Vuoden 2013 ensimmäisen puoliskon tilastot Yelling Rosan sivustolla, blogeissa ja YouTubessa

Puoli vuotta on taas hurahtanut ja sivustollani, blogeissani ja Picasa -kansioissa sekä YouTubessa on vierailtu entiseen tapaan. Käynnit ovat suhteellisesti hieman lisääntyneet, jos niitä tarkastellaan julkaisutiheydellä. Englanninkielinen blogini, Yelling Rosa's Weblog, on menettänyt eniten kävijöitä. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että en ole ollut aktiivinen kirjoittamaan englanniksi tänä vuonna. Englanninkielisen blogin päivittämisintoa on laskenut se, että noin puolet siellä käynneistä ihmisistä tulee Suomen alueelta. On todennäköistä, että ainakin osa heistä osaa suomen kieltä ja voivat näin vierailla suomenkielisillä foorumeillani.

Viime vuoden lopulla tein päätöksen, että koetan keskittyä sisällön tuottamiseen keskittyen lähinnä runojen ja proosan kirjoittamiseen. Tiesin, että tuo päätös saattaa vaikuttaa negatiivisesti varsinkin blogeihini. Niiden lukijathan odottavat säännöllisyyttä ja aktiivisuutta. Kaikkeen ihmispoloinen ei kuitenkaan repeä, joten on tehtävä valintoja. Valintoja tehdessä joutuu myös miettimään sitä, mihin pyrkii. Haluaako tuoda esille itselleen tärkeitä kysymyksiä ja löytää samoista aiheista kiinnostuneita lukijoita vai panostaako siihen, että kävijävirrat kasvavat.

Tulevaisuus

Tulevaisuudessa koetan tasapainoilla edelleen blogien ja sivuston välillä, mutta en mihin hintaan tahansa. Luova toiminta ei saa kärsiä blogisisällön tuottamisen vuoksi vaan yritän yhä enenevässä määrin tukea blogikirjoituksillani luovan sisällön tuottamista ja sen tunnetuksi tekemistä. Se on riski, koska runous ja laulelmat eivät ole mitään massatuotteita. Tietysti runojen suosio mahdollisesti kasvaisi, jos niiden aiheet käsittelisivät yleistä mielenkiintoa. Se taas ei voi olla kirjoittamisen lähtökohta. Luovuutta ei voi valjastaa vaan se tulee syvältä ihmisen sisältä käsitellen juuri sellaisia asioita, joita ei arkipäivän kiireessä ehdi ajatella. Ilokseni voin kuitenkin todeta, että olen viime aikoina ollut kiinnostunut kansankulttuurista ilman pakottamista. Postrahavasta -jutturunot ovat jälkirahvaanomaista laatua, juttuja, joita olen ihmisten kuullut puhuvan tai kuvittelen heidän suustaan ilmoille pyrkivän. Tämä on tullut aivan omalla painollaan, eikä olisi muuten aitoa.

Tilastot

Olen kerännyt alle tilastotietoa siitä, miten alkupuoli vuodesta 2013 on foorumeillani mennyt. Videotarjonnan ja kävijämäärät näet täältä. Postrahavasta -jutturunot ovat pitäneet puolensa eli taulukon kaksi ensimmäistä videota.

Selityksiä:
Analytics on Googlen seurantapalvelu, jolla seuraan sivustoni, Yelling Rosan sivut, kävijämääriä. Absoluuttiset kävijät tarkoittavat sitä, kuinka monta eri ihmistä on sivustolla käynyt. Wordpress -alustalla ovat Yelling Rosan Blogi, jota en ole päivitetty sitten 20.8.11 jälkeen, ja englanninkielin Yelling Rosa's Weblog. Tässä WP UK. Blogger-alustalla toimii Yelling Rosan Blogger, joka on virallisempi nettipäiväkirja kuin Yelling Rosan Muistikirja, jonka vierailut sisältyvät Google Analytics -seurantaan.

Koko vuoden 2013 tilanteen kirjaan Tilastot –sivulleni sitten aikanaan. Siellä voit vertailla tällä hetkellä vuosien 2011 ja 2012 tilastoja.

Kiitän kaikkia foorumeillani käyneitä ihmisiä ja toivon tapaavani teidät uudelleen.
Ilkka Yelling Rosa Pakarinen

Ystävä voisitko kasvoni pyyhkiä - uusi video

Olen julkaissut uuden videon YouTubessa. Se on kuolevan puun tarina. Tapahtumaa kuvaava kappale on vuonna 1996 ilmestyneeltä Hiljaisia lauluja -äänitteeltä, jonka tein yhteistyössä Jouni Juolan kanssa. Sanat ja sävel on minun kynästäni. Äänitteellä on kuitenkin myös Jounin kappaleita. Jouni tulkitsee Ystävä voisitko kasvoni pyyhkiä -kappaleen. Sovitus ja taustat ovat yhteiset.

Voit suurentaa videon koko näytölle klikkaamalla alaoikealla reunimmaisena olevaa ikonia. Videon YouTube -osoite on: http://www.youtube.com/watch?v=7rh7w9Duntw

Toivottavasti viihdyt videon parissa, ja jos näin on, suosittelet sitä myös kavereillesi. Hyvää päivän jatkoa ja aurinkoisia kesäpäiviä.

Uusi ilmainen juhannuskortti 2013

Tänä juhannuksena meille suomalaisille Hyvää juhannusta toivottaa Pampan ikuinen nautiskelija auringonpalvoja Miguel Argentiinasta. Hän toivoo, että me saamme nauttia samanlaisesta lämmöstä nyt Juhannuksena kuin hän usein Argentiinassa, missä on melko lämmintä näin talvellakin eli kun meillä on kesä. Silti Miguel toivoo, että meidän mielemme on kesäinen ilmasta riippumatta. Sehän on asennekysymys, kuinka kaikkeen suhtautuu. Menee se seurustelu juhannuskokolla, jos vaikka hiukan tihruttaisi vettä. Saa sitä kastua pampallakin. Joskus on nähty oikein lunta, mutta harvemmin siellä. Vaimo ei aina ymmärrä, kun Miguel unohtaa karjanpaimentamisen auringon kohdatessaan, siis aika usein. On vähän sellainen paikallinen Havukka-ahon ajattelija, mutta siskon osaan on joutunut vaimo.

Jos kopioit kortin tästä artikkelista, suurenna se ensin uuteen välilehteen, jotta saat sen itsellesi oikeassa koossa. Klikkaa sitä hiirellä, niin sen pitäisi avautua uudelle välilehdelle. Lisää ilmaisia suomenkielisiä kortteja löydät täältä. Joukossa on mm. viimevuotinen juhannuskortti.

Kaikille hyvää juhannusta minunkin puolesta

JK Uusia tarinoita Tarinoita-sivullani.

Lennä, lennä leppäkerttu -sävelmän nuotit ja sanat

Olen liittänyt nuottivihkooni suomalaisen tuutulaulun Lennä, lennä leppäkerttu, nuotit ja sanat. Nuottien alla on niin sävelten nimet kuin huuliharpun tablatuurit, joten nuotteja voi soittaa esimerkiksi pianolla ja huuliharpulla. Alla olevassa kuvassa on näyte nuoteista, jotka ovat nelireikäiselle diatoniselle C-duurihuuliharpulle, mutta vihkossa on tablatuurit myös kymmenreikäiselle diatoniselle C-duurihuuliharpulle, joka on helpommin saatavissa kaikista hyvin varustelluista musiikkiliikkeistä, kun taas nelireikäinen huuliharppu on helpointa hankkia verkon kautta. Oman nelireikäisen diatonisen C-duurihuuliharpun tilasin Thomann.comista.

 

Tällä hetkellä nuottivihkossani on 17 nuotit. Sanat olen kirjoittanut tällä hetkellä neljälle sävelmälle. Laulut ovat kansansävelmiä. Joukossa on myös pari omaa lauluani. Minä olen C-duurilaulu-kappaleen avulla opetellaan C-duuriasteikon sävelien nimiä. Aikomukseni on lisätä ainakin vielä joitakin tunnettuja joululauluja nuottivihkoon, joten kannattaa olla kuulolla. Voit ladata nuottivihkon Huuliharppu -sivultani. Siellä on linkit myös opetusvideoon ja Huuliharppuoppaaseen, jossa käydään läpi musiikinteorian alkeita. Pääset sivulle tästä.

Vihkossa Lennä, lennä leppäkertun sanat on heti nuottien alapuolella. Nuottivihkon taittokoko on A4, joten näet nuotit siinä paljon suurempana kuin tässä. Tämä on vain näyte siitä, kuinka nuotit ovat esitetty vihkossa. Numero tarkoittaa huuliharpun reikää. @-merkki sitä, että silloin on puhallettava numeron osoittamaan reikään ja £-merkki, että on vuoro vetää henkeä. Toivon, että viihdyt nuottivihkoni parissa ja että saat kimmokkeen soittoharrastukselle.

 

Olet tervetullut Huuliharppu –sivulleni:
http://www.yellingrosa.com/huuliharppu.htm

Avoin kirje Nice Tuesday -naisverkostolle ja kaikille it-alalla toimiville ja sinne aikoville naisille

Luin Tietokone -lehden numerosta 5/13 artikkelin Nainen, it-ala haluaa sinut! Siinä Suvi Erjanti, Nice Tuesday -naisverkoston puheenjohtaja, toteaa, että on huolestuttava skenaario, jos kaikki laitteet ja ohjelmistot ovat liian homogeenisen tekijäjoukon suunnittelemia. Tilanne on kuitenkin vielä huonompi, sillä ohjelmoinnista vastaava tekijäjoukko on laboroitunut. He keskustelevat vain toistensa kanssa. Heillä on aivan liian vähän kosketusta reaalimaailmaan, mistä osoituksena vuosikymmenestä toiseen epäkäyttäjäystävälliset ohjelmat ja laitetoteutukset. Toinen ohjelmoijia ja suunnittelijoita sitova asia on voitonmaksimointi. On nimittäin ahtaasi liiketaloudellisesti kannattavaa suosia kovon kehittämistä sen sijasta, että nopeutettaisiin laiteiden toimivuutta ekonomisemmalla koodilla. Siksi laite- ja ohjelmistovalmistajat, joiden palveluksessa valtaosa tekijöistä toimii, eivät halua muuttaa valitsevaa käytäntöä pelätessään laitetuotannon volyymin laskevan ohjelmien pyöriessä vähemmällä laiteväännöllä paremmin suunnitellun koodin ansiosta. En hetkeäkään epäile, etteivätkö nykyiset koodaajat ja suunnittelijat pystyisi kehittämään ohjelmointitapojaan, jos kansalaiset sitä alkaisivat vaatia.

Jatkuva kovopuolen tuotteiden suoltaminen luo tietysti työpaikkoja, mutta samaan päästäisiin ekonomisen koodin avulla. Se takaisi sen, että yhä useampi ihminen kiinnostuisi it-tekniikan käytöstä ja hankkisi itselleen laitteen. Nyt unohdetaan usein se, että maailmassa yli puolet ihmisistä ei käytä Internetiä lainkaan. Osaksi Internet-yhteyden puuttuminen johtuu köyhyydestä, mutta paljolti myös siitä, että it-tekniikan käyttö on liian vaikeaa. Nykyinen tapa on myös luonnonvaroja säälimättömästi kuluttavaa. On myös tunnettua, että maailman eri maissa käytetään lapsityövoimaa, kun tuotetaan eri raaka-aineita, joita Internetissä toimiviin eri laitteisiin tarvitaan. Mitä enemmän laitteita suolletaan maailmaan sitä enemmän lapsia käytetään hyväksi. Laitteethan pitää saada markkinoille pilkkahintaan, jotta niiden vaihtamissykli on nopea.

