Tulipa asennettua Windows 7 uudelleen

Yli neljän tunnin urakka on ohi. Olen saanut kannettavani siihen kuntoon, että sillä uskaltaa mennä Internetiin ja pystyn päivittämään blogejani. Toivottavasti koneeni on käyttöjärjestelmän uudelleenasentamisen jälkeen nopeampi. Tietysti koneen tukkeutuminen on osaksi käyttäjän syytä. Ainakin minulla on paha tapa kokeilla tietokoneohjelmia, joista aina jää jotakin rekisteriin, kun ne kokeilemisen jälkeen poistaa. Nytkin ennen uudelleenasentamista karsin ohjelmia ankaralla kädellä ja ajoin huolto-ohjelmat pitempien kaavojen mukaan. Tulokset jäivät laihoiksi.

Ennen uudelleenasentamista yritin vielä asentaa HP Pavilion dv7 –kannettavaani Windowsin rinnalle Linux Mintin. Homma ei onnistunut vaan tuplabuuttauksen sijasta tuli nollabuuttaus eli kumpikaan käyttöjärjestelmä ei käynnistynyt. Koska HP:een tehdasasennus oli jakanut kovalevyn neljään osaan, ei Mint osannut tehdä itselleen omaa osiota. Numero viisi on sille liian iso. Siksi tein viidennen osion itse Windowsin sisäisillä työkaluilla, jolloin jotain meni väärin. Ilmeisesti uudesta osiosta ei olisi saanut tehdä dynaamista. Miten vain, enpä taida päätäni enää ongelmalla vaivata. Menen nyt pelkällä Winniellä eteenpäin samalla, kun yritän välttyä kokeilu- ja ilmaisversioiden asentelemisilta.

Toivottavasti tietokoneet muuttuvat käyttäjäystävällisimmiksi tulevaisuudessa. Se ei valitettavasti ole kovin todennäköistä. IBM Personal Computer tuli markkinoille jo vuonna 1981 ja useimmat nykyisin koti- ja ammattikäyttöön myytävät tietokoneet ovat IBM PC –arkkitehtuurin kanssa täysin tai lähes yhteensopivia laitteisto- ja ohjelmistotasolla, Wikipedia. Jos ajatellaan, miten paljon muut tekniset laitteet ovat 32 vuodessa kehittyneet, niin ei niiden kehitys ole ainakaan ollut hitaampaa kuin IT-laitteiden. Aika hassua, kun huomioimme sen, kuinka ylenpalttista IT-tekniikan ylistäminen on. Laitteet ovat kyllä nopeutuneet, mutta softapuolella ollaan yhä syntykehityksen alkulimassa. Näin laitetehojen lisääntymisestä saatu hyöty on jäänyt toivottua vähäisemmäksi.

Kehitystä hidastaa se, että tietokoneohjelmien koodia korjataan parsimalla vanhoja virheitä sen sijaan, että tehtäisiin perusremontti. Se taas maksaisi väärällä tavalla. Korjaamista harjoittavat tahot eivät halua lähteä riskeeraamaan nykyisiä tilauksia. Ei ole lainkaan selvää, kuka tuossa kilpailuissa juoksisi voittajana maaliin. Toisaalta laitteiden uusimisen tarve voisi vähentyä, kun paremman koodin vuoksi vallitsevat nopeudet riittäisivät pitempään. Järkiperäisen koodin siirtyminen edellyttäisi käyttäjien aktiivisuutta. Jos kukaan ei vaadi parannuksia, ei niitä kukaan tyrkytä.

