Miksi meditsiiniõde eikä haigehoidja

Olen aina ollut kiinnostunut siitä karjalaisesta kielestä ja kulttuurista, jota nykyään löytyy Suomen rajojen itäpuolelta. Onhan minun sukuni luovutetusta karjalasta ja mummoni kieli oli todella rikasta ja elävää. Sen määrittäminen ei ole aivan yksinkertaista, koska siinä oli aineksia muualtakin kuin Karjalan kannakselta. Karjalan kulttuurissa on ollut aina vaikutteita myös venäjän kielestä, mikä mummoltani käytti luonnostaan. Syntyihän hän Pietarissa 1800 -luvun puolella ja kävi siellä koulunsa. Koska en mummon eläessä arkistoinut hänen puheitaan, olen unohtanut paljon hänen hersyvästä kielestään. Löytääkseni taas tuon poljennon olen tutkinut karjalan kieliä ja nyttemmin eestin kieltä. Vaikka itäisessä Karjalassa on venäläisiä lainasanoja, ne tuntuvat jotenkin istuvan paremmin kieleen kuin eestiin vakiintuneet lainat, jotka ovat tulleet germaanisista kielistä, missä ei ole olemassa juuri sijamuotoja, joita taas venäjän kielessä on kuusi. Näin sieltä lainattujen sanojen sopivuus itämerensuomalaisiin kieliin on ollut parempi kuin germaanisien sanojen.

Jotkut eestin kielen sanat kuulostavat hyvin epäsointisilta, kuten tuo otsikon meditsiiniõde eli sairaanhoitaja. Meditsiini -sana tulee latinan kielen sanasta medicus, joka tarkoittaa parantavaa, ja/tai lääketieteen-. Englannin kielessä medicine -sana tarkoittaa jo lähes puhtaasti lääkkeitä tai lääketiedettä. Näin merkitysopillisesti meditsiiniõde on lähempänä terveydenhoitajaa kuin sairaanhoitajaa (sairaalassa). Tuo sana hirvitys ihmetyttää myös siksi, että eestin kielestä löytyy haige- ja hoidja -sanat eli sairas ja hoitaja, jotka yhdistämällä olisi tullut kelpo suomalais-ugrilainen sana: haigehoidja eli sairaanhoitaja. Haige -sanan genetiivi on haige, sillä aikojen saatossa genetiivin n -pääte on ”kulunut pois”. En tiedä, mikä on eestin kielen vastine suomen kielen terveydenhoitaja -sanalle, koska sellaista ei sanakirjastani löytynyt. Sieltä löytyi kuitenkin sana tervishoid eli terveydenhoito, joten tämän perusteella saisimme sanan tervishoidja. Ehkä sellainen suuren suuresta sanakirjasta löytyisikin. Ehkä jopa haigehoidja.

Hoidja -sana saattaa olla yksi niistä sanoista, joita suomen kielestä on lainattu eestin kieleen viime vuosisadan alussa, jolloin johtava kielenuudistaja Johannes Aavikin toimesta eestin kieleen kotiutui joukko uudissanoja. Aavik ehdotti kaiken kaikkiaan yli 2000 suomen lainaa. Kieleen näistä vakiintui vain noin kolmesataa sanaa. Esimerkiksi sanat: aare, aldis, anastada, anuda, erak, haihtuda, hajameelne, hetk, häirida, julm, kalbe, keigar, kiinduda, kohelda, korvata, levida, raev, reibas, räige, seik, siirduda, suhtuda, suvatseda, säilida, sünge, unelm jne (Lähde: Saagem tuttavaks s. 197, Viive Taro ja Helga Laanpere, Otava 1984).