Olen usein kuullut naisten suusta, kuinka he pystyvät ottamaan useamman asian huomioon yhdellä kertaa ja tekemään montaa asiaa samanaikaisesti. Tällaista taitoa it-ala juuri tarvitsee. Jos muutoksia tehdään, ja niin pitää enemmin tai myöhemmin tehdä, täytyy myös it-ajattelutapaa laajentaa. Vaikka kyse on tekniikan kielestä, sen pitäisi olla kaikkien käytössä siinä, missä tavallinen kielikin on. Sen pitäisi hyödyntää ihmiskuntaa eikä fakkiuttaa sitä. (Tätä taustaa vasten kysynkin, kuinka paljon hyötyä ihmiskunnalle on kauko-ohjattavasta robottihelikopterista, joka etsii sieniä. Luin tästä uutuudesta Tietokone-lehden tämän vuoden vitosnumerosta.)

Niin, että pankaapa naiset hihat heilumaan ja lopettakaa teknisillä laitteilla leikkiminen. Nythän se on meidän miesten yksisilmäistä touhuilua, sitä pienoisrautatien rakentamista omaan kellarikerrokseen. Ehkä käytännöllisyyden lisääntymisen myötä yhä useampi nainen innostuu koodaamisesta ja laitesuunnittelusta. It-maailma tarvitsee teitä monipuolistajaksi.

Kaikkea hyvää ja menestystä toimissanne
Ilkka Yelling Rosa Pakarinen

Nuottivihko on taas lihonut muutamalla laululla

Tällä hetkellä diatoniselle huuliharpulle tekemäni vihko sisältää 14 sävelmää. Kahdeksassa sävelmässä on tablatuurimerkinnät nelireikäiselle huuliharpulle ja neljässä kymmenreikäiselle. Tänään latasin palvelimelle kaikkien rakastaman Pieni nokipoika -sävelmän. Nuottivihko sisältö ja sen kehittyminen on seuraavanlainen:

N:ro	Sävelmä	Ladattu
01	Ukkonooa	20.3.2013
02	Pieni kissanpoikanen	20.3.2013
03	Tuiki, tuiki tähtönen	20.3.2013
04	Kulkuset	22.3.2013
05	Maijal oli karitsa	25.5.2013
06	Minä olen C –duurilaulu	28.3.2013
07	Kotini	15.5.2013
08	Hämähäkki	23.5.2013
09	Asikkalan puiset rattaat	27.5.2013
10	Pieni nokipoika	31.5.2013
	Kymmenreikäiselle
11	Jänis istui maassa	20.3.2013
12	Kannan tunturilla	20.3.2013
13	Jaakko kulta	12.4.2013
14	Piiri pieni pyörii	22.5.2013

Kaikki nelireikäiselle diatoniselle huuliharpulle kirjoitettu tablatuurit voidaan soittaa kymmenreikäisellä diatonisella huuliharpulla, jolloin nelireikäisen tablatuureihin lisätään kolme. Toisin sanoen, kun nelireikäisessä huuliharpusta c-sävel löytyy ensimmäisestä reiästä puhaltaen, vastaava c-sävel löytyy kymmenreikäisestä huuliharpusta reiästä 4 puhaltaen.

Ilmaisen huuliharppuoppimateriaalin tarkoitus on tutustuttaa vasta-alkajia musiikin maailmaan huuliharpun avulla. Tätä tarkoitusta varten nuottivihkon ei tarvitse olla kovin muhkean, mutta suunnitelmissani on lisätä vielä ainakin muutama joululaulu vihkooni. Huuliharppuoppaaseen lisään harmonisella A-molli huuliharpulla soitettavan kappaleen, vaikka pääpaino onkin C-duuriskaalassa. Kannattaa siis käydä aina välillä vilkaisemassa, onko uusia lauluja ilmestynyt palvelimelle.

Olen laittanut Huuliharppu -sivulleni, mistä kaikki materiaali löytyy, ”levyautomaatin”. Päivitän sen lopullisesti, kun kaikki sävelmät ovat nuottivihkossa. Tällä hetkellä jukeboxissa on tekemäni ”Minä olen C-duurilaulu”. Pidin tärkeänä sen saamista sivulle, jotta melodia tulee tutuksi. Laulun tarkoitus on tutustuttaa C -duuriskaalaan. Pääset Huuliharppu -sivulle tästä.

Kansakoululaisperinnettä

Huuliharppunuottivihkoani kasatessani törmäsin suomalaiseen kansanmelodiaan, johon K. Rautio on aikoinaan tehnyt sanat. Kotini -laulu alkaa sanoin Tiedän paikan armahan. Laulua laulettiin paljon 50- ja 60-lukujen taitteessa kouluissa. Valitsin sen nuottivihkooni, koska sen voi soittaa nelireikäisellä huuliharpulla. Näitä lauluja, joiden sävel kulkee vain yhden oktaavin alueella, ei ole liikaa. Jos jonkin vihkoon tulevan laulun melodia ei ole tuttu nykypäivän lapsille, lisään sen jukeboxiini. Sieltä se on sitten kuultavissa. Huuliharppu -sivullani olevan levyautomaatin päivitän, kun olen saanut kaikki aikomani laulut vihkooni. Uskon, että vihko on hyvässä kuosissa syksyllä. Tänään lisäsin vihkooni suomalaisen piirilaulun Piiri pieni pyörii, jonka voi soittaa nelireikäisellä huuliharpulla. Vihkossa on tällä hetkellä yksitoista laulua. Kotini -laulun lisäsin tämän kuun 15 päivänä.

Kotini -lauluun liittyy jänniä muistoja kansakouluajoiltani, kun me lapset teimme hammaslääkärikokemuksistamme siihen sanat. Tuolloin 1950-luvulla ei ollut vesiporia, joten hammaslääkärillä käynti oli kiusallista. Sen ajan opettajat pitävät sotilaallista kuria, joten koko luokka meni yhtenä miehenä ja naisena hammaslääkärin vastaanottotiloihin. Katsoin katkerana niitä luokkatovereita, joiden sukunimi alkoi a-kirjaimella. Heidän ei tarvinnut istua kuin tovi ja onnekkain pääsi kuulemasta poran vihlovaa ääntä, kun se myllersi luokkatoverien suussa. P-kirjaimisena olin vuorossa vasta, kun yli puolet oppilaista oli piinapenkissä käynyt. Siinä sitä sitten kuunneltiin muiden edesottamuksia ja haisteltiin palaneen käryä, jota aina välillä lehahti odotussaliin. Kiireessä poraaja ei pitänyt tarpeeksi usein taukoja, jolloin poranterä kuumeni polttaen hammasta. Lääkäreissä oli myös eroja. Jotkut olivat ronskimpia ja jännitimme sitä, kenen ruuvipenkkiin sitä joutui. Hoidon jälkeen, kun pääsin klinikan puolelta odotushuoneeseen, näin Öhmanin onnettomat kasvot. Hänen kohtalonaan oli olla viimeinen pari uunista ulos. Siinä kohtaan P-kirjainkin tuntui mukavalta.

Jo monta päivää ennen hammashoitovuoroamme lauloimme Kotini -laulua alla olevin sanoin. Se oli meidän tapamme purkaa paineita. Opettajien kuullen moista pilkkaa ei voinut toki harjoittaa, mutta keskenämme sitä enemmän. En muista, oliko nuo sanat perityt vai keksimmekö juuri me ne. Ehkä ne elivät laajemmaltikin. Sitä ei tarina kerro, mutta me Itä-Helsingissä niitä suustamme luikauttelimme pitäen aikaansaannosta sen alueen omaisuutena. Jos tunnet melodian tai siihen tutustut, niin laulapa näilläkin sanoilla. Voit myös muistella meitä poloisia, joiden piti tällainenkin katumusharjoitus suorittaa, vaikka jo silloin ihmettelimme, miksei odotushuoneeseen menty yksitellen. Silloin ei ilmeisesti ollut vielä keksitty ajanvarauskirjoja.



Klikkaa kuvaa ja valitse alivetovalikosta Avaa uuteen välilehteen –komento, jolloin näet nuotit oikeassa koossa. Kopiointi edellyttää myös suurentamista.

Löydät kaikki tarvittavat linkit Huuliharppu –sivultani. Materiaali on ilmaista.

Aurinkoa kaikille koulutielle ja vesiporista huolimatta reikiä nolla.

Keitä ovat digihumanoidit ja kuinka heidät palautetaan maanpinnalle

Digihumanoidit ovat se ihmiskunnan vähemmistöön kuuluva klikki, joka ylistää tietokoneteknologiaa ilman minkäänlaista maanläheisyyttä. He muistuttavat humanoideja, koska vaikuttavat tulleen toiselta planeetalta tähän maailmaan tarjoten vain omia maanulkopuolisia näkemyksiään. Heidän vahvuutenaan on se, että he osaavat manipuloida enemmistöä hienoilla ja lentävillä teorioillaan. Tälle ryhmälle on ominaista uusien sivistyssanoihin pohjautuvien termien hihnatuotanto. Sofistikoituneet ilmaisut hämmentävät kansanihmisiä, mikä ilmeisesti on tarkoitus, tai sitten nämä digihumanoidit ovat niin haltioituneita keksinnöistään, etteivät huomaa puhuvansa täysin asian vierestä.

Olisi kuitenkin väärin luulla, että nämä ihmiset puhuvat tyhmyyttään. Heidän motiivinsa on raha ja eteneminen urallaan. Kummassakaan vaikuttimessa ei ole mitään tuomittavaa sinänsä, mutta jos ne sokeuttavat käyttäjänsä on kyse ilmiöstä, joka on koko ihmiskunnalle taakaksi. Digisokeudesta voidaan puhua silloin, kun kirkkain silmin puhutaan diginatiivisukupolvesta, joka ottaa pian työelämän haltuunsa. Tämä tietysti voi pitää paikkansa osaltaan, mutta ei koko sukupolven laajuudessa edes teollistuneissa maissa saati siten globaalisti. He unohtavat sen tosiasian, että yli puolet ihmiskunnasta on ilman Internet-yhteyttä ja vielä suurempi osa ei omista tietokoneteknologian mahdollistavia laitteita.

Jos digihumanoidit eläisivät maanpinnalla, he ymmärtäisivät myös sen, että kapea-alaisuus ja virhetulkinnat ovat taakaksi myös sille ryhmälle, joka heitä sponsoroi. Jos ja kun valta tietokoneteknologian kehityksessä annetaan nuorille diginatiiveille, mennään ojasta allikkoon. Diginatiiveille koko homma on vielä leikkiä, josta he saavat palkan onnistuessaan vääntämään teknisesti hienon koodin, kun taas varttuneempi ja kokeneempi ihminen iloitsee tehdessään hyvää, josta on hyötyä itseään laajemmalle seurakunnalle. Tietysti nuoret iloitsevat rahasta niin kuin varttuneemmatkin koodaajat.

Laaja-alaisuuden etu olisi siinä, että tietokoneteknologia tulisi lähemmäksi suurempaa osaa ihmisistä iästä ja yhteiskunta-asemasta riippumatta. Se tietäisi edistystä suurella rintamalla ja innovaatioita, jotka hyödyttäisivät koko ihmiskuntaan. Kiinnostuksen ja laajuuden myötä laiteiden ja ohjelmistojen myynti lisääntyisi. Vaikka nykyään usein luullaan, ettei hyödykkeitä kannata markkinoida kuin varakkaille, erehdytään. Heillä tosin on rahaa kymmenien mattimeikäläisten edestä, mutta heidän tarpeensa eivät vastaa kymmeniä rivi-ihmisiä. Toki heidän jääkaappinsa voivat olla kullatuin ovin varustettuja, mutta silti niitä on vain yksi tai kaksi. Edelleen tarvitaan vain kourallinen ihmisiä valmistamaan kultakahvakaappeja, mutta tehtaita tyydyttämään tavallisen ihmisten tarpeet. Rahan keskittyminen on johtanut siihen, että harvat pyörittävät niin liike- kuin tiedemaailmaa. Silti heidän kykynsä kuluttaa on rajallinen.

