Tulipa asennettua Windows 7 uudelleen

Yli neljän tunnin urakka on ohi. Olen saanut kannettavani siihen kuntoon, että sillä uskaltaa mennä Internetiin ja pystyn päivittämään blogejani. Toivottavasti koneeni on käyttöjärjestelmän uudelleenasentamisen jälkeen nopeampi. Tietysti koneen tukkeutuminen on osaksi käyttäjän syytä. Ainakin minulla on paha tapa kokeilla tietokoneohjelmia, joista aina jää jotakin rekisteriin, kun ne kokeilemisen jälkeen poistaa. Nytkin ennen uudelleenasentamista karsin ohjelmia ankaralla kädellä ja ajoin huolto-ohjelmat pitempien kaavojen mukaan. Tulokset jäivät laihoiksi.

Ennen uudelleenasentamista yritin vielä asentaa HP Pavilion dv7 –kannettavaani Windowsin rinnalle Linux Mintin. Homma ei onnistunut vaan tuplabuuttauksen sijasta tuli nollabuuttaus eli kumpikaan käyttöjärjestelmä ei käynnistynyt. Koska HP:een tehdasasennus oli jakanut kovalevyn neljään osaan, ei Mint osannut tehdä itselleen omaa osiota. Numero viisi on sille liian iso. Siksi tein viidennen osion itse Windowsin sisäisillä työkaluilla, jolloin jotain meni väärin. Ilmeisesti uudesta osiosta ei olisi saanut tehdä dynaamista. Miten vain, enpä taida päätäni enää ongelmalla vaivata. Menen nyt pelkällä Winniellä eteenpäin samalla, kun yritän välttyä kokeilu- ja ilmaisversioiden asentelemisilta.

Toivottavasti tietokoneet muuttuvat käyttäjäystävällisimmiksi tulevaisuudessa. Se ei valitettavasti ole kovin todennäköistä. IBM Personal Computer tuli markkinoille jo vuonna 1981 ja useimmat nykyisin koti- ja ammattikäyttöön myytävät tietokoneet ovat IBM PC –arkkitehtuurin kanssa täysin tai lähes yhteensopivia laitteisto- ja ohjelmistotasolla, Wikipedia. Jos ajatellaan, miten paljon muut tekniset laitteet ovat 32 vuodessa kehittyneet, niin ei niiden kehitys ole ainakaan ollut hitaampaa kuin IT-laitteiden. Aika hassua, kun huomioimme sen, kuinka ylenpalttista IT-tekniikan ylistäminen on. Laitteet ovat kyllä nopeutuneet, mutta softapuolella ollaan yhä syntykehityksen alkulimassa. Näin laitetehojen lisääntymisestä saatu hyöty on jäänyt toivottua vähäisemmäksi.

Kehitystä hidastaa se, että tietokoneohjelmien koodia korjataan parsimalla vanhoja virheitä sen sijaan, että tehtäisiin perusremontti. Se taas maksaisi väärällä tavalla. Korjaamista harjoittavat tahot eivät halua lähteä riskeeraamaan nykyisiä tilauksia. Ei ole lainkaan selvää, kuka tuossa kilpailuissa juoksisi voittajana maaliin. Toisaalta laitteiden uusimisen tarve voisi vähentyä, kun paremman koodin vuoksi vallitsevat nopeudet riittäisivät pitempään. Järkiperäisen koodin siirtyminen edellyttäisi käyttäjien aktiivisuutta. Jos kukaan ei vaadi parannuksia, ei niitä kukaan tyrkytä.

Lopuksi meillä on sitten nämä eri käyttöjärjestelmien hurmoshenkiset lahkolaiset. He eivät näe omassa käyttöjärjestelmässään mitään vikaa ja pitävät rinnakkaiskehitystä tarpeettomana. Ilman tällaista uskonnollisuutta ihmiset alkaisivat nähdä kaikessa IT-kehityksessä hyvät puolet. Vähemmän tunnepitoisen ajattelun looginen seuraus olisi se, että ihmiset vaatisivat hyvien ominaisuuksien sulauttamista yhteen. Miksi käyttöjärjestelmiä pitää olla monta? Ei yksi yhteinen käyttöjärjestelmä kehitystä lopettaisi, niin kuin ei englannin kielen oleminen globaalina yleiskielenä ole lopettanut ajattelemista edes omalla kielellä vaan päinvastoin. Taitaa jäädä haaveeksi ja värkkäys jatkuu.

Totuus valehtelee

Totuus
valehtelee enemmän
kuin valhe konsanaan.
© Yelling Rosa
25/9 -13

Tiedän, että moni ajattelee, että tuo ei kyllä pidä paikkaansa. Jos me kuitenkin paneudumme pohtimaan, mitä pidämme totena, ei kysymys olekaan niin yksioikoinen. Meidän totuutemme muodostuu ennakkoluuloista ja mielleyhtymistä, joilla ei ole välttämättä mitään tekemistä totuuden kanssa. Me haluamme uskoa asioihin, joita tarvitsemme. Se on hyvin varjeltu salaisuus, joka mahdollistaa sen, että voimme uskoa meille rakkaisiin asioihin; ja, kyllä, negatiivisetkin asiat ovat joskus meille rakkaita.

Kun joku valehtelee, hän on yleensä miettinyt asian ja rajaa sen voidakseen valehdella uskottavasti. Samalla hän naamioi valheensa niin hyvin, ettei meidän monimutkainen ajatteluprosessimme osaa kuulemaansa manipuloida. Näin me usein aavistamme kertomuksen palturiksi ennen kuin se varmistuu valheeksi. Se, miksi aivomme operoivat näin, onkin jo laajempi juttu. Olkoon se meidän kotiläksymme. Tietysti voimme todeta, että totuudella on monet kasvot ja mennä paikalliseen kuppilaan kaljoille. Siellä nousuhumalassa voi väittää jollekin ulkopuoliselle olevansa menestynyt liikemies. Ei se niin vaarallista ole.

Ilkka Yelling Rosa Pakarinen Facebook -sivu

Olen luonut Facebook-sivun, jossa julkaisen hengentuotteitani tulevaisuudessa. Päädyin tällaiseen tulokseen antaakseni kavereilleni mahdollisuuden valita, seuraavatko he taiteellista toimintaani vai ainoastaan haluavat olla sosiaalisessa kontaktissa kanssani arkipäiväisten kuulumisien osalta. Blogissa tällainen jaottelu ei ole tarpeellista, koska niissä vieraileminen on jo alun perin vapaaehtoista. Kukaan ei lue monta kertaa sellaista blogia, josta ei pidä.

Uusi Facebook –sivu ei sinänsä vaikuta millään tavalla Yelling Rosan Bloggeriin. Julkaisen täällä edelleen runojani ja keskustelen kirjallisuudesta sekä IT-tekniikasta, joskus myös yhteiskunnallisista asioista. Uskon eron olevan siinä, että uusi Facebook –sivu saa tätä blogia henkilökohtaisemman luonteen, koska kaverit löytänevät sinne paremmin tiensä kuin Bloggeriin.

Voit tutustua Ilkka Yelling Rosa Pakarinen Facebook –sivuun täällä. Jos sinulla on Facebook –tili ja pidät sivustani, toivon sinun tykkäävän sivustani ja suosittelevan sitä kavereillesikin. Facebook –kaverisivuni on täällä.

Äänitiedoston lisääminen Blogger -blogiartikkeliin

Kuin fosforin hehku

Kuin fosforin hehku
loistaa maitohorsma.
Sen rakkaus kasvaa kiinni
pimenevään iltaan.

Olen kirjoittanut edellisen runon yli 26 vuotta sitten. Kun törmäsin siihen uudestaan vanhoja muistiinpanojani selaillessani, päätin kääntää sen englanniksi. Alla oleva käännös syntyi 27. – 29.8. –13.

Like the Radiance of Phosphorus

Like the radiance of phosphorus
glows a fireweed
on the clean-cutting square.
Its love joins together
to the darkening night
of wood.
Yelling Rosa
17/8 –87

Samalla päätin kokeilla, miten äänitiedoston upottaminen Blogger -alustalle onnistuu. Se oli paljon helpompaa kuin olin odottanut. Minun ei tarvinnut lisätä kuin alla oleva koodin pätkä artikkelin HTML-koodiin. Koodin liittäminen ei kuitenkaan onnistunut offline-editorilta, kuten Windows Live Writer. Se piti tehdä Blogger-alustan sisäisillä työkaluilla selaimelta.


Audioelementti. Klikkaa kuvaa hiirenosoittimella ja se aukeaa oikeassa koossa selaimen uudelle välilehdelle. Lisää infoa äänitiedoston upottamisesta Jusssi Linkolan Ääntä websivulle -artikkelista.

Audioelementti mahdollisti sen, että artikkeliin ilmestyi pieni mediasoitin, jolla runon kuunteleminen on mahdollista. Se tulee näyttöön hiukan hitaammin kuin itse artikkeli, koska Blogger –blogi hakee äänitiedoston kotisivultani kansiosta Reciting. Äänitiedostoja ei pysty lataamaan ilmaisen blogialustan mediakirjastoon, mutta linkin lisääminen on mahdollista.




Jos sinulla ei ole omaa kotisivua, netistä löytyy ilmaispalveluita, joihin voi ladata äänitiedostosi ja kirjoittaa sitten osoitteen linkkiin, jonka laitat Blogger –blogiartikkelisi yhteyteen.
Löydät lisää runojani englannin kielellä täältä.

Videoitani on nyt katsottu yhtä paljon kuin vuonna 2012

Viime perjantaina videoitani oli katsottu 6272 kertaa mikä ylittää 41 katselukerralla viime vuoden lukeman 6231. Juuri tällä hetkellä on vielä liian aikaista ennustaa, tuleeko tästä vuodesta vilkkaampi kuin viime vuodesta. Sitä varten pitäisi keksiä joku luotettava laskukaava, koska videoita on julkaistu kumpanakin vuonna pitkin vuotta. Näin kokonaiskatselumäärän jakaminen videoiden määrällä ei anna kovin selkeää kuvaa asiasta. Virheellinen tapa ei tietysti ole, mutta epäreilu viime vuotta kohtaan, koska silloin ensimmäinen video julkaistiin vasta tammikuun 23 päivänä ja siitä eteenpäin videoita tuli tiputtamalla seitsemän kappaletta. Nyt nuo kaikki seitsemän videota ovat kartuttamassa vuoden 2013 kävijätilastoja sen lisäksi, että olen tänä vuonna lisännyt neljä uutta videota.

Näyttää näin sormituntumalta, että kiinnostus on pysynyt samanlaisena tänä vuonna kuin se oli viime vuonna. Kahden viimeisen julkaisuni osalta käynnit eivät silti ole olleet niin hyvää luokkaa kuin olisin odottanut. Niin ensimmäinen singleni Läpi näiden vuosien kuin Jouni Juolan kanssa tekemämme Hiljaisia lauluja –äänite, jolta Ystävä voisitko kasvoni pyyhkiä –laulu on otettu, olivat aikoinaan kohtuullisen kysyttyjä. Nyt ne ovat olleet todennäköisesti vähiten katsottuja videoitani. Kun latasin nuo laulut YouTubeen, odotin niille samaa kiinnostusta kuin ne aikoinaan saivat. Ensimmäinen singleni ilmestyi vuonna 1983 ja Hiljaisia lauluja –äänite tuli ulos vuonna 1996. Ehkä ne ajan myötä saavuttavat kuulijansa. Toivon ainakin niin, koska ne syvästi käsittelevät elämää ja todistivat aikoinaan olevansa kohteita, joihin ihmiset samaistuivat. Tietysti ihanteet muuttuvat ajan saatossa, mutta ihmisen sisin vaikeammin.

Näet yhdellä silmäyksellä videotarjonnan ja katselukertojen kehittymisen tämän blogin YouTube –videotsivulta. Toivottavasti viihdyt videoitteni parissa.