Lopuksi meillä on sitten nämä eri käyttöjärjestelmien hurmoshenkiset lahkolaiset. He eivät näe omassa käyttöjärjestelmässään mitään vikaa ja pitävät rinnakkaiskehitystä tarpeettomana. Ilman tällaista uskonnollisuutta ihmiset alkaisivat nähdä kaikessa IT-kehityksessä hyvät puolet. Vähemmän tunnepitoisen ajattelun looginen seuraus olisi se, että ihmiset vaatisivat hyvien ominaisuuksien sulauttamista yhteen. Miksi käyttöjärjestelmiä pitää olla monta? Ei yksi yhteinen käyttöjärjestelmä kehitystä lopettaisi, niin kuin ei englannin kielen oleminen globaalina yleiskielenä ole lopettanut ajattelemista edes omalla kielellä vaan päinvastoin. Taitaa jäädä haaveeksi ja värkkäys jatkuu.

Totuus valehtelee

Totuus
valehtelee enemmän
kuin valhe konsanaan.
© Yelling Rosa
25/9 -13

Tiedän, että moni ajattelee, että tuo ei kyllä pidä paikkaansa. Jos me kuitenkin paneudumme pohtimaan, mitä pidämme totena, ei kysymys olekaan niin yksioikoinen. Meidän totuutemme muodostuu ennakkoluuloista ja mielleyhtymistä, joilla ei ole välttämättä mitään tekemistä totuuden kanssa. Me haluamme uskoa asioihin, joita tarvitsemme. Se on hyvin varjeltu salaisuus, joka mahdollistaa sen, että voimme uskoa meille rakkaisiin asioihin; ja, kyllä, negatiivisetkin asiat ovat joskus meille rakkaita.

Kun joku valehtelee, hän on yleensä miettinyt asian ja rajaa sen voidakseen valehdella uskottavasti. Samalla hän naamioi valheensa niin hyvin, ettei meidän monimutkainen ajatteluprosessimme osaa kuulemaansa manipuloida. Näin me usein aavistamme kertomuksen palturiksi ennen kuin se varmistuu valheeksi. Se, miksi aivomme operoivat näin, onkin jo laajempi juttu. Olkoon se meidän kotiläksymme. Tietysti voimme todeta, että totuudella on monet kasvot ja mennä paikalliseen kuppilaan kaljoille. Siellä nousuhumalassa voi väittää jollekin ulkopuoliselle olevansa menestynyt liikemies. Ei se niin vaarallista ole.

Ilkka Yelling Rosa Pakarinen Facebook -sivu

Olen luonut Facebook-sivun, jossa julkaisen hengentuotteitani tulevaisuudessa. Päädyin tällaiseen tulokseen antaakseni kavereilleni mahdollisuuden valita, seuraavatko he taiteellista toimintaani vai ainoastaan haluavat olla sosiaalisessa kontaktissa kanssani arkipäiväisten kuulumisien osalta. Blogissa tällainen jaottelu ei ole tarpeellista, koska niissä vieraileminen on jo alun perin vapaaehtoista. Kukaan ei lue monta kertaa sellaista blogia, josta ei pidä.

Uusi Facebook –sivu ei sinänsä vaikuta millään tavalla Yelling Rosan Bloggeriin. Julkaisen täällä edelleen runojani ja keskustelen kirjallisuudesta sekä IT-tekniikasta, joskus myös yhteiskunnallisista asioista. Uskon eron olevan siinä, että uusi Facebook –sivu saa tätä blogia henkilökohtaisemman luonteen, koska kaverit löytänevät sinne paremmin tiensä kuin Bloggeriin.

Voit tutustua Ilkka Yelling Rosa Pakarinen Facebook –sivuun täällä. Jos sinulla on Facebook –tili ja pidät sivustani, toivon sinun tykkäävän sivustani ja suosittelevan sitä kavereillesikin. Facebook –kaverisivuni on täällä.

Äänitiedoston lisääminen Blogger -blogiartikkeliin

Kuin fosforin hehku

Kuin fosforin hehku
loistaa maitohorsma.
Sen rakkaus kasvaa kiinni
pimenevään iltaan.

Olen kirjoittanut edellisen runon yli 26 vuotta sitten. Kun törmäsin siihen uudestaan vanhoja muistiinpanojani selaillessani, päätin kääntää sen englanniksi. Alla oleva käännös syntyi 27. – 29.8. –13.

