Tänä sunnuntaina tai myöhemmin mahdollisesti tekemiäni muistiinpanoja en julkaise erikseen kotisivustollani vaan ne tulevat Internetiin yhdessä koko tyylipohjaisen sivuston kanssa. Siihen asti vierailijoiden on tyydyttävä lukemaan kehyspohjaisella kotisivustolla nyt olevaa materiaalia, johon olen viimeksi tehnyt päivityksiä kaksi viikkoa sitten. En ole asettanut mitään aikatakarajaa tyylipohjaisen sivustoni julkaisemiselle. Vanha materiaali on jo siirretty uudelle sivustolle, mutta valokuvagallerian tekeminen on kesken. Opettelen parasta aikaa eri valokuvankäsittelyohjelmien käyttöä. Jotkut niistä ovat tuttuja minulle, mutta en ole aikaisemmin tehnyt kuvakollaaseja.

Helatorstai

Juuri äsken keskiviikko vaihtui torstain puolelle, joten olemme helatorstaissa. Päivä merkitsee eri ihmisille eri asioita. Kristityille se merkitsee Kristuksen taivaaseen astumista, jolloin Hän siirtyi taivaan kirkkauteen näyttäydyttyään opetuslapsilleen ylösnousemuksensa jälkeen neljänkymmenen päivän aikana.

Minulle helatorstai merkitsee myös kesän alkamista. Muistan lapsuudesta, että silloin viimeistään puettiin kesävaatteet ylle ja puissa oli lehdet sekä tietysti aina paistoi aurinko. Linnut lauloivat heleästi ja korkealta tehden laajoja lankapistoksiaan taivaalla. Niin, aika kultaa muistot, mutta antaa vain koristella, hyvähän se on hyvää muistella.

Kristuksen taivaaseen astuminen ja lapsuuden kesät synnyttivät abstraktin piirustuksen, jolle meinasin ensin antaa nimeksi taivaaseen astuminen, mutta koska abstraktin taiteen luonteeseen ei kuulu katsojan johdatteleminen päädyin Torstai-nimeen. Helatorstai olisi luonut liikaa mielleyhtymiä. Näin jokainen voi nähdä kuvan vapaasti, vaikka tietysti torstaihin liitetään usein toivo, mitä se on täynnä. Sellaista mielleyhtymää kuva saakin kuljettaa. Se ei ole liikaa johdattelua.

Abstrakti taide on lähellä sydäntäni, koska se pääsee lähimmäksi kuvattavaansa. Tehtävä, joka on täysin absurdi, koska objektiivisen kuvan luominen on hypoteesi. Sellaista ei ole olemassa vaan jokainen taiteilija ja katsoja tuovat esteettiseen kokemukseen omat arvonsa ja mieltymyksensä. Näin, mitä tarkempi kudos on, sitä suurempana vaarana on se, että taiteilijan ja katsojan tarkoitus ja tulkinta eivät kohtaa. Ristiriitaa seuraa se, että katsoja kieltää työn taiteellisen arvon tai on välinpitämätön sitä kohtaan. Jälkimmäinen lienee pahinta, mitä taiteilija voi kuvitella, koska taiteella perimmäisesti ei ole muuta tehtävää kuin mahdollisimman tarkan kuvan luominen kuvattavasta. Vaikka sellaiseen pääseminen on mahdotonta, se on ainoa yhteisesti hyväksytty suuntaviitta.

Pohdiskelin aihetta, kun olin kävelyllä pari päivää sitten. Olin tyytyväinen siihen, että Torstai oli onnistunut kiertämään manipuloinnin karikot. Aluksi se oli vihjaavampi ja nimi oli johdatteleva. Nyt sen voi nähdä vain toivon julistuksena tai jonain positiivisena, jolloin vastaanottajan esteettinen elämys ainakin teoriassa on mahdollinen. Tietysti muotokielen vielä pitää puhuttaa vastaanottajaa. Onneksi siinä meillä ihmisillä on vähemmän mielipide-eroja, mutta kyllä esimerkiksi joku väri saattaa miellyttää yhtä ja inhottaa toista. Päätin pohdiskeluni alla olevaan mietteeseen:

Abstrakti taide

Kuva on siellä,
mihin ei ole piirretty.
Täytetty tila on tulkintaa.
Siksi abstrakti taide
pääsee lähimmäksi kuvattavaa.
Se hahmottaa alaa intuitiivisesti
ei tukahduttamalla pistotyönä
mallia.

