Festina lente

Ainakin tämän yhden kerran esittelen lukijoille, miten latinan kieli kääntyy englanniksi. Jo tämän vähäiseltä näyttävän tiedon keräämiseen on mennyt aikaa, minkä vuoksi ajattelin sen jakamisesta voivan olla iloa lukijoille, jotka ovat kielistä kiinnostuneita.

At least this once I show how Latin can be translated into English. There might be more these translations or not.

Hoc rem (res, rei) odi (odisse).	I hate this thing.
Cum tristis sum (esse),	When I am sad (man),
in silvam (silva) ambulo.	I walk into the forest.
Es tu tristis?	Are you sad (woman)?
Hoc cornu breve est.	This wing (army) is short.
Taurus cornua longa habet.	The bull has long horns.
Festina lente	Hurry slowly

Suluissa on esitetty sanan perusmuoto ja mahdollisesti genetiivi, ks. taulukon ensimmäinen rivi. Adjektiivit taipuvat pääsanansa mukaisesti suvussa ja sijassa eli ahkera tyttö, kuuluu näin: Puella industria (a/the industrious girl)

In silvam ambulo = I walk into the forest, but
In silva ambulo = I walk in the forest.

Festina => imperative singular of festinare I.
Domum (domus) festino. = I hurry/am hurrying home.
Domi sum. = I am at home.
Domo = from home

The latter table is available under the terms on the GNU Free Documentation License.

School of Graveyard

I see that everyone is survivor here.

At least nobody has been left behind the stone fence

And most of all toys are not allowed so that you don’t have to be a shame

Because I don’t have money for your fancy things like it was at your last school -

Not that you haven’t elbowed your place on the top of everything

But try to behave yourself at this class by being a good boy.

Wave to your mammy goodbye! I’m leaving now.

© Yelling Rosa

27/2 –16

 

Am I Old by Yelling Rosa 2016
Please enlarge the picture by clicking it with the mouse cursor.

I Lull My Child

Kannan tunturilla, Sanat ja sävel, Yelling Rosa	I Lull My Child, Words and Music by Yelling Rosa
1.	1.
Kannan tunturilla	I lull on the mountains
pientä kaunista lasta.	My beautiful child to sleep.
Riekko edessä mun vaeltaa.	A willow grouse ahead us saunters.
Tuuli hyväilee hiljaa	The wind cherishes softly
suolaheinää kädellään,	The sorrel with her long hand,
päivä taa tunturin	The day behind the peaks
piiloutuu.	Of stone hides.
2.	2.
Kaiku huutoon vastaa,	The echo sounds the plot
kun mun lullatus hellä	When my affectionate song
alkaa aaluvan luonta painaa.	Makes my little precious baby tired.
Pienet keltaiset kädet,	Tiny tanned hands, jaw and nose,
rus – keat silmät	Bottomless look of her eyes
pian kai nukahtavat	Soon will turn into rest
syliini.	In my arms.
3.	3.
Tämän lapsen uni,	The dream of my young one,
iso veikeä hymy	Big funny contented smile
lailla porotokan aukeaa	like a herd of reindeer spreads around
ja se käteni yhteen	And it makes me cross my arms.
liittää ja laulan, nauran	I sing and I praise the land
valossa kyljellään	In the flat light which crawls
kulkeessa.	Through the air.
© Yelling Rosa Production

This video shows some of my free postcards. Even though the greetins are in Finnish you find equivalent cards in English at: https://picasaweb.google.com/yellingrosa/FreePostcards 

On the background of the video you hear my song, Kannan tunturilla (I Lull My Child). My good musician friend Jouni Juola sings and accompaniment we did together. This song is on our album Hiljaisia lauluja in 1996. You are able to see the transaltion of Kannan tunturilla above the video.