Laaja-alaisuus lisäisi koodien käytännöllisyyttä. Objektiohjelmoinnin edut ovat lähes täysin hyödyntämättä. Tämä johtuu siitä, että kehittelykiinnostus on suppeaa. Esimerkkinä voitaisiin mainita yleinen Dictionary Object (sanakirjakapula), joka olisi sopiva kaikkiin tekstinkäsittelyohjelmiin kaikissa käyttöjärjestelmissä. Miettikääpä sitä säästöä ja tehokkuuden sekä miellyttävyyden lisääntymistä, kun jokainen ihminen niin työmaalla kuin kotonaan klikkaisi muutamalla näppäimellä itselleen sanakirjan mihin tahansa sanoja käyttävään sovellukseensa sen sijaan, että lukisi Internetistä ohjeita tuntikausia joka kerta lisätessään oman kielensä oikoluvun johonkin yhteyteen.

Tuntien digihumanoidit heidän ensimmäinen väitteensä lukiessaan yleisestä sanakirjakapulasta on se, että he sanovat tuollaisen lisäävän viruksien käyttöä. Mihin vastaan, että hyvä esimerkki kapea-alaisuudesta. Jos yleispätevän objektien käytöstä syntyy ongelmia, ne ratkaistaan kerralla yleispätevällä kokonaisratkaisulla ja siirrytään uusien ongelmien ratkaisuun kokonaisvaltaisesti eikä yhtä koodiriviä muuttamalla. Miksi pyörä pitää keksi jokaisen koodin käyttöönoton yhteydessä uudestaan. Tilannetta voi verrata tavalliseen kieleen. Olisi melko huvittavaa, jos aina ennen kuin pystyisi lukemaan kirjan, pitäisi lukea ohjeistus kirjainmerkkien ja sanojen poikkeavuudesta tässä kirjassa verrattuna johonkin toiseen kirjaan.

Eteenpäin päästään vasta sitten, kun joka tyttö ja poika uskoo itseensä ja siihen, että heillä ei ole ainoastaan oikeus vaan velvollisuus kehittää tietokoneteknologiaa käyttäjäystävällisemmäksi. Tavikset ovat ottaneet paikkansa muilla teknologian alueilla antaen niitä kehittäville ihmisille arvokasta loppukuluttajatietoutta, mikä on parantanut tuotteiden käytännöllisyyttä ja kiinnostusta niiden käyttöön eli lisännyt niiden tuotantoa. Näin kaikki ovat siltä osin onnellisia. Toivon, että jokainen joka lukee tämän artikkelin, ryhtyy puhumaan omasta puolestaan tietokoneteknologian kehittämisestä käytännöllisemmäksi ystäväpiirissään. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaa, kansanihmisten ääni kuuluu aina, mutta ei silloin, kun suut pysyvät kiinni.

PS Digihumanoidien maanpinnalle palauttamisen tarpeesta puhuttaessa minun nimeäni ei tarvitse mainita. Se olisi epärealistista: Tämä kuuluu kaikille ihmisille ja toivon, että nuoret, jotka eivät katso kuuluvansa kapea-alaiseen diginatiivien heimoon, innostuisivat koko ihmiskunnan hyväksi. Heitä voisi sitten kutsua vaikka digihumaaneiksi. Sehän nyt niin über coolia keksiä termejä.

Sekaisin tietokoneteknologiasta

Ostin eilen tarjouksessa olleen Tietokone-lehden nelosnumeron. Lehdessä oli Kyösti Pärssisen kirjoittama Z – hän tulee -artikkeli, jossa puhuttiin X-, Y- ja Z -sukupolvista. Z -sukupolven määritelmät eivät ole tarkkoja. ”Ehkä Z on vain symboli uudelle ja vähän pelottavalle”, kirjoittavat Aalto-yliopiston professorit Janne Tienari ja Rebecca Piekkari kirjassaan Z ja epäjohtaminen. Y -sukupolven edustajat ovat puolestaan syntyneet 1980- ja 1990-luvuilla ollen kiihkeitä, kärsimättömiä, nopeita … tämä paikallisjohtaja Pirkko-Liisa Vesterisen (Management Institute of Finland) luonnehdinta näistä Y -sukupolven edustajista jatkui vielä kahdeksan riviä. Toisessa kohtaa artikkelia Vesterinen sanoo: ”Kyseessä todella on aivan uusi sukupolvi, ja sen ero edeltävään sukupolveen on suurempi kuin milloinkaan aikaisemmin historiassa.”

Lennokkaita väitteitä maailmassa, jossa pelkästään sivilisaatiot ovat tuhansia vuosia vanhoja. Lisäksi lause edustaa hyvin kapea-alaista näkökantaa. Esittäähän tämä samainen Vesterinen Y-sukupolven luonnehdinnassaan myös, että puheenaiheena oleva diginatiivisukupolvi on yrittäjähenkistä, empaattista, yhteisöllistä, sosiaalista ja globaalin markkina- ja mediakulttuurin kasvattamaa. Ainoa uusi piirre, jonka löysin tuosta listasta oli paremmat tietokonetekniset taidot kuin heitä edeltävällä sukupolvella. Käytän tarkoituksella sanaa tietokonetekniset taidot, koska teknistä osaamista on ollut periaatteessa niin kauan kuin ihminen on ollut olemassa. Aina joku on osannut soveltaa työvälineitä uudella tavalla eli tekniikalla.

Mediakulttuuri kasvatti 1960-luvulla hyvin edeltävästä sukupolvesta poikkeavan sukupolven, jonka erilaisuus ei rajoittunut pelkkää tekniseen osaamiseen, vaikka sitäkin käytettiin. Luotiin kokonaan uusia taidemuotoja, sähköisiä soittimia ja työkaluja. Diginatiiveista poiketen 60-luvun sukupolvi myös ajatteli uudella tavalla soveltaen ja edelleen kehittäen edellisten sukupolvien filosofisia teorioita ja poliittisia katsomuksia. Sen aikaiset vanhemmat polvet leimasivat 60-lukulaisuuden mielellään vasemmistolaisuudeksi, mutta se oli oikeiston propagandaa. Vasemmistolaisuutta ei nimittäin nielty sellaisenaan, mistä on todistuksena se, että juuri 60-luvun nuoret uskalsivat protestoida Tšekkoslovakian miehitystä vastaan, vaikka heitä vanhemmat sukupolvet vasemmistolaiset mukaan lukien painoivat asian villaisella. Muutos edelliseen sukupolveen ilmeni oikeastaan elämän kaikilla aloilla ja ulottuvaisuuksilla. Silti en uskalla mennä väittämään, että 60-luvun nuoret poikkesivat enemmän edeltävästä sukupolvesta kuin mikään muu sukupolvi ennen heitä. En nimittäin ole elänyt kymmeniä tuhansia vuosia maapallolla.

Päivittäin törmää samanlaiseen hegemoniseen ajatteluun kuin mistä Tietokone-lehden artikkeli on hyvä esimerkki, kun kuulee puhuttavan ihmisten Internetin välityksellä käytävän yhteydenpidon poikkeavan sosiaalisuudesta yleensä. Silloin unohdetaan, että jokainen uusi tekninen keksintö lisää ihmisten kanssakäymiseen uusia piirteitä, mutta ei silti puhelimen tullessa yleiseksi puhuttu vakavissaan puhelinminästä. Tietysti sellaisen voidaan katsoa olevan olemassa siltä osin kuin vastaanottaja muodostaa puhelinkeskustelun perusteella mielikuvan. Silti kuva on vain ohut aavistus kanssaihmisen luonteesta, ja tämä tiedostetaan yleisesti. Uskon, että sama pätee tietokonekontakteihinkin, mutta kyse on Keisarin uusista vaatteista. Kun monet tietokonegurut ja heitä säestävät oppineet esittävät julkisuudessa lennokkaita ajatuksiaan, mattimeikäläiset eivät uskalla lausua omia maanläheisiä mielipiteitään pelätessään paljastavansa tietämättömyytensä. Silti, jos joka pojan ja tytön ääni kuuluisi tietokoneteknologiaa kehitettäessä ja sen vaikutuksista puhuttaessa, ylilyönneiltä vältyttäisiin samalla, kun tietokoneteknologia saattaisin paremmin palvelemaan ihmisluontoa, jopa kaikkea elollista.

Ilmainen äitienpäiväkortti 2013

Äitienpäivään ei ole enää monta yötä, mutta vielä ei ole myöhäistä suunnitella pientä omaa tervehdystä valmiille korttipohjalle. Sellaisen lisääminen tapahtuu vaivattomasti esimerkiksi ilmaisella PhotoScape –kuvankäsittelyohjelmalla. Alla näet minun tänä vuonna suunnittelemani perinteisen äitienpäiväkortin. Siitä on kaksi versiota. Tekstillinen kortti on käytettävä sellaisenaan, mutta tekstittömän kortin alaosaan voit laittaa omat terveisesi ja nimen. Älä muuta kortin värejä tai kuvaa.

Voit kopioida kortit tältä sivulta tai mennä Postikortit –kansiooni, missä on lisää ilmaisia äitienpäiväkortteja. Korttien yhteydessä on kerrottu, jos niihin voi lisätä omat terveiset. Jos kopioit kortin tältä sivulta, avaa kuva ensin uuteen välilehteen, jolloin se on kopioitavissa oikeassa koossa. Saat alivetovalikon auki klikkaamalla kuvaa hiiren osoittimella samalla, kun painat hiiren kakkospainiketta, ks. alla oleva kuva.

Hyvää ja onnellista äitienpäivää kaikille päivänsankarittarille!

Asenne ratkaisee kaikessa

Näin yhdeksänkymmentäluvun alussa erikoislaatuisen unen. Siinä kuoleva puu jututti minua. Aamulla kirjoitin unen päiväkirjaani, koska se oli minulle merkittävä. Vielä tuolloin en tiennyt, että tekisin aiheesta laulun, mutta niin vain sellainen syntyi pari vuotta myöhemmin. Ennen laulun syntyä mietin muutaman kerran, mistä on kysymys. Välillä pidin unta naivina. Sitten totesin, että kyse oli asenteesta. Luontoa oppii rakastamaan, kun sitä kuuntelee ja rohkeutta lausua mielipiteensä saa, kun niihin uskoo.

Jos haluat kuunnella laulun, löydät sen osoitteesta: http://www.yellingrosa.com/musiikki01.htm#soitix. Se on jukeboxin laulu numero neljä. Sen koko nimi ei mahtunut jukeboxin näyttöön, joten se on lyhennetty muotoon Ystävä voisitko kasvoni. Linkin pitäisi johtaa suoraan sivun alaosassa olevalle soittimelle. Jos näin ei jostain syystä kävisi, vieritä näyttöä alaspäin, kunnes törmäät Website music playeriin. Kappale on mukana vuonna 1996 ilmestyneellä Hiljaisia lauluja – äänitteellä, jonka tein yhteistyössä Jouni Juolan kanssa. Jouni laulaa kaikki äänitteen kappaleet. Itse laulan Keskustelu motellissa – kappaleen, joka on Duo Forellin singlellä. Kertomus minun ja puun kohtaamisesta on alla.

YSTÄVÄ VOISITKO KASVONI PYYHKIÄ (Y. ROSA)

1. Kerran metsässä nähdä kuolevan sain puun,
joka hellästi käteeni tarttuen pyysi:
”Ystävä voisitko kasvoni pyyhkiä,
sä voisithan siis mun kasvoni pyyhkiä.
Oksani kurkotan taivasta päin,
silti en hengittää voi,
en happea enää saa.”
Mä vastasin sanoen:
”En aurinko oo,
en tuulahdus ilmoja puhdistava.
Minä olen kuin ajassa liehuva likainen riepu,
vain katkua myrkyn mä oon.
Kuin ajassa liehuva likainen riepu,
vain katkua myrkyn mä oon.”