Vaikeaa on, sillä johdattelua tästä artikkelista tuli, kun kerroin Torstai-piirustuksen taustoista ja abstraktin taiteen taiasta. Tähän on syynä blogin luonne. Olisi ollut parasta lyödä pelkkä piirustus blogiin, mutta se ei sitten enää olisi ollut blogiartikkeli.

Kuva suurenee, kun klikkaat sitä hiiren osoittimella.

Jäkälän kuviot puussa

Tein antoisan pyöräretken. Kuvailin puunrunkoja, kiviä ja kantoja, koska etsin pintoja uuden valmisteilla olevan tyylipohjaisen sivuni mallineen taustakuvaksi. Tietysti ilmaisia pintoja voi kopioida netistä, mutta jotenkin minusta tuntuu, että omalla sivulla pitää olla itse kuvaama pinta. Silti voi olla, että joudun tinkimään periaatteistani tässä suhteessa, koska kamerani erottelukyky ja muut ominaisuudet eivät ehkä riitä tarpeeksi terävään kuvaan. Joskushan tekstuuri rakennetaan muutaman neliösenttimetrin palasesta ja se suurennetaan moninkertaiseksi.

Makrokuvaus olisi mahtavaa, mutta välineet maksavat hunajaa. Luonnon yksityiskohdat ovat tutkimattomia ja aina arvaamattomia. Tänään ihailin jäkälien värikkäitä kudoksia puun rungoilla. Ehkä puut eivät ole niistä yhtä iloisia, vaikka luin puutarhapalstalta, ettei jäkälistä juuri haittaa ole. Niiden runsas esiintyminen voi sinänsä olla merkki puun huonokuntoisuudesta. Niiden poistaminen ei paranna sairasta puuta vaan siihen tarvitaan muita keinoja. Jäkälän voi poistaa esimerkiksi omenapuista juuriharjalla, http://olotila.yle.fi/piha/kasvit/puut-ja-pensaat/omenapuun-leikkaaminen-ja-jakalan-poisto

Siinä valon ja runsauden sateessa, minulle tuli mieleen, kuinka talvi ja pimeät illat ovat vaatimattomalla tavalla runsaita eli niitä pitää oppia lukemaan kuin ohjelmointikoodia, niin niistä tulee runoutta. Prameuden keskellä meinaa moni asia jäädä huomiotta niin kuin uskolliset kenkäni, jotka ovat palvelleet minua nurkumatta jo muutaman vuoden. En minä nytkään olisi niitä muistanut, mutta kokeilin erilaisia säätöjä kamerassani ja säätöjen vaihtamisen merkiksi otin muistikortille kuvan kengästäni. Kun näen kenkäkuvan, tiedän vaihtaneeni taas säädön. Vasta kun siirsin kuvia tietokoneelle, huomasin kuinka sympaattisilta tämä velikulta näyttää. Se tosin huomautti olevansa pölyinen eikä siksi haluaisi olla mallina. Höpötyksiä vastasin, sillä sinä ja veljesihän kävelette kanssani kangasmailla ja jänkällä, miten siinä voisi kiiltävänä selvitä. Sitä paitsi vastahan minä teidät puhdistin, kun kävimme lääkärin vastaanotolla. Joka päivä en lankkipurkkia avaa.