JK Olen tänään lisännyt Runoja.Nyt –sivulle Elämän hymni –runon.

За эти годы

Эта песня о человеке, который потерял имущество.

и, войдя в неизвестном направлении.

Сначала, человек Горько мире, но воспоминания о материнской любви заставляет ее забыть прошлое и начать все сначала.

Наконец, он вспоминает детство любимой яблоню и верит в будущее.

Yelling Rosa (Кричать Роза)

Вы можете прослушать песню здесь =>here

постскриптум: Прошу прощения за грамматические ошибки.
Я считаю, однако, что читатель понимает смысл песни.
Если вы напишите мне, пожалуйста, используйте английский.
Я использовал русские переводчики машины.

Oikoluvun puutuminen iPadista on vakava puute

Olen nyt tutustunut runsaan kuukauden iPad-tablettiin. Siinä on paljon hyviä ominaisuuksia ja hienouksia, mutta oikoluvun puuttuminen on vakava puute kirjoittavalle ihmiselle. iPad kyllä ehdottelee kirjoittaessa sanoja aktiivisen sanakirjan avulla. Toisinaan tästä toiminnasta on kuitenkin enemmän haittaa kuin hyötyä, koska tabletin ehdottomat sanat ovat kaukana siitä, mitä kirjoittaja on kirjoittamassa. Aktiivisen sanakirjan sanavaraston pitäisi karttua ajan myötä, jolloin iPad tietää entistä paremmin, mitä sanaa kulloinkin ajetaan takaa. Toimintoa ei kuitenkaan voi verrata Microsoft Wordin tai LibreOffice Writerin oikolukuohjelmiin. Jälkimmäisiin voi lisätä jatkuvasti puuttuvia sanoja ja näin kartuttaa oikolukutietokannan sanavarastoa itse määräämällään nopeudella.

Kerroin aikaisemmin, että olen hankkimassa vakiokokoista näppäimistöä iPadiani varten. Päädyin Logitechin k760 näppikseen, joka toimii auringon ja/tai lukulampun energialla. Näppäimistön voi kytkeä kerralla kolmeen laitteeseen. Se tarkoitettu iPhonelle, iPadille ja Mac-tietokoneelle. Yhteys on toteutettu Bluetoothilla. Onneksi Bluetooth-yhteyttä käyttävien näppäimistöjen kohdalla on valinnan varaa ja näin sopiva löytyy joka käyttöjärjestelmälle ja laitteelle.

Offline blogieditorit, joista olen kokeillut Blogsya ja Worpress-blogille tehtyä editoria, jäävät käytännöllisyydessä vastaavista tietokonepohjaisista editoreista roimasti. Varsinkin url-linkkien lisääminen on osoittautunut varsin hankalaksi. Rivivälit ovat usein iPadissa tarkasteltuna toista, mitä ne sitten ovat, kun artikkeli on ladattu palvelimelle.

iPad on omiaa webselailuun, someyhteyksiin ja työtiedostojen käsittelyyn tien päällä. Laitetta hankiessani tämä oli minulle selvää. Ainoa ikävä yllätys oli tuo kunnollisen oikolukuohjelman puuttuminen. En ole tutkinut, mikä tilanne on Android-laitteiden kohdalla, mutta jos joku on hankkimassa itselleen tablettia, ja kirjoittaminen on tärkeää hänelle, kannattanee tutkia myös muita käyttöjärjestelmiä. Tätä nykyään myös Windows tekee tuloaan tablet-maailmaan.

 

Posted with Blogsy

Kansa tykkää riimeistä

Olin sunnuntaina melko vilkkaalla tuulella. Runotkin olivat vähemmän totisia. Kyllä ne silti ovat kuvia elämästä siinä, missä kurttunaamaisemmat sisarensa. Mietin, että pitäisikö sitä roihua pistää pesään, mutta “pannaan pesään muuten roihua” ei svengannut niin kuin “pannaan muuten roihua”. Tietysti ihmiset tykkäävät, että pesä pysyy lämpimänä, mutta olkoon se sitten enemmänkin vapaa-ajan mökkiharrastus kuin julkinen tiimityö.

Kellään ei aina onnistu, vaikka olisi vanha tekijä. Nolostua ei kannata, vaan jatkaa harjoituksia. Kyllä se tulos lopulta oikein menee.

Jos näitä humoristisia riimejä syntyy enemmän, saatan perustaa niille oman osaston sivustolleni. Toki näitä on vuosien varrella syntynyt, mutta lorussa pitää olla myös itua. Juuri nyt ne löytyvät Runoja –sivultani vakavimpien runojen lomasta.

Mietteitä vallasta

Lauantai-ilta on mennyt miettiessä sitä, miten valta vaikuttaa ihmiseen. Lopputuloksen voi pistää pähkinänkuoreen toteamalla, että ei valta turmele ihmistä vaan valtaan hakeutuminen. Se on usein niin kovaa peliä, että inhimillisyys ja toisen kunnioittaminen karisevat pois, koska mitä kapeampi etenemisen empatia on, sitä paremmin tie avautuu. Toki valtaan pääsyn tie on vaihteleva, mutta jokainen valta-aseman saavuttanut ihminen on joutunut tekemisiin subjektiivisen priorisoimisen kanssa. Tämä sitten vaikuttaa eri ihmisiin eri tavalla, mutta empatian säilyttäminen vaatii jopa enemmän ponnisteluja kuin tilan tekeminen itselleen.  Jotkut onnistuvat panemaan kyynärpäät siististi yhteisen hyvän pöydälle ja myös pitämään ne siellä heti, kun niitä ei mutkissa enää tarvita. Valitettavasti ihmisestä usein tulee se, mitä hän tekee ja subjektiivista priorisoimista seuraava helppous houkuttelee.

En väitä, että asetelma olisi mustavalkoinen. Sen kompleksisuutta lisää se, että ihmiset kunnioittavat valta-asemaa, vaikka eivät kunnioittaisi kovia keinoja. Aina ei ole yksioikoista nähdä yhteyttä prosessin ja lopputuloksen kanssa. Lisäksi joistakin ihmisistä tulee valtiaita sattumalta ilman omaa kapea-alaista punnertamista esimerkiksi sosiaalisten avujensa vuoksi. Usein kyseessä tiellä kohti suurempaa määräysvaltaa käytetään molempia strategioita. Näin ketään ei voi suoralta päätä tuomita. Jäljempänä olevat runoni ovat neutraaleja. Ne kertovat vain, mitkä tilanteet aiheuttavat mitäkin. Se, joka joutuu nousemaan hyvin puristavissa ja kateellisissa seuroissa ylöspäin, on suuressa vaarassa turmeltua. Vaikka mikään ei ole absoluuttista, kirjoituksilta ei voi odottaa sitä, etteivät ne yleistä tai kohdista. Jos sellaista vaadittaisiin, kaunokirjallisuutta ei voisi synnyttää. Jostakin taidekuva on rajattava, muuten se ei mahdu kehyksiin.

Kateuden kitka

Kateuden kitka
ei haudo lahjakkaista timantteja,
vaan mätämunia,
jotka pahan hajunsa turvin
ottavat paikkansa eväshautomon
huipulla.
Heistä tulee valtiaita,
jotka määräävät
yhteisen luovuuden piirongin
nurkan.
11/8 -13

Valtaanpääsy

Ei valta turmele,
vaan valtaanpääsy mädättää
mielen sokeaksi näkemään
kokonaisuuden atomit,
jotka määrittävät
oikeudenmukaisuuden.
11/8 –13

JK Nämä runot demonstroivat sitä väitettä vastaan, että kilpailu ja äärimmäiset olosuhteet tuottavat ihmisten parhaat luonteenpiirteet. Timantit syntyvät paineessa ja puristuksessa, mutta ihmiset eivät ole kiviä. Me puristumme paineessa riippumatta siitä, onko paine fyysistä vai henkistä. Kilpailun voittaa yksi ihminen ja muut häviävät, mutta empatia antaa kaikkien voittaa.

Ystäväuskollisuus

Ystäväuskollisuuden malja
on raskas mutta lämmin talja,
jonka kantamiseen tarvitaan
neljän jalan voima.
12/7 –13

Olen lisännyt edellä olevan runon Yelling Rosan Runoja –sivulle. Koska se on jo neljä viikkoa sitten kirjoitettu, en laita sitä tämän blogin Runoja. Nyt –sivulle. Sinne tulevat vain uusimmat runoni ja/tai mietteeni. Jos haluat päästä siihen kohtaan, missä Ystäväuskollisuus –runo on Runoja –sivulla, klikkaat tätä.

Tämä runo vaati aikaa kypsyäkseen. Siitä puuttui jotain ja tänään se sitten välähti. Uskollisuus vaatii, mutta samalla antaa. Tähän päivään asti toinen säe oli ilman sanoja mutta lämmin. Nyt teksti on tasapainossa niin kuin ystävyksien jalkojen voima, jota tarvitaan suhdetta kannattamaan.

Ikääntymisen etu

Pyöräilin pitkästä aikaa viime maanantaina Kukkolankoskelle. Siellä väylä siirteli vesiä niin kuin ennenkin. Kehittelin teoriaa älyn runollisuudesta, jonka ydin olisi älyllinen kuvaannollisuus. Ihmisethän ajattelevat enemmän kuvilla kuin ideoilla. Kaiken lisäksi nämä kuvat ovat paljolti myötäsyntyisenä ihmismielessä. Tavassa on niin hyvää kuin huonoa. Uskomukset ja tottumukset luovat turvallisuutta, mutta voivat johtaa ihmisen harhaan. Runouden kohdalla tämä kuvakuvien paljous ei vie eteenpäin vaan pakottaa kirjoittamaan maalailen tuhanteen kertaan synnytettyjä tauluja. Siinä ei kovin paljon jää tilaa luovuudelle, jos vielä yrittää olla tiputtamatta lukijaa kärryiltä.

Älyn runousteorian selittäminen vaatisi niin laajaa artikkelia, että katsoin sen laatimisen olevan Kankkulan kaivoon heitettyä ammentamista. Ihmiset eivät yksinkertaisesti ole vielä valmiita vastaanottamaan uusia haasteita. Itse en tee tästä poikkeusta. Niinpä nautin juustosämpylän ja kahvin rauhassa ennen polkemista takaisin Tornioon. Otin takaisintulo matkalla muutaman kuvan itsestäni. Selatessani otoksia huomasin, että korvani ovat päässeet vanhuusikään. Alitajunta alkoi toimia ja kuin huomaamatta syntyi runo, Ikääntymisen etu, joka kertoo ihmisen tulevan harkitsevaisemmaksi ja suvaitsevammaksi iän ja kokemuksien myötä. Hieno lahja kuulla puhetta uudella tavalla, vaikka täytyy heti myöntää ikäkorvien olevan rumannäköisiä. Ei silti, että minusta olisi tullut Dumbo -norsu, vaan suurensin korviani entisestään runoon liittyvää kuvaa varten Gimpissä.

Maanantairetken antia:

Muistathan, että uusimmat runot löytyvät nyt täällä Yelling Rosan Bloggerin Runo. Nyt –sivulta.

Yelling Rosan videoita katsottu juuri nyt 12033 kertaa

Latasin viime vuoden tammikuun 23 päivänä ensimmäisen YouTube –videoni. Sen jälkeen olen julkaissut 10 muuta videota, joista 6 on opetusvideoita, 3 on musiikkiani ja 2 videolla on runojani. Runot ovat näytteitä viime syksynä ilmestyneeltä Postrahavasta –jutturunokokoelmalta. Postrahavasta –jutturunokokoelman voit tilata täältä. Sen voi kuitenkin lukea ja/tai ladata yksityiskäyttöön 22.8.13 saakka. Lue tarkemmat ohjeet täältä.

Päivitän täällä Yelling Rosan Bloggerissa YouTube –videotaulukkoani. Sieltä voi katsoa, miten tarjonta kehittyy ja kuinka paljon videoita katsotaan. Esittelen videoitani YouTube –videoitasivulla. Mainitulla sivulla on myös videoiden YouTube –linkit.