2. ”Silti luokseni sä jää”, aneli nyt puu,
”täksi yhdeksi yöksi, kun vaellus tämä
toistuva tiensä taas ympyrän alkuun saa,
kun vaellus tää taas ympyrän alkuun saa.”
Koko yö kuului puun tuskainen korina
ja lopulta niin
se romahti rymisten.
Kun viime voimillansa
vielä nosti pään
ja minulle lausahti kiitoksen, mä
käden annoin. Niin helpompi oli sen lähteä täältä
pois, helpompi lähteä pois.
Niin helpompi oli sen lähteä täältä
pois, helpompi lähteä pois.

Final:

Mä käteni annoin, niin helpompi oli,
sen lähteä luotamme pois.
Mä käteni annoin, niin helpompi oli,
sen lähteä luotamme pois.

JK Jos joku kysyy minulta: ”Uskotko todella, että puut puhuvat”, vastaan, että jokainen puu on toteemi, totuuden lähde, elollisten ajan alusta tähän päivään.

Läpi näiden vuosien – uusi video

Olen julkaissut kymmenennen YouTube – videoni. Se on itse äänittämäni keikkatallennus vuodelta 1983. Laulan videolla ensimmäisen singleni a-puolen laulun Läpi näiden vuosien. Laulelma kertoo äidin rakkaudesta, joka suojelee meitä elämämme joskus kivisellä taipaleella. Levyllä minua säestävät studiomuusikot, mutta nyt olen yksin ja säestän lauluani kitaralla. Kappaleen sävel ja sanat ovat kynästäni, kuten b-puolen kappaleen Joskus kun on aivan hiljaista.

Laitoin kotisivulleni Pohjolan Sanomien artikkelin maaliskuun 21 päivältä 1983, jossa esitellään singleäni. Omassa tämänhetkisessä kommentissani totean, ettei sitä LP-levyä sitten koskaan tehty. Onneksi löysin vielä kuvan, jossa pidän studiossa taukoa. Kuvan laatu ei ole paras mahdollinen vaan aika on jättänyt jälkensä paperiin. Lopuksi on pieni maininta muista äänitteistä, joilla olen laulajana mukana.

Sivustoni Läpi näiden vuosien -sivulle pääset tästä. Siellä on myös linkki videoon. Pääset katselemaan videota suoraan klikkaamalla tätä. Videon selitystekstistä löytyy puolestaan linkki Läpi näiden vuosien – sivulle. Näin reitit toimivat kumpaankin suuntaan.

Kokeilen vielä kerran kirjoittaa artikkelin muualla kuin Bloggerissa

Asensin Linux Mintissä Firefoxiin ScribeFire -lisäosan. Homma sujui täysin yhtä painiketta painamalla. Blogin lisääminen puolestaan ei vaatinut minulta kuin blogin osoitteen, käyttäjätunnuksen ja salasanan kirjoittamista. Tämän jälkeen ScribeFire osasi koplautua blogiini ja hakea luokat. Näissä hommissa tämä ei vielä merkitse yhtään mitään, minkä vuoksi kokeilenkin heti tämän artikkelin viemistä Yelling Rosan Bloggeriin.

Ensimmäinen koe meni läpi, mutta miten käy, jos lisään tähän artikkeliin kuvan. Blogilo ei onnistunut sellaisen kanssa aiemmin tänä perjantaina vaan jäi pyörimään ympyrää. Oman hännän perässä juokseminen loppui vasta, kun käynnistin käyttöjärjestelmän väkisin. Blogin käyttöliittymästä ohjelman sulkeminen ei onnistunut. Vanha insinöörinappi laukaisi vasta pattitilanteen.

Kuva on kaappaus ScribeFiren kirjoitustilasta. Avaat kuvan uuteen välilehteen sen todellisessa koossa klikkaamalla kuvaa hiiren osoittimella ja samalla painamalla hiiren kakkospainiketta sekä valitsemalla alasvetovalikosta Avaa uuteen välilehteen -komennon. Nyt minun oli valitettavasti lisättävä kuva Bloggerissa. WordPressiin se meni kuin rasvattu salama ScibeFiren kautta. Sinne kirjoitin artikkelin Onnistuuko ScribeFire tuomaan kuvan Muistikirjaani. Olen kirjoittanut ScribeFirestä aiemmin artikkelissani Miten olisi ScribeFiren -lisäosa Ubuntun Firefoxissa. Vaikka oli miltei varmaa, että ScribeFire asentuu Mintissä Firefoxiin, kun se teki niin Ubuntussakin, testasin homman kaiken varalta.

Sigil –ePubeditori toimii Winen kautta Linux Mintissä

Olen päässyt puoli askelta eteenpäin, kun pystyin asentamaan Sigilin Windows -version Linux Mintiini Winen avulla. Yritin toki kääntää Sigilin lähdekoodia Mintilleni. Olisin varmasti onnistunut, jos tehtävä olisi jäänyt vain koodin kääntämiseen. Eteen kuitenkin tuli uusi haaste eli CMaken päivittäminen sen uusimpaan 2.8.10 -versioon. CMake on ohjelma, jota käytetään eri käyttöjärjestelmissä lähdekoodin kääntämiseen. Tietysti uusin Sigilin versio 0.7.2 vaati uusimmat hillot toimiakseen. Mielessäni kävi, että onnistuisiko minun kääntää jokin vanhempi Sigil -lähdekoodi nykyisellä  CMaken 2.8.7 -versiollani, jonka asentaminen kävi vaivattomasti graafisella Ohjelmistohallinnalla ilman komentoriviä. Luovuin kuitenkin ajatuksesta, koska terminaalin käyttöä ei voi loputtomiin välttää, jos ja kun jatkan Mintin käyttöä.

Winen avulla voin käyttää Sigiliä näin ensi hätään, mutta sen käyttöliittymä on tuhruisen näköinen. En tiedä, johtuuko se Microsoft TrueFont -kirjasimien puuttumisesta Mint -käyttöjärjestelmästä vai siitä, että ohjelma toimii Winen avustuksella. Ehkä kummastakin. Moni varmasti miettii, mitä tämä hänelle kuuluu. Suomessakin on kuitenkin paljon ihmisiä, joille Windowsin käyttö on ongelmallista siksi, että se on maksullinen käyttöjärjestelmä ja siksi, että monet siihen saatavat ohjelmat ovat maksullisia. Toki näin ei ole Sigilin osalta, mutta ajan myötä kustannukset Linuxin puolella jäävät pienemmiksi. Linux -puolelta löytyy myös distroja, jotka toimivat kymmenenkin vuotta vanhoissa tietokoneissa. Näitä taas löytyy edullisesti kierrätyskeskuksista. Kun tekee jonkun kaverin luona ISO -asennuslevyn, voi DVD:ltä suoraan kokeilla, pyöriikö vanha peli kyseisellä distrolla (jakeluversiolla) vai ei. Tosin on pakko huomauttaa, että vanhan koneen kohdalla uudemmat monitoimilaitteet eivät ehkä toimi ja vanhempiin tulostimeen ei välttämättä löydy Linux -ajureita. En itsekään ole onnistunut koplaamaan Brother DCP-7030 monitoimilaitetta ja Mintiä, vaikka olen tehnyt ohjeiden mukaisesti. Ubuntun puolella onnistuin suurin piirtein samoilla ohjeilla yhdistämään monitoimilaitteeni ja Ubuntu Linux -käyttöjärjestelmän. Valitettavasti Ubuntu lakkasi toimimasta noin puolen vuoden jälkeen pöytäkoneessani syöttäen pelkkiä Error -ilmoituksia komentorivin täydeltä. Siksi päätin koettaa varmatoimiseksi kehuttua Mintiä. Se on onneksi toiminut ilman oikuttelua. 

Kirjoitukset siitä, mikä on paras Linux -distro vaihtelevat. Melkein jokaisella kirjoittajalla on eriävä mielipide. Suomessa kaiketi suosituin jakelu on Ubuntu. Steven J. Vaughan-Nichols väittää artikkelissaan The 5 most popular Linux distributions, että Mint olisi tällä hetkellä maailmalla suosituin käyttöjärjestelmä. Liekö tuo vielä totta, mutta samaa väittää Katherine Noyes artikkelissaan Another year, another totally different top 10 Linux distros. Molemmat artikkelit ovat viime vuodelta. Mint lienee paras vaihtoehto aloittelijoille. Itse kaipaan silti edelleen enemmän käyttäjäystävällisyyttä, vaikka valtaosa Linux -guruista puolustaakin muunneltavuutta. En näe näiden mitenkään sulkevan toisiaan pois. Graafisien apuohjelmien kehittämisen myötä ei Linux-puolella tarvitse vähentää komentorivin merkitystä. Minusta jokaiselle jotakin olisi varsin demokraattinen ja avoin lähestymistapa. Eikö Linux-gurut juuri julista haluavansa tarjota kaikille vapaan pääsyn tietokoneiden maailmaan. Mielestäni se ei ole kovin vapaa, jos sen osaamiseksi pitää oppia ohjelmoimaan. Sellainen ei ole mahdollista kaikille johtuen monista eri tekijöistä. Useimmilla meistä ei yksinkertaisesti ole siihen aikaan, kun työ, perhe ja harrastukset vievät ajan. Jos näiden lisäksi aikaa jää, uskon ihmisten haluavan nauttia tietokoneella työskentelemisestä koodien opettelun sijasta. Kukapa nörteille kertoisi tämän.

Avaat Ohjelmistohallinta –kuvan sen oikeassa koossa uuteen välilehteen klikkaamalla sitä hiiren osoittimella.

JK Blogilo –blogieditori sotki täydellisesti Blogger -mallini, joka minun piti fiksata Bloggerin sisäisillä työkaluilla juurta jaksain. Tämä oli viimeinen pisara Blogiloa. Kirjoitin huhtikuun 2 päivänä 2013 artikkelissani Blogilon ja Blogger –tilin koplaus, että homma toimii. Sikäli tämä on totta, että se toimi tuon yhden kerran.

Gimp 2.6 Linux Mintissä

Aloin muokata uutta profiilikuvaa, mutta en löytänyt sopivaa Scirpt-Fu -filtteriä, jonka avulla olisin saanut Vignette -vaikutelman aikaiseksi. Sen sijaan Gimpin valikot alkoivat täytyä toinen toistaan turhemmilla suotimilla ja lopulta minun oli pakko itse tehdä tuo entisaikojen potretti, missä kuvattava on pehmeäreunaisen soikion sisällä. Sinänsä Vignette -taustan teko ei ole vaikea prosessi, mutta ihminen on tunnetusti laiska ja koettaa löytää kaiken valmiina. Oheisen kuvan tausta on tehty seuraavasti: 1) Piirsin Ellipsivalintatyökalulla pystysuuntaisen soikion kasvojen ympärille 2) Valitsin Valitse -valikosta Pyöristä -komennon ja pehmensin reunoja 35 pikseliä 3) Käänsin valinnan näppäinyhdistelmällä CTRL + I, jolloin valinta kohdentui taustaan eikä kasvoihin 4) Lopuksi leikkasin soikion reunat pois näppäinyhdistelmällä CTRL + X, jolloin taustaväri tuli leikatun tilalle.