Rakasta kolmella eri kielellä

Latinan kielessä lauseen objekti on aina akkusatiivissa. Suomi-latina-suomi –sanakirjoissa annetaan substantiiveista nominatiivin ja genetiivin sijat. Jälkimmäisen mukaan sanat jaetaan 5 eri deklinaatioon, joten niistä ei suoraan löydy akkusatiivimuotoa. Netissä on kuitenkin eri sivustoja, joilla voi kysyä mikä on sanan akkusatiivi, kuten esimerkiksi http://latindictionary.wikidot.com/index

Hain sieltä tällä kertaa sanan kirja jota me sitten alamme rakastamaan. Otin sivulta kaksi ruutukaappausta:

Ensimmäinen kuva kertoo, että kirja on latinaksi liber, ja että sen suku on maskuliininen ja että se lukeutuu toiseen deklinaatioon. Toinen kuva alla kertoo, kuinka tämä substantiivi taipuu:

Seuraavaksi meidän täytyy taivuttaa latinan kielen mukaisesti amare –verbi, joka kuuluu ensimmäiseen konjugaatioon, jonka tunnuksena on a-re. Latinan kielen persoonapäätteet preesensissä ovat: –o/m, –s, –t, –mus, –tis, –nt. Ne tulee liittää verbin preesens –vartaloon, joka tässä tapauksessa on ama-. Koska verbi kertoo tekijän, persoonapronominia ei välttämättä tarvitse käyttää, mutta koska me haluamme korostaa, että juuri minä rakastan kirjoja, se voi olla mukana. Tähänastisen tiedon perusteella voimme kyhätä kokoon lauseen:

Amo libros.

Ja egojahan me olemme, joten korostuksen kanssa lause kuuluu:

Ego amo libros.

Huomaa, että preesensvartalon loppuvokaali on hävinnyt ensimmäisen persoonan taivutusmuodosta. Yksikön toisesta persoonasta lukien se on mukana. Lisäksi latinan sanajärjestys noudattaa kaavaa: subjekti-objekti-verbi (SOV). Joten muutamme lauseen tähän kaavaan:

Ego libros amo.

Lopuksi koko hoito kolmella kielellä:

Ego amo libros	I love books	Rakastan kirjoja
Tu amas libros	You love books	Rakastat kirjoja
Is/ea amat libros	He/she loves books	Hän rakastaa kirjoja
Nos amamus libros	We love books	Rakastamme kirjoja
Vos amatis libros	You love books	Te rakastatte kirjoja
Ei amant libros	They love books	He rakastavat kirjoja

Näin ollen, kun tiedät olevan kyseen säännöllisestä I deklinaation verbistä, vaikkapa Salutare => tervehtiä ja että filia (oma tytär) –sanan akkusatiivi on filiam, osaat sanoa:

Hän tervehtii tytärtään.

On toki joitakin poikkeuksia, jolloin suoran objektin sija ei ole akkusatiivi, mutta pääsääntöisin on näin. Vieraille edellä annetussa osoitteessa ja etsi taivutuskaavoja verbeille ja substantiiveille. Hyvä tapa tarkastaa, onko lause rakennettu oikein, on laittaa lause “sitaatteihin” ja googlata se. Useassa tapauksessa saat näin vastauksen, esiintyykö lause rakennetussa muodossa kirjallisuudessa.

Ego linguam latinam amo.
Carpe diem, carpe latinam!

Huom! Voit suurentaa kuvia klikkaamalla niitä hiirenkursorilla!
Muuten kursori –sanakin tulee latinasta. Curs|or –oris tarkoittaa juoksijaa, lähettiä ja sittemmin osoitinta.