Näin välistä esiintyvästä kankeudesta huolimatta eestin kieli on monessa suhteessa joustavampi ja sointuvampi kuin suomen kirjakieli, joka on lähes kokonaan sivuuttanut itäsuomen ja karjalan murteet. Voinkin hiukan ivallisesti sanoa, että mikä tulee lännestä ei sovi suomalais-ugrilaisiin kieliin. Niin kuin eestissä ei minunkaan kotonani ollut sellaista väriä kuin punainen. Punane se oli syäme väri. Tasapuolisuuden nimissä ei meillä valkoistakaan tunnettu vaan valke' (a-kirjain ei juuri kuulunut sanottaessa), eestissä valge. Julkaisemassani postissani, jonka kirjoitin 22.12.15, oli värssy:

Kui rahusast

Kui rahusast syän
muistoloi kantaa,
niiku seilais maamo
maailmah vesilöi,
niipalju sil ajal unes
kaik turha ja vähäin
on.
© Yelling Rosa
20/12 -15

Sanoin tuolloin ja kertaan nyt, että aina välistä pelkään lisääväni omiani isoäitini kieleen, koska sellaista ei enää missään puhuta. Toisaalta uskon, että esimerkiksi eestin kieli auttaa soinnin mieleeni palaamisessa. Esimerkiksi palju -sanan olin unohtanut, mutta kun näin sen suomi-viro-suomi- sanakirjassani, se oli napakymppi. Palju on meil syämes. Ja niin kuin eestin mies tai nainen sanoisi:

Palju õnne laupäevaks kõigile.

Yelling Rosan foorumien vuosi 2015

Suurenna kuvaa klikkaamalla sitä hiirenosoittimella

Korttien katselut, Facebook -tykkäykset ja GooglePlus -seuraajat elävät niin voimakkaasti, että niiden seuraaminen on osoittautunut liian työlääksi. Esimerkiksi englanninkielisten korttien kohdalla kävi niin, että yhdeksän kortin katselut nollautuivat vuonna 2014.

Nähdäksesi koko tarjonnan tarkastele Yelling Rosan sivujen Sivukarttaa. Videokohtainen tilasto löytyy Yelling Rosan Bloggerin YouTube -videosivulta. Sitemap is here.

Varsinainen tilastosivu löytyy sivustollani osoitteestahttp://yellingrosa.com/tilastot01.htm

Kiitän kaikkia foorumeillani vierailleita ystäviäni ja toivotan teille hyvää vuotta 2016.

Yksinäisyys synnytti

Yksinäisyys synnytti
minut itselleen lohduksi,
mutta kadotti kapalon.
Minä ilman äitiä kylvin
perinnön miljardeiksi
murusiksi.
© Yelling Rosa
30/1 –16

Ensamheten födde

Ensamheten födde mig

för sin egen tröst,

men tappade barnet.

Jag utan mor delade

arv i miljarder

bitar.

© Yelling Rosa

30/1 -16

Solitude created

Solitude gave me birth

for her own consolation

but lost her cradle.

I without the parent

cropped the damage

into the myriads

of human-ears.

© Yelling Rosa

30/1 -16

Note: The ears of a cereal plant such as wheat or barley are the parts at the top of the stem, which contain the seeds or grains, Collins Cobuild Advanced Learner’s English Dictionary, p. 444.

Esi-isät nousevat

Esi-isät nousevat

Esi-isät
nousevat suosta
ja partaansa nauravat:
Älä vielä nyrpistele.
Meidän jälkeen täältä
pulpahtaa metaani.
Säästä sille naamasi.
© Yelling Rosa
24.1.16

Lullaby

Lullaby

Ancestors
rise up from
the swamp
laughing
in their beards:
Don't sniff yet,
last-born child.
We are followed
By Mr. Methane.
Spare your face
For him.
© Yelling Rosa
24.1.16

Pitkospuita pitkin

Pitkospuita pitkin
esi-isien luiden yli
harmittomasti
nylkemään lähimmäisiä ja poroja
hullut täällä runoja kirjoittavat
minua opastetaan
paljonko niistä saa
museoissa noitarummut
ja Pyhällä Maalla myydään
joka vuosi satoja metrejä puuta
Jeesuksen ristin nimissä
© Yelling Rosa