Virheistä viisastuneena tekisin Gimpin trimmaamisen täysin toisella tavalla. Useiden kokeilujen jälkeen huomasin, että Mintin Ohjelmistohallinnassa on valmiina monia hyödyllisiä liitännäisiä (plugins), jotka ovat valmiiksi käännetty. Näin ei ole tarvetta mennä komentoriville olenkaan. Sitten muistin oman Blogger -artikkelini, Taustakuvan teko Gimp -kuvankäsittelyohjelmalla ja sen, että siellähän on linkki valmiiseen suodinkokoelmaan, joka niin ikään on valmiiksi käännetty. Ei muuta kuin hain tuon paketin osoitteesta http://www.gimphelp.org/script24.shtml. Trimmaaminen kannattaa viimeistellä Gimp Paint Studio -paketilla. Siihen on koottu siveltimiä (brushes), kuvioita (patterns) ja kattava kokoelma työkaluja (Tools). Ne tarvitsee sitten vain asentaa oikeisiin kansioihin. Siveltimet menevät ~/. Gimp-2.6/brushes -kansioon ja kuviot /. Gimp-2.6/patterns -kansioon jne. Suotimet menevät /scripts -kansioon. Liitännäisten kansiosta ei tarvitse huolehtia, koska Mintin Ohjelmistohallinta asentaa ne automaattisesti oikeaan paikkaan. Lataukset on helppo siirtää Gimp -kansioihin Krusader -tiedostonhallintaikkunassa. Se kuuluu Mintin vakio-ohjelmiin, jonka Ohjelmistohallinta asentaa säästäen käyttäjän siltä, että tämä naputtelee komentoja terminaali-ikkunassa.

Jos minulla olisi ollut tämä tieto käytettävissä, kun aloin potrettia editoimaan, olisin selviytynyt tehtävästä muutamassa tunnissa kokonaisen päivän sijasta. Toivottavasti tämä tieto välittyy jollekulle Linux Mint -jakelua ja Gimp 2.6 -ohjelmaa käyttävälle. Gimp 2.6 on Ohjelmistohallinnalla asennettava paketti. Gimpistä on julkaistu versio 2.8. Alla kuva, joka tästä sähellyksestä syntyi.

Blogilon ja Blogger-tilin koplaus

Kirjoitin 16.4.2012 Drivel -päiväkirjamuokkain -artikkelissani siitä, kuinka en ole onnistunut koplaamaan Blogilon työpöytäpohjaista blogieditoria ja Blogger -tiliäni yhteen. Tein sellaisen virheen, että Blogi -asetuksien keskusteluikkunan Lisäasetukset -välilehdellä laitoin Blogin tunnisteen kohdalle liikaa tavaraa. Blogger ilmoittaa ID-tunnukseksi merkkisarjan http://www.blogger.com/blogger.g?blogID=1112223334445557108, mutta tästä merkkisarjasta valitaan vain numerot. APIksi Lisäasetukset -välilehdeltä valitaan Blogspot.com, ks. alla oleva kuva.

Blogilo-editori kuuluu tämän nyt käytössäni olevan Linux Mint -jakelun vakio-ohjelmiin, joten sen asentaminen onnistuu graafisesti käyttämällä Ohjelmistohallinta -palvelua. Blogilo kuului myös Ubuntun graafisesti asennettaviin ohjelmiin. Tällä tavalla asennettuina ohjelmat ilmestyvät käyttöön yhtä helposti kuin Windows-käyttöjärjestelmässä. Voit lukea Linux Mintin käyttöohjeita täältä.

Tämä koplaus oli plussaa Linux Mint -distrolle tuoden sen taas askeleen lähemmäksi Windowsin ominaisuuksia. Pakko minun on kuitenkin todeta se, että Linuxiin totutteleminen vaatii käyttäjältä enemmän kuin Windows. Tämä ei ole ongelma, jos kokeilunhalua on. Palkkana tälle ponnistelulle saa käyttöjärjestelmän, jossa ohjelmista ei tarvitse maksaa.

Vuoden 2013 ensimmäinen neljännes

Kolme kuukautta on ehtinyt tätä vuotta kulua ja on aika vetää yhteen, miten sisältötarjontaani on seurattu. Taulukoita julkaisen aikaisintaan kesä- ja heinäkuun vaihteessa. Tämä vuosi on seuraillut melko tarkkaan viime vuoden ensimmäistä neljännestä, mutta käynnit Yelling Rosa’s Weblogissa ovat vähentyneet tuntuvasti. Tänä vuonna käyntejä on ollut miltei puolet vähemmän lukujen ollessa viime vuoden osalta 707 ja nyt 382. Yelling Rosan Bloggerissa käytiin viime vuonna 589 kertaa ja nyt tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä käyntejä oli 776. Yelling Rosan kotisivuilla käytiin vuonna 2012 850 kertaa 502 eri ihmisen toimesta, kun luvut vuonna 2013 ovat 937 ja 657. Videoiden seuraaminen on hiukan vaikeampaa, koska olen julkaissut niitä pitkin viime ja tätä vuotta. Vuonna 2012 maaliskuun loppuun mennessä olin julkaissut 2 videota ja nyt niitä oli jo yhdeksän. Sain vertailuluvut 1,4 videota ja 8,5 videota. Näillä luvuilla jakamalla ensimmäisen neljänneksen kokonaiskatselukerrat sain tulokseksi, että vuonna 2012 yhtä videota katsottiin keskimäärin ensimmäisellä neljänneksellä 355 kertaa ja nyt 380 kertaa. Löydät YouTube -videoitteni taulukon täältä. Kävijätilastot –sivulta löydät vuosien 2011 ja 2012 kävijätaulukot.

On ilahduttavaa, että postikorttejani on katsellut viime kuukausina hiukan enemmän kuin aikaisemmin, vaikka niiden tuotantomäärät eivät yllä vuosien 2011 ja 2012 tasolle. Picasan laskuri nollasi katseluluvut 5.10.12 useiden korttien kohdalta, mutta alkoi myöhemmin taas toimia paremmin. Vieläkään katselulukuja ei ole saatavilla loppupään korteille sen paremmin Postikortit -kansiossa kuin Free Postcards -kansiossa. Suosituinta korttiani on katsottu nyt 873 kertaa. Aikavälillä 19.8.11 - 16.9.12, kun laskuri oli koko ajan toiminnassa, mainittua korttia katsottiin 354 kertaa. Viime vuoden syyskuun puolivälistä tämän maaliskuun loppuun katselukertoja on kertynyt 519 kappaletta. Katselukertojen lisääntymistä on tapahtunut kaikkien korttien osalta. Tosin ei näin jyrkästi kuin suosituimman kortin kohdalla.

Viime vuoden lopulla päätin, että koetan ottaa tämän vuoden edellistä vuotta rennommin. Vielä tämä suhtautuminen ei ole näkynyt kuin Weblogissa. Rentoutumisen lisäksi painotin itselleni sitä, että keskittyisin enemmän kirjoittamiseen. Tämä on onnistunut hiukan paremmin kuin vuosina 2011 ja 2012, mutta silti aikaa on kulunut paljon muissa merkeissä. Huuliharppuoppaan, -videon ja nuottikirjan kanssa on mennyt aikaa, mutta työ on ollut mielenkiintoista. Toivottavasti se ei ole turhaa vaan asiasta kiinnostutaan enenevässä määrin. Alku on ollut ihan tyydyttävä, kun maaliskuun katsotuin videoni oli juuri Huuliharppuvideo. Englanninkielinen sisältö jäänee edelleen vähäiseksi johtuen siitä, että siihen keskittyminen on pois suomenkielisestä sisällöntarjonnasta. Jotenkin tätä on yritettävä järkiperäistää, vaikka se on minulle vaikeaa. Sana, kuva ja ääni kiinnostavat yhtä aikaa. Nähtäväksi jää, minkälaista sisältöä tuotan seuraavan yhdeksän kuukauden aikana. Muutaman projektin olen aloittanut, mutta en kerro niistä etukäteen välttääkseni odotuspaineet. Tekemisen vapaus ei varmasti tiputa sisällön tasoa.

Kiitän kaikkia sisältötarjontaani seuranneita vierailijoita ja toivon, että näemme useasti loppuvuodenkin aikana. Toivon kaikille oikein hyvää ja pirteää kevätmieltä.

Diatonisen 10 -reikäisen C -duurihuuliharpun tablatuurit

Seuraavien viikkojen aikana päivitän huuliharppuopasta ja -nuottivihkoa. Sitten viime kerran, jolloin kirjoitin blogiani, 23.3.13, olen lisännyt nuottivihkoon Mary Had A Little Lamb (Maijalla ol’ karitsa) -laulun ja nyt tänään oppaaseen alla olevan tablatuuritaulukon.

Myöhemmin lisään vihkoon ainakin yhden sävelmän, jonka ääniala yltää yli oktaavin. Ilman taivuttamista (bending) 10 -reikäisellä diatonisella huuliharpulla, bluesharpulla niin kuin soitinta kutsutaan Yhdysvalloissa, ei voi soittaa kahta kokonaista oktaavia. Vaikka täydennän materiaalini vielä tovin, en usko sen käsittelevän taivutustekniikoita. Se on sellainen taiteen ala, johon kasvetaan vähitellen ja huuliharpun alkeet on ensin hallittava. Internetissä tuntuu olevan yli äyräitten oppaita tuosta bendaamisesta, kun taas alkeiden opettaminen ei näytä olevan kovin suosittu alue. Juuri siksi olen tätä materiaalia kerännyt toivoen sen auttavan asiasta kiinnostuneita alkuun. Jatkoa silmällä pitäen Internetistä voi etsiä oppikirjoja hakusanoilla Bending Notes on Diatonic Harmonica. Myös kromaattisen huuliharpun nuotteja on mahdollista taivuttaa, vaikka siihen ei ole suurta tarvetta. Tosin uskon, että kromaattisellakin puolella on hyvä hankkia ensin perustaidot itselleen eli Basics of Chromatic Harmonica. Suomenkielisiä kirjoja on tarjolla vähän jos olenkaan. Kannattaakin vierailla Amazonin verkkokaupassa. Lähin varteenotettava paikka lienee https://amazon.co.uk

Löydät huuliharppuoppaan ja nuottivihkon linkit osoitteesta: http://yellingrosa.com/huuliharppu.htm

Nuottivihko

Huuliharppuvideon julkaisuhetkellä ajattelin, että riittäisi, kun oppimateriaali olisi koottu yhteen pakattuun imuroitavaan tiedostoon. Sittemmin olen ajatellut, että MuseScore -tiedostot ja nuotit ovat hyvä olla eri tiedostoilla, jolloin huuliharpun alkeita tapaileva vierailija voi valita, haluaako hän edetä reaaliaikaisesti asentamalla koneelleen ilmaisen MuseScore –nuotinnusohjelman ja seurata sillä, miten sävel kulkee nuotistolla, vai aloittaako hän harrastuksen perinteisesti paperinuotteja lukemalla. MuseScore -tiedostot ovat edelleen imuroitavalla Optetus.zip tiedostolla. Nuottivihkoa voi lukea suoraan omalla selaimella.

Saanet parhaat edellytykset soiton opiskelullesi, kun katsot ensin Huuliharppuvideon ja sitten luet Huuliharppusoiton alkeisoppaan. Lopuksi alat tapailla nuotteja joko asentamalla MuseScore -nuotinnusohjelman tai lukemalla Nuottivihkoa. Löydät kaikki tarvittavat linkit kotisivustoni Huuliharppu -sivulta.

Nuottikirjan kansikuva.
Kirjan sivut ovat A4 –arkin kokoisia, joten niitä on helppo lukea joko selaimessa tai tulostettuina.

