Webvoikko

Olen kirjoittanut aikaisemmin blogissani, että iPadin suurin puute on, että siinä ei ole suomen kielen oikolukua. Näillä näkymillä näyttää myös siltä, ettei sellaista iOS -käyttöjärjestelmään lähitulevaisuudessa saada. Sittemmin olen törmännyt selainpohjaiseen suomen kielen oikolukuohjelmaan nimeltä Webvoikko. Sen avulla voi seurata omaa oikeinkirjoitustaan. Tietysti se ei ole sama asia kuin tekstinkäsittelyohjelman liitetty oikolukulisä, mutta silti tyhjää parempi. Se löytyy osoitteesta: http://joukahainen.puimula.org/webvoikko/spell?check=referrer

Englannin kielen oikolukua en ole onnistunut saamaan toimimaan iPadissa Pages -tekstinkäsittelyohjelmassa. Ratkaisin asian sillä, että ostin Apple Storesta itselleni Spell Better -nimisen ohjelman. Se toimii samalla periaatteella kuin iPadin oma sananehdotusominaisuus, mutta ehdotukset eivät ole niin hukassa kuin iPadin käyttöjärjestelmän ehdotukset. Spell Better ehdottaa sitä paitsi usempaa kuin yhtä sanaa, jolloin luonnollisesti osumatarkkuus paranee. Spell Better -ohjelma maksaa 8,99 euroa.

Muista kuitenkin, että nämä ovat vain minun kokemuksiani, joten ne kannattaa ottaa suuntaa-antavina. Kaikki ihmiset eivät edes tarvitse oikolukua. Se on enemmän kirjoittaville tarpeellinen ominaisuus.

 

Posted with Blogsy

Huuliharppumateriaali

Aloin kerätä ilmaista huuliharppumateriaalia vuoden 2013 alussa. Olen tänään saanut työni päätökseen. Materiaali koostuu Huuliharppusoiton oppaasta, Nuottivihkosta ja Opetusvideosta sekä MuseScore -nuotinnusohjelman tiedostoista. Materiaaliin liittyvät linkit ovat koottu osoitteeseen: http://yellingrosa.com/huuliharppu.htm Sieltä löydät myös huuliharpun ja oppaiden hankintaosoitteita.

Materiaalin tarkoituksena on tutustuttaa musiikista kiinnostuneita lapsia ja heidän vanhempiaan musiikin alkeisiin ja diatoniseen huuliharppuun. Materiaalin avulla on helppo selvittää vähin kustannuksin se, onko lapsella kiinnostusta soittamiseen. Hyvän huuliharpun saa itselleen alle 30 eurolla. Harrastajasta on sitten itse kiinni se, jatkaako hän huuliharpun kanssa vai siirtyykö hän toiseen soittimeen.

Diatonisen 4- ja 10-reikäisen huuliharpun soitto on suhteellisen helppoa, kun pysytellään puhtaissa sävellajissa, jolloin melodiaa ei ole varioitu paikalliskorotuksilla tai -alennuksilla. Niiden kanssa on opeteltava uusi puhallustekniikka, bending, tai hankittava kromaattinen harppu. Tämä materiaali perehdyttää vain soiton alkeisiin.

Olen valinnut nuottivihkoon eri tyyppisiä lastenlauluja niin Suomesta kuin maailmaltakin. Joululauluksi olen valinnut Äidin porsaat. Vihkossa on 17 nuotit. Tekemäni Minä olen C-duurilaulu perehdyttää soittajaa duuriskaalaan. On nimittäin niin, että harvassa jo kirjoitetussa sävelmässä on käytetty kaikkia duuriskaalan kuutta säveltä oktaavin alueella eli tässä tapauksessa: c, d, e, f, g, a, b, c.

Musiikkiliikkeistä on saatavissa huuliharppusoiton oppaita, mutta kovin usein ne on kirjoitettu muulle kuin suomen kielelle.

 
Klikkaa hiirenosoittimella nuottikuvaa ja se aukeaa uuteen välilehteen oikean kokoisena.

Kaikissa nuoteissa on sekä nuotinnimi että sen tablatuuri, jossa numero tarkoittaa huuliharpussa olevaa reikää. @-merkki tarkoittaa sitä, että kyseisen reiän kohdalla on puhallettava ja £-merkki, että on aika vetää henkeä. Joistakin nuoteista löytyvät myös laulunsanat. Minä olen C-duurilaulu on kirjoitettu 4-reikäiselle diatoniselle C-duurihuuliharpulle. Nuottivihkosta löydät myös sävelmiä, joita soitetaan 10-reikäisellä diatonisella huuliharpulla.

Toivon materiaalin innostavan musiikista kiinnostuneita alkuun soittamisen palkitsevalla polulla.