Toivon, että viihdyt videoitteni parissa.

Runo. Nyt

Alan julkaista Runo.Nyt -sivulla täällä Yelling Rosan Bloggerissa uusimpia runojani ja mietteitäni. Löydät sinne vastaisuudessa klikkaamalla Runo.Nyt -valikko-otsikkoa. Pidän kuitenkin määrän pienenä, koska minulla on varsinainen Runoja -sivu, jonne pääosin kerään materiaalia. Runoja -sivullani olevat runot ovat kokoelmien ulkopuolisia kirjoituksiani. Olen julkaissut kokoelmat Valkoinen vitsa (1989), Paljon on meneillään (1994) ja Postrahavasta (2012). Voit ladata Postrahavasta -jutturunokokoelman ilmaiseksi yksityiskäyttöön 22.8.13 saakka. Lue lisää täältä.

Alamme ihmisinä

Silloin alamme ihmisinä
olla lähimmäisiä,
kun toteamme,
ettei kukaan ole erilainen
vaan omanlainen.
25/7 -13

Lue edellisen runon englanninnos täältä.

Niin aina

Niin se aina on ollut
ja tulee pitämään pilkkansa tulevassa,
ettei ihminen Jumalan armoilla ole,
vaan ihmisten.
18/7 -13

Lue edellisen runon englanninnos täältä.

Runopäivityksiä heinäkuun 11 päivän jälkeen

Olen ladannut Runoja -sivulleni heinäkuun 11 päivän jälkeen runot Niin aina (kirjoitettu 18.7.13) ja Alamme ihmisinä (kirjoitettu 25.7.13). Poems -sivulle olen lisännyt kolme runoa:  It Has Always (kirjoitettu 18.7.13) Niin aina -runon käännös, And A Man Begins (25.7.13)  Alamme ihmisinä -runon käännös ja I Don’t Care (25.7.13).

Voit lukea ja/tai ladata ilmaiseksi yksityiskäyttöön kolmannen runokokoelmani Postrahavasta. Ilmainen tutustumisjakso päättyy 22.08.13. Katso ohjeet täältä. 

Viimeisin videoni Ystäväni voisitko kasvoni pyyhkiä löytyy täältä.

Kestävän kulutuksen häkä- ja melusabotaasi

Kesä merkitsee eri ihmisille eri asioita. Minulle se tietää yksitoikkoisen jumputuksen kuuntelemista ja hiilimonoksidin hengittämistä. Voin tietysti laittaa parvekkeenoven kiinni ja istua kammiossani, jonka lämpötila nousee helposti kolmeenkymmeneen plusasteeseen helteisenä päivänä, jos parveke on ummessa. Tämä talo lukeutuu niihin takavuosien laitoksiin, joiden suunnittelijat ajattelivat pelkän levyseinän parvekkeella tarjoavan riittävän yksityisyyden asukkaille. Uskoivat levyyn niin lujasti, että jättivät lattian ja levyn väliin kahdenkymmenen viiden sentin raon toistaen tämän sivujen ja yläosan kohdalla.

Ainahan sukupolvien välillä on asioita, mitä toisessa on vaikea ymmärtää. Minä tosin en ole antanut nuorenparin ymmärtää mitään. En ole heidän toimiaan kommentoinut, vaikka heidän touhunsa tunkeutuvat keuhkoihini ja korviini. Tänään olen erityisen ärtynyt, koska heidän parvekkeella laukkaamisensa ja turisemisensa sekä röökäämisensä takia en nukkunut viime yönä kuin kaksi tuntia. Kaljapullojen kilinä lisäksi enteilee sitä, että he eivät aio tänäänkään ottaa rauhallisesti. Silti asiat voivat melkein aina olla huonommin. Jos huomautan heille, että häiritsevä käytös ei ole luvallista kello 23:00 jälkeen, se ei välttämättä takaisi melun vähenemistä. Joka tapauksessa syntyisi jännitettä.

Ilmat viilenevät runsaan kuukauden sisällä, jolloin voin pitää parvekkeenoven kiinni. Tuolloin heidän touhunsa vain harvoina viikonloppuina ylittää sietorajani. Arkitoiminnot eli heidän parvekkeella tupakoimisensa yöllä ja juttelemisensa on sävyistä ja maltillista, kun he eivät ole juoneet. Herään kyllä joka kerta, kun he tulevat arkisina parvekkeelle, mutta vain silloin, kun ovi on auki. Toisina päivinä naapurista ei kulu mitään. Ovatko pois paikkakunnalta vai mitä. Nyt he ovat olleet viikkoja tiiviisti paikalla, mikä on syönyt minua.

Miettivätköhän nuo koskaan, millaista heidän naapurissa on asua. Ilmeisesti eivät niin kuin ei sitä itsekään nuorena kiireiltään ehtinyt kaikkea huomioimaan. Koska he eivät tarkoita mitään, juttuun olisi ikävä puuttua. On ilmeisen vaikea sanoa kohteliaasti, että yöelämänne häiritsee minua. Siitä tulee melkein väkisin henkilökohtaista ja minä vaikutan suvaitsemattomalta. Minulla on huomenna menoa, joten toinen yö ilman kunnon unta tuntuu karmivalta. Katson kuitenkin tilannetta vielä ja jos sabotointi jatkuu, mietin mikä olisi paras tapa esittää naapurirauhan edellytykset. Isännöitsijälle en ilmoita ennen kuin olen itse huomauttanut tilanteesta. Toivottavasti selviämme keskenämme. Sitä paitsi kerranhan sitä ollaan nuoria, mutta onko heidän pakko kuunnella suomalaista rappia.

Posted with Blogsy

When A Man Begins

Do you know when a man begins? Read about what I am thinking of it at:
http://yellingrosa.wordpress.com/poems/#250713a

On my Poems Page you can find some of my verse in English.

Postrahavasta -jutturunokokoelma ilmaiseksi henkilökohtaiseen käyttöön

Seuraavan kuukauden ajan yksityishenkilöt voivat käydä lukemassa tai lataamassa itselleen kolmannen runokokoelmani, Postrahavasta. Se ilmestyi viime syksynä. Olen kerännyt siihen juttuja, jotka olen kuullut tai joita kuvittelen syntyvän kansan suusta. Tarinat sisältävät sitä satiiria, millä kansa taittaa terän kiperiltä asioilta ja tapahtumilta. Kirjan edelleen jakaminen ei ole luvallista. Ilmainen latausjakso päättyy 31.03.14.

Kirja on tallennettuna Tilaukset -sivulle flippikirjana, jota luetaan selaimella, ja PDF - formaatissa. Jälkimmäinen on ladattava omalle kokeneelle. Ladattava tiedosto on tarkastettu virustutkalla, mutta suosittelen sen tarkistamista omalla virustorjuntaohjelmalla ennen käyttöönottoa, sillä ilmaismateriaalin ollessa kyseessä sellaisen käytöstä mahdollisesti aiheutuvia vahinkoja ei korvata. Jos olet lukenut ilmaisohjelmien käyttöohjeita, tällainen ehto on sinulle tuttu.

PDF -tiedosto iBooksiin synkronoimatta

Koska Postrahavasta -jutturunokokoelma ei vie paljon tilaa, voit lähettää sen itsellesi sähköpostilla tietokoneesta. Avaat sitten sähköpostisi iPadissa ja pidät liitettä painettuna ja valitset näytölle tulevasta valikosta Avaa: iBooks. iBooks pitää olla asennettuna ennen kuin valikkovaihtoehto tulee näkyviin. Sen voi ladata ilmaiseksi iStoresta. Jos sinulla ei ole iBooksia, voit lukea kirjaa Adoben Digital Editions -lukuohjelmalla.

Toivottavasti viihdyt kokoelman parissa ja suosittelet sen lataamista Tilaukset -sivultani. Voit myös Facebook-tykätä sivustoani osoitteessa http://yellingrosa.com

Posted with Blogsy

Kokemuksia iPadista

Olen tarkastellut Yelling Rosan muistikirjassa kokemuksiani iPadista nyt neljässä artikkelissa. Tulevaisuudessa kirjoitan vielä ainakin vakiomittaisen näppäimistön hankinnasta. Artikkelit on kirjoitettu vapaamuotoisesti kuvaten laitteen hankkimista ja käyttöönottoa tavallisen käyttäjän näkökulmasta. Siksi valitsin iPad –sarjan artikkelien julkaisu paikaksi Muistikirjan, joka on se rennompi foorumi kuin Yelling Rosan Blogger.

Löydät sieltä tällä hetkellä seuraavat artikkelit, jotka on lueteltu vanhimmasta uusimpaan:

1) iPad vai Apple Macbook Pro
2) Tämä on Blogsy –editorin kokeilua iPadista
3) Valitsin Apple iPad Retina –näytöllä 32 GB Wi-Fi Cellular –tabletin
4) Wi-Fi –yhteys iPadiin Apple Airport Express –tukiasemalla

Uskon kokemuksieni auttavan iPadin käyttöönoton kanssa askartelevia ihmisiä. Jos et itse ole sellainen, saattaa tuttavapiirissäsi olla iPadista kiinnostunut henkilö. Olisin kiitollinen, jos kertoisit hänelle artikkelisarjastani.

Hyvää alkavaa viikonloppua

Keinotekoinen ei aitoa voita

Seuraava loru kertoo, ettei keinotekoinen ole aidon väärtti:

Moni päältä ei sisältä sama

Villasydän
kylmä on
pakkasella,
mutta lapanen
lämmittää.

Yelling Rosa

Olen lisännyt tämän ja kaksi muuta suomenkielistä runoa Runoja –sivulleni. Englanninkieliset runoni, Love, No Doubt about It ja Insanity latasin Poems –sivulle. Viime yönä pulppusi sanoja kuin siimaa. Kaikkea lankaan tarttunut en ole vielä perannut.

Olen lisännyt sähköpostiosoitteeni tähän blogiin

Olen lisännyt sähköpostiosoitteeni tänne, koska lukijat aina silloin tällöin kyselevät suppeasti kiinnostavia asioita kommenttien kautta. Niihin vastaaminen yleisesti ei palvele muita kuin kysyjää. Näin pyydänkin käyttämään sähköpostia, milloin sen käyttö on paikallaan.

Jos lähetätte kommentteja, olkaa niin hyviä, ja kertokaa nimenne silloin, kun lähettäjän nimi ei käy ilmi sähköpostiosoitteesta.

Vuoden 2013 ensimmäisen puoliskon tilastot Yelling Rosan sivustolla, blogeissa ja YouTubessa

Puoli vuotta on taas hurahtanut ja sivustollani, blogeissani ja Picasa -kansioissa sekä YouTubessa on vierailtu entiseen tapaan. Käynnit ovat suhteellisesti hieman lisääntyneet, jos niitä tarkastellaan julkaisutiheydellä. Englanninkielinen blogini, Yelling Rosa's Weblog, on menettänyt eniten kävijöitä. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että en ole ollut aktiivinen kirjoittamaan englanniksi tänä vuonna. Englanninkielisen blogin päivittämisintoa on laskenut se, että noin puolet siellä käynneistä ihmisistä tulee Suomen alueelta. On todennäköistä, että ainakin osa heistä osaa suomen kieltä ja voivat näin vierailla suomenkielisillä foorumeillani.

Viime vuoden lopulla tein päätöksen, että koetan keskittyä sisällön tuottamiseen keskittyen lähinnä runojen ja proosan kirjoittamiseen. Tiesin, että tuo päätös saattaa vaikuttaa negatiivisesti varsinkin blogeihini. Niiden lukijathan odottavat säännöllisyyttä ja aktiivisuutta. Kaikkeen ihmispoloinen ei kuitenkaan repeä, joten on tehtävä valintoja. Valintoja tehdessä joutuu myös miettimään sitä, mihin pyrkii. Haluaako tuoda esille itselleen tärkeitä kysymyksiä ja löytää samoista aiheista kiinnostuneita lukijoita vai panostaako siihen, että kävijävirrat kasvavat.