Like the Radiance of Phosphorus

Like the radiance of phosphorus
glows a fireweed
on the clean-cutting square.
Its love joins together
to the darkening night
of wood.
Yelling Rosa
17/8 –87

Samalla päätin kokeilla, miten äänitiedoston upottaminen Blogger -alustalle onnistuu. Se oli paljon helpompaa kuin olin odottanut. Minun ei tarvinnut lisätä kuin alla oleva koodin pätkä artikkelin HTML-koodiin. Koodin liittäminen ei kuitenkaan onnistunut offline-editorilta, kuten Windows Live Writer. Se piti tehdä Blogger-alustan sisäisillä työkaluilla selaimelta.


Audioelementti. Klikkaa kuvaa hiirenosoittimella ja se aukeaa oikeassa koossa selaimen uudelle välilehdelle. Lisää infoa äänitiedoston upottamisesta Jusssi Linkolan Ääntä websivulle -artikkelista.

Audioelementti mahdollisti sen, että artikkeliin ilmestyi pieni mediasoitin, jolla runon kuunteleminen on mahdollista. Se tulee näyttöön hiukan hitaammin kuin itse artikkeli, koska Blogger –blogi hakee äänitiedoston kotisivultani kansiosta Reciting. Äänitiedostoja ei pysty lataamaan ilmaisen blogialustan mediakirjastoon, mutta linkin lisääminen on mahdollista.




Jos sinulla ei ole omaa kotisivua, netistä löytyy ilmaispalveluita, joihin voi ladata äänitiedostosi ja kirjoittaa sitten osoitteen linkkiin, jonka laitat Blogger –blogiartikkelisi yhteyteen.
Löydät lisää runojani englannin kielellä täältä.

Videoitani on nyt katsottu yhtä paljon kuin vuonna 2012

Viime perjantaina videoitani oli katsottu 6272 kertaa mikä ylittää 41 katselukerralla viime vuoden lukeman 6231. Juuri tällä hetkellä on vielä liian aikaista ennustaa, tuleeko tästä vuodesta vilkkaampi kuin viime vuodesta. Sitä varten pitäisi keksiä joku luotettava laskukaava, koska videoita on julkaistu kumpanakin vuonna pitkin vuotta. Näin kokonaiskatselumäärän jakaminen videoiden määrällä ei anna kovin selkeää kuvaa asiasta. Virheellinen tapa ei tietysti ole, mutta epäreilu viime vuotta kohtaan, koska silloin ensimmäinen video julkaistiin vasta tammikuun 23 päivänä ja siitä eteenpäin videoita tuli tiputtamalla seitsemän kappaletta. Nyt nuo kaikki seitsemän videota ovat kartuttamassa vuoden 2013 kävijätilastoja sen lisäksi, että olen tänä vuonna lisännyt neljä uutta videota.

Näyttää näin sormituntumalta, että kiinnostus on pysynyt samanlaisena tänä vuonna kuin se oli viime vuonna. Kahden viimeisen julkaisuni osalta käynnit eivät silti ole olleet niin hyvää luokkaa kuin olisin odottanut. Niin ensimmäinen singleni Läpi näiden vuosien kuin Jouni Juolan kanssa tekemämme Hiljaisia lauluja –äänite, jolta Ystävä voisitko kasvoni pyyhkiä –laulu on otettu, olivat aikoinaan kohtuullisen kysyttyjä. Nyt ne ovat olleet todennäköisesti vähiten katsottuja videoitani. Kun latasin nuo laulut YouTubeen, odotin niille samaa kiinnostusta kuin ne aikoinaan saivat. Ensimmäinen singleni ilmestyi vuonna 1983 ja Hiljaisia lauluja –äänite tuli ulos vuonna 1996. Ehkä ne ajan myötä saavuttavat kuulijansa. Toivon ainakin niin, koska ne syvästi käsittelevät elämää ja todistivat aikoinaan olevansa kohteita, joihin ihmiset samaistuivat. Tietysti ihanteet muuttuvat ajan saatossa, mutta ihmisen sisin vaikeammin.

