Haittaohjelma tuli ja sotki rutiinit

Tietokonemaailma on arvaamatonta. Yksi virus voi sotkea systeemit pahemman kerran päiväkausiksi. Näin minulle kävi viime sunnuntaina. Haittaohjelman jäljiltä voi kulua viikkoja, että kaikki rutiinit ovat samalla tasolla kuin missä ne olivat ennen tartuntaa. Surullisinta tilanteessa on se, että olen jo muutaman vuoden maksanut virustorjunnasta, joka nyt kaupallisesta ohjelmasta huolimatta petti. Vaihdoin viime vuoden loppupuolella hiukan halvempaan antivirusohjelmaan siitä varmasti parhaasta ja kalliimmasta. Olisi helppoa todeta, että tein virheen, mutta olisiko tuo parhaanakaan pidetty viruksentorjuntaohjelma selvinnyt tässä veijarista. Sen nimi on kuulemma Troijan W32/Ransom.

Uusisuomi kirjoittaa Netissä 8.3.12 haittaohjelmasta näin:

Haittaohjelma lukitsee uhrin tietokoneen, ja ruudulle tulee oheisessa kuvassa näkyvä viesti. Viesti väittää tietokoneen lukituksen johtuvan laittomien tai esimerkiksi pornografisten verkkosivustojen katselusta. Viestin mukaan lukitus voidaan poistaa maksamalla sadan euron sakko PaySafe-palvelun kautta.

Poliisin mukaan kyseessä on niin sanottu ”ransomware” eli haittaohjelma, jonka avulla kiristetään haittaohjelman uhrilta rahaa. Poliisin mukaan maksua ei tule suorittaa, sillä ”tässä tapauksessa rahan maksaminen ei auta mitään”. Haittaohjelma on poliisin hallussa, ja sen toimintaa analysoidaan. Poliisin mukaan jotkut viruksentorjuntaohjelmat osaavat poistaa ohjelman.

Haittaohjelman poistoon on ohjeet englanniksi Microsoftin ylläpitämällä technet.com sivustolla osoitteessa: http://blogs.technet.com/b/mmpc/archive/2011/12/19... Poliisi kehottaa ihmisiä pitämään tietokoneen käyttöjärjestelmän, ohjelmat ja varmuuskopiot ajantasaisina, Uusi-Suomi, 8.2.12.

Minulla oleva viruksentorjuntaohjelma lukeutuu niihin ohjelmiin, joiden tulisi Technet.com sivuston mukaan poistaa virus, mutta se ei edes saa itseään päälle, vaan kehottaa minua ajamaan firman toisella ohjelmalla malware-skannauksen, haittaohjelmatarkistus. Tämä ohjelma käynnistyy ja analysoi kovalevyn, mutta ei löydä koneelta mitään poikkeavaa. Käsin poistaminenkaan ei onnistu, koska Windowsin Command prompt –ohjelma, Komentokehote, ei löydä Troijan W32/Ransom-ohjelmaa.

Näin haittaohjelma jatkaa huoletonta eloansa pöytäkoneeni kovalevyllä ja alkaa näyttää yhä varmemmalta, että edessä on kovalevyn alustaminen, jolloin kaikki data katoaa levyltä. Siinä sitä sitten on puuhastelua, kun asentelee ja virittelee ohjelmat siihen uskoon, missä ne olivat ennen tartuntaa. Systeemiä ehdin rakennella miltei kaksi vuotta.

Linux

Olen vähän tutkaillut ja testaillut Ubuntu -käyttöjärjestelmää, koska Linux-maailmassa viruksia ei ole samassa mittakaavassa kuin Windowsissa. Tiedä sitten, ryhdynkö moiseen vaihtokauppaan. Toki tarkoitukseni ei ole kokonaan luopua Windowsissa, mutta olen ajatellut, että Ubuntulla voisi suorittaa Internet surffaillut. Näin vähenisi se aika, jolloin koneeni on suuressa tartuntavaarassa.

Kokeilun yhteydessä olen lueskellut Internetistä, mitä Linuxista sanotaan. Informaatio on pääasiallisesti ollut asiallista. Lisäksi olen yhtynyt mollaaviin mielipiteisiin, joita ovat esittäneet ihmiset vailla minkäänlaista omakohtaista kokemusta mainitusta käyttöjärjestelmästä. Itse en tässä vaiheessa lausu mitään muuta kuin sen, että kaikki kahden päivän aikana suorittamani testit Ubuntulla ovat onnistuneet. Olen käyttänyt Ubuntua DVD -levyltä. Paljon on vielä kokeilematta ja lopputulosta on mahdotonta ennustaa.