Tulevaisuus

Tulevaisuudessa koetan tasapainoilla edelleen blogien ja sivuston välillä, mutta en mihin hintaan tahansa. Luova toiminta ei saa kärsiä blogisisällön tuottamisen vuoksi vaan yritän yhä enenevässä määrin tukea blogikirjoituksillani luovan sisällön tuottamista ja sen tunnetuksi tekemistä. Se on riski, koska runous ja laulelmat eivät ole mitään massatuotteita. Tietysti runojen suosio mahdollisesti kasvaisi, jos niiden aiheet käsittelisivät yleistä mielenkiintoa. Se taas ei voi olla kirjoittamisen lähtökohta. Luovuutta ei voi valjastaa vaan se tulee syvältä ihmisen sisältä käsitellen juuri sellaisia asioita, joita ei arkipäivän kiireessä ehdi ajatella. Ilokseni voin kuitenkin todeta, että olen viime aikoina ollut kiinnostunut kansankulttuurista ilman pakottamista. Postrahavasta -jutturunot ovat jälkirahvaanomaista laatua, juttuja, joita olen ihmisten kuullut puhuvan tai kuvittelen heidän suustaan ilmoille pyrkivän. Tämä on tullut aivan omalla painollaan, eikä olisi muuten aitoa.

Tilastot

Olen kerännyt alle tilastotietoa siitä, miten alkupuoli vuodesta 2013 on foorumeillani mennyt. Videotarjonnan ja kävijämäärät näet täältä. Postrahavasta -jutturunot ovat pitäneet puolensa eli taulukon kaksi ensimmäistä videota.

Selityksiä:
Analytics on Googlen seurantapalvelu, jolla seuraan sivustoni, Yelling Rosan sivut, kävijämääriä. Absoluuttiset kävijät tarkoittavat sitä, kuinka monta eri ihmistä on sivustolla käynyt. Wordpress -alustalla ovat Yelling Rosan Blogi, jota en ole päivitetty sitten 20.8.11 jälkeen, ja englanninkielin Yelling Rosa's Weblog. Tässä WP UK. Blogger-alustalla toimii Yelling Rosan Blogger, joka on virallisempi nettipäiväkirja kuin Yelling Rosan Muistikirja, jonka vierailut sisältyvät Google Analytics -seurantaan.

Koko vuoden 2013 tilanteen kirjaan Tilastot –sivulleni sitten aikanaan. Siellä voit vertailla tällä hetkellä vuosien 2011 ja 2012 tilastoja.

Kiitän kaikkia foorumeillani käyneitä ihmisiä ja toivon tapaavani teidät uudelleen.
Ilkka Yelling Rosa Pakarinen

Ystävä voisitko kasvoni pyyhkiä - uusi video

Olen julkaissut uuden videon YouTubessa. Se on kuolevan puun tarina. Tapahtumaa kuvaava kappale on vuonna 1996 ilmestyneeltä Hiljaisia lauluja -äänitteeltä, jonka tein yhteistyössä Jouni Juolan kanssa. Sanat ja sävel on minun kynästäni. Äänitteellä on kuitenkin myös Jounin kappaleita. Jouni tulkitsee Ystävä voisitko kasvoni pyyhkiä -kappaleen. Sovitus ja taustat ovat yhteiset.

Voit suurentaa videon koko näytölle klikkaamalla alaoikealla reunimmaisena olevaa ikonia. Videon YouTube -osoite on: http://www.youtube.com/watch?v=7rh7w9Duntw

Toivottavasti viihdyt videon parissa, ja jos näin on, suosittelet sitä myös kavereillesi. Hyvää päivän jatkoa ja aurinkoisia kesäpäiviä.

Uusi ilmainen juhannuskortti 2013

Tänä juhannuksena meille suomalaisille Hyvää juhannusta toivottaa Pampan ikuinen nautiskelija auringonpalvoja Miguel Argentiinasta. Hän toivoo, että me saamme nauttia samanlaisesta lämmöstä nyt Juhannuksena kuin hän usein Argentiinassa, missä on melko lämmintä näin talvellakin eli kun meillä on kesä. Silti Miguel toivoo, että meidän mielemme on kesäinen ilmasta riippumatta. Sehän on asennekysymys, kuinka kaikkeen suhtautuu. Menee se seurustelu juhannuskokolla, jos vaikka hiukan tihruttaisi vettä. Saa sitä kastua pampallakin. Joskus on nähty oikein lunta, mutta harvemmin siellä. Vaimo ei aina ymmärrä, kun Miguel unohtaa karjanpaimentamisen auringon kohdatessaan, siis aika usein. On vähän sellainen paikallinen Havukka-ahon ajattelija, mutta siskon osaan on joutunut vaimo.

Jos kopioit kortin tästä artikkelista, suurenna se ensin uuteen välilehteen, jotta saat sen itsellesi oikeassa koossa. Klikkaa sitä hiirellä, niin sen pitäisi avautua uudelle välilehdelle. Lisää ilmaisia suomenkielisiä kortteja löydät täältä. Joukossa on mm. viimevuotinen juhannuskortti.

Kaikille hyvää juhannusta minunkin puolesta

JK Uusia tarinoita Tarinoita-sivullani.

Lennä, lennä leppäkerttu -sävelmän nuotit ja sanat

Olen liittänyt nuottivihkooni suomalaisen tuutulaulun Lennä, lennä leppäkerttu, nuotit ja sanat. Nuottien alla on niin sävelten nimet kuin huuliharpun tablatuurit, joten nuotteja voi soittaa esimerkiksi pianolla ja huuliharpulla. Alla olevassa kuvassa on näyte nuoteista, jotka ovat nelireikäiselle diatoniselle C-duurihuuliharpulle, mutta vihkossa on tablatuurit myös kymmenreikäiselle diatoniselle C-duurihuuliharpulle, joka on helpommin saatavissa kaikista hyvin varustelluista musiikkiliikkeistä, kun taas nelireikäinen huuliharppu on helpointa hankkia verkon kautta. Oman nelireikäisen diatonisen C-duurihuuliharpun tilasin Thomann.comista.

 

Tällä hetkellä nuottivihkossani on 17 nuotit. Sanat olen kirjoittanut tällä hetkellä neljälle sävelmälle. Laulut ovat kansansävelmiä. Joukossa on myös pari omaa lauluani. Minä olen C-duurilaulu-kappaleen avulla opetellaan C-duuriasteikon sävelien nimiä. Aikomukseni on lisätä ainakin vielä joitakin tunnettuja joululauluja nuottivihkoon, joten kannattaa olla kuulolla. Voit ladata nuottivihkon Huuliharppu -sivultani. Siellä on linkit myös opetusvideoon ja Huuliharppuoppaaseen, jossa käydään läpi musiikinteorian alkeita. Pääset sivulle tästä.

Vihkossa Lennä, lennä leppäkertun sanat on heti nuottien alapuolella. Nuottivihkon taittokoko on A4, joten näet nuotit siinä paljon suurempana kuin tässä. Tämä on vain näyte siitä, kuinka nuotit ovat esitetty vihkossa. Numero tarkoittaa huuliharpun reikää. @-merkki sitä, että silloin on puhallettava numeron osoittamaan reikään ja £-merkki, että on vuoro vetää henkeä. Toivon, että viihdyt nuottivihkoni parissa ja että saat kimmokkeen soittoharrastukselle.

 

Olet tervetullut Huuliharppu –sivulleni:
http://www.yellingrosa.com/huuliharppu.htm

Avoin kirje Nice Tuesday -naisverkostolle ja kaikille it-alalla toimiville ja sinne aikoville naisille

Luin Tietokone -lehden numerosta 5/13 artikkelin Nainen, it-ala haluaa sinut! Siinä Suvi Erjanti, Nice Tuesday -naisverkoston puheenjohtaja, toteaa, että on huolestuttava skenaario, jos kaikki laitteet ja ohjelmistot ovat liian homogeenisen tekijäjoukon suunnittelemia. Tilanne on kuitenkin vielä huonompi, sillä ohjelmoinnista vastaava tekijäjoukko on laboroitunut. He keskustelevat vain toistensa kanssa. Heillä on aivan liian vähän kosketusta reaalimaailmaan, mistä osoituksena vuosikymmenestä toiseen epäkäyttäjäystävälliset ohjelmat ja laitetoteutukset. Toinen ohjelmoijia ja suunnittelijoita sitova asia on voitonmaksimointi. On nimittäin ahtaasi liiketaloudellisesti kannattavaa suosia kovon kehittämistä sen sijasta, että nopeutettaisiin laiteiden toimivuutta ekonomisemmalla koodilla. Siksi laite- ja ohjelmistovalmistajat, joiden palveluksessa valtaosa tekijöistä toimii, eivät halua muuttaa valitsevaa käytäntöä pelätessään laitetuotannon volyymin laskevan ohjelmien pyöriessä vähemmällä laiteväännöllä paremmin suunnitellun koodin ansiosta. En hetkeäkään epäile, etteivätkö nykyiset koodaajat ja suunnittelijat pystyisi kehittämään ohjelmointitapojaan, jos kansalaiset sitä alkaisivat vaatia.

Jatkuva kovopuolen tuotteiden suoltaminen luo tietysti työpaikkoja, mutta samaan päästäisiin ekonomisen koodin avulla. Se takaisi sen, että yhä useampi ihminen kiinnostuisi it-tekniikan käytöstä ja hankkisi itselleen laitteen. Nyt unohdetaan usein se, että maailmassa yli puolet ihmisistä ei käytä Internetiä lainkaan. Osaksi Internet-yhteyden puuttuminen johtuu köyhyydestä, mutta paljolti myös siitä, että it-tekniikan käyttö on liian vaikeaa. Nykyinen tapa on myös luonnonvaroja säälimättömästi kuluttavaa. On myös tunnettua, että maailman eri maissa käytetään lapsityövoimaa, kun tuotetaan eri raaka-aineita, joita Internetissä toimiviin eri laitteisiin tarvitaan. Mitä enemmän laitteita suolletaan maailmaan sitä enemmän lapsia käytetään hyväksi. Laitteethan pitää saada markkinoille pilkkahintaan, jotta niiden vaihtamissykli on nopea.

Olen usein kuullut naisten suusta, kuinka he pystyvät ottamaan useamman asian huomioon yhdellä kertaa ja tekemään montaa asiaa samanaikaisesti. Tällaista taitoa it-ala juuri tarvitsee. Jos muutoksia tehdään, ja niin pitää enemmin tai myöhemmin tehdä, täytyy myös it-ajattelutapaa laajentaa. Vaikka kyse on tekniikan kielestä, sen pitäisi olla kaikkien käytössä siinä, missä tavallinen kielikin on. Sen pitäisi hyödyntää ihmiskuntaa eikä fakkiuttaa sitä. (Tätä taustaa vasten kysynkin, kuinka paljon hyötyä ihmiskunnalle on kauko-ohjattavasta robottihelikopterista, joka etsii sieniä. Luin tästä uutuudesta Tietokone-lehden tämän vuoden vitosnumerosta.)

Niin, että pankaapa naiset hihat heilumaan ja lopettakaa teknisillä laitteilla leikkiminen. Nythän se on meidän miesten yksisilmäistä touhuilua, sitä pienoisrautatien rakentamista omaan kellarikerrokseen. Ehkä käytännöllisyyden lisääntymisen myötä yhä useampi nainen innostuu koodaamisesta ja laitesuunnittelusta. It-maailma tarvitsee teitä monipuolistajaksi.