Mundus Hodiernus -latinan alkeiskirja

Postiluukustani putosi tänään (8.2.2016) pitkään odottamani Mundus Hodiernus –latinan kielen alkeiskirja. Tilasin kirjan suomalainen.comin kautta ja siellä tämä englanninkielinen kirja, jonka Brian Smith on toimittanut, maksoi 8,95 euroa. Kanta-asiakkaille postitus ei maksa. Kirja on kustantajan esittelyn mukaisesti alkeiskirja. Se ei verbitaivutuksissa mene preesensiä pitemmälle. Substantiivien taivutustaulukoita ei kirjasta löydy. Kirjassa esiteltyjä tämän päivän sanoja kerrataan kiitettävästi monella eri tavalla kuvien, suoran tekstin ja harjoituksien avulla. Brian Smith itse sanoo kirjastaan seuraavaa:

About this book

The object of this book is to help you develop a natural ‘feel’ for Latin as a language. Verbs in the present indicative are practiced and rehearsed extensively. Internalizing these forms until they become like a second mother tongue for you will make it much easier to understand Latin naturally, without having to translate Word for Word. You will then be able to move on to more demanding aspects of the language with confidence.
At the same time this book introduces a modem Latin vocabulary that can be found in a variety of sources such as Latin discussion groups, Latin news outlets and modem Latin literature.
Once you have understood the text you should read and re-read it again many times. There is no need to spend a long time on this, a few minutes a day are all it takes. ..
Brian Smith, s. 3

Sanotun lisäksi kirja kertoo, mitä sanoja latinan kielestä englantiin on tullut aina omalla sivullaan, mikä antaa lisäpontta opiskelulle. Useinhan latinasta sanotaan, että se on kuollut kieli, joten sellaisen opiskeleminen on turhaa. Englannin kielen sanoista on yli 50 prosenttia johdettu latinasta ja luku on romaanisten kielten kohdalla vieläkin isompi. Näin Smith kertoo latinan kielen ja englannin kielen symbioosista:

V . Did you know ...?

Did you know that many Words in English come from Latin? In fact over 50% of the words found in the English language derive from Latin. Many were borrowed directly from Latin for example by churchmen, who had Latin as the only official language in the church, but most took an indirect route via French. When the Normans conquered England in 1066 they brought with them the French language. For about 300 years after that French was the official language in England with Latin being used for formal documents. Over time the French overlords began to use more and more English as they dealt with the native English population. During this period countless French and Latin terms entered English that were necessary to describe official matters that were never conducted in English, s. 18.

Verbitaulukot ovat selkeitä:

Kuvat, joita on runsaasti, kertovat enemmän kuin sanat:

 

Yhteenveto

Kirja toimii mainiona eteiskäytävänä latinan kielen saleihin eli mihin se esipuheen mukaan pyrkiikin. Kirjan luettuaan ei välttämättä ole tullut juuri hullua hurskaammaksi latinan kielen suhteen, mutta saatu tieto ei ole turhaa, jos sitä myöhemmin jatkaa perinteisellä oppikirjalla. Kirja sopii erinomaisesti sellaiselle ihmiselle, joka miettii latinan kielen opiskelun aloittamista. Latinaa, kun voi käyttää ihan jokapäiväisessä elämässä ja tämän päivän tilanteissa. Kirja ei lompakkoa juuri verota.

 

Mundus Hodiernus, lingua latina, Brian Smith, Kustantaja: CreateSpace Independent Publishing Platform, 2015, 96 sivua, koko: 14 x 0.6 x 21.6 cm, ISBN 978-1511478748

Open Live Writer

It has been so that Windows has not supported Blogger for some time now. Today I read about Open Live Writer offline blog editor. It should work with Blogger account. In order to find out that I am writing this post using Open Live Writer. If it works with Blogger I add my Wordpress Account here too.

So far, so good. You can download this software at: http://openlivewriter.org/ There you can get more information on this open source project as well.

What kind of luck I have with a picture:



Tree in the storm by Yelling Rosa

Well, I guess I can try this with a real post now.