Mitä jos vasara olisi tietokone

Jotakin tarttis kuitenkin tehrä. Nykyään kaikenlaiseen virittelemiseen ja parantelemiseen menee liian paljon aikaa. Olenkin ihmetellyt, miten ihmiset eivät enemmän kritisoi tietotekniikkaa. Mitä jos vasara olisi tietokone. Ei tulisi kenellekään mieleen, että katto paneeleita naulatessa pitäisi mennä päivittämään työkalu ennen kuin se taas pärjäisi naulojen maailmassa. Ehkä pitäisi olla toinen vasara, jolla voisi lyödä päävasaraa tavoittelevia rosmoja, mene ja tiedä. Niin, ja kuka niitä paneeleita kannattelisi sillä välin, kun pikkuvasaralla, niin sillä rosmontorjuntavasaralla, nuijittaisi päävasaraa jonkun tunnin ajan, että se selviäisi hyökkäyksen aiheuttamasta säikähdyksestä. Too much monkey business, indeed.

Postrahavasta 003 –video ladattu YouTubeen

Sain nauhoitettua Postrahavasta 003 -videon perjantain aikana ja latasin sen YouTubeen. Voit käydä katsomassa sen siellä. Klikkaat vain tätä ja olet siellä. Toivottavasti viihdyt uusien juttujeni parissa. Postrahavasta 003 -videon linkki löytyy myös Postrahavasta –runosivulta, minne jutturunot on koottu tekstimuodossa.

Sivustorakennetta selkiinnytetty

Sivukartta

Olen laittanut Yelling Rosan sivuilla Sivukartalle oman päämenupainikkeen, joten se näkyy aina Menu-kolumnissa vierailijoille, kuten alapuolella olevasta kuvasta 01 näkyy. Näin sitä ei tarvitse hakea alivalikoista. Uskon sen selventävän Yelling Rosan sivuilla liikkumista.

        

Postrahavasta-tarinarunoille oma sivu

Toiseksi perustin Yelling Rosan sivujen Runoja-sivulle lapsisivun, jonne kerään kansanomaisia kirjoituksiani, ks. yläpuolella oleva kuva 02. Tästä mainitsinkin 23.1.12 Muistikirjassani Postrahavaita runoja –artikkelissa. Silloin mietin, kiinnostaisivatko ne ihmisiä. Ehkä näin on, koska Postrahavasta osa 002 -videota on katseltu sitten tammikuun lopun 241 kertaa. Nyt lisäsin Postrahavasta-sivulle Postrahavasta osa 003 värssyt.

Tietysti luku ei päätä huimaa, mutta niiden kirjoittaminen on mieluisaa puuhaa. Toivottavasti tämä innostavuus tarttuu lukijoihin ja kuulijoihin. Tuonnempana pyrin julkaisemaan Postrahavasta osa 003 -videon YouTubessa.

Maaliskuun kuva 2012

Pakokauhu on maaliskuun kuva. Tällä kertaa en liitä kuvaan mitään tarinaa. Toivon, että kuva kertoo, mistä on kysymys. Pääset katsomaan kuvaa klikkaamalla tätä. Heti maaliskuun kuvan alta löydät kuvaesityksen, Kuukauden kuvat 2011-2012, johon on kerätty kaikki Kuvia-sivulla tähän mennessä julkaistut kuukauden kuvat.

Ovatko yksityiset kotisivut kuolemassa

Sosiaalisen median voittokulku on aiheuttanut sen, että ihmisten välinen kanssakäyminen on paljolti siirtynyt yksityisiltä kotisivuilta Facebookiin ja nyttemmin myös Google Plussaan. Omien sivujen tarvetta on vähentänyt myös se, että helppokäyttöiset valmispalvelut omilla foorumeillaan houkuttelevat ihmisiä. On huomattavasti helpompaa naputella valmiiseen blogialustaan juttuja kuin ryhtyä itse sellaista koodaamaan. Lisäksi monet valmispalveluista ovat ilmaisia, kuten WordPress ja Blogger sekä YouTube. Suurin syy valmispalveluiden suosioon kuitenkin varmasti se, että hakukoneet indeksoivat niitä paljon auliimmin kuin yksityishenkilöiden sivuja. Onhan Blogger esimerkiksi Googlen omistuksessa, joten olisi hassua, jos se sahaisi omaa oksaansa.