Silti en vuodenajoista luopuisi. Valossa maalataan panoraamoja ja syksyllä nyplätään maisemapitsiä. Sillä tavalla me kyllä osaamme olla tuottoisia, ainakin suurin osa meistä. Valitettavasti joillakin menee luu kurkkuun, kun lämpömittari tippuu alle nollan ja/tai pitää sytyttää lyhtyjä kulkemista varten. Silloin luovuudella ei tunnu olevan rajoja, kun kuulee niin monta syytä, miksi ei näe metsää puilta, syksyä kesältä. Mutta unohdetaan puheet muista vuodenajoista, kun kesä on tulossa ja annetaan kaikenlaisten kukkien kukkia. Kesällähän tarjonta on runsasta, mikä on fantastista. Voiko ihminen sille mitään, jos elää vain valossa. Sellaiset siskot ja veljet taisivat olla edellisessä elämässään karhuja.


JK. Kuvat suurenevat, kun niitä klikkaa hiirellä.

Ketä varten Webbi on

Kun ihmettelin, miksei ystäväni julkaise artikkeleitaan Webissä. Hän perusteli, ettei halua julkaista juttujaan, koska ne vain hukkuvat massaan eikä niitä kukaan lue. Toinen tuttu perusteli vaitioloaan sillä, etteivät hänen kirjoitukset ole tarpeeksi tasokkaita eikä hän sen takia kehtaa niiden kanssa tulla julkisuuteen. Mielestäni molempien kirjoitukset olivat tasokkaita ja huolella laadittuja.

Vastaavanlaisia argumentteja olen kuullut usein tuttavieni suusta, mikä on ihmetyttänyt minua suuresti. Jos Web onkin vaikea määriteltäväksi, yksi asia on varma. Se on tekijöidensä summa aivan samalla tavalla kuin elämä ylipäätään. Valitettavasti luontainen epävarmuus ja/tai neuroottinen itsekritiikki vaivaavat molempia yhteyksiä. Ne, jotka uskaltavat puhua työelämässä ja kotona, avaavat sanallisen arkkunsa myös tiedon valtateillä.

Lieveilmiöitäkin esiintyy, kun nimimerkkien taakse piiloutuvat ihmiset heittävät lokaa toistensa päälle esimerkiksi keskustelupalstoilla. Haittaohjelmien kirjoittajat ja heitä seuraavat rikolliset eivät ole jättäneet tilaisuutta käyttämättä. Silti kyse ei ole Webistä sinänsä, sillä aivan samalla tavallahan elämä pyörii Webin ulkopuolella. Väärinkäytökset ovat kuitenkin saaneet Webin vastustajat liikkeelle. He hakevat perusteluita Webin kelvottomuudelle negatiivisuudesta unohtaen, että tulikin voi olla hyvä renki, mutta huono isäntä. Silti kukaan ei tosissaan ala kampanjoimaan tulta vastaan.

Kysymys on pohjimmiltaan siitä, miten tätä välinettä käytetään. Mitä useampi maan hiljaisista uskaltautuu mukaan, sitä demokraattisempi Webistä tulee. Samalla lieveilmiöiden osuus prosentuaalisesti vähenee eivätkä ne saa enää niin paljon huomiota, mikä on omiaan vähentämään kielteistä käytöstä. Sille on sitä vähemmän perusteita, mitä vähemmän se kiinnostaa ihmisiä.

Webbi on uusi väline. Sen kanssa ei ole mitään ehdottomia sääntöjä vaan käytäntö muovaa, mihin suuntaan se kehittyy. Sosiaalinen rakenne tulee entisestään individualisoitumaan perhekokojen pienentyessä ja vapaa-ajan lisääntyessä. Koneenrikkojat löytävät jatkuvasti arvosteltavaa nykykehityksestä, vaikka se on luonnollinen jatkumo elinkeinorakenteen, välineiden ja perhepolitiikan muutoksista. Olisi luonnotonta, jos yhden hengen taloudet käyttäytyisivät kuin entisaikojen suurperheet. Samalla kun yksinäisten määrä kasvaa, pienenee myös heidän sukukuntansa, koska se niin ikään muodostuu yksinäisistä ihmisistä tai yhden kahden lapsen ydinperheistä. Yksilön on ryhdyttävä onnensa sepäksi.