Miksi meditsiiniõde eikä haigehoidja

Olen aina ollut kiinnostunut siitä karjalaisesta kielestä ja kulttuurista, jota nykyään löytyy Suomen rajojen itäpuolelta. Onhan minun sukuni luovutetusta karjalasta ja mummoni kieli oli todella rikasta ja elävää. Sen määrittäminen ei ole aivan yksinkertaista, koska siinä oli aineksia muualtakin kuin Karjalan kannakselta. Karjalan kulttuurissa on ollut aina vaikutteita myös venäjän kielestä, mikä mummoltani käytti luonnostaan. Syntyihän hän Pietarissa 1800 -luvun puolella ja kävi siellä koulunsa. Koska en mummon eläessä arkistoinut hänen puheitaan, olen unohtanut paljon hänen hersyvästä kielestään. Löytääkseni taas tuon poljennon olen tutkinut karjalan kieliä ja nyttemmin eestin kieltä. Vaikka itäisessä Karjalassa on venäläisiä lainasanoja, ne tuntuvat jotenkin istuvan paremmin kieleen kuin eestiin vakiintuneet lainat, jotka ovat tulleet germaanisista kielistä, missä ei ole olemassa juuri sijamuotoja, joita taas venäjän kielessä on kuusi. Näin sieltä lainattujen sanojen sopivuus itämerensuomalaisiin kieliin on ollut parempi kuin germaanisien sanojen.

Jotkut eestin kielen sanat kuulostavat hyvin epäsointisilta, kuten tuo otsikon meditsiiniõde eli sairaanhoitaja. Meditsiini -sana tulee latinan kielen sanasta medicus, joka tarkoittaa parantavaa, ja/tai lääketieteen-. Englannin kielessä medicine -sana tarkoittaa jo lähes puhtaasti lääkkeitä tai lääketiedettä. Näin merkitysopillisesti meditsiiniõde on lähempänä terveydenhoitajaa kuin sairaanhoitajaa (sairaalassa). Tuo sana hirvitys ihmetyttää myös siksi, että eestin kielestä löytyy haige- ja hoidja -sanat eli sairas ja hoitaja, jotka yhdistämällä olisi tullut kelpo suomalais-ugrilainen sana: haigehoidja eli sairaanhoitaja. Haige -sanan genetiivi on haige, sillä aikojen saatossa genetiivin n -pääte on ”kulunut pois”. En tiedä, mikä on eestin kielen vastine suomen kielen terveydenhoitaja -sanalle, koska sellaista ei sanakirjastani löytynyt. Sieltä löytyi kuitenkin sana tervishoid eli terveydenhoito, joten tämän perusteella saisimme sanan tervishoidja. Ehkä sellainen suuren suuresta sanakirjasta löytyisikin. Ehkä jopa haigehoidja.

Hoidja -sana saattaa olla yksi niistä sanoista, joita suomen kielestä on lainattu eestin kieleen viime vuosisadan alussa, jolloin johtava kielenuudistaja Johannes Aavikin toimesta eestin kieleen kotiutui joukko uudissanoja. Aavik ehdotti kaiken kaikkiaan yli 2000 suomen lainaa. Kieleen näistä vakiintui vain noin kolmesataa sanaa. Esimerkiksi sanat: aare, aldis, anastada, anuda, erak, haihtuda, hajameelne, hetk, häirida, julm, kalbe, keigar, kiinduda, kohelda, korvata, levida, raev, reibas, räige, seik, siirduda, suhtuda, suvatseda, säilida, sünge, unelm jne (Lähde: Saagem tuttavaks s. 197, Viive Taro ja Helga Laanpere, Otava 1984).

Näin välistä esiintyvästä kankeudesta huolimatta eestin kieli on monessa suhteessa joustavampi ja sointuvampi kuin suomen kirjakieli, joka on lähes kokonaan sivuuttanut itäsuomen ja karjalan murteet. Voinkin hiukan ivallisesti sanoa, että mikä tulee lännestä ei sovi suomalais-ugrilaisiin kieliin. Niin kuin eestissä ei minunkaan kotonani ollut sellaista väriä kuin punainen. Punane se oli syäme väri. Tasapuolisuuden nimissä ei meillä valkoistakaan tunnettu vaan valke' (a-kirjain ei juuri kuulunut sanottaessa), eestissä valge. Julkaisemassani postissani, jonka kirjoitin 22.12.15, oli värssy:

Kui rahusast

Kui rahusast syän
muistoloi kantaa,
niiku seilais maamo
maailmah vesilöi,
niipalju sil ajal unes
kaik turha ja vähäin
on.
© Yelling Rosa
20/12 -15

Sanoin tuolloin ja kertaan nyt, että aina välistä pelkään lisääväni omiani isoäitini kieleen, koska sellaista ei enää missään puhuta. Toisaalta uskon, että esimerkiksi eestin kieli auttaa soinnin mieleeni palaamisessa. Esimerkiksi palju -sanan olin unohtanut, mutta kun näin sen suomi-viro-suomi- sanakirjassani, se oli napakymppi. Palju on meil syämes. Ja niin kuin eestin mies tai nainen sanoisi:

Palju õnne laupäevaks kõigile.

Yelling Rosan foorumien vuosi 2015

Suurenna kuvaa klikkaamalla sitä hiirenosoittimella

Korttien katselut, Facebook -tykkäykset ja GooglePlus -seuraajat elävät niin voimakkaasti, että niiden seuraaminen on osoittautunut liian työlääksi. Esimerkiksi englanninkielisten korttien kohdalla kävi niin, että yhdeksän kortin katselut nollautuivat vuonna 2014.

Nähdäksesi koko tarjonnan tarkastele Yelling Rosan sivujen Sivukarttaa. Videokohtainen tilasto löytyy Yelling Rosan Bloggerin YouTube -videosivulta. Sitemap is here.

Varsinainen tilastosivu löytyy sivustollani osoitteestahttp://yellingrosa.com/tilastot01.htm

Kiitän kaikkia foorumeillani vierailleita ystäviäni ja toivotan teille hyvää vuotta 2016.

Yksinäisyys synnytti

Yksinäisyys synnytti
minut itselleen lohduksi,
mutta kadotti kapalon.
Minä ilman äitiä kylvin
perinnön miljardeiksi
murusiksi.
© Yelling Rosa
30/1 –16

Ensamheten födde

Ensamheten födde mig

för sin egen tröst,

men tappade barnet.

Jag utan mor delade

arv i miljarder

bitar.

© Yelling Rosa

30/1 -16

Solitude created

Solitude gave me birth

for her own consolation

but lost her cradle.

I without the parent

cropped the damage

into the myriads

of human-ears.

© Yelling Rosa

30/1 -16

Note: The ears of a cereal plant such as wheat or barley are the parts at the top of the stem, which contain the seeds or grains, Collins Cobuild Advanced Learner’s English Dictionary, p. 444.

Esi-isät nousevat

Esi-isät nousevat

Esi-isät
nousevat suosta
ja partaansa nauravat:
Älä vielä nyrpistele.
Meidän jälkeen täältä
pulpahtaa metaani.
Säästä sille naamasi.
© Yelling Rosa
24.1.16

Lullaby

Lullaby

Ancestors
rise up from
the swamp
laughing
in their beards:
Don't sniff yet,
last-born child.
We are followed
By Mr. Methane.
Spare your face
For him.
© Yelling Rosa
24.1.16

Pitkospuita pitkin

Pitkospuita pitkin
esi-isien luiden yli
harmittomasti
nylkemään lähimmäisiä ja poroja
hullut täällä runoja kirjoittavat
minua opastetaan
paljonko niistä saa
museoissa noitarummut
ja Pyhällä Maalla myydään
joka vuosi satoja metrejä puuta
Jeesuksen ristin nimissä
© Yelling Rosa

Runo on ensimmäiseltä kokoelmaltani, Valkoinen vitsa, 1989

Pitkospuita pitkin in English:

Along the Duckboard[1]

Along the duckboard
Over the graves of ancestors
Easily
To skin[2] men and reindeers
crazy people are writing poems
I am told
How much they are paid
In the museums shamans’ drums
And in the Holy Land they sell
Linear meters of timber
In the name of Jesus Cross
© Yelling Rosa

---

[1] From my first Poem Collection, Valkoinen vitsa, 1989
[2] In Finnish the verb ‘nylkeä’ can be used also figuratively in sense of ”exploit”.