Kehitys olisi varmasti kulkenut tähän suuntaa ilman Facebookiakin, koska kotisivun ohjelmointi on yksinkertaisesti harrastajalle sekä liian hidasta että kallista. Ihmisillä ei yksinkertaisesti riitä aikaa työpäivän jälkeen tutkia tuntikausia, usein päivä kaupalla, jonkin ongelman ratkaisua Internetistä, missä on määrällisesti paljon tietoa, mutta sen taso ja luotettavuus sekä yhtenäisyys ovat kyseenalaisia. Se on vapauden hinta. Kun kuka tahansa saa esiintyä asiantuntijana, ei ole takeita, mikä tieto on ehtaa ja mikä ei. Webohjelmoijia taas vaivaa jonkinlainen vieraantuminen reaalielämästä ja heidän työnsä on niin sirpaloitunut, että heiltä puuttuu kyky neuvoa asioita alusta loppuun. Niinpä jotain ongelmaa tutkiessa tavallinen tallaaja voi löytää kymmeniä tutoriaaleja, joissa sama asia, mikä usein on sanomattakin selvä, on esitetty, mutta puuttuvaa kohtaa ei löydy mistään. Webkoodaustiedon yhdistäminen saattaa olla selvää tutoriaaleja kirjoittaville ihmisille, mutta ei niiden lukijoille.

Viikonloppuna luin Internetistä useita esitelmiä siitä, miten RSS-syöte lisätään omalle sivulle. Törmäsin yhä uudelleen tutoriaaleihin, joissa jokin tietty osa-alue selitettiin sangen seikkaperäisesti, mutta unohdettiin kertoa, miten tämä yksinkertainen totuus pannaan käytäntöön. Joskus toteutukseen viitattiin antamalla linkki uudelle sivulle tai kehotettiin lukemaan lisätietoa kirjasta. Lopulta yksinkertaisesti heitin tumput tiskiin. Olisin vain halunnut tiedon siitä, miten html-tiedostosta kutsutaan tuo ihana ja loistava xml-tiedosto, joka mahdollistaa RSS-syötteen käytön. Ehkä minulla oli huono tuuri, mutta uskallan epäillä sitä. Tämä nimittäin ei ollut ensimmäinen kerta, kun olen törmännyt siihen, ettei tiedon jakamista ole suunniteltu kysyntää vastaavaksi.

Jatkuva hedelmätön työ oman kotisivun kehittämisen hyväksi on saanut minut miettimään valmiimpaa ratkaisua. Ehkä se ei kaikilta osin niin hirvittävää olekaan, mutta omannäköisyys siinä kokee inflaation. Toisaalta, miten sitä tavallinen tallaaja kehityksen kokkaa kääntämään. Juna se vain jyskyttää eteenpäin ja on joko väistettävä ja jäätävä asemalaiturille tai hypättävä kyytiin. Varmasti tämän kysymyksen kanssa painii moni muukin ihminen. On vain surullista, jos joutuu sanomaan hyvästit rakkaalle hengentuotokselleen, johon on käyttänyt valtavasti aikaa ja vaivaa.

Tässä pitää vain todeta, että olihan vanhalla kunnon kotisivullakin hetkensä. Pari kymmentä vuotta sitten ei oikeastaan juuri muuta konstia ollutkaan päästä netissä näkyville. Siinä mielessä tehty työ ei ole mennyt hukkaan. Omaa määräämisvapautta sitä varmasti jatkossa kaipaa, jos ja kun panostus itselliseen foorumiin vähenee, ja ehkä loppuu kokonaan. Nyt tilanne alkaa vain olla se, että webtekniikkojen kehittyessä ja kielien lisääntyessä, niiden hallitseminen jakautuu tiimeille, koska kokonaisuuden hallitseminen alkaa olla jopa yhden ammatti-ihmisen resursseille liikaa, saati sitten harrastajalle.

Leikkimielinen kilpailu

Ystävänpäivä on vietetty ja kortit lähetetty. Juhlapäivä tiesi pientä nousua myös minun postikorttieni selailussa. Helmikuun 9 päivän artikkelissa ”Uusia ilmaisia ystävänpäiväkortteja” leikittelin ajatuksella, kumpi tulee olemaan suositumpi hippo- vai kukkaystävänpäiväkortti. Oranssi Virtahevoinen oli sitä mieltä, että ihmiset pitäisivät siitä enemmän kuin perinteisestä kukka-aiheesta. Osittain se oli oikeassa, sillä Free Postcards –kansiossa se avattiin 34 kertaa, kun kukkaystävänpäiväkorttia katseltiin 33 kertaa. Postikortit-kansiossa Virtahevoisella ei ollut onni myötä. Vastaavat luvut siellä olivat 47 ja 51. Takkiin tuli siis Suomen markkinoilla.