Runo on ensimmäiseltä kokoelmaltani, Valkoinen vitsa, 1989

Pitkospuita pitkin in English:

Along the Duckboard[1]

Along the duckboard
Over the graves of ancestors
Easily
To skin[2] men and reindeers
crazy people are writing poems
I am told
How much they are paid
In the museums shamans’ drums
And in the Holy Land they sell
Linear meters of timber
In the name of Jesus Cross
© Yelling Rosa

---

[1] From my first Poem Collection, Valkoinen vitsa, 1989
[2] In Finnish the verb ‘nylkeä’ can be used also figuratively in sense of ”exploit”.

Evoluution mietteitä

Kaikkea sitä näkee
niin kuin tämän
ihmisen.
On sillä kädet,
muttei se käsitä
käsitteitä käsitellä.
Siinä sitten rukoilee,
ei kääri hihojaan.
Syyttelee minua:
kättä parjaa,
kun jalka astu
ei minnekään.
© Yelling Rosa
14/1 –16

Evoluutio hymyilee. Ei se kusipää ole.
Evolution is smiling. She's not a naughty one.

Evolution Is Pondering

Many I can see
like this human.
It has hands
but doesn’t know
How to handle
Things handy.
Being so praying
doesn’t roll up
sleeves.
Accuses me:
Cries out for hands
when feet move
nowhere.
© Yelling Rosa
14/1 -16

Climb to a Nesting Tree

Eilen mieleeni juolahti seuraava ajatelma:

My soul tells my heart
And my heart urges me
to climb a nesting tree
and see the prospects.
Yelling Rosa
3/1 -16

Tässähän on tietysti kyse siitä, että mitä pitemmälle ihmiskunta on loitonnut alkukodistaan, sitä tyhmempi siitä on tullut. Tätä tyhmyyttä on sitten tapana perustella sillä, ettei ole mahdollista mennä kehityksessä taaksepäin. Outo hokema, jolla ei ole mitään konkreettista perustetta. Ihmiskunnan tilahan ei ole mikään vakio eteen- ja taaksepäin menemisen suhteen. Jokaisen sodan jälkeen kansakunnat joutuvat aloittamaan alkeellisimmista oloista kuin ennen sotaa. Luonnonkatastrofit saatavat niellä kokonaisia saariyhteisöjä ja henkiin jääneet alkavat nollapisteestä. Toisaalta, mikä on eteenpäin menemistä? Sekö, että ihmiskunta tuhoaa oman elinympäristönsä, ja siinä samalla vielä elinmahdollisuudet kaikilta eläväisiltä tältä planeetalta. Jos maapallo ei tulevaisuudessa tuhoudu kokonaan, tällä planeetalta löytyvät eläväiset aloittavat todennäköisesti vielä alkeellisimmista oloista, kuin niistä, jotka vallitsivat ihmisen laskeutuessa alas puusta ja aloittaessa kehittää kahdella jalalla kävelemistä. Olisi mukava tavata silloin kaikki ne näsäviisaat ei-kehityksessä-taaksepäin-voi-mennä -hokijat. Minusta taaksepäin on menty silloin, jos jokin laji ei käsitä omaa luonnettaan ja sitä, miten se voi elää rauhassa keskenään.

Evolutiivisesti olemme pienlaumaeläimiä, joiden kehitys paikallisissa pienryhmissä on hedelmällisintä. Tästä on esimerkkinä ne pienet heimoyhteisöt, joita Tyynen valtameren saarilta ainakin toistaiseksi vielä löytyy. Toki heimotkin sotivat, mutta tämä toiminta on perusteltua elossa säilymistä, mitä ei voi puhua silloin, kun sotia käydään toisella puolella maailmaa joidenkin spekulatiivisten taloussyiden vuoksi. Jos me tässä tilanteessa todella menisimme eteenpäin alkaisimme tukea paikallisuutta ja siellä vallitsevia kulttuurikäytäntöjä. Globaalisuus nyt, kun kaikesta on kohta pulaa, ja maailma saastuu nopeasti sekä uusiutumattoman luonnonvarat ehtyvät, on suurinta tyhmyyttä, mitä maailma voi päällään kantaa.