Evoluution mietteitä

Kaikkea sitä näkee
niin kuin tämän
ihmisen.
On sillä kädet,
muttei se käsitä
käsitteitä käsitellä.
Siinä sitten rukoilee,
ei kääri hihojaan.
Syyttelee minua:
kättä parjaa,
kun jalka astu
ei minnekään.
© Yelling Rosa
14/1 –16

Evoluutio hymyilee. Ei se kusipää ole.
Evolution is smiling. She's not a naughty one.

Evolution Is Pondering

Many I can see
like this human.
It has hands
but doesn’t know
How to handle
Things handy.
Being so praying
doesn’t roll up
sleeves.
Accuses me:
Cries out for hands
when feet move
nowhere.
© Yelling Rosa
14/1 -16

Climb to a Nesting Tree

Eilen mieleeni juolahti seuraava ajatelma:

My soul tells my heart
And my heart urges me
to climb a nesting tree
and see the prospects.
Yelling Rosa
3/1 -16

Tässähän on tietysti kyse siitä, että mitä pitemmälle ihmiskunta on loitonnut alkukodistaan, sitä tyhmempi siitä on tullut. Tätä tyhmyyttä on sitten tapana perustella sillä, ettei ole mahdollista mennä kehityksessä taaksepäin. Outo hokema, jolla ei ole mitään konkreettista perustetta. Ihmiskunnan tilahan ei ole mikään vakio eteen- ja taaksepäin menemisen suhteen. Jokaisen sodan jälkeen kansakunnat joutuvat aloittamaan alkeellisimmista oloista kuin ennen sotaa. Luonnonkatastrofit saatavat niellä kokonaisia saariyhteisöjä ja henkiin jääneet alkavat nollapisteestä. Toisaalta, mikä on eteenpäin menemistä? Sekö, että ihmiskunta tuhoaa oman elinympäristönsä, ja siinä samalla vielä elinmahdollisuudet kaikilta eläväisiltä tältä planeetalta. Jos maapallo ei tulevaisuudessa tuhoudu kokonaan, tällä planeetalta löytyvät eläväiset aloittavat todennäköisesti vielä alkeellisimmista oloista, kuin niistä, jotka vallitsivat ihmisen laskeutuessa alas puusta ja aloittaessa kehittää kahdella jalalla kävelemistä. Olisi mukava tavata silloin kaikki ne näsäviisaat ei-kehityksessä-taaksepäin-voi-mennä -hokijat. Minusta taaksepäin on menty silloin, jos jokin laji ei käsitä omaa luonnettaan ja sitä, miten se voi elää rauhassa keskenään.

Evolutiivisesti olemme pienlaumaeläimiä, joiden kehitys paikallisissa pienryhmissä on hedelmällisintä. Tästä on esimerkkinä ne pienet heimoyhteisöt, joita Tyynen valtameren saarilta ainakin toistaiseksi vielä löytyy. Toki heimotkin sotivat, mutta tämä toiminta on perusteltua elossa säilymistä, mitä ei voi puhua silloin, kun sotia käydään toisella puolella maailmaa joidenkin spekulatiivisten taloussyiden vuoksi. Jos me tässä tilanteessa todella menisimme eteenpäin alkaisimme tukea paikallisuutta ja siellä vallitsevia kulttuurikäytäntöjä. Globaalisuus nyt, kun kaikesta on kohta pulaa, ja maailma saastuu nopeasti sekä uusiutumattoman luonnonvarat ehtyvät, on suurinta tyhmyyttä, mitä maailma voi päällään kantaa.