Satuaiheisia ystävänpäiväkortteja, yhteensä kuusikappaletta, on katsottu tammikuun 26 päivän jälkeen 216 kertaa Postikortit –kansiossa ja Free Postcards –kansiossa 186 kertaa. Tilastot eivät kerro sitä, kuinka moni on kortteja itselleen ladannut. Se olisi mielenkiintoinen tieto. Olettaisin kuitenkin, ettei käyttäjiä ole läheskään niin paljon kuin korttien katselijoita. Prosenttilukua en ryhdy arvailemaan. Se, että tarjoan myös mahdollisuuden omien terveisien ja allekirjoituksen lisäämiseen joihinkin kortteihin, nostanee käyttökynnystä. Sellainen on harvinaista Internetissä, mistä saadaan yleensä enimmäkseen valmiita (ilmais)hyödykkeitä.

Korttieni ulkonäkö tulee edelleen olemaan yksilöllinen, vaikka perinteiset kortit kävisivät varmasti paremmin kaupaksi. Niiden tarjoajia Internetissä on jo yli kysynnän, joten ehkä jossain vaiheessa uudenlaisiin kortteihin totutaan ja niitä jopa halutaan. Tämän todennäköisyys on kuitenkin pienentynyt kuluneen vuoden aikana, jona olen tarjonnut ilmaisia korttejani yleiseen käyttöön. Kesällä kortteja katsottiin muutamassa päivässä yhtä paljon kuin niitä on nyttemmin katsottu viikossa. Tämä viittaisi siihen, että uusia katsojia ei ole ilmaantunut ja vanhat vierailijat ovat selanneet vain uusimpia kortteja.

Postrahavasta osa 2

Latasin 23 päivä tammikuuta Internetiin ensimmäisen YouTube-videoni, Postrahavasta osa 2. Olen iloisesti yllättänyt, että sitä on katseltu tähän mennessä 156 kertaa. Tietysti heti, kun menen tällaista ääneen lausumaan, näyttökerrat valahtavat alas kuin lehmänhäntä. Koputan puuta. Toivotaan kuitenkin, että asian toteaminen vaikuttaa positiivisesti eli sen ansiosta ainakin muutama uusi ihminen käy videon katsomassa. Seuraan vastaanottoa senkin takia, että olen aikeissa pystyttää postrahavaille jutuille oman sivun Yelling Rosan sivuille. Se riippuu vähän siitä, miten kansanomaisuus otetaan vastaan. Pääset katsomaan videota klikkaamalla tätä. Olen kirjoittanut enemmän aiheesta Muistikirjan Postrahavaita runoja –artikkelissa 23 tammikuuta.

Suomen kieli on neutraali

Vanhoilla kulttuurikielillä, joilla on vahva urbaani tausta, on assosiaatioiden painolasti. Sain huomata tämän, kun käänsin kaksi mietettäni englanniksi Weblogiini. Suomen kieltä käyttäessäni minulla ei ollut minkäänlaisia ongelmia, sillä meidän ihminen -sana ei ole rasitettu sivumerkityksillä siinä määrin kuin englannin kielen man -sana, joka on lähin vastine. Yritin toki käyttää human being-  ja one -sanaa. Ne kuulostivat naiiveilta. Homo sapiens toi taas muita aatoksia mieleen puhumattakaan, ettei se olisi tässä yhteydessä ollut suorastaan naurettava.

Kokeiluni eivät tuottaneet tulosta. Minun oli tyydyttävä man -sanaan, kun käänsin ihmissanan englanniksi. Samalla leikin ajatuksella, että englannin kieleen keksittäisin neutraali sana kuvaamaan ihmistä yleensä. Se oli vieläkin hirtehisempää kuin ihminen -sanan kääntäminen. Ensimmäiseksi kaavailin, että neutraali sana ihmiselle olisi man, kun taas haluttaisiin puhua miehistä, käytettäisiin heman-sanaa ja naisista puhuttaessa sheman-sanaa. En tullut eri kokeiluista tämän hurskaammaksi.

Neutraalin sanan puuttuminen on kuitenkin melkoinen puute englannin kielessä, koska man-sanan käyttö pitää yllä vanhoja asenteita. On myös sanomatta selvää, että jos sen käyttö koituu jommankumman sukupuolen hyväksi, se ei ole naissukukunta. Tällaisella on valtava piilotajuinen asennemerkitys, mutta varmasti ongelman ratkaiseminen kuuluu sosiologeille ja kielitieteilijöille.

Tässä sitten itse mietteet:

Paradoksin parodoksi Paradoksi on siinä että, kaikki voi olla mahdollista, mutta ihminen puhuu sitä vastaan. 8/2 -12	The Paradox The Paradox is there that everything can be possible, but a man is against it. 8/2 –12
Ristiriita Ihminen on itsensä ristiriita. 9/2 -12	Disagreement A man is his disagreement. 9/2 -12

Lisää runoja löydät Runoja –sivulta. Pääset sinne tästä.