Kaikkea hyvää ja menestystä toimissanne
Ilkka Yelling Rosa Pakarinen

Nuottivihko on taas lihonut muutamalla laululla

Tällä hetkellä diatoniselle huuliharpulle tekemäni vihko sisältää 14 sävelmää. Kahdeksassa sävelmässä on tablatuurimerkinnät nelireikäiselle huuliharpulle ja neljässä kymmenreikäiselle. Tänään latasin palvelimelle kaikkien rakastaman Pieni nokipoika -sävelmän. Nuottivihko sisältö ja sen kehittyminen on seuraavanlainen:

N:ro	Sävelmä	Ladattu
01	Ukkonooa	20.3.2013
02	Pieni kissanpoikanen	20.3.2013
03	Tuiki, tuiki tähtönen	20.3.2013
04	Kulkuset	22.3.2013
05	Maijal oli karitsa	25.5.2013
06	Minä olen C –duurilaulu	28.3.2013
07	Kotini	15.5.2013
08	Hämähäkki	23.5.2013
09	Asikkalan puiset rattaat	27.5.2013
10	Pieni nokipoika	31.5.2013
	Kymmenreikäiselle
11	Jänis istui maassa	20.3.2013
12	Kannan tunturilla	20.3.2013
13	Jaakko kulta	12.4.2013
14	Piiri pieni pyörii	22.5.2013

Kaikki nelireikäiselle diatoniselle huuliharpulle kirjoitettu tablatuurit voidaan soittaa kymmenreikäisellä diatonisella huuliharpulla, jolloin nelireikäisen tablatuureihin lisätään kolme. Toisin sanoen, kun nelireikäisessä huuliharpusta c-sävel löytyy ensimmäisestä reiästä puhaltaen, vastaava c-sävel löytyy kymmenreikäisestä huuliharpusta reiästä 4 puhaltaen.

Ilmaisen huuliharppuoppimateriaalin tarkoitus on tutustuttaa vasta-alkajia musiikin maailmaan huuliharpun avulla. Tätä tarkoitusta varten nuottivihkon ei tarvitse olla kovin muhkean, mutta suunnitelmissani on lisätä vielä ainakin muutama joululaulu vihkooni. Huuliharppuoppaaseen lisään harmonisella A-molli huuliharpulla soitettavan kappaleen, vaikka pääpaino onkin C-duuriskaalassa. Kannattaa siis käydä aina välillä vilkaisemassa, onko uusia lauluja ilmestynyt palvelimelle.

Olen laittanut Huuliharppu -sivulleni, mistä kaikki materiaali löytyy, ”levyautomaatin”. Päivitän sen lopullisesti, kun kaikki sävelmät ovat nuottivihkossa. Tällä hetkellä jukeboxissa on tekemäni ”Minä olen C-duurilaulu”. Pidin tärkeänä sen saamista sivulle, jotta melodia tulee tutuksi. Laulun tarkoitus on tutustuttaa C -duuriskaalaan. Pääset Huuliharppu -sivulle tästä.

Kansakoululaisperinnettä

Huuliharppunuottivihkoani kasatessani törmäsin suomalaiseen kansanmelodiaan, johon K. Rautio on aikoinaan tehnyt sanat. Kotini -laulu alkaa sanoin Tiedän paikan armahan. Laulua laulettiin paljon 50- ja 60-lukujen taitteessa kouluissa. Valitsin sen nuottivihkooni, koska sen voi soittaa nelireikäisellä huuliharpulla. Näitä lauluja, joiden sävel kulkee vain yhden oktaavin alueella, ei ole liikaa. Jos jonkin vihkoon tulevan laulun melodia ei ole tuttu nykypäivän lapsille, lisään sen jukeboxiini. Sieltä se on sitten kuultavissa. Huuliharppu -sivullani olevan levyautomaatin päivitän, kun olen saanut kaikki aikomani laulut vihkooni. Uskon, että vihko on hyvässä kuosissa syksyllä. Tänään lisäsin vihkooni suomalaisen piirilaulun Piiri pieni pyörii, jonka voi soittaa nelireikäisellä huuliharpulla. Vihkossa on tällä hetkellä yksitoista laulua. Kotini -laulun lisäsin tämän kuun 15 päivänä.

Kotini -lauluun liittyy jänniä muistoja kansakouluajoiltani, kun me lapset teimme hammaslääkärikokemuksistamme siihen sanat. Tuolloin 1950-luvulla ei ollut vesiporia, joten hammaslääkärillä käynti oli kiusallista. Sen ajan opettajat pitävät sotilaallista kuria, joten koko luokka meni yhtenä miehenä ja naisena hammaslääkärin vastaanottotiloihin. Katsoin katkerana niitä luokkatovereita, joiden sukunimi alkoi a-kirjaimella. Heidän ei tarvinnut istua kuin tovi ja onnekkain pääsi kuulemasta poran vihlovaa ääntä, kun se myllersi luokkatoverien suussa. P-kirjaimisena olin vuorossa vasta, kun yli puolet oppilaista oli piinapenkissä käynyt. Siinä sitä sitten kuunneltiin muiden edesottamuksia ja haisteltiin palaneen käryä, jota aina välillä lehahti odotussaliin. Kiireessä poraaja ei pitänyt tarpeeksi usein taukoja, jolloin poranterä kuumeni polttaen hammasta. Lääkäreissä oli myös eroja. Jotkut olivat ronskimpia ja jännitimme sitä, kenen ruuvipenkkiin sitä joutui. Hoidon jälkeen, kun pääsin klinikan puolelta odotushuoneeseen, näin Öhmanin onnettomat kasvot. Hänen kohtalonaan oli olla viimeinen pari uunista ulos. Siinä kohtaan P-kirjainkin tuntui mukavalta.

Jo monta päivää ennen hammashoitovuoroamme lauloimme Kotini -laulua alla olevin sanoin. Se oli meidän tapamme purkaa paineita. Opettajien kuullen moista pilkkaa ei voinut toki harjoittaa, mutta keskenämme sitä enemmän. En muista, oliko nuo sanat perityt vai keksimmekö juuri me ne. Ehkä ne elivät laajemmaltikin. Sitä ei tarina kerro, mutta me Itä-Helsingissä niitä suustamme luikauttelimme pitäen aikaansaannosta sen alueen omaisuutena. Jos tunnet melodian tai siihen tutustut, niin laulapa näilläkin sanoilla. Voit myös muistella meitä poloisia, joiden piti tällainenkin katumusharjoitus suorittaa, vaikka jo silloin ihmettelimme, miksei odotushuoneeseen menty yksitellen. Silloin ei ilmeisesti ollut vielä keksitty ajanvarauskirjoja.



Klikkaa kuvaa ja valitse alivetovalikosta Avaa uuteen välilehteen –komento, jolloin näet nuotit oikeassa koossa. Kopiointi edellyttää myös suurentamista.

Löydät kaikki tarvittavat linkit Huuliharppu –sivultani. Materiaali on ilmaista.

Aurinkoa kaikille koulutielle ja vesiporista huolimatta reikiä nolla.

Keitä ovat digihumanoidit ja kuinka heidät palautetaan maanpinnalle

Digihumanoidit ovat se ihmiskunnan vähemmistöön kuuluva klikki, joka ylistää tietokoneteknologiaa ilman minkäänlaista maanläheisyyttä. He muistuttavat humanoideja, koska vaikuttavat tulleen toiselta planeetalta tähän maailmaan tarjoten vain omia maanulkopuolisia näkemyksiään. Heidän vahvuutenaan on se, että he osaavat manipuloida enemmistöä hienoilla ja lentävillä teorioillaan. Tälle ryhmälle on ominaista uusien sivistyssanoihin pohjautuvien termien hihnatuotanto. Sofistikoituneet ilmaisut hämmentävät kansanihmisiä, mikä ilmeisesti on tarkoitus, tai sitten nämä digihumanoidit ovat niin haltioituneita keksinnöistään, etteivät huomaa puhuvansa täysin asian vierestä.

Olisi kuitenkin väärin luulla, että nämä ihmiset puhuvat tyhmyyttään. Heidän motiivinsa on raha ja eteneminen urallaan. Kummassakaan vaikuttimessa ei ole mitään tuomittavaa sinänsä, mutta jos ne sokeuttavat käyttäjänsä on kyse ilmiöstä, joka on koko ihmiskunnalle taakaksi. Digisokeudesta voidaan puhua silloin, kun kirkkain silmin puhutaan diginatiivisukupolvesta, joka ottaa pian työelämän haltuunsa. Tämä tietysti voi pitää paikkansa osaltaan, mutta ei koko sukupolven laajuudessa edes teollistuneissa maissa saati siten globaalisti. He unohtavat sen tosiasian, että yli puolet ihmiskunnasta on ilman Internet-yhteyttä ja vielä suurempi osa ei omista tietokoneteknologian mahdollistavia laitteita.

Jos digihumanoidit eläisivät maanpinnalla, he ymmärtäisivät myös sen, että kapea-alaisuus ja virhetulkinnat ovat taakaksi myös sille ryhmälle, joka heitä sponsoroi. Jos ja kun valta tietokoneteknologian kehityksessä annetaan nuorille diginatiiveille, mennään ojasta allikkoon. Diginatiiveille koko homma on vielä leikkiä, josta he saavat palkan onnistuessaan vääntämään teknisesti hienon koodin, kun taas varttuneempi ja kokeneempi ihminen iloitsee tehdessään hyvää, josta on hyötyä itseään laajemmalle seurakunnalle. Tietysti nuoret iloitsevat rahasta niin kuin varttuneemmatkin koodaajat.

Laaja-alaisuuden etu olisi siinä, että tietokoneteknologia tulisi lähemmäksi suurempaa osaa ihmisistä iästä ja yhteiskunta-asemasta riippumatta. Se tietäisi edistystä suurella rintamalla ja innovaatioita, jotka hyödyttäisivät koko ihmiskuntaan. Kiinnostuksen ja laajuuden myötä laiteiden ja ohjelmistojen myynti lisääntyisi. Vaikka nykyään usein luullaan, ettei hyödykkeitä kannata markkinoida kuin varakkaille, erehdytään. Heillä tosin on rahaa kymmenien mattimeikäläisten edestä, mutta heidän tarpeensa eivät vastaa kymmeniä rivi-ihmisiä. Toki heidän jääkaappinsa voivat olla kullatuin ovin varustettuja, mutta silti niitä on vain yksi tai kaksi. Edelleen tarvitaan vain kourallinen ihmisiä valmistamaan kultakahvakaappeja, mutta tehtaita tyydyttämään tavallisen ihmisten tarpeet. Rahan keskittyminen on johtanut siihen, että harvat pyörittävät niin liike- kuin tiedemaailmaa. Silti heidän kykynsä kuluttaa on rajallinen.

Laaja-alaisuus lisäisi koodien käytännöllisyyttä. Objektiohjelmoinnin edut ovat lähes täysin hyödyntämättä. Tämä johtuu siitä, että kehittelykiinnostus on suppeaa. Esimerkkinä voitaisiin mainita yleinen Dictionary Object (sanakirjakapula), joka olisi sopiva kaikkiin tekstinkäsittelyohjelmiin kaikissa käyttöjärjestelmissä. Miettikääpä sitä säästöä ja tehokkuuden sekä miellyttävyyden lisääntymistä, kun jokainen ihminen niin työmaalla kuin kotonaan klikkaisi muutamalla näppäimellä itselleen sanakirjan mihin tahansa sanoja käyttävään sovellukseensa sen sijaan, että lukisi Internetistä ohjeita tuntikausia joka kerta lisätessään oman kielensä oikoluvun johonkin yhteyteen.

Tuntien digihumanoidit heidän ensimmäinen väitteensä lukiessaan yleisestä sanakirjakapulasta on se, että he sanovat tuollaisen lisäävän viruksien käyttöä. Mihin vastaan, että hyvä esimerkki kapea-alaisuudesta. Jos yleispätevän objektien käytöstä syntyy ongelmia, ne ratkaistaan kerralla yleispätevällä kokonaisratkaisulla ja siirrytään uusien ongelmien ratkaisuun kokonaisvaltaisesti eikä yhtä koodiriviä muuttamalla. Miksi pyörä pitää keksi jokaisen koodin käyttöönoton yhteydessä uudestaan. Tilannetta voi verrata tavalliseen kieleen. Olisi melko huvittavaa, jos aina ennen kuin pystyisi lukemaan kirjan, pitäisi lukea ohjeistus kirjainmerkkien ja sanojen poikkeavuudesta tässä kirjassa verrattuna johonkin toiseen kirjaan.