Miksi ihmiskunta sitten jatkaa takaperin, johtuu juuri siitä, että olemme pienryhmäeläimiä. Massajoukoiksi muuntuminen ei ole onnistu, eikä tule tapahtumaan geneettisesti siinä ajassa kuin se nyt olisi tapahduttava. Ihmiset ovat paikanneet turvattomuuttaan suurlaumoissa tappamalla lajikumppaneitaan jopa sukulaisiaan. Sittemmin mukaan on tulleet ideologiat: uskonnolliset ja poliittiset, jotka ovat antaneet yhteenkuuluvuuden tuntoa eli tehneet pienlaumoja suurlauman sisälle. Kuitenkin, koska nämä argumentit eivät ole vastanneet sitä, mitä pienryhmät (lauma) ihmisille merkitsevät, toisen ajatuksen kannattajista on tullut uhka, epävarmuustekijä, joka muka pilkkaa toisinajattelijoita. Sellaiset riiviöt on tuhottava, koska muuten emme voi elää rauhassa. Ihmiskunnan toiminta on hillitöntä, jos me vain tarkastelemme sitä järki kourassa. Minulle järki on sitä, että on jalat maassa ja rakentaa tosiasioiden eikä spekulaatioiden varaan. Tällä tavoin ajateltuna löydämme luonnosta meitä lähellä olevia eläimiä, jotka eivät ole lähteneet harhailemaan alkukodistaan erämaahan, jota eivät tunne eivätkä osaa selittää. Tähän moni ihminen, joka ei halua tulla missään muodoin verratuksi eläimiin, sanoo, ettei simpanssien älykkyys riitä hylkäämään luonnollista elinympäristöään. Kuulostaa ehkä hyvältä perustelulta niin kauan kuin unohdamme, mihin olemme päätymässä. Outoa, jos sitä pidetään järkevänä, yleensä millään muodoin positiivisena, jos käytös johtaa tuskaan ja mielipahaan vai oletteko nähneet, että nuo tyhmäksi nimitetyt apinat kiduttaisivat oman lajinsa edustajia spekulatiivisista syistä. Vaikka kuinka uskoo esimerkiksi johonkin aatteeseen, se ei ole konkreettinen biologinen ja geneettinen ilmiö vaan tulosta abstraktiosta. Jos sen vuoksi tapetaan, periaatteesta kuka tahansa voi keksiä hyviä ja jopa järkevältä tuntuvia perusteluita tyhmyyksille.

Tyhjäähän minä näitä kirjoitan, kun vastassa on minua viisaampi abstrakti massaihminen, joka keksii verukkeen mitä päättämättömille kujeilleen. Moni taiteilijana ja ajattelija on sanonut, että ihmiset uskovat todeksi sen, mikä heitä miellyttää eli mistä heille itselleen on hyötyä. Sen vuoksi he ovat valmiita kuolemaan ikään kuin se olisi jollakin tavalla järkevää. Kaiken eläväisen perustarve numero yksi on elossa säilyminen. Jos joku olio toimii tätä perusperiaatetta vastaan, onko hän silloin viisas vai tyhmä. Tietysti on monia tilanteita, joissa puolustautuminen oman henkensä kustannuksella on perusteltua. Tällaisena voi pitää omaa pienryhmää luonnossa ja siitä syntyneen heimon ja edelleen kansan puolustamista, mutta että tällainen kuoleminen tehdään vain ideologian kiillottamiseksi on sulaa hulluutta. Toki ideologisia seikkoja voi sisältyä myös elossa säilymiseen, mutta ihmisiä kuolee tänä päivänä täysin spekulatiivisen ajattelun vuoksi eli lyhyesti: mitä kauemmaksi eksyt luonnollisesta ympäristöstäsi, sitä tyhmemmäksi tulet. Tätä voi havainnollistaa tuhlaajapojan tarinalla. Kun hän lähti kodistaan, hän kulki aina vain alaspäin, kunnes otti tosiasiat puntaroitavaksi mielessään. Nyt, jos seuraisimme näiden ei-kehityksessä-voi-mennä-taaksepäin-jankuttajien mantraa, tuhlaajapoika taantui mennessään takaisin juurilleen. Päätä itse kävikö niin.