Huuliharppuopas

Olen laatinut ohjevihkosen, jossa perehdytään huuliharpunsoiton alkeisiin. Huuliharppu soveltuu hyvin ensimmäiseksi soittimeksi, koska se on pieni ja halpa. Sen avulla voi ilman suuria taloudellisia sijoituksia testata omaa ja/tai lastensa musikaalisuutta ennen kuin ostaa rämäyttää pianon tai jonkin muun kalliin soittimen. Edullisuudestaan huolimatta huuliharppu on aivan oikea soitin, joka alun perin kehitettiin 1800-luvun alkupuolella Saksassa pianonvirittäjien apuvälineeksi, joskaan se ei yleistynyt tässä käytössä, Wikipedia. Käyttötarkoitus kuitenkin kertoo sen, että kyseessä ei ole jokin epävireisesti soiva pilli. Tosin markkinoilla on hyvin eritasoisia huuliharppuja. Siksi kannattaa hankkia soittopelinsä musiikkiliikkeestä, paikallisesta tai verkkokaupasta. Huuliharppu -sivullani on huuliharpun soittoa harkitsevalle hyödyllisiä linkkejä. Huuliharppuoppaan lisäksi sivulta voi mennä katsomaan Huuliharppuvideon, joka tukee opasta ja havainnollistaa, miten lauluesimerkkien nuotit kulkevat reaaliajassa nuottiviivastolla. Kappaleiden soittaminen tapahtuu ilmaisella MuseScore -nuotinnusohjelmassa. Nuotinnusohjelman voi asentaa kaikkiin tärkeimpiin käyttöjärjestelmiin, Windowsiin, Maciin ja Linuxiin.

Oppaassa paneudutaan neli- ja kymmenreikäisiin diatonisiin C -huuliharppuihin. Nelireikäisen huuliharpun löytäminen on vaikeampaa kuin kymmenreikäisen soittopelin, jonka löytää hyvin varustellusta musiikkiliikkeestä. Ensimmäinen on mitä todennäköisimmin tilaustavaraa. Lapsille tarkoitetuissa nelireikäisissä huuliharpuissa on isot välit reikien välissä. Tämä ominaisuus auttaa osumaan oikeaan reikään. Neljän reiän olemassa olo mahdollistaa yhden oktaavin alueella kulkevien laulujen soittamisen. Paikalliskorotuksia tai –alennuksia lauluissa ei kuitenkaan saa olla.

Toivottavasti tästä materiaalipaketista olisi hyötyä musiikista kiinnostuneille ihmisille ja saisimme uusia Nuuskamuikkuisia ja muita pieniä ja suuria tähtösiä tuikkimaan keskuuteemme.

Viimeinen vuodenaikapostikortti julkaistu

Julkaisin toissapäivänä neljännen ja samalla viimeisen vuodenaikapostikorteistani. Sen nimi on Kevät 2012–2013. Kortti on äitienpäiväkortti, jossa olen pyrkinyt lapsenomaiseen hauskuuteen. Onhan äitienpäivä juhla, jolloin ennen kaikkea lapset onnittelevat äitejään. Samalla latasin myös uuden äitienpäiväkortin Picasan pilvipalvelussa olevaan Postikortit-kansiooni. Tämä kortti puolestaan sopii aikuiselle lapselle, joka muistaa ikääntynyttä äitiään. Älä tee mitään muutoksia Kevät 2012–2013 -korttiin vaan käytä se sellaisenaan. Jos haluat lisätä oman viestin ja allekirjoituksen, käytä äitienpäiväkorttiani, jossa on tila käyttäjän tekstille. Se on Postikortit-kansioni kortti numero 97 eli juuri nyt kansion viimeinen kortti.

Tästä edespäin julkaisen uusia kuvia Yelling Rosan kuvia -sivulla ilman ennalta ilmoitettua aikataulua. Vaikka en ehtinyt kyllästymään vuosina 2011–2013 kuvien määräaikaisiin päivityksiin, on hyvä päästä tavasta eroon. Tämä varmistaa sen, ettei kuvien julkaisemisesta tule missään vaiheessa pakkopullaa. Tekstien, musiikin ja videoiden osalta minulla ei ole ollut aikataulutettuja päivityksiä.

Vuodenaikapostikortti, Kevät 2012–2013

Voit ladata kortin tästä klikkaamalla sitä hiirellä, jolloin se avautuu oikeankokoisena selaimessasi uuteen välilehteen tai mennä Postikortit -kansiooni, mistä löydät muutkin suomenkieliset yksityiskäyttöön tarkoitetut postikorttini.

Uusia päivityksiä

Olen ladannut tänään ennen julkaisemattomia runoja Runoja –sivulleni. Runot ovat Aulis ihminen ja Joka alentaa. Jälkimmäiseen liittyy Sanat eivät ole viivoja –artikkeli. Voit lukea sen täältä. Joka alentaa runon englanninnos löytyy Yelling Rosa’s Weblogista. Sivustoni taustakuva on uusittu.

Ilmainen ja perinteinen ystävänpäiväkortti 2013

Pian on taas se aika vuodesta, jolloin lähetämme toisillemme ystävänpäiväkortteja osoittaaksemme, että ystävät ovat mielessämme. Jotkut ihmiset kritisoivat tätä tapaa sanomalla, että ystävänpäivää pitäisi viettää tapaamalla kavereita pitkin vuotta, mutta nykyajan elämä on usein niin kiireistä, että aikaa ei työn ja perheen lisäksi aina riitä joka suuntaan ennen kuin oikein projektille ryhtyy. Näin korttien lähettäminen on varmasti tyhjää parempi tapa, koska se kertoo tunteistamme ja arvostuksistamme sekä voi edistää yhteydenpitoa muulloin kuin ystävänpäivänä.

Tänä vuonna suunnittelin perinteisen ystävänpäiväkortin silmällä pitäen niitä sivustollani vierailevia ihmisiä, jotka haluavat pitää asiat yksinkertaisina ja selvinä, oheinen kuva. Hiukan yksilöllisemmät ystävänpäiväkortit, joihin voit lisätä oman allekirjoituksesi tai allekirjoituksesi ja viestisi, löytyvät silti edelleen Postikortit -kansiostani. Ohjeet löytyvät aina kunkin kortin kuvatekstistä.

Älä tee tähän korttiin mitään muutoksia vaan käytä sitä sellaisenaan. Voit kopioida tämän kortin, kuten kaikki muutkin suomenkieliset ilmaiskortit oikean kokoisina, Postikortit -kansiostani.

Toivotan kaikille Oikein hyvää ystävänpäivää.

Yelling Rosan muistikirjasta nyt mobiiliversio

Yelling Rosan muistikirjaa voi nyt vaivatta lukea kännykässä. Lisäsin Worpress.org -alustalleni MobilePress –lisäosan, joka teki muistikirjasta mobileversion, joka löytyy osoitteesta http://yellingrosa.com/wordpress/?mobile

Jos käytät Wordpress.org -alustaa, voit ladata lisäosoitteen osoitteesta: http://wordpress.org/extend/plugins/mobilepress/ Wordpress.orgista löydät lisätietoa suomen kielellä osoitteesta: http://fi.wordpress.org/

Loppuyhteenveto e-kirjan kirjoittamisesta ja jakelusta

Postrahavasta -jutturunokokoelma

Tausta

Kaksi ensimmäistä runokokoelmaani ovat olleet perinteisiä paperikirjoja. Niiden painatuskustannukset olivat huomattavat. Tämän muistaen päädyin e-kirjaan. Sen toimituskustannukset näyttivät olevan vain murto-osan painatuskuluista. Lisäksi paperikirjasta saatavaa tuottoa vähentää se, että se on lähetettävä postitse asiakkaalle. Päätöstä vahvisti se, että toimitin Pagemaker-sivuntaitto-ohjelmaa käyttäen vuonna 1997 Tornionlaakson vuosikirjan. Toisen runokirjani kohdalla suunnittelin kannet tietokoneessa Freehand-piirustusohjelmalla.

Kirjoittaminen ja taitto

Laadin käsikirjoituksen Word-tekstinkäsittelyohjelmalla. Taitto tapahtui PagePlus X6 -taitto-ohjelmassa, jonka olin hankkinut jo ennen kuin päätin julkaista e-kirjan. Ilmainen vaihtoehto Scribus osoittautui hyvin käyttäjäepäystävälliseksi. Harkinnan jälkeen valitsin e-kirjani tallennusmuodoksi PDF-formaatin, koska se toimii sinällään eri käyttöjärjestelmissä ja 90 prosentilla tietokoneen käyttäjistä on koneellaan joku PDF-lukija. Sen ulkonäkö myös miellytti minua toisin kuin monet muut yleisesti käytössä olevat e-kirjojen tallennusmuodot, kuten ePub tai MOBI, ks. linkit artikkelin lopussa.

Myynti ja markkinointi

Tällä osastolla tarjontaa on niin, että korvista ulos pursuaa. Ominaista jokaiselle netissä toimivalle myyntikanavalle oli se, että niillä on erikoisvaatimuksia e-kirjan tallennusmuodon suhteen ja että kanavan käyttö ei ole ilmaista. Amazonin kohdalla olisi pitänyt maksaa välityspalkkion lisäksi veroa myynnistä myös Yhdysvaltoihin. Myyntilupa edellyttää lomakkeiden täyttämistä. Toisaalta Amazon ei veloita palveluksistaan kuin provision. Koska runojen myynti Suomessa on vähäistä jopa tunnettujen kirjoittajien kohdalla, päätin myydä ja jakaa kirjani omalta kotisivultani. Sinänsä se ei poikkea myyntikanavien keinoista paljoakaan. Myös heidän tapauksessa myyntitulot kirjoittaja-julkaisijalle maksetaan käyttäen PayPal-maksupalvelua.

Päätöksen jälkeen aloin opiskella PayPal-maksupalvelun vaihtoehtoja. Netissä oli paljon kirjoituksia siitä, kuinka hakkerit olivat keksineet keinot päästä kopeloimaan ihmisten lataussivuja ja ladanneet sieltä itselleen laittomasti tuotteita. Taidokkaammat olivat kirjoituksien mukaan päässeet jopa vetämään itselleen maksuista. Vaikka suhtauduin näihin kirjoituksiin varauksella, en päätynyt PayPal -vaihtoehtoon, missä asiakas pääsee maksettuaan suoraan e-kirjan lataussivulle. Valitsin laskutuksen sähköpostitse. Siinä asiakas tilaa kotisivultani laskun, jonka lähetän hänelle sähköpostitse. Laskun maksamisen jälkeen hän saa minulta sähköpostitse kirjautumistunnukset lataussivulle. Vaihtoehdossani on yksi vaihe enemmän kuin tavallisesti, mutta se on turvallisempi niin minulle kuin asiakkaalle.

Markkinoinnin suhteen oli selvää alusta pitäen, että pidän jalat maassa. Koska e-kirja ei vaadi aggressiivista myyntiä paino- ja muiden kustannuksien peittämiseksi, voin antaa kirjan levitä omalla painollaan. YouTubeen en laita koko kokoelmaani, koska kuka sitä enää viitsisi ostaa, jos sen saisi videomuodossa ilmaiseksi. Minulle oli tärkeintä se, että sain dokumentoitua jutturunoni. Nyt, kun ne ovat PDF-muodossa, voin tarvittaessa painattaa ne ilman lisätyötä paperille tai käyttää maksullista myyntikanavaa, jos kysyntä sellaisen käytön tekee mielekkääksi.

Kenelle e-kirjan teko sopii

E-kirjan tekemisen voi toteuttaa monella tavalla. Jos kuitenkin aikoo tehdä sen vähin kustannuksin, oman työn osuus pitää olla suuri. Prosessi ei ole helppo, mutta sen läpi vieminen on mahdollista kirjoittaja-jukaisijalle, jolla on kärsivällisyyttä ja pitkäjännitteisyyttä. Helpoimmalla selviää, kun valitsee jonkin toteutusväylän ja pysyttelee siinä. Jos valinnassa päätyy esimerkiksi Amazonin KDP-palveluun, täytyy tallennusmuodoksi heti valita ePub tai MOBI. Englannin kielen tyydyttävä taito on välttämättömyys. Yhdysvaltojen viranomaisille täytettävien lupahakemusten kieli näytti olevan vaikeaselkoista virastokieltä. KDP on lyhennys sanoista Kindle Direct Publishing, ks. linkit Lisäyksiä-kappaleessa.