Eteenpäin päästään vasta sitten, kun joka tyttö ja poika uskoo itseensä ja siihen, että heillä ei ole ainoastaan oikeus vaan velvollisuus kehittää tietokoneteknologiaa käyttäjäystävällisemmäksi. Tavikset ovat ottaneet paikkansa muilla teknologian alueilla antaen niitä kehittäville ihmisille arvokasta loppukuluttajatietoutta, mikä on parantanut tuotteiden käytännöllisyyttä ja kiinnostusta niiden käyttöön eli lisännyt niiden tuotantoa. Näin kaikki ovat siltä osin onnellisia. Toivon, että jokainen joka lukee tämän artikkelin, ryhtyy puhumaan omasta puolestaan tietokoneteknologian kehittämisestä käytännöllisemmäksi ystäväpiirissään. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaa, kansanihmisten ääni kuuluu aina, mutta ei silloin, kun suut pysyvät kiinni.

PS Digihumanoidien maanpinnalle palauttamisen tarpeesta puhuttaessa minun nimeäni ei tarvitse mainita. Se olisi epärealistista: Tämä kuuluu kaikille ihmisille ja toivon, että nuoret, jotka eivät katso kuuluvansa kapea-alaiseen diginatiivien heimoon, innostuisivat koko ihmiskunnan hyväksi. Heitä voisi sitten kutsua vaikka digihumaaneiksi. Sehän nyt niin über coolia keksiä termejä.

Sekaisin tietokoneteknologiasta

Ostin eilen tarjouksessa olleen Tietokone-lehden nelosnumeron. Lehdessä oli Kyösti Pärssisen kirjoittama Z – hän tulee -artikkeli, jossa puhuttiin X-, Y- ja Z -sukupolvista. Z -sukupolven määritelmät eivät ole tarkkoja. ”Ehkä Z on vain symboli uudelle ja vähän pelottavalle”, kirjoittavat Aalto-yliopiston professorit Janne Tienari ja Rebecca Piekkari kirjassaan Z ja epäjohtaminen. Y -sukupolven edustajat ovat puolestaan syntyneet 1980- ja 1990-luvuilla ollen kiihkeitä, kärsimättömiä, nopeita … tämä paikallisjohtaja Pirkko-Liisa Vesterisen (Management Institute of Finland) luonnehdinta näistä Y -sukupolven edustajista jatkui vielä kahdeksan riviä. Toisessa kohtaa artikkelia Vesterinen sanoo: ”Kyseessä todella on aivan uusi sukupolvi, ja sen ero edeltävään sukupolveen on suurempi kuin milloinkaan aikaisemmin historiassa.”

Lennokkaita väitteitä maailmassa, jossa pelkästään sivilisaatiot ovat tuhansia vuosia vanhoja. Lisäksi lause edustaa hyvin kapea-alaista näkökantaa. Esittäähän tämä samainen Vesterinen Y-sukupolven luonnehdinnassaan myös, että puheenaiheena oleva diginatiivisukupolvi on yrittäjähenkistä, empaattista, yhteisöllistä, sosiaalista ja globaalin markkina- ja mediakulttuurin kasvattamaa. Ainoa uusi piirre, jonka löysin tuosta listasta oli paremmat tietokonetekniset taidot kuin heitä edeltävällä sukupolvella. Käytän tarkoituksella sanaa tietokonetekniset taidot, koska teknistä osaamista on ollut periaatteessa niin kauan kuin ihminen on ollut olemassa. Aina joku on osannut soveltaa työvälineitä uudella tavalla eli tekniikalla.

Mediakulttuuri kasvatti 1960-luvulla hyvin edeltävästä sukupolvesta poikkeavan sukupolven, jonka erilaisuus ei rajoittunut pelkkää tekniseen osaamiseen, vaikka sitäkin käytettiin. Luotiin kokonaan uusia taidemuotoja, sähköisiä soittimia ja työkaluja. Diginatiiveista poiketen 60-luvun sukupolvi myös ajatteli uudella tavalla soveltaen ja edelleen kehittäen edellisten sukupolvien filosofisia teorioita ja poliittisia katsomuksia. Sen aikaiset vanhemmat polvet leimasivat 60-lukulaisuuden mielellään vasemmistolaisuudeksi, mutta se oli oikeiston propagandaa. Vasemmistolaisuutta ei nimittäin nielty sellaisenaan, mistä on todistuksena se, että juuri 60-luvun nuoret uskalsivat protestoida Tšekkoslovakian miehitystä vastaan, vaikka heitä vanhemmat sukupolvet vasemmistolaiset mukaan lukien painoivat asian villaisella. Muutos edelliseen sukupolveen ilmeni oikeastaan elämän kaikilla aloilla ja ulottuvaisuuksilla. Silti en uskalla mennä väittämään, että 60-luvun nuoret poikkesivat enemmän edeltävästä sukupolvesta kuin mikään muu sukupolvi ennen heitä. En nimittäin ole elänyt kymmeniä tuhansia vuosia maapallolla.

Päivittäin törmää samanlaiseen hegemoniseen ajatteluun kuin mistä Tietokone-lehden artikkeli on hyvä esimerkki, kun kuulee puhuttavan ihmisten Internetin välityksellä käytävän yhteydenpidon poikkeavan sosiaalisuudesta yleensä. Silloin unohdetaan, että jokainen uusi tekninen keksintö lisää ihmisten kanssakäymiseen uusia piirteitä, mutta ei silti puhelimen tullessa yleiseksi puhuttu vakavissaan puhelinminästä. Tietysti sellaisen voidaan katsoa olevan olemassa siltä osin kuin vastaanottaja muodostaa puhelinkeskustelun perusteella mielikuvan. Silti kuva on vain ohut aavistus kanssaihmisen luonteesta, ja tämä tiedostetaan yleisesti. Uskon, että sama pätee tietokonekontakteihinkin, mutta kyse on Keisarin uusista vaatteista. Kun monet tietokonegurut ja heitä säestävät oppineet esittävät julkisuudessa lennokkaita ajatuksiaan, mattimeikäläiset eivät uskalla lausua omia maanläheisiä mielipiteitään pelätessään paljastavansa tietämättömyytensä. Silti, jos joka pojan ja tytön ääni kuuluisi tietokoneteknologiaa kehitettäessä ja sen vaikutuksista puhuttaessa, ylilyönneiltä vältyttäisiin samalla, kun tietokoneteknologia saattaisin paremmin palvelemaan ihmisluontoa, jopa kaikkea elollista.

Ilmainen äitienpäiväkortti 2013

Äitienpäivään ei ole enää monta yötä, mutta vielä ei ole myöhäistä suunnitella pientä omaa tervehdystä valmiille korttipohjalle. Sellaisen lisääminen tapahtuu vaivattomasti esimerkiksi ilmaisella PhotoScape –kuvankäsittelyohjelmalla. Alla näet minun tänä vuonna suunnittelemani perinteisen äitienpäiväkortin. Siitä on kaksi versiota. Tekstillinen kortti on käytettävä sellaisenaan, mutta tekstittömän kortin alaosaan voit laittaa omat terveisesi ja nimen. Älä muuta kortin värejä tai kuvaa.

Voit kopioida kortit tältä sivulta tai mennä Postikortit –kansiooni, missä on lisää ilmaisia äitienpäiväkortteja. Korttien yhteydessä on kerrottu, jos niihin voi lisätä omat terveiset. Jos kopioit kortin tältä sivulta, avaa kuva ensin uuteen välilehteen, jolloin se on kopioitavissa oikeassa koossa. Saat alivetovalikon auki klikkaamalla kuvaa hiiren osoittimella samalla, kun painat hiiren kakkospainiketta, ks. alla oleva kuva.

Hyvää ja onnellista äitienpäivää kaikille päivänsankarittarille!

Asenne ratkaisee kaikessa

Näin yhdeksänkymmentäluvun alussa erikoislaatuisen unen. Siinä kuoleva puu jututti minua. Aamulla kirjoitin unen päiväkirjaani, koska se oli minulle merkittävä. Vielä tuolloin en tiennyt, että tekisin aiheesta laulun, mutta niin vain sellainen syntyi pari vuotta myöhemmin. Ennen laulun syntyä mietin muutaman kerran, mistä on kysymys. Välillä pidin unta naivina. Sitten totesin, että kyse oli asenteesta. Luontoa oppii rakastamaan, kun sitä kuuntelee ja rohkeutta lausua mielipiteensä saa, kun niihin uskoo.

Jos haluat kuunnella laulun, löydät sen osoitteesta: http://www.yellingrosa.com/musiikki01.htm#soitix. Se on jukeboxin laulu numero neljä. Sen koko nimi ei mahtunut jukeboxin näyttöön, joten se on lyhennetty muotoon Ystävä voisitko kasvoni. Linkin pitäisi johtaa suoraan sivun alaosassa olevalle soittimelle. Jos näin ei jostain syystä kävisi, vieritä näyttöä alaspäin, kunnes törmäät Website music playeriin. Kappale on mukana vuonna 1996 ilmestyneellä Hiljaisia lauluja – äänitteellä, jonka tein yhteistyössä Jouni Juolan kanssa. Jouni laulaa kaikki äänitteen kappaleet. Itse laulan Keskustelu motellissa – kappaleen, joka on Duo Forellin singlellä. Kertomus minun ja puun kohtaamisesta on alla.

YSTÄVÄ VOISITKO KASVONI PYYHKIÄ (Y. ROSA)

1. Kerran metsässä nähdä kuolevan sain puun,
joka hellästi käteeni tarttuen pyysi:
”Ystävä voisitko kasvoni pyyhkiä,
sä voisithan siis mun kasvoni pyyhkiä.
Oksani kurkotan taivasta päin,
silti en hengittää voi,
en happea enää saa.”
Mä vastasin sanoen:
”En aurinko oo,
en tuulahdus ilmoja puhdistava.
Minä olen kuin ajassa liehuva likainen riepu,
vain katkua myrkyn mä oon.
Kuin ajassa liehuva likainen riepu,
vain katkua myrkyn mä oon.”

2. ”Silti luokseni sä jää”, aneli nyt puu,
”täksi yhdeksi yöksi, kun vaellus tämä
toistuva tiensä taas ympyrän alkuun saa,
kun vaellus tää taas ympyrän alkuun saa.”
Koko yö kuului puun tuskainen korina
ja lopulta niin
se romahti rymisten.
Kun viime voimillansa
vielä nosti pään
ja minulle lausahti kiitoksen, mä
käden annoin. Niin helpompi oli sen lähteä täältä
pois, helpompi lähteä pois.
Niin helpompi oli sen lähteä täältä
pois, helpompi lähteä pois.

Final:

Mä käteni annoin, niin helpompi oli,
sen lähteä luotamme pois.
Mä käteni annoin, niin helpompi oli,
sen lähteä luotamme pois.

JK Jos joku kysyy minulta: ”Uskotko todella, että puut puhuvat”, vastaan, että jokainen puu on toteemi, totuuden lähde, elollisten ajan alusta tähän päivään.

Läpi näiden vuosien – uusi video

Olen julkaissut kymmenennen YouTube – videoni. Se on itse äänittämäni keikkatallennus vuodelta 1983. Laulan videolla ensimmäisen singleni a-puolen laulun Läpi näiden vuosien. Laulelma kertoo äidin rakkaudesta, joka suojelee meitä elämämme joskus kivisellä taipaleella. Levyllä minua säestävät studiomuusikot, mutta nyt olen yksin ja säestän lauluani kitaralla. Kappaleen sävel ja sanat ovat kynästäni, kuten b-puolen kappaleen Joskus kun on aivan hiljaista.