Miksi ihmiskunta sitten jatkaa takaperin, johtuu juuri siitä, että olemme pienryhmäeläimiä. Massajoukoiksi muuntuminen ei ole onnistu, eikä tule tapahtumaan geneettisesti siinä ajassa kuin se nyt olisi tapahduttava. Ihmiset ovat paikanneet turvattomuuttaan suurlaumoissa tappamalla lajikumppaneitaan jopa sukulaisiaan. Sittemmin mukaan on tulleet ideologiat: uskonnolliset ja poliittiset, jotka ovat antaneet yhteenkuuluvuuden tuntoa eli tehneet pienlaumoja suurlauman sisälle. Kuitenkin, koska nämä argumentit eivät ole vastanneet sitä, mitä pienryhmät (lauma) ihmisille merkitsevät, toisen ajatuksen kannattajista on tullut uhka, epävarmuustekijä, joka muka pilkkaa toisinajattelijoita. Sellaiset riiviöt on tuhottava, koska muuten emme voi elää rauhassa. Ihmiskunnan toiminta on hillitöntä, jos me vain tarkastelemme sitä järki kourassa. Minulle järki on sitä, että on jalat maassa ja rakentaa tosiasioiden eikä spekulaatioiden varaan. Tällä tavoin ajateltuna löydämme luonnosta meitä lähellä olevia eläimiä, jotka eivät ole lähteneet harhailemaan alkukodistaan erämaahan, jota eivät tunne eivätkä osaa selittää. Tähän moni ihminen, joka ei halua tulla missään muodoin verratuksi eläimiin, sanoo, ettei simpanssien älykkyys riitä hylkäämään luonnollista elinympäristöään. Kuulostaa ehkä hyvältä perustelulta niin kauan kuin unohdamme, mihin olemme päätymässä. Outoa, jos sitä pidetään järkevänä, yleensä millään muodoin positiivisena, jos käytös johtaa tuskaan ja mielipahaan vai oletteko nähneet, että nuo tyhmäksi nimitetyt apinat kiduttaisivat oman lajinsa edustajia spekulatiivisista syistä. Vaikka kuinka uskoo esimerkiksi johonkin aatteeseen, se ei ole konkreettinen biologinen ja geneettinen ilmiö vaan tulosta abstraktiosta. Jos sen vuoksi tapetaan, periaatteesta kuka tahansa voi keksiä hyviä ja jopa järkevältä tuntuvia perusteluita tyhmyyksille.

Tyhjäähän minä näitä kirjoitan, kun vastassa on minua viisaampi abstrakti massaihminen, joka keksii verukkeen mitä päättämättömille kujeilleen. Moni taiteilijana ja ajattelija on sanonut, että ihmiset uskovat todeksi sen, mikä heitä miellyttää eli mistä heille itselleen on hyötyä. Sen vuoksi he ovat valmiita kuolemaan ikään kuin se olisi jollakin tavalla järkevää. Kaiken eläväisen perustarve numero yksi on elossa säilyminen. Jos joku olio toimii tätä perusperiaatetta vastaan, onko hän silloin viisas vai tyhmä. Tietysti on monia tilanteita, joissa puolustautuminen oman henkensä kustannuksella on perusteltua. Tällaisena voi pitää omaa pienryhmää luonnossa ja siitä syntyneen heimon ja edelleen kansan puolustamista, mutta että tällainen kuoleminen tehdään vain ideologian kiillottamiseksi on sulaa hulluutta. Toki ideologisia seikkoja voi sisältyä myös elossa säilymiseen, mutta ihmisiä kuolee tänä päivänä täysin spekulatiivisen ajattelun vuoksi eli lyhyesti: mitä kauemmaksi eksyt luonnollisesta ympäristöstäsi, sitä tyhmemmäksi tulet. Tätä voi havainnollistaa tuhlaajapojan tarinalla. Kun hän lähti kodistaan, hän kulki aina vain alaspäin, kunnes otti tosiasiat puntaroitavaksi mielessään. Nyt, jos seuraisimme näiden ei-kehityksessä-voi-mennä-taaksepäin-jankuttajien mantraa, tuhlaajapoika taantui mennessään takaisin juurilleen. Päätä itse kävikö niin.