Postrahavasta –jutturunokokoelman tilaukset osoitteesta: http://yellingrosa.com/tilaus01.htm
Yelling Rosa

Lisäyksiä

Oheinen artikkeli oli Lapillinen julkaisussa numero 33 olleen Omakustanteinen e-kirja-jutun pohjana.

Huomioi, että teet kaikki lataukset omalla vastuullasi. Haittaohjelma voi nykyään piileskellä esimerkiksi pankin maksusivuilla, kuten olet lehdistä varmasti taannoin lukenut. Sinun kannattaa aina tarkistaa jokainen asennusohjelma omalla virustorjuntaohjelmalla ennen asentamista.

Artikkelin kirjoittamisen jälkeen olen kokeillut maksullista Atlantis-tekstinkäsittelyohjelmaa, jonka avulla ePub-formaatin luominen on erittäin vaivatonta. Se ei tue mobi-formaattia (Kindle), mutta ePub-formaatin kääntäminen onnistuu Amazonin ilmaisella Kindle Previewerilla. Tämä tiedoksi niille, jotka haluavat valita PDF-formaatin sijasta ePub-formaatin ja/tai kääntää ePub-formaatin mobi-formaatiksi, jota Kindle-lukuohjelma- ja lukulaite käyttävät. Omakustanteisen e-kirjan julkaiseminen Amazon Kindle Direct Publishing –palvelun kautta edellyttää MOBI-formaatin käyttämistä. Atlantiksesta voi ladata 30 päivän kokeiluversion ja siihen on saatavissa ilmainen suomen kielen oikoluvun lisäosa. Atlantiksen rekisteröiminen maksaa 35 dollaria eli päivän kurssin mukaan 26,06 euroa. Tosin ohjelmavalmistajien kurssi on yleensä hiukan yläkanttiin, mutta rekisteröinti tuskin maksaa yli 30 euroa. Itse rekisteröin Atlantiksen tarjoushintaan alle 10 eurolla. Valmistaja tehnee tarjouksia jatkossakin.

Nykyään ei juuri käytetä Adoben Pagemaker –sivuntaittoohjelmaa, koska sen on korvannut saman valmistajan InDesign-taitto-ohjelma. Freehand-piirustusohjelman valmistus on lopetettu. Sen korvaajia ovat muun muassa maksulliset Adoben Illustrator ja Corel Draw. Ilmaiset piirustusohjelmat eivät yllä edellä mainittujen tasolle. Niitä voi hakea Googlesta esimerkiksi hakusanoilla Free Drawing Softwares ja Ilmaisia piirustusohjelmia. e-Kirjan kannen teko onnistuu myös valokuvan käsittelyohjelmilla, kuten Adobe Photoshop tai Elements ja/tai ilmaisella Gimp–valokuvan käsittelyohjelmilla.

Atlantiksen sijasta ePub-julkaisun voi tehdä ilmasella LibreOffice Writerilla, joka on osa LibreOfficen toimistopakettia, kun siihen on ladattu Writer2epub-lisäosa. Suomen kielen oikoluvun lisäosa on nimeltään Voikko. Se täytyy lisätä erikseen Windows ja Mac OS X -käyttöjärjestelmissä. Linux-käyttöjärjestelmässä se asentuu automaattisesti LibreOfficen toimistopaketin asentamisen yhteydessä. Suomen kielellä saatavia Linux-jakeluita ovat esimerkiksi Ubuntu ja Mint.

Olen kirjoittanut oman kokoelman toimittamisesta Yelling Rosan muistikirjassa aikaisemmin artikkeleissa: Kokoelman kompositio, Oma sähköinen julkaisu , ISBN-tunnukset hankittu sekä Oikoluku käynnissä.

Toivon, että asiasta kiinnostuneet kirjoittajat pääsevät omakustanteisen e-kirjan tekemisen alkuun näillä tiedoilla. Lisäksi Amazonista saa Kindle-julkaisuun liittyviä oppaita jopa ilmaiseksi tai muutamalla eurolla. Kirjojen lataaminen ja/tai niiden julkaiseminen edellyttää Amazon tiliä. En ole asiaa varmistanut, mutta koska Kindle Direct Publishing-palvelun käyttämisestä maksetaan veroa Yhdysvaltain veroviranomaisille, ISBN-tunnukset täytynee anoa Amazonin kautta Yhdysvalloista.

Keksikö Windows 8 pyörän uudelleen

Päivitin Vista-käyttöjärjestelmäni Windows 8 Pro-versioon muutama päivä sitten. Totuttelemista on vaatinut Käynnistä-valikon puuttuminen uudesta Kasiversiosta. Nyt sovellukset haetaan Sovellukset-näkymästä, josta tulee melko ahtaan näköinen, kun ohjelmia on runsaasti. Sovellukset-näkymän Etsi-toiminto on mielestäni kömpelömpi kuin Käynnistä-valikossa, joka vielä Seiskaversiossa oli tallella. Paljon mainittu Aloitusnäyttö ei ole ihastuttanut minua, koska minulla ei ole tarvetta tietää jokaisen sähköpostiviestin kolahtamista laatikkooni tai kaverieni Facebook-päivityksiä reaaliajassa. En myöskään seuraa osakekursseja tunnin välein. Onneksi työpöytä on vielä olemassa. Sinne pääsee napsauttamalla aloitusnäytöllä olevaa Työpöytä-ruutua.

Aloitusnäyttö, Win 8

Sovellukset-näkymä, Win 8

 
Voit suurentaa kuvat uuteen välilehteen napsauttamalla niitä hiirellä.

Tietysti Kasiversiosta saattaa löytyä tapoja, joilla Aloitusnäyttöä ja Sovellukset-näkymää voi räätälöidä itse. Näin, kun räätälöinnistä ei ole parempaa tietoa, kaipaan molemmissa näkymissä ikonien pinoamismahdollisuutta. Nyt ikonit ovat esillä yhdellä kerralla, mikä tietää näytön vierittämistä oikealla, koska ikoneita ei kovin paljon mahdu näytön sille osalle, joka näkyy ilman vierittämistä. Jos ikonit olisivat pinottuina, voisi aina mennä suoraan siihen ohjelmaryhmään, jota kulloinkin tarvitsee samalla, kun olisi yhdellä vilkaisulla tietoinen koko tietokoneen ohjelmistotarjonnasta. Tietysti molemmissa vaihtoehdoissa on tavallaan yksi lisätoimi. Aloitusnäyttö vaatii vierittämistä ja pinoamisvaihtoehto, jos sellainen olisi olemassa, vaatisi napautusta tai tökkäystä (kosketusnäyttö) ohjelmaryhmän avaamiseksi, mutta kokonaisuuden hallitseminen tuntuisi mielekkäämmältä.

Tämä uusi kehityssuunta on silti ehkä enemmistölle mieliksi, koska tietokone alkaa enenevässä määrin muuttua työvälineestä viihtymiskeskukseksi. Jälkimmäinen trendi puoltaa helppokäyttöisiä pikkusovelluksia ja reaaliaikaisuutta. Silti olisi ollut mahdollisuus yhdistää nämä kaksi tietokoneen käyttötapaa siten, että Aloitusnäytössä olisi ollut oikealla pikkusovellukset ja vasemmalla perinteiset ohjelmat aiheittain pinottuina. Näin erillistä työpöytää ei mahdollisesti olisi tarvinnut lainkaan. Käynnistysvalikon poistamista on vaikea ymmärtää. Tuntuu kuin pyörä olisi keksitty uudestaan. Voimavaroja olisi voitu pikemminkin suunnata haittaohjelmien parempaan torjumiseen eli siihen, että Windowsissa olisi vakiona kunnollinen antivirusohjelma ja palomuuri, jotka vastaisivat parhaita kaupallisia ohjelmia. Asiakkaan ei pitäisi olla maksumiehenä sille, että käyttöjärjestelmän puutteiden vuoksi on olemassa mahdollisuus, että tietokone saastuu ja pahimmassa tapauksessa ei enää käynnisty ilman kovalevyn alustamista ja käyttöjärjestelmän uudelleen asentamista. Tietokone-lehti puhuu siitä mullistuksesta, että Windows 8:ssa on täysin uusittu Windows Defender. Lue artikkeli täältä. Sama artikkeli kuitenkin toteaa, että erillisille kaupallisille virustorjuntaohjelmille on yhä käyttöä.

Nyt on kuitenkin muistettava myös se, että Windowsin alttius sairastua on suuri, koska hakkerit löytävät aukkoja päästä sen rekisteri- ja kirjastotiedostoihin. Ihanne tilannehan olisi se, että haittaohjelmien torjumiseksi ei tarvitsisi lainkaan erillisiä ohjelmia. Se ei ehkä koskaan onnistu, mutta Windows toimintarakenteen tiivistäminen vaikeuttaisi oleellisesti hakkerien mahdollisuuksia pujahtaa Windowsin sisälle. Idioottivarman käyttöjärjestelmän luominen edellyttäisi standardeja ja sääntöjä, joilla ohjelmistojen tekijöiden ja niitä käyttöjärjestelmään asentavien todellinen henkilöllisyys varmennettaisiin. Valitettavasti henkilöllisyyden todentamista vastustetaan vetoamalla yksityisyyden suojaan, mikä on melko outoa. Nimittäin tuo suoja on olematon nykyään. Liikeyritykset seuraavat jo hyvin tarkkaan tietokonekäyttäjien mieltymyksiä kartoittaen näiden Internet-seikkailuja. Tavallinen tietokoneen käyttäjä paljastaa henkilöllisyytensä aina, kun raha liikkuu Internetissä. Lisäksi ihmiset kertovat arkaluontoisia asioita surutta sosiaalisessa mediassa ja puhutaan sähköisestä identiteettitunnuksesta, joka on jo paikoitellen käytössä. Sitä paitsi miksi Internetissä oleminen pitäisi poiketa tavallisesta elämästä. Tavalliset pulliaiset vilauttelevat auliisti henkilökorttiaan, kun sitä kaupoissa tai virastoissa pyydetään. Ihminen ei liiku julkisissa paikoissa ilman identiteettiä. Jos joku haluaa reaalimaailmassa olla inkognito, hän on joko julkkis tai aikeissa tehdä jotain epärehellistä. Niin ja nyt puhutaan vain ohjelmien koodaajista ja niitä välittävistä tahoista IT-alalla.

Uusi runo Runoja -sivulle

Kun maailma suuttuu, 21.1.13

Kun maailma suuttuu,
se hulluksi muuttuu,
ja siinä ihminen on
kevyttä kauraa,
ja vain ennustajat
nauraa.

Tarkennukseksi:

Ei maailma itseensä hermostu vaan siihen eläinlajiin, jonka DNA poikkeaa vähintään kahdella prosentilla kaikkien muiden eläinten DNA:sta. Tuohon kahteen prosenttiin on mitä todennäköisimmin taltioitu meidän tuhoamisperintö, koska millään muulla eläinlajilla ei ole tarvetta tarpeettomaan ympäristönsä tuhoamiseen. Sanotaan kultivoituneesti niin kuin me ihmiset vain osaamme: ympäristön abstraktiin tuhoamiseen. Käsitteellisyys on meidän älymme ainutlaatuisuuden kulmakivi. Niin hieno asia, että se on yhdeksänkymmentä yhdeksän prosenttiseksi jopa meille vierasta ja meille vahingoksi. Jos siitä joitakuita syytetään, niin ei ainakaan meitä. Perintöhän on syntynyt miljardien vuosien saatossa ja me tämän päivän ihmiset olemme siinä prosessissa vielä pienempiä läiskiä kuin hyttysen paska valtameressä. On tämä käsitteellisyys ihanaa. Näin tästäkin tilanteesta selvittiin kunnialla. Hetken luulin, että minun pitäisi ihmisenä jotenkin lepytellä maailmaa. On maailma tyhmä, kun se suuttuu sellaisesta, mitä ei ymmärrä. Taitaa olla vain kateellinen.

Pääset Runoja -sivulle tästä.