Laitoin kotisivulleni Pohjolan Sanomien artikkelin maaliskuun 21 päivältä 1983, jossa esitellään singleäni. Omassa tämänhetkisessä kommentissani totean, ettei sitä LP-levyä sitten koskaan tehty. Onneksi löysin vielä kuvan, jossa pidän studiossa taukoa. Kuvan laatu ei ole paras mahdollinen vaan aika on jättänyt jälkensä paperiin. Lopuksi on pieni maininta muista äänitteistä, joilla olen laulajana mukana.

Sivustoni Läpi näiden vuosien -sivulle pääset tästä. Siellä on myös linkki videoon. Pääset katselemaan videota suoraan klikkaamalla tätä. Videon selitystekstistä löytyy puolestaan linkki Läpi näiden vuosien – sivulle. Näin reitit toimivat kumpaankin suuntaan.

Kokeilen vielä kerran kirjoittaa artikkelin muualla kuin Bloggerissa

Asensin Linux Mintissä Firefoxiin ScribeFire -lisäosan. Homma sujui täysin yhtä painiketta painamalla. Blogin lisääminen puolestaan ei vaatinut minulta kuin blogin osoitteen, käyttäjätunnuksen ja salasanan kirjoittamista. Tämän jälkeen ScribeFire osasi koplautua blogiini ja hakea luokat. Näissä hommissa tämä ei vielä merkitse yhtään mitään, minkä vuoksi kokeilenkin heti tämän artikkelin viemistä Yelling Rosan Bloggeriin.

Ensimmäinen koe meni läpi, mutta miten käy, jos lisään tähän artikkeliin kuvan. Blogilo ei onnistunut sellaisen kanssa aiemmin tänä perjantaina vaan jäi pyörimään ympyrää. Oman hännän perässä juokseminen loppui vasta, kun käynnistin käyttöjärjestelmän väkisin. Blogin käyttöliittymästä ohjelman sulkeminen ei onnistunut. Vanha insinöörinappi laukaisi vasta pattitilanteen.

Kuva on kaappaus ScribeFiren kirjoitustilasta. Avaat kuvan uuteen välilehteen sen todellisessa koossa klikkaamalla kuvaa hiiren osoittimella ja samalla painamalla hiiren kakkospainiketta sekä valitsemalla alasvetovalikosta Avaa uuteen välilehteen -komennon. Nyt minun oli valitettavasti lisättävä kuva Bloggerissa. WordPressiin se meni kuin rasvattu salama ScibeFiren kautta. Sinne kirjoitin artikkelin Onnistuuko ScribeFire tuomaan kuvan Muistikirjaani. Olen kirjoittanut ScribeFirestä aiemmin artikkelissani Miten olisi ScribeFiren -lisäosa Ubuntun Firefoxissa. Vaikka oli miltei varmaa, että ScribeFire asentuu Mintissä Firefoxiin, kun se teki niin Ubuntussakin, testasin homman kaiken varalta.

Sigil –ePubeditori toimii Winen kautta Linux Mintissä

Olen päässyt puoli askelta eteenpäin, kun pystyin asentamaan Sigilin Windows -version Linux Mintiini Winen avulla. Yritin toki kääntää Sigilin lähdekoodia Mintilleni. Olisin varmasti onnistunut, jos tehtävä olisi jäänyt vain koodin kääntämiseen. Eteen kuitenkin tuli uusi haaste eli CMaken päivittäminen sen uusimpaan 2.8.10 -versioon. CMake on ohjelma, jota käytetään eri käyttöjärjestelmissä lähdekoodin kääntämiseen. Tietysti uusin Sigilin versio 0.7.2 vaati uusimmat hillot toimiakseen. Mielessäni kävi, että onnistuisiko minun kääntää jokin vanhempi Sigil -lähdekoodi nykyisellä  CMaken 2.8.7 -versiollani, jonka asentaminen kävi vaivattomasti graafisella Ohjelmistohallinnalla ilman komentoriviä. Luovuin kuitenkin ajatuksesta, koska terminaalin käyttöä ei voi loputtomiin välttää, jos ja kun jatkan Mintin käyttöä.

Winen avulla voin käyttää Sigiliä näin ensi hätään, mutta sen käyttöliittymä on tuhruisen näköinen. En tiedä, johtuuko se Microsoft TrueFont -kirjasimien puuttumisesta Mint -käyttöjärjestelmästä vai siitä, että ohjelma toimii Winen avustuksella. Ehkä kummastakin. Moni varmasti miettii, mitä tämä hänelle kuuluu. Suomessakin on kuitenkin paljon ihmisiä, joille Windowsin käyttö on ongelmallista siksi, että se on maksullinen käyttöjärjestelmä ja siksi, että monet siihen saatavat ohjelmat ovat maksullisia. Toki näin ei ole Sigilin osalta, mutta ajan myötä kustannukset Linuxin puolella jäävät pienemmiksi. Linux -puolelta löytyy myös distroja, jotka toimivat kymmenenkin vuotta vanhoissa tietokoneissa. Näitä taas löytyy edullisesti kierrätyskeskuksista. Kun tekee jonkun kaverin luona ISO -asennuslevyn, voi DVD:ltä suoraan kokeilla, pyöriikö vanha peli kyseisellä distrolla (jakeluversiolla) vai ei. Tosin on pakko huomauttaa, että vanhan koneen kohdalla uudemmat monitoimilaitteet eivät ehkä toimi ja vanhempiin tulostimeen ei välttämättä löydy Linux -ajureita. En itsekään ole onnistunut koplaamaan Brother DCP-7030 monitoimilaitetta ja Mintiä, vaikka olen tehnyt ohjeiden mukaisesti. Ubuntun puolella onnistuin suurin piirtein samoilla ohjeilla yhdistämään monitoimilaitteeni ja Ubuntu Linux -käyttöjärjestelmän. Valitettavasti Ubuntu lakkasi toimimasta noin puolen vuoden jälkeen pöytäkoneessani syöttäen pelkkiä Error -ilmoituksia komentorivin täydeltä. Siksi päätin koettaa varmatoimiseksi kehuttua Mintiä. Se on onneksi toiminut ilman oikuttelua. 

Kirjoitukset siitä, mikä on paras Linux -distro vaihtelevat. Melkein jokaisella kirjoittajalla on eriävä mielipide. Suomessa kaiketi suosituin jakelu on Ubuntu. Steven J. Vaughan-Nichols väittää artikkelissaan The 5 most popular Linux distributions, että Mint olisi tällä hetkellä maailmalla suosituin käyttöjärjestelmä. Liekö tuo vielä totta, mutta samaa väittää Katherine Noyes artikkelissaan Another year, another totally different top 10 Linux distros. Molemmat artikkelit ovat viime vuodelta. Mint lienee paras vaihtoehto aloittelijoille. Itse kaipaan silti edelleen enemmän käyttäjäystävällisyyttä, vaikka valtaosa Linux -guruista puolustaakin muunneltavuutta. En näe näiden mitenkään sulkevan toisiaan pois. Graafisien apuohjelmien kehittämisen myötä ei Linux-puolella tarvitse vähentää komentorivin merkitystä. Minusta jokaiselle jotakin olisi varsin demokraattinen ja avoin lähestymistapa. Eikö Linux-gurut juuri julista haluavansa tarjota kaikille vapaan pääsyn tietokoneiden maailmaan. Mielestäni se ei ole kovin vapaa, jos sen osaamiseksi pitää oppia ohjelmoimaan. Sellainen ei ole mahdollista kaikille johtuen monista eri tekijöistä. Useimmilla meistä ei yksinkertaisesti ole siihen aikaan, kun työ, perhe ja harrastukset vievät ajan. Jos näiden lisäksi aikaa jää, uskon ihmisten haluavan nauttia tietokoneella työskentelemisestä koodien opettelun sijasta. Kukapa nörteille kertoisi tämän.

Avaat Ohjelmistohallinta –kuvan sen oikeassa koossa uuteen välilehteen klikkaamalla sitä hiiren osoittimella.

JK Blogilo –blogieditori sotki täydellisesti Blogger -mallini, joka minun piti fiksata Bloggerin sisäisillä työkaluilla juurta jaksain. Tämä oli viimeinen pisara Blogiloa. Kirjoitin huhtikuun 2 päivänä 2013 artikkelissani Blogilon ja Blogger –tilin koplaus, että homma toimii. Sikäli tämä on totta, että se toimi tuon yhden kerran.

Gimp 2.6 Linux Mintissä

Aloin muokata uutta profiilikuvaa, mutta en löytänyt sopivaa Scirpt-Fu -filtteriä, jonka avulla olisin saanut Vignette -vaikutelman aikaiseksi. Sen sijaan Gimpin valikot alkoivat täytyä toinen toistaan turhemmilla suotimilla ja lopulta minun oli pakko itse tehdä tuo entisaikojen potretti, missä kuvattava on pehmeäreunaisen soikion sisällä. Sinänsä Vignette -taustan teko ei ole vaikea prosessi, mutta ihminen on tunnetusti laiska ja koettaa löytää kaiken valmiina. Oheisen kuvan tausta on tehty seuraavasti: 1) Piirsin Ellipsivalintatyökalulla pystysuuntaisen soikion kasvojen ympärille 2) Valitsin Valitse -valikosta Pyöristä -komennon ja pehmensin reunoja 35 pikseliä 3) Käänsin valinnan näppäinyhdistelmällä CTRL + I, jolloin valinta kohdentui taustaan eikä kasvoihin 4) Lopuksi leikkasin soikion reunat pois näppäinyhdistelmällä CTRL + X, jolloin taustaväri tuli leikatun tilalle.

Virheistä viisastuneena tekisin Gimpin trimmaamisen täysin toisella tavalla. Useiden kokeilujen jälkeen huomasin, että Mintin Ohjelmistohallinnassa on valmiina monia hyödyllisiä liitännäisiä (plugins), jotka ovat valmiiksi käännetty. Näin ei ole tarvetta mennä komentoriville olenkaan. Sitten muistin oman Blogger -artikkelini, Taustakuvan teko Gimp -kuvankäsittelyohjelmalla ja sen, että siellähän on linkki valmiiseen suodinkokoelmaan, joka niin ikään on valmiiksi käännetty. Ei muuta kuin hain tuon paketin osoitteesta http://www.gimphelp.org/script24.shtml. Trimmaaminen kannattaa viimeistellä Gimp Paint Studio -paketilla. Siihen on koottu siveltimiä (brushes), kuvioita (patterns) ja kattava kokoelma työkaluja (Tools). Ne tarvitsee sitten vain asentaa oikeisiin kansioihin. Siveltimet menevät ~/. Gimp-2.6/brushes -kansioon ja kuviot /. Gimp-2.6/patterns -kansioon jne. Suotimet menevät /scripts -kansioon. Liitännäisten kansiosta ei tarvitse huolehtia, koska Mintin Ohjelmistohallinta asentaa ne automaattisesti oikeaan paikkaan. Lataukset on helppo siirtää Gimp -kansioihin Krusader -tiedostonhallintaikkunassa. Se kuuluu Mintin vakio-ohjelmiin, jonka Ohjelmistohallinta asentaa säästäen käyttäjän siltä, että tämä naputtelee komentoja terminaali-ikkunassa.

Jos minulla olisi ollut tämä tieto käytettävissä, kun aloin potrettia editoimaan, olisin selviytynyt tehtävästä muutamassa tunnissa kokonaisen päivän sijasta. Toivottavasti tämä tieto välittyy jollekulle Linux Mint -jakelua ja Gimp 2.6 -ohjelmaa käyttävälle. Gimp 2.6 on Ohjelmistohallinnalla asennettava paketti. Gimpistä on julkaistu versio 2.8. Alla kuva, joka tästä sähellyksestä syntyi.