PS Aluksi ajattelin, että julkaise tätä artikkelia kuin Ilyero –blogissa, joka on lähinnä tarkoitettu vain itselleni ja ajatuksilleni ikään kuin henkilökohtaiseksi päiväkirjaksi, mutta sitten luin Pentti Linkolan haastattelun: http://www.hs.fi/kotimaa/a1444445643368 ja katsoin Yle Areenan dokumentin, jossa taloustieteen professori Sixten Korkman lausuu mielipiteitään otsikon “Talouden kriisit ja opilliset kiista” http://areena.yle.fi/1-3172015 Sain heidän ajatuksista varmuuden, että nämä ajatukset ovat  enemmän kuin ajankohtaisia. Molemmat herrat tuottavat selvästi esille sen, ettei globaalisuus ole paras ratkaisu ihmiskunnan selviytymisen kannalta. Tosin siinä ei ole mitään mullistavaa, että todetaan: “ei ole hyvä juttu”, kun pitäisi kääriä hihat ja panna stoppi koko tälle elintasokilpailulle ja hallitsemattomalle globaalille liikekannalla olemiselle. Rehellisesti katsottuna monesti näen tilanteen toivottomana, sillä ihmiskunnalla ei tunnu olevan rahkeita niihin toimenpiteisiin, joilla tämä jo tuhansia vuosia vallalla olevan tuhlailevaisuuden lopettaminen vaatisi. Ainoa mahdollisuus tässä kriittisessä tilassa on katsoa totuutta silmiin.


Ihmiselämä on yksinkertaisesti sitä, että synnytään ja synnytetään sekä kuollaan pois. Elämä jatkuu vain jälkeläisissä, joten on järjen köyhyyttä pyyhkiä pois se ainut side, mikä ihmisellä todistettavissa on kuolemattomuuteen. Kuten sanoin, että ihminen on keksinyt kaikenlaista aatetta ja uskontoa voidakseen tuntea itsensä turvatuksi, mutta ainoa turvallinen asia on lähimmäisten rakastaminen. Siitä saa voimaa, jota ei voi ostaa mistään, eikä lukea kirjoista. Evoluutio ei ole täydellinen, siksi meidän on autettava sitä tai kuoltava pois tältä planeetalta. Mahdottomat lajit ovat aina kuolleet pois, eikä elollinen maailma ole joutunut tilanteen eteen, missä evoluution osa tuntuu jäävän jonkun lajin tahdon alle kuin hetkellisesti. Nyt ihminen sitten päättää sen, että jatkaako se elämää maapallolla vai ei. Evoluutio ei tule meitä mitenkään erikoisesti rakastamaan, joten sieltä on turha odottaa apuja.  Jos ihmiskunta tuhoutuu lähimpien vuosikymmenien aikana, ja tilannetta tarkastelee joku kehittynyt laji satojen miljoonien vuosien kuluttua. Koko meidän olemassaololle ei panna sen enempää painoa kuin mitä me annamme yksisoluisille alkueläimille. Ehkä meidän ansiosta olosuhteet maapallolla muuttuvat niin paljon, ettei meistä ihmisistä ja meidän kanssa eläneistä lajeista löydy merkkejäkään. Tätäkö me tahdomme?

De två karelarna

Det var en gång en flicka som hette Edith,
och ett land som inte fanns för henne
i den här blåa och runda världen;
Och nu är en pojke utan staten.
Flickan under jorden
luktar inte marken och sonen
kan inte se, inte röra den.
Ödsligt är livet utan ett hem.
Skulle jag ha hittat grogrunden
i Raivola, frågar pojken.
Det har jag inte gjort,
men tillsammans
du och jag har varit sant,
min syskon.
© Yelling Rosa
11/11 -15

Edith Södergran på svenska:  
https://sv.m.wikipedia.org/wiki/Edith_Södergran

Min familj är från Viborgs län.