Valitettavasti kehityksen ulkopuolelle jää kovin herkästi, jos pitäytyy vanhoissa konsteissa tai antaa estojensa ja/tai epävarmuutensa määrätä tahdin. Toivottavasti Webbi lunastaa pitkällä aikavälillä paikkansa siinä mielessä, että siitä tulee mahdollisimman monen itsellisesti elävän nykyihmisen uusi vuorovaikutusväline, koska sellaisen löytyminen muualta saattaa olla vaikeaa. Tietysti kaikenlaisia yhdessäolon seminaareja ja kursseja järjestetään, mutta ne ovat kalliita ja vaativat erikoispanostamista. Tähän usealla ihmisellä ei ole joko rahaa tai aikaa. Webbi on niitä varten, jotka vaikuttavat sen kautta. Se on kaikille mahdollista, kuten se on Webin ulkopuolella.

Kaikki Hiljaisia lauluja -äänitteen lauluni kuunneltavissa

Monien värikkäiden vaiheiden jälkeen olen saanut kaikki Hiljaisia lauluja -äänitteen lauluni nettiin. Yritin laittaa ne hienosti soittolistaksi, mutta jostain syystä se ei onnistunut, vaikka kopioin koodin netistä ja se toimi kotikoneen palvelinympäristössä.

Näin jälkeenpäin ajateltuna tässä ei käynyt kuinkaan. Vierailijalle on ehkä kätevintä ladata laulut yksitellen koneelleen. Ilmeisesti soittolistakin on ladattava kotikoneelle. Ainakin se alkoi sellaista tehdä, vaikka oletin Flash Playerin soittavan laulut palvelimelta. Täytyy tutkia asiaa tuonnempana, jos vaikka löytyisi sellainen konsti, että musiikki tulisi suoraan palvelimelta.

Pääset kotisivulleni tästä. Kun olet kotisivullani, valitse vasemman kehyksen hakemistosta Musiikkia. Tekijänoikeudellisista syistä sivustollani ei ole muiden tekemiä lauluja. Laulut on tarkoitettu yksityiskäyttöön. Kaupallinen käyttö ei ole luvallista.

Copyright 2011 Yelling Rosa Production®

Uusia ilmaisia pääsiäiskortteja

Olen suunnitellut viisi uutta pääsiäiskorttia, joista on kahdenlaiset versiot. Toisiin versioihin on jätetty tilaa lähettäjän nimelle/nimille. Tekstilisäykset tapahtuvat kätevästi netissä toimivalla ilmaisella Picnik-valokuvankäsittelyohjelmalla. Sen voi liittää selaimen lisäosaksi tai käyttää suoraan osoitteesta http://www.picnik.com/ Ainoa ehto korttien käyttämiselle on se, ettei Yelling Rosa-tekijänimeä peitetä. Alla on kuvat yhdestä uudesta kortista. Loput neljä uutta ja kaksi vanhaa pääsiäiskorttia löytyvät osoitteesta https://picasaweb.google.com/yellingrosa/Paasiaiskortit#

Aikaisemmin kotisivustollani on ollut kolme musiikkinäytettä. Nyt niitä on siellä yhteensä kuusi, kun latasin tänään kolme laulua vuonna 1996 tehdyltä Hiljaisia lauluja –äänitteeltä. Tein äänitteen yhteistyössä Jouni Juolan kanssa. Hiljaisia lauluja sisältää myös Jounin teoksia, mutta niitä ei ole odotettavissa nettiin ainakaan toistaiseksi. Keskustelu motellissa –laulun levytin Aarre Hakomäen kanssa 1990-luvun alkupuolella. Kiertelimme tuolloin Pohjoiskalottia duona, jonka nimi oli Forelli. Pääset kotisivulleni klikkaamalla www.yellingrosa.com -linkkiä tai kirjoittamalla sen selaimesi osoiteriville.

 

Voit suurentaa yllä olevat kuvat kaksoisklikkaamalla niitä.