Torniossa 16.10.13
Yelling Rosa

Similarities

Read on my bilingual Facebook page what else I have written about the similarities at:
https://www.facebook.com/pages/Ilkka-Yelling-Rosa-Pakarinen/332046303608538

Tulipa asennettua Windows 7 uudelleen

Yli neljän tunnin urakka on ohi. Olen saanut kannettavani siihen kuntoon, että sillä uskaltaa mennä Internetiin ja pystyn päivittämään blogejani. Toivottavasti koneeni on käyttöjärjestelmän uudelleenasentamisen jälkeen nopeampi. Tietysti koneen tukkeutuminen on osaksi käyttäjän syytä. Ainakin minulla on paha tapa kokeilla tietokoneohjelmia, joista aina jää jotakin rekisteriin, kun ne kokeilemisen jälkeen poistaa. Nytkin ennen uudelleenasentamista karsin ohjelmia ankaralla kädellä ja ajoin huolto-ohjelmat pitempien kaavojen mukaan. Tulokset jäivät laihoiksi.

Ennen uudelleenasentamista yritin vielä asentaa HP Pavilion dv7 –kannettavaani Windowsin rinnalle Linux Mintin. Homma ei onnistunut vaan tuplabuuttauksen sijasta tuli nollabuuttaus eli kumpikaan käyttöjärjestelmä ei käynnistynyt. Koska HP:een tehdasasennus oli jakanut kovalevyn neljään osaan, ei Mint osannut tehdä itselleen omaa osiota. Numero viisi on sille liian iso. Siksi tein viidennen osion itse Windowsin sisäisillä työkaluilla, jolloin jotain meni väärin. Ilmeisesti uudesta osiosta ei olisi saanut tehdä dynaamista. Miten vain, enpä taida päätäni enää ongelmalla vaivata. Menen nyt pelkällä Winniellä eteenpäin samalla, kun yritän välttyä kokeilu- ja ilmaisversioiden asentelemisilta.

Toivottavasti tietokoneet muuttuvat käyttäjäystävällisimmiksi tulevaisuudessa. Se ei valitettavasti ole kovin todennäköistä. IBM Personal Computer tuli markkinoille jo vuonna 1981 ja useimmat nykyisin koti- ja ammattikäyttöön myytävät tietokoneet ovat IBM PC –arkkitehtuurin kanssa täysin tai lähes yhteensopivia laitteisto- ja ohjelmistotasolla, Wikipedia. Jos ajatellaan, miten paljon muut tekniset laitteet ovat 32 vuodessa kehittyneet, niin ei niiden kehitys ole ainakaan ollut hitaampaa kuin IT-laitteiden. Aika hassua, kun huomioimme sen, kuinka ylenpalttista IT-tekniikan ylistäminen on. Laitteet ovat kyllä nopeutuneet, mutta softapuolella ollaan yhä syntykehityksen alkulimassa. Näin laitetehojen lisääntymisestä saatu hyöty on jäänyt toivottua vähäisemmäksi.

Kehitystä hidastaa se, että tietokoneohjelmien koodia korjataan parsimalla vanhoja virheitä sen sijaan, että tehtäisiin perusremontti. Se taas maksaisi väärällä tavalla. Korjaamista harjoittavat tahot eivät halua lähteä riskeeraamaan nykyisiä tilauksia. Ei ole lainkaan selvää, kuka tuossa kilpailuissa juoksisi voittajana maaliin. Toisaalta laitteiden uusimisen tarve voisi vähentyä, kun paremman koodin vuoksi vallitsevat nopeudet riittäisivät pitempään. Järkiperäisen koodin siirtyminen edellyttäisi käyttäjien aktiivisuutta. Jos kukaan ei vaadi parannuksia, ei niitä kukaan tyrkytä.

Lopuksi meillä on sitten nämä eri käyttöjärjestelmien hurmoshenkiset lahkolaiset. He eivät näe omassa käyttöjärjestelmässään mitään vikaa ja pitävät rinnakkaiskehitystä tarpeettomana. Ilman tällaista uskonnollisuutta ihmiset alkaisivat nähdä kaikessa IT-kehityksessä hyvät puolet. Vähemmän tunnepitoisen ajattelun looginen seuraus olisi se, että ihmiset vaatisivat hyvien ominaisuuksien sulauttamista yhteen. Miksi käyttöjärjestelmiä pitää olla monta? Ei yksi yhteinen käyttöjärjestelmä kehitystä lopettaisi, niin kuin ei englannin kielen oleminen globaalina yleiskielenä ole lopettanut ajattelemista edes omalla kielellä vaan päinvastoin. Taitaa jäädä haaveeksi ja värkkäys jatkuu.