PS Aluksi ajattelin, että julkaise tätä artikkelia kuin Ilyero –blogissa, joka on lähinnä tarkoitettu vain itselleni ja ajatuksilleni ikään kuin henkilökohtaiseksi päiväkirjaksi, mutta sitten luin Pentti Linkolan haastattelun: http://www.hs.fi/kotimaa/a1444445643368 ja katsoin Yle Areenan dokumentin, jossa taloustieteen professori Sixten Korkman lausuu mielipiteitään otsikon “Talouden kriisit ja opilliset kiista” http://areena.yle.fi/1-3172015 Sain heidän ajatuksista varmuuden, että nämä ajatukset ovat  enemmän kuin ajankohtaisia. Molemmat herrat tuottavat selvästi esille sen, ettei globaalisuus ole paras ratkaisu ihmiskunnan selviytymisen kannalta. Tosin siinä ei ole mitään mullistavaa, että todetaan: “ei ole hyvä juttu”, kun pitäisi kääriä hihat ja panna stoppi koko tälle elintasokilpailulle ja hallitsemattomalle globaalille liikekannalla olemiselle. Rehellisesti katsottuna monesti näen tilanteen toivottomana, sillä ihmiskunnalla ei tunnu olevan rahkeita niihin toimenpiteisiin, joilla tämä jo tuhansia vuosia vallalla olevan tuhlailevaisuuden lopettaminen vaatisi. Ainoa mahdollisuus tässä kriittisessä tilassa on katsoa totuutta silmiin.


Ihmiselämä on yksinkertaisesti sitä, että synnytään ja synnytetään sekä kuollaan pois. Elämä jatkuu vain jälkeläisissä, joten on järjen köyhyyttä pyyhkiä pois se ainut side, mikä ihmisellä todistettavissa on kuolemattomuuteen. Kuten sanoin, että ihminen on keksinyt kaikenlaista aatetta ja uskontoa voidakseen tuntea itsensä turvatuksi, mutta ainoa turvallinen asia on lähimmäisten rakastaminen. Siitä saa voimaa, jota ei voi ostaa mistään, eikä lukea kirjoista. Evoluutio ei ole täydellinen, siksi meidän on autettava sitä tai kuoltava pois tältä planeetalta. Mahdottomat lajit ovat aina kuolleet pois, eikä elollinen maailma ole joutunut tilanteen eteen, missä evoluution osa tuntuu jäävän jonkun lajin tahdon alle kuin hetkellisesti. Nyt ihminen sitten päättää sen, että jatkaako se elämää maapallolla vai ei. Evoluutio ei tule meitä mitenkään erikoisesti rakastamaan, joten sieltä on turha odottaa apuja.  Jos ihmiskunta tuhoutuu lähimpien vuosikymmenien aikana, ja tilannetta tarkastelee joku kehittynyt laji satojen miljoonien vuosien kuluttua. Koko meidän olemassaololle ei panna sen enempää painoa kuin mitä me annamme yksisoluisille alkueläimille. Ehkä meidän ansiosta olosuhteet maapallolla muuttuvat niin paljon, ettei meistä ihmisistä ja meidän kanssa eläneistä lajeista löydy merkkejäkään. Tätäkö me tahdomme?