Näet yhdellä silmäyksellä videotarjonnan ja katselukertojen kehittymisen tämän blogin YouTube –videotsivulta. Toivottavasti viihdyt videoitteni parissa.

JK Olen tänään lisännyt Runoja.Nyt –sivulle Elämän hymni –runon.

За эти годы

Эта песня о человеке, который потерял имущество.

и, войдя в неизвестном направлении.

Сначала, человек Горько мире, но воспоминания о материнской любви заставляет ее забыть прошлое и начать все сначала.

Наконец, он вспоминает детство любимой яблоню и верит в будущее.

Yelling Rosa (Кричать Роза)

Вы можете прослушать песню здесь =>here

постскриптум: Прошу прощения за грамматические ошибки.
Я считаю, однако, что читатель понимает смысл песни.
Если вы напишите мне, пожалуйста, используйте английский.
Я использовал русские переводчики машины.

Oikoluvun puutuminen iPadista on vakava puute

Olen nyt tutustunut runsaan kuukauden iPad-tablettiin. Siinä on paljon hyviä ominaisuuksia ja hienouksia, mutta oikoluvun puuttuminen on vakava puute kirjoittavalle ihmiselle. iPad kyllä ehdottelee kirjoittaessa sanoja aktiivisen sanakirjan avulla. Toisinaan tästä toiminnasta on kuitenkin enemmän haittaa kuin hyötyä, koska tabletin ehdottomat sanat ovat kaukana siitä, mitä kirjoittaja on kirjoittamassa. Aktiivisen sanakirjan sanavaraston pitäisi karttua ajan myötä, jolloin iPad tietää entistä paremmin, mitä sanaa kulloinkin ajetaan takaa. Toimintoa ei kuitenkaan voi verrata Microsoft Wordin tai LibreOffice Writerin oikolukuohjelmiin. Jälkimmäisiin voi lisätä jatkuvasti puuttuvia sanoja ja näin kartuttaa oikolukutietokannan sanavarastoa itse määräämällään nopeudella.

Kerroin aikaisemmin, että olen hankkimassa vakiokokoista näppäimistöä iPadiani varten. Päädyin Logitechin k760 näppikseen, joka toimii auringon ja/tai lukulampun energialla. Näppäimistön voi kytkeä kerralla kolmeen laitteeseen. Se tarkoitettu iPhonelle, iPadille ja Mac-tietokoneelle. Yhteys on toteutettu Bluetoothilla. Onneksi Bluetooth-yhteyttä käyttävien näppäimistöjen kohdalla on valinnan varaa ja näin sopiva löytyy joka käyttöjärjestelmälle ja laitteelle.

Offline blogieditorit, joista olen kokeillut Blogsya ja Worpress-blogille tehtyä editoria, jäävät käytännöllisyydessä vastaavista tietokonepohjaisista editoreista roimasti. Varsinkin url-linkkien lisääminen on osoittautunut varsin hankalaksi. Rivivälit ovat usein iPadissa tarkasteltuna toista, mitä ne sitten ovat, kun artikkeli on ladattu palvelimelle.

iPad on omiaa webselailuun, someyhteyksiin ja työtiedostojen käsittelyyn tien päällä. Laitetta hankiessani tämä oli minulle selvää. Ainoa ikävä yllätys oli tuo kunnollisen oikolukuohjelman puuttuminen. En ole tutkinut, mikä tilanne on Android-laitteiden kohdalla, mutta jos joku on hankkimassa itselleen tablettia, ja kirjoittaminen on tärkeää hänelle, kannattanee tutkia myös muita käyttöjärjestelmiä. Tätä nykyään myös Windows tekee tuloaan tablet-maailmaan.

 

Posted with Blogsy