Blogilon ja Blogger-tilin koplaus

Kirjoitin 16.4.2012 Drivel -päiväkirjamuokkain -artikkelissani siitä, kuinka en ole onnistunut koplaamaan Blogilon työpöytäpohjaista blogieditoria ja Blogger -tiliäni yhteen. Tein sellaisen virheen, että Blogi -asetuksien keskusteluikkunan Lisäasetukset -välilehdellä laitoin Blogin tunnisteen kohdalle liikaa tavaraa. Blogger ilmoittaa ID-tunnukseksi merkkisarjan http://www.blogger.com/blogger.g?blogID=1112223334445557108, mutta tästä merkkisarjasta valitaan vain numerot. APIksi Lisäasetukset -välilehdeltä valitaan Blogspot.com, ks. alla oleva kuva.

Blogilo-editori kuuluu tämän nyt käytössäni olevan Linux Mint -jakelun vakio-ohjelmiin, joten sen asentaminen onnistuu graafisesti käyttämällä Ohjelmistohallinta -palvelua. Blogilo kuului myös Ubuntun graafisesti asennettaviin ohjelmiin. Tällä tavalla asennettuina ohjelmat ilmestyvät käyttöön yhtä helposti kuin Windows-käyttöjärjestelmässä. Voit lukea Linux Mintin käyttöohjeita täältä.

Tämä koplaus oli plussaa Linux Mint -distrolle tuoden sen taas askeleen lähemmäksi Windowsin ominaisuuksia. Pakko minun on kuitenkin todeta se, että Linuxiin totutteleminen vaatii käyttäjältä enemmän kuin Windows. Tämä ei ole ongelma, jos kokeilunhalua on. Palkkana tälle ponnistelulle saa käyttöjärjestelmän, jossa ohjelmista ei tarvitse maksaa.

Vuoden 2013 ensimmäinen neljännes

Kolme kuukautta on ehtinyt tätä vuotta kulua ja on aika vetää yhteen, miten sisältötarjontaani on seurattu. Taulukoita julkaisen aikaisintaan kesä- ja heinäkuun vaihteessa. Tämä vuosi on seuraillut melko tarkkaan viime vuoden ensimmäistä neljännestä, mutta käynnit Yelling Rosa’s Weblogissa ovat vähentyneet tuntuvasti. Tänä vuonna käyntejä on ollut miltei puolet vähemmän lukujen ollessa viime vuoden osalta 707 ja nyt 382. Yelling Rosan Bloggerissa käytiin viime vuonna 589 kertaa ja nyt tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä käyntejä oli 776. Yelling Rosan kotisivuilla käytiin vuonna 2012 850 kertaa 502 eri ihmisen toimesta, kun luvut vuonna 2013 ovat 937 ja 657. Videoiden seuraaminen on hiukan vaikeampaa, koska olen julkaissut niitä pitkin viime ja tätä vuotta. Vuonna 2012 maaliskuun loppuun mennessä olin julkaissut 2 videota ja nyt niitä oli jo yhdeksän. Sain vertailuluvut 1,4 videota ja 8,5 videota. Näillä luvuilla jakamalla ensimmäisen neljänneksen kokonaiskatselukerrat sain tulokseksi, että vuonna 2012 yhtä videota katsottiin keskimäärin ensimmäisellä neljänneksellä 355 kertaa ja nyt 380 kertaa. Löydät YouTube -videoitteni taulukon täältä. Kävijätilastot –sivulta löydät vuosien 2011 ja 2012 kävijätaulukot.

On ilahduttavaa, että postikorttejani on katsellut viime kuukausina hiukan enemmän kuin aikaisemmin, vaikka niiden tuotantomäärät eivät yllä vuosien 2011 ja 2012 tasolle. Picasan laskuri nollasi katseluluvut 5.10.12 useiden korttien kohdalta, mutta alkoi myöhemmin taas toimia paremmin. Vieläkään katselulukuja ei ole saatavilla loppupään korteille sen paremmin Postikortit -kansiossa kuin Free Postcards -kansiossa. Suosituinta korttiani on katsottu nyt 873 kertaa. Aikavälillä 19.8.11 - 16.9.12, kun laskuri oli koko ajan toiminnassa, mainittua korttia katsottiin 354 kertaa. Viime vuoden syyskuun puolivälistä tämän maaliskuun loppuun katselukertoja on kertynyt 519 kappaletta. Katselukertojen lisääntymistä on tapahtunut kaikkien korttien osalta. Tosin ei näin jyrkästi kuin suosituimman kortin kohdalla.

Viime vuoden lopulla päätin, että koetan ottaa tämän vuoden edellistä vuotta rennommin. Vielä tämä suhtautuminen ei ole näkynyt kuin Weblogissa. Rentoutumisen lisäksi painotin itselleni sitä, että keskittyisin enemmän kirjoittamiseen. Tämä on onnistunut hiukan paremmin kuin vuosina 2011 ja 2012, mutta silti aikaa on kulunut paljon muissa merkeissä. Huuliharppuoppaan, -videon ja nuottikirjan kanssa on mennyt aikaa, mutta työ on ollut mielenkiintoista. Toivottavasti se ei ole turhaa vaan asiasta kiinnostutaan enenevässä määrin. Alku on ollut ihan tyydyttävä, kun maaliskuun katsotuin videoni oli juuri Huuliharppuvideo. Englanninkielinen sisältö jäänee edelleen vähäiseksi johtuen siitä, että siihen keskittyminen on pois suomenkielisestä sisällöntarjonnasta. Jotenkin tätä on yritettävä järkiperäistää, vaikka se on minulle vaikeaa. Sana, kuva ja ääni kiinnostavat yhtä aikaa. Nähtäväksi jää, minkälaista sisältöä tuotan seuraavan yhdeksän kuukauden aikana. Muutaman projektin olen aloittanut, mutta en kerro niistä etukäteen välttääkseni odotuspaineet. Tekemisen vapaus ei varmasti tiputa sisällön tasoa.

Kiitän kaikkia sisältötarjontaani seuranneita vierailijoita ja toivon, että näemme useasti loppuvuodenkin aikana. Toivon kaikille oikein hyvää ja pirteää kevätmieltä.

Diatonisen 10 -reikäisen C -duurihuuliharpun tablatuurit

Seuraavien viikkojen aikana päivitän huuliharppuopasta ja -nuottivihkoa. Sitten viime kerran, jolloin kirjoitin blogiani, 23.3.13, olen lisännyt nuottivihkoon Mary Had A Little Lamb (Maijalla ol’ karitsa) -laulun ja nyt tänään oppaaseen alla olevan tablatuuritaulukon.

Myöhemmin lisään vihkoon ainakin yhden sävelmän, jonka ääniala yltää yli oktaavin. Ilman taivuttamista (bending) 10 -reikäisellä diatonisella huuliharpulla, bluesharpulla niin kuin soitinta kutsutaan Yhdysvalloissa, ei voi soittaa kahta kokonaista oktaavia. Vaikka täydennän materiaalini vielä tovin, en usko sen käsittelevän taivutustekniikoita. Se on sellainen taiteen ala, johon kasvetaan vähitellen ja huuliharpun alkeet on ensin hallittava. Internetissä tuntuu olevan yli äyräitten oppaita tuosta bendaamisesta, kun taas alkeiden opettaminen ei näytä olevan kovin suosittu alue. Juuri siksi olen tätä materiaalia kerännyt toivoen sen auttavan asiasta kiinnostuneita alkuun. Jatkoa silmällä pitäen Internetistä voi etsiä oppikirjoja hakusanoilla Bending Notes on Diatonic Harmonica. Myös kromaattisen huuliharpun nuotteja on mahdollista taivuttaa, vaikka siihen ei ole suurta tarvetta. Tosin uskon, että kromaattisellakin puolella on hyvä hankkia ensin perustaidot itselleen eli Basics of Chromatic Harmonica. Suomenkielisiä kirjoja on tarjolla vähän jos olenkaan. Kannattaakin vierailla Amazonin verkkokaupassa. Lähin varteenotettava paikka lienee https://amazon.co.uk

Löydät huuliharppuoppaan ja nuottivihkon linkit osoitteesta: http://yellingrosa.com/huuliharppu.htm

Nuottivihko

Huuliharppuvideon julkaisuhetkellä ajattelin, että riittäisi, kun oppimateriaali olisi koottu yhteen pakattuun imuroitavaan tiedostoon. Sittemmin olen ajatellut, että MuseScore -tiedostot ja nuotit ovat hyvä olla eri tiedostoilla, jolloin huuliharpun alkeita tapaileva vierailija voi valita, haluaako hän edetä reaaliaikaisesti asentamalla koneelleen ilmaisen MuseScore –nuotinnusohjelman ja seurata sillä, miten sävel kulkee nuotistolla, vai aloittaako hän harrastuksen perinteisesti paperinuotteja lukemalla. MuseScore -tiedostot ovat edelleen imuroitavalla Optetus.zip tiedostolla. Nuottivihkoa voi lukea suoraan omalla selaimella.

Saanet parhaat edellytykset soiton opiskelullesi, kun katsot ensin Huuliharppuvideon ja sitten luet Huuliharppusoiton alkeisoppaan. Lopuksi alat tapailla nuotteja joko asentamalla MuseScore -nuotinnusohjelman tai lukemalla Nuottivihkoa. Löydät kaikki tarvittavat linkit kotisivustoni Huuliharppu -sivulta.

Nuottikirjan kansikuva.
Kirjan sivut ovat A4 –arkin kokoisia, joten niitä on helppo lukea joko selaimessa tai tulostettuina.

Huuliharppuopas

Olen laatinut ohjevihkosen, jossa perehdytään huuliharpunsoiton alkeisiin. Huuliharppu soveltuu hyvin ensimmäiseksi soittimeksi, koska se on pieni ja halpa. Sen avulla voi ilman suuria taloudellisia sijoituksia testata omaa ja/tai lastensa musikaalisuutta ennen kuin ostaa rämäyttää pianon tai jonkin muun kalliin soittimen. Edullisuudestaan huolimatta huuliharppu on aivan oikea soitin, joka alun perin kehitettiin 1800-luvun alkupuolella Saksassa pianonvirittäjien apuvälineeksi, joskaan se ei yleistynyt tässä käytössä, Wikipedia. Käyttötarkoitus kuitenkin kertoo sen, että kyseessä ei ole jokin epävireisesti soiva pilli. Tosin markkinoilla on hyvin eritasoisia huuliharppuja. Siksi kannattaa hankkia soittopelinsä musiikkiliikkeestä, paikallisesta tai verkkokaupasta. Huuliharppu -sivullani on huuliharpun soittoa harkitsevalle hyödyllisiä linkkejä. Huuliharppuoppaan lisäksi sivulta voi mennä katsomaan Huuliharppuvideon, joka tukee opasta ja havainnollistaa, miten lauluesimerkkien nuotit kulkevat reaaliajassa nuottiviivastolla. Kappaleiden soittaminen tapahtuu ilmaisella MuseScore -nuotinnusohjelmassa. Nuotinnusohjelman voi asentaa kaikkiin tärkeimpiin käyttöjärjestelmiin, Windowsiin, Maciin ja Linuxiin.

Oppaassa paneudutaan neli- ja kymmenreikäisiin diatonisiin C -huuliharppuihin. Nelireikäisen huuliharpun löytäminen on vaikeampaa kuin kymmenreikäisen soittopelin, jonka löytää hyvin varustellusta musiikkiliikkeestä. Ensimmäinen on mitä todennäköisimmin tilaustavaraa. Lapsille tarkoitetuissa nelireikäisissä huuliharpuissa on isot välit reikien välissä. Tämä ominaisuus auttaa osumaan oikeaan reikään. Neljän reiän olemassa olo mahdollistaa yhden oktaavin alueella kulkevien laulujen soittamisen. Paikalliskorotuksia tai –alennuksia lauluissa ei kuitenkaan saa olla.

Toivottavasti tästä materiaalipaketista olisi hyötyä musiikista kiinnostuneille ihmisille ja saisimme uusia Nuuskamuikkuisia ja muita pieniä ja suuria tähtösiä tuikkimaan keskuuteemme.