Onko Chromebook ratkaisu sinulle

Kun olet uuden kannettavan oston edessä, kannattaa miettiä useimpia vaihtoehtoja. Puhtaan Linux -kannettavan lisäksi kannattaisi miettiä Chromebookia ennen kuin taas päättyy Windows-koneeseen. Tietysti Macin kannettavat ovat suositeltava vaihtoehto, kun mietitään Windowsia turvallisempaa vaihtoehtoa. Se on vain kallis.

Chromebook:

Koneen myynti alkoi Yhdysvalloissa kesäkuussa 2012 ja muualle se tuli myöhemmin. Tätä kirjoitettaessa Chromebookia ei ole saatavilla skandinaavisella näppäimillä, eikä sitä tiettävästi myydä vielä Suomessa. Suomessa hinnat tullee olemaan 250 eurosta ylöspäin. Kone toimii kokonaan verkossa ja on tarkoitettu ihmisille, jotka pääosin asioivat Internetissä. Jos sinulla ei ole paljon työpöytäaktiviteettejä, kakkoskoneeksi voi sopia Chromebook. Toimistotyöt onnistuvat Chromebookissa käyttämällä GoogleDocseja ja postitus Gmaililla sekä verkkopankki ja muut maksut Google Chrome -selaimella. Sillä voinee varmasti katsoa myös Areenaa. Koska kyse on palvelimelta toimivasta käyttöjärjestelmästä, uskon Googlen hoitavan maineensa vuoksi ripeästi turvaongelmat, jos ja kun niitä esiintyy. Google Chrome-käyttöjärjestelmä on yksi monista Linux-distroista eli jakeluista niin kuin Ubuntukin on. Näin turvaongelmia on joka tapauksessa vähemmän kuin Windowsissa, jos olenkaan.

Tiedostot tallennetaan Chromebookissa Google Driveen, jossa sinulla on 5 gigatavua ilmaista tallennustilaa. Kotikoneelle voi asentaa Google Drive-ohjelman, jolloin pilvessä ja kotikoneella olevat tiedostot voi synkronoida samalla tavalla kuin DropBoxin palvelussa. Katso tämän viestin loppuosasta lisää GoogleDrivestä.

Lue lisää Chromebookista Tietokone-lehden artikkelista osoite:
http://www.tietokone.fi/uutiset/google_esitteli_chromebook_tietokoneet_pc_n_vallankumous

Google Docs

GoogleDocsin tekstinkäsittely -ohjelma

GoogleDocsin taulukkolaskenta -ohjelma

Google Docs & Spreadsheets on Googlen kehittämä toimisto-ohjelmisto, johon kuuluu tekstinkäsittelyohjelma ja taulukkolaskentaohjelma.

Google Docs on täysin ilmainen palvelu eli se vaatii ainoastaan rekisteröinnin eli oman Google Account -käyttäjätunnuksen luomisen. Google Docsin tiedostoihin pääsee käsiksi mistä tahansa Internet-yhteydellä ja selaimella varustetusta tietokoneesta. Tekstinkäsittelyohjelmassa on suomen kielen oikoluku.

Google Docissa voi luoda tyhjältä pohjalta uusia asiakirjoja sekä uusia taulukkolaskentoja. Niitä voi muokata samoin tavoin kuin perinteistä Microsoft Wordia tai OpenOfficea: esimerkiksi listojen luonti, sarakkeiden luonti, taulukoiden lisäys, kuvien lisääminen, kommenttien lisääminen sekä perusmuokkaukset fontin vaihto, fontin väri ja koko.

Google Docsissa on automaattinen tallennusominaisuus joka tallentaa auki olevaa tiedostoa automaattisesti tietyn väliajoin.

Google Docsiin voi tuoda ja siirtää myös omalta koneelta valmiita tiedostoja (mm. DOC, XLS, ODT, ODS, RTF, CSV).

Google Docsissa asiakirjan tai taulukkolaskennan voi jakaa myös muiden käyttöön kutsumalla sinne muita henkilöitä sähköpostin avulla. Esimerkiksi ryhmätöitä tehdessä voi muut ryhmän jäsenet kutsua tekemään samaa asiakirjaa ja näin ryhmätyön tekeminen sujuu joutuisammin (säästytään muun muassa yleiseltä tiedostojen lähettämiseltä sähköpostitse edestakaisin). Useita ihmisiä voi katsella ja tehdä muutoksia samanaikaisesti. Tiedostoja voi siis käsitellä yksin, ryhmässä tai julkisesti kaikkien ihmisten kanssa.

Google Docsissa voi myös vertailla dokumentin eri versioita keskenään, tai katsella dokumentin muutoshistoriaa.

Valmiit tiedostot voi tallentaa omalle tietokoneelle DOC-, XLS-, CSV-, ODS-, ODT-, PDF-, RTF- tai HTML-muodossa. Siis myös Word (doc) ja OpenOffice ja LibreOfficen Write -muodossa (odt).

Valmiit tiedostot voi myös julkaista julkisiksi jolloin koko maailma näkee ne ja voi muokata niitä. Tiedostot voi myös julkaista omassa blogissa. Tiedostot voi myös julkaista Google Appsin avulla.

Tarvittaessa tiedostot voi myös poistaa eli tuhota.

Google Docsissa on myös reaaliaikainen keskustelumahdollisuus niiden ryhmän jäsenten kesken, jotka ovat samaan aikaan kirjautuneena Google Docsiin.

 

Aiheesta muualla

· Google Docs & Spreadsheets

Luokat:

· Google

· Toimisto-ohjelmistot

 

Google Drive

 

Tiedostojen ja kansioiden synkronointi

Seuraava: Tiedostojen järjestäminen kansioihin

Kun olet asentanut Google Drive for desktop -sovelluksen tai mobiilisovelluksen, kyseinen tietokone, älypuhelin tai tablet-laite voi synkronoida Google Driven verkkoversion kanssa. Laitteet, joihin Google Drive on asennettu synkronoivat vain Google Driven verkkoversion Oma drive -osion kanssa. Oma drive sisältää kaikki lähettämäsi tiedostot ja kansiot sekä omistamasi Google-asiakirjat.

Kun kaikki kohteet laitteen ja Oman driven välillä on synkronoitu (synkronointi saattaa kestää jonkin aikaa, jos sisältöä on paljon), voit käyttää ja avata samoja tiedostoja kaikilla laitteilla.

Katso synkronoinnin esittely

Synkronointi on automaattinen ominaisuus, joten sinun ei tarvitse ottaa sitä erikseen käyttöön, riittää kun olet yhteydessä internetiin.

Jos haluat nähdä miten synkronointi toimii ja varmistaa että Oman driven tiedostot, kansiot ja Google-asiakirjat synkronoituvat oikein, voit kokeilla seuraavaa: Tee jokin muutos Oma drive -verkkoversiossa ja tarkista sitten näkyykö muutos muilla laitteilla, joihin on asennettu Google Drive. Muutosten pitäisi näkyä kaikilla laitteilla, joihin Google Drive on asennettu.

Onko sinulla paljon synkronoitavaa? Katso eri tallennustilapakettien hinnat.

Seuraava: Tiedostojen järjestäminen kansioihin

PS. Keräsin nämä tiedot eräälle ystävälleni. Hommassa meni aikaa ja ajattelin, että tiedoista voi olla hyötyä muillekin tulevaisuudessa. Haittaohjelmista ja niiden torjumisesta on tulossa todellinen riesa ja aikareikä Windows-koneiden käyttäjille.

The International Language of Music

It is said that music is the international language. Being so, without lining the largely arguments, I dare to take the liberty to introduce some of my songs in Finnish which I have uploaded to YouTube. The first one is called Suprusuu, a person whose lips looks like they were ready to kiss someone. The Second one is named Kannan tunturilla, I am carrying a little baby child in my arms.

Suprusuu is a humorous story about the young lad who leaves his love one in the countryside and moves to the city to get better life but he doesn’t like it in the city. He is constantly longing for his pretty sensual mouth girlfriend. Finally he decides return back to his rural home. When the decision is made he almost flies in the air wondering if his girl is still waiting for him. You find the video here.

I have recorded Suprusuu with my good friend Aarre Hakomäki straight off. The song is born at the same time it was extemporized by us. We hardly had time to switch the radio recorder on so the quality of the sound is not the best of all but the feeling is unique.

Kannan tunturilla is a nice story about the mother who is carrying her baby child in her arms and wandering in the mountains. She is charmed by the beauty of nature where she sees willow ptarmigans, reindeers and the dancing sorrels in the wind. Her gratitude to life is overwhelming. You find the video here.

Kannan tunturilla is one of the songs from the Hiljaisia lauluja album. I made the album with Jouni Juola in 1996. I made the lyrics and melody of this particularly song and Jouni sang it. On the album there are also some of Jouni’s songs. We played the instruments together. If we translate Hiljaisia lauluja straight from Finnish to English we get the equivalent Silent songs but of course we are talking about the peaceful and lightened songs. The postcards on the video are made by me and you find them here.

I hope that the idea and feeling of these songs would reach you even though you didn’t speak Finnish.

Kortit -esittelyvideo

Kuten aiemmin olen maininnut, suunnittelin tekeväni seuraavaksi videon, jossa esitellään postikortin liittämistä osaksi sähköpostiviestiä. Katsoin kuitenkin Kortit -esittelyvideon palvelevan paremmin postikortteistani kiinnostuneita ihmisiä. Video antaa melko kattavan poikkileikkauksen siitä, minkä tyyppisiä kortteja on tarjolla ja miten linkit löytyvät näytöltä, kun ollaan katsomassa YouTube -videoita. Sitä paitsi olen esitellyt sivustollani, kuinka kortin voi liittää sähköpostiviestin kirjoitusalueelle. Löydät Näin saat kortit käyttöösi -sivulta ensin, miten postikorttejani voi tallentaa Picasan kansiosta, minkä jälkeen kerron kortin liittämisestä sähköpostiviestin kirjoitusalueelle. Löydät artikkelit täältä.

Videon taustalla soi säveltämäni ja sanoittamani Kannan tunturilla -kappale. Se on vuonna 1996 ilmestyneeltä Hiljaisia lauluja -albumilta, jonka tein yhteistyössä Jouni Juolan kanssa. Jouni tulkitsee laulun. Säestys on yhteinen. Laulu antaa mukavaa poljentaa diaesitykselle. Voit kuunnella kaikki ne Hiljaisia lauluja -albumin laulut, jotka olen tehnyt. Osa lauluista on Jounin käsialaa. Sivulla kerrotaan lyhyesti, miten albumi syntyi. Pääset Musiikkia -sivulle tästä. Laulun jakelu ei ole luvallista.

Kortit –esittelyvideo löytyy täältä.

Vuoden 2012 lopulliset tilastot

Voit lukea, miten nettiaktiviteettejäni on seurattu vuonna 2012 Tilastot –sivultani. Yhteenvetona voin päätellä, että ihmiset ovat olleet kiinnostuneimpia julkaisuistani viime vuonna kuin toissavuonna. En aio silti asettaa mitään kävijätavoitteita tälle vuodelle, koska sellainen synnyttäisi stressiä, mikä puolestaan vaikuttaisi julkaisutoiminnan mielekkyyteen. Pakko nimittäin tappaa luovuuden. Olen iloinen, jos toimintani kiinnostaa ihmisiä ja antaa heille jotakin. Heidän lukumääräänsä en ryhdy arvuuttelemaan.

Kiitän julkaisuistani kiinnostuneita ja toivon, että tapaamme tänäkin vuonna.

Facebookin Tykkää –painike

Laitoin vuoden 2012 viimeisenä päivänä sivustolleni Facebookin Tykkää -painikkeen. Jos olen viihtynyt sivustollani, toivon sinun klikkaavan tuota Sivustoni Etusivulla olevaa painiketta. Onhan sekin yksi tapa levittää sanaa.