Katsoin Yle Areenalta dokumentin Paavo Nurmesta, joka ei juuri antanut itsestään haastatteluja, koska ei arvostanut toimittajia vaan piti heitä joutavana joukkona. Hän kutsui heitä saippuavaahdon levittäjäksi. Paavo Nurmen sanat tulivat mieleeni, kun seurasin Perussuomalaisten puheenjohtajavaihdoksesta syntynyttä mediateatteria. Tuntui siltä, että varsinkin iltalehtien toimittajat pitivät tapahtumaa jonkun sortin kansanhuvituksena, vaikka pohjimmiltaan kahtiajaossa oli kyse vakavista yhteiskunnallisista asioista. Ilta-Sanomien pääkirjoituksen otsikko 14.6.2017 oli ”Halla-aho sai mitä tilasi”. Sitten kirjoitus kertoo Johannes Virolaisesta, joka aikoinaan opetti, ettei politiikassa kannata ottaa selkävoittoja, pistevoitto riittää. Kirjoituksessa heilutettiin tietysti kauhtunutta rasismi-korttia.
Voiko enää tämän pinnallisemmin käsitellä puolueen, jota viime eduskuntavaaleissa (2015) äänesti yli 500.000 suomalaista ihmistä, kahtia jakoa. Se, että puolueesta ei rasismin lisäksi juuri muuta kirjoitettavaa nyt tapahtuneen puoluekokouksen aikana löydy kuin populismi, on puolen miljoonan ihmisen henkisten kykyjen halventamista. Jos Ilta-Sanomien toimittajat menisivät pintaa syvemmälle, he näkisivät vakavia yhteiskunnallisia syitä, jotka ovat saaneet nämä ihmiset äänestämään perussuomalaisia. Jos äänestäjät näkevät ristiriidan siinä, että samalla kun julkisia menoja leikataan, ja perustellaan niiden tarpeellisuutta Suomen kilpailukyvyn parantamisella, menoja kasvatetaan suosimalla maahanmuuttoa, kyse ei ole rasismista. Se on johdonmukaista ajattelua, minkä nimittäminen rasismiksi on tämän kansanosan halventamista. Uskon vakaasti syyllistämisen olevan siinä määrin loukkaavaa, että osa perussuomalaisten äänestäjistä kokee tulleensa syrjityksi.
Olen paljon miettinyt, miksi toimittajat kirjoittavat niin pinnallisesti. Yhtenä syynä ovat varmasti ihmiset, lukijat. Vaikka Suomessa monella ihmisellä menee huonosti, niin enemmistöllä menee hyvin. Nämä yltäkylläisyydessä elävät haluavat ajanvietettä, mitä toimittajat sitten kykyjensä mukaan tarjoavat. Huulenheitto antaa myös älykkään kuvan kirjoittajasta, jopa siinä määrin, että monet rasismi-kortin ja populismi-sanan sekä loppuun kuluneiden lauseparsien (Sitä saa, mitä tilaa) viljelijät, alkavat pitää itseään fiksuina ja filmaattisina. Lopputulos, mikä estää lopullisesti kunnon journalismin eli tiedon välittämisen yksinkertaisesti siksi, että faktojen selvittämistä ei tarvita. Kaikissa asioissa on puolensa ja toimittajien pitäisi käsittää tämä. He voisivat toimia Suomen olojen tulkkina tuoden näin arvokasta tietoa politiikoille, jotka usein eivät ole tarpeeksi lähellä kansaa. Siteerasihan presidentti Niinistökin Pirkko Saisiota, että jotkut ihmiset voivat kokea nykytilanteen ahdistavana. Hän totesi tämän sen jälkeen, kun oli myöntänyt asenteiden koventuneen maahanmuuton osalta. Näin Niinistöllä oli tarve puhua, kun perustussuomalaisten kahtiajako ei ollut vielä alkanut ja Halla-aho näytti voittajalta.
Euroopan unioni saattaa olla oikea ratkaisu Suomelle, mutta ei se ole mikään täydellinen instituutio. Jos kaikki sitä vastaan esitetty, leimataan halvoilla keinoilla tarpeettomaksi, ei se koskaan käsitä puutteitaan. Kritiikin tukahduttaminen on varmasti yksi suurimmista syistä, että asenteet muuttuvat kovaksi, jopa vihamielisiksi kaikkeen, mikä on kansainvälistä. Mielestäni toimittajilla on tässä suhteessa suuri vastuu. Jos he pysähtyisivät miettimään, siinä missä poliitikotkin, niin maailmanlaajuisia ongelmia ei voi ratkaista pelkällä kansainvälisyydellä ja maahanmuuton suosimisella. Maasta toiseen muuttaminen on ennen kaikkea väärin niitä kohtaan, jotka joutuvat jättämään kotimaansa. Globaalisuus nykyisessä muodossa köyhdyttää kansakuntia ja aiheuttaa liikehdintään ja levottomuutta. Jossakin kulkee se raja, että raha kasaantuu liian harvoille ja vastuu vapaudesta niiden hartioille, joille elämä on omasta takaa jo tuskaista. Tätä kannattaisi kaikkien miettiä puoluekannasta riippumatta. Jos kannatetaan globaalisuutta, pitää myös ajatella globaalisesti. Maailman ongelmia ei ratkaista sillä, että ihmiset muuttavat pois kodeistaan. Elämän pitää olla maailmanlaajuisesti siinä määrin turvattua kaikille ihmisille, että he lähtevät kodeistaan omasta tahdostaan. Silloin on kyse työvoiman vapaasta liikkuvuudesta. Työstä on maksettava kohtuullinen korvaus kaikkialla maailmassa, niin olot rauhoittuvat kuin itsestään.
Tämän verran iltalehdet osasivat sanoa yli 500 000 äänestäjää koskevasta välikohtauksesta. Iltalehti puhui Soinin kostosta. Tietysti on tunnettua, että iltalehdet ovat sensaatiohakuisia, mutta kun samoja fraaseja jankkaavat päivälehtienkin toimittajat.