Totuus valehtelee

Totuus
valehtelee enemmän
kuin valhe konsanaan.
© Yelling Rosa
25/9 -13

Tiedän, että moni ajattelee, että tuo ei kyllä pidä paikkaansa. Jos me kuitenkin paneudumme pohtimaan, mitä pidämme totena, ei kysymys olekaan niin yksioikoinen. Meidän totuutemme muodostuu ennakkoluuloista ja mielleyhtymistä, joilla ei ole välttämättä mitään tekemistä totuuden kanssa. Me haluamme uskoa asioihin, joita tarvitsemme. Se on hyvin varjeltu salaisuus, joka mahdollistaa sen, että voimme uskoa meille rakkaisiin asioihin; ja, kyllä, negatiivisetkin asiat ovat joskus meille rakkaita.

Kun joku valehtelee, hän on yleensä miettinyt asian ja rajaa sen voidakseen valehdella uskottavasti. Samalla hän naamioi valheensa niin hyvin, ettei meidän monimutkainen ajatteluprosessimme osaa kuulemaansa manipuloida. Näin me usein aavistamme kertomuksen palturiksi ennen kuin se varmistuu valheeksi. Se, miksi aivomme operoivat näin, onkin jo laajempi juttu. Olkoon se meidän kotiläksymme. Tietysti voimme todeta, että totuudella on monet kasvot ja mennä paikalliseen kuppilaan kaljoille. Siellä nousuhumalassa voi väittää jollekin ulkopuoliselle olevansa menestynyt liikemies. Ei se niin vaarallista ole.

Ilkka Yelling Rosa Pakarinen Facebook -sivu

Olen luonut Facebook-sivun, jossa julkaisen hengentuotteitani tulevaisuudessa. Päädyin tällaiseen tulokseen antaakseni kavereilleni mahdollisuuden valita, seuraavatko he taiteellista toimintaani vai ainoastaan haluavat olla sosiaalisessa kontaktissa kanssani arkipäiväisten kuulumisien osalta. Blogissa tällainen jaottelu ei ole tarpeellista, koska niissä vieraileminen on jo alun perin vapaaehtoista. Kukaan ei lue monta kertaa sellaista blogia, josta ei pidä.

Uusi Facebook –sivu ei sinänsä vaikuta millään tavalla Yelling Rosan Bloggeriin. Julkaisen täällä edelleen runojani ja keskustelen kirjallisuudesta sekä IT-tekniikasta, joskus myös yhteiskunnallisista asioista. Uskon eron olevan siinä, että uusi Facebook –sivu saa tätä blogia henkilökohtaisemman luonteen, koska kaverit löytänevät sinne paremmin tiensä kuin Bloggeriin.

Voit tutustua Ilkka Yelling Rosa Pakarinen Facebook –sivuun täällä. Jos sinulla on Facebook –tili ja pidät sivustani, toivon sinun tykkäävän sivustani ja suosittelevan sitä kavereillesikin. Facebook –kaverisivuni on täällä.

Äänitiedoston lisääminen Blogger -blogiartikkeliin

Kuin fosforin hehku

Kuin fosforin hehku
loistaa maitohorsma.
Sen rakkaus kasvaa kiinni
pimenevään iltaan.

Olen kirjoittanut edellisen runon yli 26 vuotta sitten. Kun törmäsin siihen uudestaan vanhoja muistiinpanojani selaillessani, päätin kääntää sen englanniksi. Alla oleva käännös syntyi 27. – 29.8. –13.

Like the Radiance of Phosphorus

Like the radiance of phosphorus
glows a fireweed
on the clean-cutting square.
Its love joins together
to the darkening night
of wood.
Yelling Rosa
17/8 –87

Samalla päätin kokeilla, miten äänitiedoston upottaminen Blogger -alustalle onnistuu. Se oli paljon helpompaa kuin olin odottanut. Minun ei tarvinnut lisätä kuin alla oleva koodin pätkä artikkelin HTML-koodiin. Koodin liittäminen ei kuitenkaan onnistunut offline-editorilta, kuten Windows Live Writer. Se piti tehdä Blogger-alustan sisäisillä työkaluilla selaimelta.


Audioelementti. Klikkaa kuvaa hiirenosoittimella ja se aukeaa oikeassa koossa selaimen uudelle välilehdelle. Lisää infoa äänitiedoston upottamisesta Jusssi Linkolan Ääntä websivulle -artikkelista.

Audioelementti mahdollisti sen, että artikkeliin ilmestyi pieni mediasoitin, jolla runon kuunteleminen on mahdollista. Se tulee näyttöön hiukan hitaammin kuin itse artikkeli, koska Blogger –blogi hakee äänitiedoston kotisivultani kansiosta Reciting. Äänitiedostoja ei pysty lataamaan ilmaisen blogialustan mediakirjastoon, mutta linkin lisääminen on mahdollista.




Jos sinulla ei ole omaa kotisivua, netistä löytyy ilmaispalveluita, joihin voi ladata äänitiedostosi ja kirjoittaa sitten osoitteen linkkiin, jonka laitat Blogger –blogiartikkelisi yhteyteen.
Löydät lisää runojani englannin kielellä täältä.